Tehtyään aikansa akateemista tutkimusta, sosiaaliantropologian dosentti Minna Säävälälle tuli tunne, että voisihan tässä elämässä tehdä muutakin. Erilaiset elämänmuutokset, kuten lasten syntymä, laittoivat ajattelemaan elämää toisesta vinkkelistä. Yliopistotutkijan sivustaseuraajan ja erittelijän rooli ei enää tyydyttänyt, vaan hän halusi nähdä selkeämmin työnsä positiivisen vaikutuksen ympäristössään.
”Mä ajattelin, että haluaisin antaa tälle maailmalle jotain. Että sitten kun minua ei enää ole, minusta olisi jäänyt elämään jotakin, joka olisi tehnyt jonkun ihmisen elämästä parempaa”, Minna kertoo.
Valmistuttuaan maisteriksi Helsingin yliopistolta 90-luvun alussa Minna oli luonut akateemista uraansa Amsterdamin yliopiston tohtorikoulussa. Sinä aikana tuli asuttua ympäriinsä. Väestöantropologinen väitöskirja käsitteli lastenhankkimisen käytäntöjä Intiassa, missä Minna teki kenttätyönsä. Sen jälkeen tie vei Helsingin yliopistolle tutkijan tehtäviin. Lopulta uudet tuulet saivat hakemaan Väestöliitolle ratkaisukeskeisemmän maahanmuuttajatutkimuksen pariin. ”Se oli kyllä tutkimusta, mutta soveltavaa ja mulle jotain ihan uutta”, Minna kertoo.
Siitä alkoi jo yli kymmenen vuotta jatkunut matka Väestöliitolla. Viime vuosina työtehtävät ovat kuitenkin muuttuneet. Nykyään Minna edistää asiantuntijajärjestön tavoitteita perhetoimintoyksikön johtajana. Väestöliitto onkin sitoutunut ihmisten hyvinvoinnin edistämiseen ja lupaa olla ”toivon, onnellisuuden ja ihmisoikeuksien asialla”.
Johtaja, esimies ja mahdollistaja
Väestöliiton tilat sijaitsevat Helsingin kantakaupungin ytimessä 1900-luvun alun hienossa punatiilisessä kerrostalossa. Valo tulvii sisäpihan ikkunasta Minnan työhuoneeseen. Sieltä perhetoimintojen johtaja pyörittää kolmesta tiimistä koostuvaa yksikköään, jossa pohditaan vanhemmuuden, monikulttuurisuuden sekä työn ja perheen yhdistämisen kysymyksiä. ”Meidän kokonaisuutta yhdistää se, että yritetään edistää kaikenlaisten perheiden hyvinvointia”, Minna tiivistää.
Yksikön johtajan työ on pitkälti hallintoa, talousasioita ja tietysti 14-henkisen tiimin esimiestyötä. Aamu onkin vierähtänyt johtoryhmän kokouksessa budjetista, tilakysymyksistä ja toimintasuunnitelmasta keskustellessa. ”Nykyään mä oon vähän tällanen paperpusher”, Minna nauraa.
Entä miten paperien pyörittely sopii yhteen sen kanssa, että tarkoitus oli parantaa ihmisten elämää, Minna pohdiskelee huvittuneena. Heti perään hän toteaa kuitenkin päättäväisesti: ”Mä ajattelen sen näin, että mun pääasiallinen rooli esimiehenä ja johtajana on olla mahdollistaja. Se, mitä teen, mahdollistaa näille tiimiläisille, jotka ovat monet rautaisia ammattilaisia, luovia ja aikaansaavia, että he voivat rauhassa keskittyä siihen itse asiaan”.
Minna Säävälä. Kuva: Marjatta Kuisma
Minnan työ on onnistunut, kun ihmisillä on tilaa innostua omasta työstään.
Vaikka antropologin hattu on tehtävien muuttuessa jäänyt takavasemmalle, alan tuomalla osaamisella ja ajattelutavalla on edelleen roolinsa. ”Sehän ei pois lähde, kun siihen on joskus uppoutunut”, Minna toteaa nauraen. Antropologinen lähestymistapa näyttäytyy hyödyllisenä ehkä yllättävissäkin tilanteissa.
Antropologiaan keskeisesti kuuluva itsereflektion taito on ollut hyödyllistä johtotehtävissä. ”Johtamisessa se on niin tärkeää, että osaa havaita omia arvojaan ja toimintatapojaan. Se on sellaista rehellisyyttä itseään kohtaan, kun pystyy käsittelemään omia itsestäänselvyyksiään ja pohtii miksi asioiden pitäisi olla tietyllä tavalla. Muuten joutuu helposti konflikteihin ihmisten kanssa”, Minna pohtii.
Toinen asia, jonka Minna on oppinut etnografisesta lähestymistavasta ja kenttäkokemuksistaan, on yksityiskohtien merkitys: ”Ne ovat ihmisille äärimmäisen tärkeitä elämässä. Silloin kun yrittää ymmärtää mistä jossain asiassa on kyse, kannattaa katsoa yksityiskohtia. Kokonaisuudet hahmottuvat niiden kautta”.
”Jos pitää vaikka selvitellä työpaikan kiistatilannetta, siellä saattaa olla yksi sana, joka on saanut jonkun takajaloilleen. Siinä voi olla takana tosi isokin asia sille toiselle ja toinen taas ei ole ymmärtänyt sitä ollenkaan niin”, Minna jatkaa.
”Ja kyllä antropologiasta on ihan suoranaisestikin hyötyä tällaisessa johtamistyössä, kun meillä on monia eritaustaisia ihmisiä töissä”, hän lisää vielä. Klassisesti antropologista ydinosaamista onkin ymmärtää erilaisia kulttuurisia ajatusmaailmoja. Minna kuitenkin alleviivaa, ettei ihmisiä tulisi määritellä liiaksi kulttuurisen taustansa kautta: ”Aina pitää huomioida se yksilöllisyys ihmisessä. Meillä on niin erilaiset kokemusmaailmat ja historiat”.
Työtä ihmisille
Erilaisten kokemusmaailmojen ymmärtäminen on tärkeässä roolissa myös Minnan yksikön toiminnassa. Sen tuottamien palvelujen ja aineistojen halutaan hyödyttävän ihmisiä mahdollisimman hyvin. Materiaalia tuotetaan myös organisaatioille ja vaikuttamistyöhön. Pääkohteena on kuitenkin tavallinen ihminen.
”Nykyään vanhemmuuden osalta on esimerkiksi paljon paineita ja odotuksia. Yksi tavoitteemme on vanhempien itseluottamuksen vahvistaminen vanhempina – että he luottaisivat siihen omaan selviytymiseensä ja jaksaisivat sen takia paremmin”, Minna kertoo.
”Ajatuksena on, miten muotoilla palvelu tai tarjottava asia sellaiseksi, että se vastaisi ihmisten tarpeita ja olisi heille helposti vastaanotettavissa. Siinä tarvitsee ymmärtää ihmisten arjen tarpeet ja ajattelutavat. Niiden hakeminen on jotenkin luontevaa antropologin taustasta käsin. Pystyy hyppäämään toisen kenkiin”, hän jatkaa.
Antropologinen tapa suhteuttaa mikä tahansa hallinnollinenkin asia elettyyn ja arkiseen elämään onkin Minnalle edelleen voimakkaasti läsnä.
Erityisesti maahanmuuttajataustaisten ihmisten kohdalla relevanttien palveluiden tarjoaminen on välillä haastavaa. ”Julkiset palvelut, vaikkapa lastensuojelu tai terveyskeskukset, perustuvat tietylle jaetulle ajatukselle siitä, mistä elämässä on kyse. Yhteensopimattomuus tulee esiin, kun siellä onkin ihminen, joka on kasvanut jossain ihan toisessa ajattelumaailmassa ja jolla on ihan eri tarpeet elämänsä järjestämisessä. Asiakaskaan ei aina osaa itse hahmottaa ja kommunikoida tarpeitaan niin selkeästi”, Minna sanoo.
Kuva: Marjatta Kuisma
Maahanmuuttajatyön kysymyksiä
Pitkään aiheen parissa työskennelleeltä Minnalta ei voikaan olla utelematta lisää maahanmuuttajatyön kysymyksistä, vaikka nykyiset tehtävät kattavat laajemman alueen.
”Järjestökentällä kotoutumisen tematiikka on merkittävin. Se on aika käytännönläheistä työtä siitä, miten ihmiset saisivat oikeutensa toteutumaan. Ehkä se kaikista merkittävin seikka on se osallisuuden kokemus. Että voit tuntea, että sulla on täällä joku paikka ja että et ole ulkopuolinen vaan voit halutessasi tulla osaksi tätä yhteiskuntaa”, Minna kuvailee.
Siihen pyrkii myös kokemusasiantuntijuushanke Minnan yksikössä. Siinä maahanmuuton kokeneita ihmisiä valmennetaan tuomaan tarinaansa ja kokemustaan esiin yhteiskunnan eri foorumeilla. Tarkoitus on auttaa ihmisiä muuttamaan eletty elämänsä pääomaksi ja saamaan oma ääni kuuluviin.
Minna on ollut laittamassa hanketta käyntiin ja laatimassa siihen liittyviä eettisiä ohjeita. ”Siinä on eettisesti aika monta kiperää kohtaa, jos järjestöt käyttävät maahanmuuttajataustaisia ihmisiä omassa toiminnassaan tai välittävät mediaan. Ihmiset on esimerkiksi valmennettava ottamaan vastaan sekin, että mediassa kohtelu voi olla aika hirveää”, hän sanoo.
Minna uskookin, että sosiaalitieteellinen tausta herkistää näkemään ihmisten välisiä valta-asetelmia. Sen kautta on helpompi arvioida toimien eettisyyttä ja välttää tuottamasta lisää kärsimystä yhteiskunnassa alisteisessa asemassa oleville.
Maahanmuuttajatyössä tulee myös aika paljon vastaan muita vaikeita asioita, jotka voivat olla leimaavia tai ärsyttäviä. ”Näissä tilanteissa on suuri etu, jos on antropologina luonut jo vähänkään suhteita erilaisuuteen. Sitä pystyy mitä moninaisimmissa ja myös eettisesti välillä vaikeissa tilanteissa säilyttämään itsensä suhteellisen rauhallisena ja ihmisiä arvostavana”, Minna pohtii. Antropologit osaavat yleensä jättää omat käsityksensä hyväksyttävästä ja ei hyväksyttävästä tarvittaessa sivuun. Mieluummin selvitetään mistä on kyse.
Osaamisen kirjo
Minnan työnkuvaan liittyvät aiheet ja osaamisalueet tuntuvat rönsyilevän laidasta laitaan. Yhden yleistajuiseksi tarkoitetun muukalaisuutta käsittelevän kirjankin hän on ehtinyt kirjoittaa muiden töidensä sivussa. Mitä perhetoimintojen johtajan nyt siis oikeastaan pitää osata? ”No vähän kaikenlaista”, Minna vastaa huvittuneesti. Normipäiviä on aika vähän.
Substanssiosaaminen Väestöliiton aihealueista on tietysti oleellista. Sitäkin tulee koko ajan opittua lisää. Toisaalta Minnan mukaan tutkijan työssä opittu kyky analyyttiseen ajatteluun ja selkeä kirjoittamistyyli ovat äärimmäisen tärkeitä hallintotyössä.
”Sitten ovat taloustaidot. Tämä on itseasiassa aika paljon talouspuolta”, Minna jatkaa listaa. Hetkinen. Miten antropologille ja väestötieteilijälle on karttunut talousosaamista?
”Perusteet opin, kun toimin ETMU ry:n rahastonhoitajana. Se oli todella hyödyllinen kokemus. Oppi, että se ei ole todellakaan mitään rakettitiedettä”, Minna nauraa. Toki jotkut talousasiat ovat vielä uusiakin Minnalle, mutta hän kuittaa sen toteamalle, että ”kyllä sitä tässä oppii ja kiinnostavaa on oppiakin”. ”Ja sittenhän olen käynyt sellaisen johtamisen erikoisammattitutkinnon työn ohessa, missä oli jonkin verran talousasioita ja tietty johtamista”, hän lisää.
Minnalle monipuolisuus ja uusien kokonaisuuksien haltuunotto eivät ainakaan tunnu tuottavan ongelmia. Koko haastattelun ajan huolettoman nauravaisena pysyneestä haastateltavasta paistaa läpi innostus, mutta myös rakentavan kriittinen suhtautuminen, omaa ja koko Väestöliiton tekemää työtä kohtaan.
Ihan selkeää vastausta siihen, mikä on antropologien omaa alaa ja ydinosaamista, Minnan on äkkiseltään vaikea keksiä. ”Antropologiasta on vaikeaa tehdä helposti myytäviä sloganeita, että osaan tätä ja osaan tuota, koska se on ajattelutapa. Niin, se on oikeastaan ajattelemisen taito!” Minna ehdottaa.
”Antropologin koulutus on sellainen yleistutkinto, joka antaa tietyt valmiudet monenlaisiin tehtäviin”, hän vielä toteaa. Niinpä. Ainakin tämän haastattelun perusteella monipuolinen osaaminen näyttäisi karttuvan helposti antropologitaustaiselle ja työnsä merkityksellisenä kokevalle tekijälle.
Kuva: Hernán Piñera (CC BY-SA 2.0)
Toimitus
- Podcast-lukija: Bea Bergholm
- Verkkotaitto: Eemi Nordström
[fav-post-grids grid_type=”grid_1″ post_from=”featured” hide_cat=”yes” hide_meta=”yes” posts_limit=”6″ module_meta=”false” author_name=”1″ time_diff=”1″ post_date=”0″ post_time=”0″ post_view_count=”1″ post_comment_count=”1″ module_bg=”” module_padding=””]
