Yksi kaikkien ja kaikki oman terveytensä puolesta

Syöminen on ihmiselle elinehto, ja ruoan valin­nas­sa on usein mukana muitakin kuin sel­viy­ty­mi­seen liittyviä seikkoja. Karsimalla tai lisää­mäl­lä ruo­ka­va­lioon­sa ele­ment­te­jä ihminen rakentaa minä­ku­vaan­sa, ilmaisee arvo­maa­il­maan­sa ja saavuttaa tavoitteensa. 

Superruokien syöminen on yksi keino täl­lai­seen itsensä mää­rit­te­lyyn ja tavoit­teel­li­suu­teen. Tänä päivänä pie­nim­mis­tä­kin ruo­ka­kau­pois­ta löytyy oma super­ruo­ka­hyl­lyn­sä. Tilanne ei ollut saman­lai­nen esi­mer­kik­si viisi vuotta sitten, vaan super­ruo­at olivat pienen mar­gi­naa­li­jou­kon juttu. Mistä super­ruo­kien ja muiden ter­veys­tuot­tei­den vyöry mark­ki­noil­le johtui? Miksi ihmiset kokevat tarvetta super­ruo­kien kal­tai­sil­le tuot­teil­le tai ravinnelisille? 

Superruoka (engl. super­foods) on ilmiö, jolta tois­tai­sek­si puuttuvat yleisesti hyväk­sy­tyt mää­ri­tel­mät. Termi kattaa kai­ken­lais­ta luon­non­mar­jois­ta teh­das­pro­ses­soi­tui­hin yrt­ti­kap­se­lei­hin. Graduni kohdalla päädyin kir­jal­li­suu­den ja tekemieni haas­tat­te­lu­jen perus­teel­la mää­rit­te­le­mään super­ruo­an puhtaaksi, koos­tu­muk­sel­taan mah­dol­li­sim­man ravin­ne­ti­heäk­si, tiiviiksi ja luon­non­mu­kai­sek­si raaka-aineeksi, jonka aja­tel­laan yhdessä muun ruo­ka­va­lion kanssa vai­kut­ta­van hyvin­voin­tiin positiivisesti. 

Superruoan syöminen ei ole ruo­ka­va­lio, vaan erään­lai­nen lisä johonkin muuhun. Haastateltavani saat­toi­vat esi­mer­kik­si noudattaa kas­vis­ruo­ka­va­lio­ta, johon tuotiin lisää ravin­ne­rik­kaut­ta ja pientä viilausta tarpeen mukaan eri­lai­sil­la super­ruoil­la. Tällaisia super­ruo­kia ovat mm. piristävä maca-jauhe, goji-marjat sekä rau­hoit­ta­va ashwagandha-yrtti.

Tässä tekstissä pyrin kes­kit­ty­mään super­ruo­an ritu­aa­lin­kal­tai­suu­den kar­toit­ta­mi­seen sekä pohtimaan terveyden, syömisen ja yhteis­kun­nal­li­sen vallan välistä suhdetta. Ruokavalioiden nou­dat­ta­mi­nen miel­le­tään usein yksilöön kes­kit­ty­väk­si valin­nak­si, mutta onko asia niin mustavalkoinen?

Kotona kentällä

Antropologiassa ja muilla kult­tuu­rin­tut­ki­muk­sen aloilla “kenttä” on usein sijainnut jossain kaukana, muualla kuin oman kult­tuu­rin piirissä. Oman yhteis­kun­nan ja kult­tuu­riin kuuluvien ilmiöiden tar­kas­te­lu on kuitenkin kult­tuu­rin­tut­ki­muk­sen keinoilla mah­dol­lis­ta, ja ehkä jopa suotavaa.

Työstin uskon­to­tie­teen Pro gradu -tut­kiel­maa­ni Elämä on liian lyhyt syö­däk­sem­me paskaa.” Superruokaan liittyvä kehol­li­suus ja ritu­aa­lin­kal­tai­suus vuosina 2015 – 2016. Tutkimusmateriaalini koostui seit­se­mäs­tä haas­tat­te­lus­ta. Kaikki haas­ta­tel­ta­va­ni olivat tavalla tai toisella super­ruo­an ammat­ti­lai­sia, jotka söivät super­ruo­kia ja käyttivät niitä osana työtään. He työs­ken­te­li­vät mm. ravin­to­te­ra­peut­tei­na, hen­ki­lö­koh­tai­si­na val­men­ta­ji­na sekä tuot­tei­den maahantuojina.

Kentälle pääsy ja haas­ta­tel­ta­vien löy­tä­mi­nen ei ollut mut­ka­ton­ta. Yritin aluksi lähestyä super­ruo­an yhtey­des­sä jul­ki­suu­des­sa esillä olleita ihmisiä, mutta tie kentälle ei auennut sitä kautta. Ilmiötä oli lähes­tyt­tä­vä toisesta kulmasta, joten päädyin kir­joit­ta­maan avoimen haas­tat­te­lu­kut­sun, joka lähti leviämään sosi­aa­li­ses­sa mediassa. Pienen lumi­pal­loe­fek­tin sii­vit­tä­mä­nä sain toivomani haastattelumateriaalin. 

Jo ennen haas­tat­te­lu­ja sain kokea haas­ta­tel­ta­vie­ni uteliaan ja toisinaan kysee­na­lais­ta­van suh­tau­tu­mis­ta­van asioihin. Ennen haas­tat­te­lu­ja he halusivat tietää enemmän työni fokuk­ses­ta, uskon­to­tie­tees­tä, omasta suh­tau­tu­mi­ses­ta­ni super­ruo­kiin sekä siitä, miten aion haas­tat­te­lu­ja käyttää. Kyseleminen, asioiden kysee­na­lais­ta­mi­nen ja sel­vit­tä­mi­nen vai­kut­ti­vat olevan heille ominaisia tapoja hankkia tietoa ja muodostaa oma näke­myk­sen­sä asioista. Kaikkea ei nielty pureksimatta. 

Ruokaa ja rituaalinkaltaisuutta

Rituaali on toimintaa, jolle annetaan erityinen merkitys ja joka suo­ri­te­taan tar­koi­tuk­sen­mu­kai­ses­ti. Usein mukana on usko yli­luon­nol­li­seen, kuten henkeen tai juma­luu­teen, johon pyritään vai­kut­ta­maan esi­mer­kik­si rukouksen tai uhrin avulla. Rituaalit nou­dat­ta­vat usein samaa kaavaa.

Ihmisen toiminta voi olla myös ritu­aa­lin­kal­tais­ta. Uskontotieteilijä Catherine Bellin mukaan esi­mer­kik­si eti­ket­ti­sään­tö­jä voidaan tulkita ritu­aa­lin­kal­tai­se­na toi­min­ta­na, vaikka ne eivät täysin täytä ritu­aa­lil­le ase­tet­tu­ja määreitä. Länsimaissa rituaalin aja­tel­laan sisäl­tä­vän jon­kin­lai­sia pyhiä ele­ment­te­jä. Rituaalinkaltainen toiminta puo­les­taan sisältää joitain rituaalin piirteitä, mutta ei istu täysin sille varattuun lokeroon, sillä usko yli­luon­nol­li­seen puuttuu. Usein ritu­aa­lin­kal­tai­ses­sa toi­min­nas­sa koros­tu­vat sen sijaan kehol­li­suus ja kehon merkitys. Bell on eritellyt seitsemän erilaista ritu­aa­lin­kal­tai­suu­den luokkaa, jotka ovat toisinaan keskenään päällekkäisiä.

Haastattelujeni perus­teel­la näyttää siltä, että super­ruo­an käyt­tä­mi­seen liittyvät Bellin teoriassa ilmenevät for­ma­lis­min, sääntöjen seu­raa­mi­sen ja muut­tu­mat­to­muu­den luokat. Formalismi korostui eri­tyi­ses­ti ruo­an­val­mis­tuk­sen mene­tel­mis­sä: ateria pyrittiin aina val­mis­ta­maan mah­dol­li­sim­man puhtaista raaka-aineista ja omalle keholle sopivalla tavalla. Esimerkiksi blen­daa­mi­nen eli teho­se­koit­ti­mes­sa murs­kaa­mi­nen ja kasvisten höy­ryt­tä­mi­nen olivat kaikkien haas­ta­tel­ta­vie­ni käytössä.

Terveellinen ruo­ka­va­lio ja ter­vey­sa­jat­te­lu­ken­tän sisältä tulevat, yleisesti hyväk­sy­tyt val­mis­tus­me­ne­tel­mät asettivat reu­naeh­dot sille, miten tuli syödä ja mil­lai­sek­si ter­veel­li­nen ruo­ka­va­lio miel­let­tiin. Näiden ehtojen puit­teis­sa toiminnan muuntelu oli sallittua. Muuttumattomuuden kategoria taas näkyi ruo­an­lai­ton yhtey­des­sä. Ruoanlaitto pyrittiin suo­rit­ta­maan lähes aina samanlaisena.

Myös hen­ki­lö­koh­tai­sen tulkinnan merkitys korostui ruo­an­lai­ton yhtey­des­sä. Toiset näkivät ruo­an­lai­ton vai­kut­ta­van raaka-aineeseen enemmän kuin toiset, ja nou­dat­ti­vat siksi tarkemmin ruo­an­lait­to­me­ne­tel­miä. Jotkut haas­ta­tel­ta­vis­ta eivät esi­mer­kik­si kuu­men­ta­neet mitään öljyjä pannulla, sillä sen kat­sot­tiin vähen­tä­vän niiden ravin­toar­voa. Raaka-aineiden fyysisen kont­rol­loin­nin ja tekemisen avulla hallitaan myös ruokaa, ja sen kautta ihmisen on mah­dol­lis­ta luoda jär­jes­tys­tä elämäänsä.

Sääntöjen seu­raa­mi­nen määritti haas­ta­tel­ta­vien syömistä ja super­ruo­kien käyttöä. Tähän luokkaan viit­taa­vat toiminnot näkyivät eri­tyi­ses­ti vuo­ro­kausi- ja ate­ria­ryt­meis­sä. Vaikka vuo­ro­kau­de­na­jat asettivat monelle rajat, joiden mukaan kehon tuli saada energiaa ja lepoa, pys­tyt­tiin niitä tarpeen ja elä­män­ti­lan­teen mukaan muok­kaa­maan. Lähestulkoon jokainen ruokaan ja syömiseen liittyvä päätös pyrittiin miet­ti­mään sen myöhempää vai­ku­tus­ta ajatellen. Kehon ener­gian­saan­tia voitiin viilata myös super­ruo­kien avulla.

Rituaalinkaltaisen toiminnan moti­vaat­to­ri­na toimivat haas­ta­tel­ta­vien kohdalla hyvä olo ja hen­ki­lö­koh­tai­nen terveys, jota pyrittiin pitämään yllä syömällä oikein, liik­ku­mal­la ja lepää­mäl­lä sopivasti. Kehon olotila mää­rit­te­li toiminnan tar­koi­tuk­sen ja onnis­tu­mi­sen, ja sitä kuun­nel­tiin tark­kaa­vai­ses­ti. Terveys oli olotila, jota tavoi­tel­tiin ja pyrittiin pitämään yllä.

Syödyn ruoan ter­veys­vai­ku­tuk­sil­le annettiin kuitenkin eri tilan­teis­sa erilaisia mer­ki­tyk­siä: toisinaan maku tai sosi­aa­li­nen tilanne meni ter­veys­vai­ku­tus­ten edelle. Ravintolassa ruoka harvemmin valittiin sen ter­veel­li­syy­den perus­teel­la, ja suku­lai­sen luona vie­rail­les­sa osa haas­ta­tel­ta­vis­ta otti suku­lais­tä­din leipomaa pullaa, vaikka muuten vältteli gluteenia.

Tällaisen ritu­aa­lin­kal­tai­sen toiminnan voi katsoa olevan yllä­pi­tä­vää toimintaa, joka takaa muun­te­luis­taan huo­li­mat­ta pit­kä­kes­toi­sen, terveen ja elin­voi­mai­sen olotilan. Esimerkiksi huo­no­laa­tui­sen ruoan syöminen teki kehosta toi­mi­mat­to­man, ja tilanne kor­jat­tiin palaa­mal­la aikai­sem­piin, toimiviin ruo­kai­lu­tot­tu­muk­siin. Olotilaa voitiin hie­no­sää­tää ja korjata eri­lais­ten super­ruo­kien avulla. Lisäenergiaa smoot­hieen saattoi saada maca-jauheesta ja vas­tus­tus­ky­vyn vah­vis­tus­ta tar­vit­se­va keho taas kaipasi spirulina-levää.

Terve yksilö yhteiskunnan voimavarana

Terveys on käsit­tee­nä monia­lai­nen. Yhtäältä se voi tar­koit­taa yleistä, lää­ke­tie­teel­lis­tä fyysistä tilaa, toisaalta taas ihmisen itse ymmär­tä­mää psy­ko­fyy­sis­tä olotilaa. Terveys on sekä hen­ki­lö­koh­tai­nen kokemus omasta val­lit­se­vas­ta tai tavoi­tel­lus­ta olo­ti­las­ta että lää­ke­tie­teel­li­ses­ti mää­ri­tel­ty, toisen tekemä arvio siitä, millainen henkilön fyysinen olotila kysei­sel­lä hetkellä on. 

Terveyden ja hyvin­voin­nin lai­tok­sel­la puhu­taan­kin koetusta ter­vey­des­tä, joka tar­koit­taa ihmisen ilmaistua kokemusta ter­vey­den­ti­las­taan. THL:n mukaan terveyden koke­muk­ses­sa Suomessa on sosio­eko­no­mi­sia eroja, joihin vai­kut­ta­vat mm. varal­li­suus ja koulutus. THL:n tut­ki­muk­sen mukaan kor­keam­min kou­lu­te­tut nou­dat­ta­vat myös tarkemmin ravit­se­mus­suo­si­tuk­sia, ja tulotason on katsottu olevan yhtey­des­sä ruo­ka­va­lion laatuun.

Ranskalainen filosofi Michel Foucault on käsi­tel­lyt terveyden, sairauden ja yhteis­kun­nal­li­sen vallan välistä suhdetta. Hänen mukaansa valta ei nyky­ai­kai­ses­sa yhteis­kun­nas­sa palaudu perus­ta­vaan jär­jes­tyk­seen tai esi­mer­kik­si hal­lit­si­joil­le, vaan on hajau­tet­tu eri tahoille kuten lai­tok­sil­le, tieteelle ja medialle. Valta kohdistuu osaltaan ihmi­syk­si­löi­hin, joilla itsellään on myös valtaa, mutta joita pyritään muo­vaa­maan ja ohjaamaan haluttuun suuntaan. Yhteiskunta turvaa toi­min­taan­sa eri­lai­sil­la sää­dök­sil­lä, joita yksilöt toteut­ta­vat ja muok­kaa­vat. Tässä yhtey­des­sä puhutaan bio­val­las­ta, joka on luon­teel­taan yhteis­kun­nan toi­min­ta­ky­kyä lisäävää. Valta pyrkii ohjaamaan ihmisten käyt­täy­ty­mis­tä mutta ei alis­ta­maan. Tässä yhtälössä hei­kom­mal­la osa­puo­lel­la, ihmisellä, on mah­dol­li­suus kapinaan sekä toi­min­taan ja itsenäisyyteen.

bowl

Foucault’n mukaan yhteis­kun­ta tarvitsee toi­min­ta­me­ka­nis­mien­sa tur­vaa­mi­sek­si terveitä yksilöitä, joiden elin­voi­maa se hyödyntää. Vaikka yhteis­kun­nal­la on sairauden hoitoon ja sen tor­jun­taan omat koneis­ton­sa, on vastuu ter­vey­des­tä yksilöllä itsellään. Biovaltaa on näh­tä­vis­sä suo­ma­lai­ses­sa yhteis­kun­nas­sa, jossa kan­sa­lai­sil­le tarjotaan julkinen ter­vey­den­huol­to sekä valtion hyväk­sy­mät ravit­se­mus­suo­si­tuk­set. Yksilöllä on silti vastuu hen­ki­lö­koh­tai­ses­ta hyvin­voin­nis­taan: hänen on pidettävä itse huolta ruo­kai­lus­taan, kehon­huol­los­taan sekä siitä, ottaako hän lääkärin määräämät lääkkeet vai ei.

Superruoan käyttäjät ja muut ruo­ka­va­lioi­den nou­dat­ta­jat voidaan tällaisen ajat­te­lu­mal­lin mukaan nähdä mal­li­kan­sa­lai­si­na, jotka tarjoavat yhteis­kun­nal­le runsaasti elin­voi­maa ja turvaavat sen toimintaa. Vallitsevien ravin­to­suo­si­tus­ten kysee­na­lais­ta­mi­nen ja omaeh­toi­sen ruo­an­va­lin­nan voi myös nähdä merkkinä vallan pirs­ta­loi­tu­mi­ses­ta ins­ti­tuu­tioil­ta yksi­löil­le tai yksilön kapinana yhteis­kun­nan meka­nis­me­ja vastaan. Terveys on tavoi­tel­ta­va ja yllä­pi­det­tä­vä tila, jonka eteen tehdään töitä hen­ki­lö­koh­tai­sel­la tasolla, toisinaan yleisesti hyväk­syt­ty­jä normeja ja ravin­to­suo­si­tuk­sia uhmaten.

Rituaalinkaltaisuudella kohti terveyttä, terveydellä kohti valtaa

Rituaalinkaltaisuus on yksi keino hallita omaa elämää ja maailmaa. Sen voi nähdä myös kapinana yhteis­kun­nan jär­jes­tys­tä vastaan. Ruoan, ritu­aa­lin­kal­tai­suu­den ja vallan välisen suhteen tut­ki­muk­ses­sa yhdellä gradulla ei saada ihmeitä aikai­sek­si. Työ on enem­män­kin pin­ta­raa­pai­su, joka herättää lisää kysy­myk­siä. Esimerkiksi syömisen ja iden­ti­tee­tin raken­ta­mi­sen välinen yhteys olisi tut­ki­mus­koh­tee­na mehukas. Yhteiskunnassamme ruoka näyttää vai­kut­ta­van paljon siihen, mil­lai­sek­si ihmiset itsensä mieltävät ja millaisen kuvan he haluavat itsestään antaa. On myös mie­len­kiin­tois­ta seurata, millainen super­ruo­kien asema ter­vey­sa­jat­te­lus­sa on jatkossa: ovatko ne tulleet jää­däk­seen, vai hiipuuko niiden käyttö takaisin pienen piirin hifistelyksi.

Ruoanvalinta ja siihen liittyvät val­ta­ky­sy­myk­set kertovat jotain yhteis­kun­tam­me arvoista. Terveysajattelu on län­si­mai­ses­sa yhteis­kun­nas­sa koros­tu­nut­ta, ja ter­veel­li­seen elä­män­ta­paan tähtääviä valintoja kan­nus­te­taan tekemään jat­ku­vas­ti. Sosiaalisissa tilan­teis­sa ruoasta kiel­täy­ty­mis­tä saatetaan kri­ti­soi­da rajus­ti­kin: tar­jo­tus­ta ruoasta kiel­täy­ty­jä on hankala tai kiit­tä­mä­tön. Foucault’n teorian valossa ter­veel­li­sen ruo­ka­va­lion nou­dat­ta­mi­nen ei olekaan niin indi­vi­dua­lis­tis­ta kuin ajat­te­li­si. Sitä voi tar­kas­tel­la yhtenä meka­nis­mi­na, joka tuottaa yhteis­kun­nal­le sen tar­vit­se­maa elinvoimaa. 

superfood4
  1. Catherine Bell, 1992. Ritual Theory, Ritual Practice.
  2. Catherine Bell, 1997. Ritual. Perspectives and Dimensions.
  3. Jaho, Mikko. Michel Foucault ja terveyden tutkimus. Yhteiskunta ja terveys: klassisia teo­reet­ti­sia näkö­kul­mia (toim. Ulla Ashorn).

Oikaisu 8.11.2017: Tekstissä puhuttiin aiemmin ashwa­gand­ha-sienestä, mutta kyseessä on yrtti. 

Kirjoittaja

Mai Joutselainen on filosofian maisteri uskontotieteen alalta. Häntä kiinnostavat rituaalit, kehollisuus ja valta. Ja monella tapaa myös ruoka.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Antropologista tutkimusta tehdään nykyään paitsi alkuperäiskansoista ja kaukaisista maista, myös tutummista aiheista, kuten urheilusta, lähiöistä ja perihämäläisestä kahvipöytäkursailusta. Miksi monet antropologit silti tuntevat syyllisyyttä tai jopa ajoittaista katumusta siitä, että valittu aihe ei olekaan tarpeeksi jännittävä – tai siitä, että se ei vie heitä tarpeeksi kauas kotoa?

Sukupuolielimiin ja niiden eritteisiin liittyy monenlaisia käytäntöjä ja uskomuksia. Baruya-kansa Papua-Uudessa-Guineassa tulkitsi perinteisesti naiskehon seksuaaliset eritteet vaarallisiksi, mutta sperman elämän antajaksi ja voiman symboliksi.

Seksi ja seksuaalisuus ovat olleet antropologien huomion kohteena alan alkuhetkistä lähtien. Seksin tutkimus kietoutuu yhteen niin uskonnon, talouden, politiikan, sukulaisuuden kuin ihmisoikeuksienkin kanssa. Aseksuaalisuuden tutkimusta antropologiasta ei vielä juurikaan löydy, vaikka se on sosiaalisena ja kulttuurisena ilmiönä kiinnostavaa. Ei ole olemassa mitään välttämättömyyttä sille, että seksuaalisen suuntautumisen ympärille muodostuu sosiokulttuurinen identiteetti.