Siirry suoraan sisältöön

Yksi kaikkien ja kaikki oman terveytensä puolesta

Syöminen on ihmiselle elinehto, ja ruoan valinnassa on usein mukana muitakin kuin selviytymiseen liittyviä seikkoja. Karsimalla tai lisäämällä ruokavalioonsa elementtejä ihminen rakentaa minäkuvaansa, ilmaisee arvomaailmaansa ja saavuttaa tavoitteensa.

Superruokien syöminen on yksi keino tällaiseen itsensä määrittelyyn ja tavoitteellisuuteen. Tänä päivänä pienimmistäkin ruokakaupoista löytyy oma superruokahyllynsä. Tilanne ei ollut samanlainen esimerkiksi viisi vuotta sitten, vaan superruoat olivat pienen marginaalijoukon juttu. Mistä superruokien ja muiden terveystuotteiden vyöry markkinoille johtui? Miksi ihmiset kokevat tarvetta superruokien kaltaisille tuotteille tai ravinnelisille?

Superruoka (engl. superfoods) on ilmiö, jolta toistaiseksi puuttuvat yleisesti hyväksytyt määritelmät. Termi kattaa kaikenlaista luonnonmarjoista tehdasprosessoituihin yrttikapseleihin. Graduni kohdalla päädyin kirjallisuuden ja tekemieni haastattelujen perusteella määrittelemään superruoan puhtaaksi, koostumukseltaan mahdollisimman ravinnetiheäksi, tiiviiksi ja luonnonmukaiseksi raaka-aineeksi, jonka ajatellaan yhdessä muun ruokavalion kanssa vaikuttavan hyvinvointiin positiivisesti.

Superruoan syöminen ei ole ruokavalio, vaan eräänlainen lisä johonkin muuhun. Haastateltavani saattoivat esimerkiksi noudattaa kasvisruokavaliota, johon tuotiin lisää ravinnerikkautta ja pientä viilausta tarpeen mukaan erilaisilla superruoilla. Tällaisia superruokia ovat mm. piristävä  maca-jauhe, goji-marjat sekä rauhoittava ashwagandha-yrtti.

Tässä tekstissä pyrin keskittymään superruoan rituaalinkaltaisuuden kartoittamiseen sekä pohtimaan terveyden, syömisen ja yhteiskunnallisen vallan välistä suhdetta. Ruokavalioiden noudattaminen mielletään usein yksilöön keskittyväksi valinnaksi, mutta onko asia niin mustavalkoinen?

Kotona kentällä

Antropologiassa ja muilla kulttuurintutkimuksen aloilla “kenttä” on usein sijainnut jossain kaukana, muualla kuin oman kulttuurin piirissä. Oman yhteiskunnan ja kulttuuriin kuuluvien ilmiöiden tarkastelu on kuitenkin kulttuurintutkimuksen keinoilla mahdollista, ja ehkä jopa suotavaa.

Työstin uskontotieteen Pro gradu -tutkielmaani Elämä on liian lyhyt syödäksemme paskaa.” Superruokaan liittyvä kehollisuus ja rituaalinkaltaisuus vuosina 2015-2016. Tutkimusmateriaalini koostui seitsemästä haastattelusta. Kaikki haastateltavani olivat tavalla tai toisella superruoan ammattilaisia, jotka söivät superruokia ja käyttivät niitä osana työtään. He työskentelivät mm. ravintoterapeutteina, henkilökohtaisina valmentajina sekä tuotteiden maahantuojina.

Kentälle pääsy ja haastateltavien löytäminen ei ollut mutkatonta. Yritin aluksi lähestyä superruoan yhteydessä julkisuudessa esillä olleita ihmisiä, mutta tie kentälle ei auennut sitä kautta. Ilmiötä oli lähestyttävä toisesta kulmasta, joten päädyin kirjoittamaan avoimen haastattelukutsun, joka lähti leviämään sosiaalisessa mediassa. Pienen lumipalloefektin siivittämänä sain toivomani haastattelumateriaalin.

Jo ennen haastatteluja sain kokea haastateltavieni uteliaan ja toisinaan kyseenalaistavan suhtautumistavan asioihin. Ennen haastatteluja he halusivat tietää enemmän työni fokuksesta, uskontotieteestä, omasta suhtautumisestani superruokiin sekä siitä, miten aion haastatteluja käyttää. Kyseleminen, asioiden kyseenalaistaminen ja selvittäminen vaikuttivat olevan heille ominaisia tapoja hankkia tietoa ja muodostaa oma näkemyksensä asioista. Kaikkea ei nielty pureksimatta.

Ruokaa ja rituaalinkaltaisuutta

Kuva: Marco Verch/Flickr (CC BY 2.0)

Rituaali on toimintaa, jolle annetaan erityinen merkitys ja joka suoritetaan tarkoituksenmukaisesti. Usein mukana on usko yliluonnolliseen, kuten henkeen tai jumaluuteen, johon pyritään vaikuttamaan esimerkiksi rukouksen tai uhrin avulla. Rituaalit noudattavat usein samaa kaavaa.

Ihmisen toiminta voi olla myös rituaalinkaltaista. Uskontotieteilijä Catherine Bellin mukaan esimerkiksi etikettisääntöjä voidaan tulkita rituaalinkaltaisena toimintana, vaikka ne eivät täysin täytä rituaalille asetettuja määreitä. Länsimaissa rituaalin ajatellaan sisältävän jonkinlaisia pyhiä elementtejä. Rituaalinkaltainen toiminta puolestaan sisältää joitain rituaalin piirteitä, mutta ei istu täysin sille varattuun lokeroon, sillä usko yliluonnolliseen puuttuu. Usein rituaalinkaltaisessa toiminnassa korostuvat sen sijaan kehollisuus ja kehon merkitys. Bell on eritellyt seitsemän erilaista rituaalinkaltaisuuden luokkaa, jotka ovat toisinaan keskenään päällekkäisiä.Haastattelujeni perusteella näyttää siltä, että superruoan käyttämiseen liittyvät Bellin teoriassa ilmenevät formalismin, sääntöjen seuraamisen ja muuttumattomuuden luokat. Formalismi korostui erityisesti ruoanvalmistuksen menetelmissä: ateria pyrittiin aina valmistamaan mahdollisimman puhtaista raaka-aineista ja omalle keholle sopivalla tavalla. Esimerkiksi blendaaminen eli tehosekoittimessa murskaaminen ja kasvisten höyryttäminen olivat kaikkien haastateltavieni käytössä.

Terveellinen ruokavalio ja terveysajattelukentän sisältä tulevat, yleisesti hyväksytyt valmistusmenetelmät asettivat reunaehdot sille, miten tuli syödä ja millaiseksi terveellinen ruokavalio miellettiin. Näiden ehtojen puitteissa toiminnan muuntelu oli sallittua. Muuttumattomuuden kategoria taas näkyi ruoanlaiton yhteydessä. Ruoanlaitto pyrittiin suorittamaan lähes aina samanlaisena.

Myös henkilökohtaisen tulkinnan merkitys korostui ruoanlaiton yhteydessä. Toiset näkivät ruoanlaiton vaikuttavan raaka-aineeseen enemmän kuin toiset, ja noudattivat siksi tarkemmin ruoanlaittomenetelmiä. Jotkut haastateltavista eivät esimerkiksi kuumentaneet mitään öljyjä pannulla, sillä sen katsottiin vähentävän niiden ravintoarvoa. Raaka-aineiden fyysisen kontrolloinnin ja tekemisen avulla hallitaan myös ruokaa, ja sen kautta ihmisen on mahdollista luoda järjestystä elämäänsä.

Sääntöjen seuraaminen määritti haastateltavien syömistä ja superruokien käyttöä. Tähän luokkaan viittaavat toiminnot näkyivät erityisesti vuorokausi- ja ateriarytmeissä. Vaikka vuorokaudenajat asettivat monelle rajat, joiden mukaan kehon tuli saada energiaa ja lepoa, pystyttiin niitä tarpeen ja elämäntilanteen mukaan muokkaamaan. Lähestulkoon jokainen ruokaan ja syömiseen liittyvä päätös pyrittiin miettimään sen myöhempää vaikutusta ajatellen. Kehon energiansaantia voitiin viilata myös superruokien avulla.

Rituaalinkaltaisen toiminnan motivaattorina toimivat haastateltavien kohdalla hyvä olo ja henkilökohtainen terveys, jota pyrittiin pitämään yllä syömällä oikein, liikkumalla ja lepäämällä sopivasti. Kehon olotila määritteli toiminnan tarkoituksen ja onnistumisen, ja sitä kuunneltiin tarkkaavaisesti. Terveys oli olotila, jota tavoiteltiin ja pyrittiin pitämään yllä.

Syödyn ruoan terveysvaikutuksille annettiin kuitenkin eri tilanteissa erilaisia merkityksiä: toisinaan maku tai sosiaalinen tilanne meni terveysvaikutusten edelle. Ravintolassa ruoka harvemmin valittiin sen terveellisyyden perusteella, ja sukulaisen luona vieraillessa osa haastateltavista otti sukulaistädin leipomaa pullaa, vaikka muuten vältteli gluteenia.

Tällaisen rituaalinkaltaisen toiminnan voi katsoa olevan ylläpitävää toimintaa, joka takaa muunteluistaan huolimatta pitkäkestoisen, terveen ja elinvoimaisen olotilan. Esimerkiksi huonolaatuisen ruoan syöminen teki kehosta toimimattoman, ja tilanne korjattiin palaamalla aikaisempiin, toimiviin ruokailutottumuksiin. Olotilaa voitiin hienosäätää ja korjata erilaisten superruokien avulla. Lisäenergiaa smoothieen saattoi saada maca-jauheesta ja vastustuskyvyn vahvistusta tarvitseva keho taas kaipasi spirulina-levää.

Terve yksilö yhteiskunnan voimavarana

Terveys on käsitteenä monialainen. Yhtäältä se voi tarkoittaa yleistä, lääketieteellistä fyysistä tilaa, toisaalta taas ihmisen itse ymmärtämää psykofyysistä olotilaa. Terveys on sekä henkilökohtainen kokemus omasta vallitsevasta tai tavoitellusta olotilasta että lääketieteellisesti määritelty, toisen tekemä arvio siitä, millainen henkilön fyysinen olotila kyseisellä hetkellä on.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella puhutaankin koetusta terveydestä, joka tarkoittaa ihmisen ilmaistua kokemusta terveydentilastaan. THL:n mukaan terveyden kokemuksessa Suomessa on sosioekonomisia eroja, joihin vaikuttavat mm. varallisuus ja koulutus. THL:n tutkimuksen mukaan korkeammin koulutetut noudattavat myös tarkemmin ravitsemussuosituksia, ja tulotason on katsottu olevan yhteydessä ruokavalion laatuun.

Ranskalainen filosofi Michel Foucault on käsitellyt terveyden, sairauden ja yhteiskunnallisen vallan välistä suhdetta. Hänen mukaansa valta ei nykyaikaisessa yhteiskunnassa palaudu perustavaan järjestykseen tai esimerkiksi hallitsijoille, vaan on hajautettu eri tahoille kuten laitoksille, tieteelle ja medialle. Valta kohdistuu osaltaan ihmisyksilöihin, joilla itsellään on myös valtaa, mutta joita pyritään muovaamaan ja ohjaamaan haluttuun suuntaan. Yhteiskunta turvaa toimintaansa erilaisilla säädöksillä, joita yksilöt toteuttavat ja muokkaavat. Tässä yhteydessä puhutaan biovallasta, joka on luonteeltaan yhteiskunnan toimintakykyä lisäävää. Valta pyrkii ohjaamaan ihmisten käyttäytymistä mutta ei alistamaan. Tässä yhtälössä heikommalla osapuolella, ihmisellä, on mahdollisuus kapinaan sekä toimintaan ja itsenäisyyteen.

Kuva: Marco Verch/Flickr (CC BY 2.0)

Foucault’n mukaan yhteiskunta tarvitsee toimintamekanismiensa turvaamiseksi terveitä yksilöitä, joiden elinvoimaa se hyödyntää. Vaikka yhteiskunnalla on sairauden hoitoon ja sen torjuntaan omat koneistonsa, on vastuu terveydestä yksilöllä itsellään. Biovaltaa on nähtävissä suomalaisessa yhteiskunnassa, jossa kansalaisille tarjotaan julkinen terveydenhuolto sekä valtion hyväksymät ravitsemussuositukset. Yksilöllä on silti vastuu henkilökohtaisesta hyvinvoinnistaan: hänen on pidettävä itse huolta ruokailustaan, kehonhuollostaan sekä siitä, ottaako hän lääkärin määräämät lääkkeet vai ei.

Superruoan käyttäjät ja muut ruokavalioiden noudattajat voidaan tällaisen ajattelumallin mukaan nähdä mallikansalaisina, jotka tarjoavat yhteiskunnalle runsaasti elinvoimaa ja turvaavat sen toimintaa. Vallitsevien ravintosuositusten kyseenalaistaminen ja omaehtoisen ruoanvalinnan voi myös nähdä merkkinä vallan pirstaloitumisesta instituutioilta yksilöille tai yksilön kapinana yhteiskunnan mekanismeja vastaan. Terveys on tavoiteltava ja ylläpidettävä tila, jonka eteen tehdään töitä henkilökohtaisella tasolla, toisinaan yleisesti hyväksyttyjä normeja ja ravintosuosituksia uhmaten.

Rituaalinkaltaisuudella kohti terveyttä, terveydellä kohti valtaa

Rituaalinkaltaisuus on yksi keino hallita omaa elämää ja maailmaa. Sen voi nähdä myös kapinana yhteiskunnan järjestystä vastaan. Ruoan, rituaalinkaltaisuuden ja vallan välisen suhteen tutkimuksessa yhdellä gradulla ei saada ihmeitä aikaiseksi. Työ on enemmänkin pintaraapaisu, joka herättää lisää kysymyksiä. Esimerkiksi syömisen ja identiteetin rakentamisen välinen yhteys olisi tutkimuskohteena mehukas. Yhteiskunnassamme ruoka näyttää vaikuttavan paljon siihen, millaiseksi ihmiset itsensä mieltävät ja millaisen kuvan he haluavat itsestään antaa. On myös mielenkiintoista seurata, millainen superruokien asema terveysajattelussa on jatkossa: ovatko ne tulleet jäädäkseen, vai hiipuuko niiden käyttö takaisin pienen piirin hifistelyksi.

Ruoanvalinta ja siihen liittyvät valtakysymykset kertovat jotain yhteiskuntamme arvoista. Terveysajattelu on länsimaisessa yhteiskunnassa korostunutta, ja terveelliseen elämäntapaan tähtääviä valintoja kannustetaan tekemään jatkuvasti. Sosiaalisissa tilanteissa ruoasta kieltäytymistä saatetaan kritisoida rajustikin: tarjotusta ruoasta kieltäytyjä on hankala tai kiittämätön. Foucault’n teorian valossa terveellisen ruokavalion noudattaminen ei olekaan niin individualistista kuin ajattelisi. Sitä voi tarkastella yhtenä mekanismina, joka tuottaa yhteiskunnalle sen tarvitsemaa elinvoimaa.

Kuva: Steven Depolo/Flickr (CC BY 2.0)

Toimitus

Lukemista

  1. Catherine Bell, 1992. Ritual Theory, Ritual Practice.
  2. Catherine Bell, 1997. Ritual. Perspectives and Dimensions.
  3. Jaho, Mikko. Michel Foucault ja terveyden tutkimus. Yhteiskunta ja terveys: klassisia teoreettisia näkökulmia (toim. Ulla Ashorn).

Oikaisu 8.11.2017: Tekstissä puhuttiin aiemmin ashwagandha-sienestä, mutta kyseessä on yrtti. 

Jaa tämä artikkeli:
Mai Joutselainen

Mai Joutselainen

Mai Joutselainen on filosofian maisteri uskontotieteen alalta. Häntä kiinnostavat rituaalit, kehollisuus ja valta. Ja monella tapaa myös ruoka.Katso kirjoittajan artikkelit

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *