Yläluokkasafarin vaisu saalis

Marraskuun alussa Etelä-Suomen Vasemmistonuoret järjesti Yläluokkasafarin, retken jolla tutus­tut­tiin yläluokan suosimiin asui­na­luei­siin. Näillä vasem­mis­to­nuor­ten ”öky­alueik­si” nimeä­mil­lä asui­na­lueil­la asuu var­si­nai­sen yläluokan lisäksi myös paljon kes­ki­luo­kan edustajia. Heitä Yläluokkasafari ärsytti.

Keskiluokan edustajat kokevat olevansa ahkeria ja kun­nol­li­sia ihmisiä, jotka ovat ansain­neet vau­rau­ten­sa työllään. Rehelliset yrittäjät ja yli­työl­lis­te­tyt kirurgit kokevat, että heillä on oikeus korkeaan elin­ta­soon­sa. Samalla he saattavat kysee­na­lais­taa vero­ra­hoil­la elämisen oikeu­tuk­sen. Näin kes­ki­luo­kan pik­ku­por­va­ril­li­set hyveet mah­dol­lis­ta­vat erään maailman ihmeel­li­sim­mis­tä asioista: suh­teel­li­sen hyvä­osais­ten kat­ke­ruu­den itseään huono-osai­sem­pia kohtaan.

Yläluokkasafari toi esi­mer­kil­li­sel­lä tavalla esille sen, että luok­kae­rois­ta puhuminen koetaan Suomessa usein kiel­tei­se­nä asiana. Vallitseva uus­li­be­ra­lis­ti­nen ideologia korostaa yksilön omia mah­dol­li­suuk­sia. Menestyksen aja­tel­laan riippuvan yksilöstä itsestään, ei tämän luokkataustasta.

Syksyisin jul­kais­ta­vat vero­tie­dot ovat aiheen kannalta kiin­nos­ta­va ilmiö. Verotiedot pal­jas­ta­vat, millaiset tulot kenel­lä­kin on ollut edel­li­se­nä vero­vuon­na. Kun kes­ki­ty­tään puhumaan tuloe­rois­ta, yli­su­ku­pol­vi­set varal­li­suuse­rot jäävät jul­ki­ses­sa kes­kus­te­lus­sa helposti vähem­mäl­le huomiolle.

Julkisten vero­tie­to­jen ja niiden pohjalta ilta­päi­vä­leh­tien sivuille raken­net­tu­jen ”san­ka­ri­ta­ri­noi­den” voi ajatella vah­vis­ta­van uus­li­be­ra­lis­tis­ta myyttiä oman menes­tyk­sen­sä lähteenä olevasta yksilöstä. Uusliberalistisen ideo­lo­gian mukaan jokainen on oman onnensa seppä. Jää sanomatta, ettei kaikilla ole saman­lais­ta verstasta. Toisilta saattaa puuttua vasarakin.

Myös hyvin­voin­ti­val­tion ideologia on omiaan kätkemään yhteis­kun­nan tosia­sial­lis­ta luok­ka­luon­net­ta. Hyvinvointivaltion rakenteet vah­vis­ta­vat mie­li­ku­vaa siitä, että jokai­sel­la todella olisi samat mah­dol­li­suu­det elämässä.

Suomalainen yhteis­kun­ta esittää itsensä tasa-arvoisena. Juuri tämän vuoksi Yläluokkasafarin saama vas­taan­ot­to onnistui kertomaan jotain hyvin olen­nais­ta suo­ma­lai­sen luok­kayh­teis­kun­nan luon­tees­ta. Suomessa luok­ka­ra­ken­ne kätkeytyy. Varsinaisen yläluokan edustajat ovat hiljaa. He antavat ylemmän kes­ki­luo­kan puhua puolestaan.

Monessa muussa maassa yhteis­kun­nan ker­ros­tu­nei­suus on näky­väm­min läsnä. Suomessa luok­kae­rot tulevat näkyväksi eri­tyi­ses­ti silloin, kun yksilö ylittää joitakin oman luokkansa näky­mät­tö­miä rajoja. Opiskelupaikan valinta voi tuottaa tällaisen tilanteen. Antropologi Katriina Järvinen kuvaa kiin­nos­ta­vas­ti sitä, millainen kokemus yliopisto-opiskelu oli työ­väen­luok­kai­sem­mas­ta per­he­taus­tas­ta ponnistaneelle.

Opintojen aikana Järviselle selvisi, että useimpien opis­ke­lu­to­ve­rien sosio­eko­no­mi­set läh­tö­koh­dat olivat melko erilaisia kuin hänellä. Useimmilla oli enemmän talou­del­lis­ta ja sosi­aa­lis­ta pääomaa. Etuoikeutetummat eivät vas­taa­val­la tavalla tule tie­toi­sik­si näistä eroista. Omat etuoi­keu­det näyt­täy­ty­vät pikem­min­kin luon­nol­li­se­na osana ihmisenä olemista.

Yksilön luok­ka­taus­ta vaikuttaa amma­tin­va­lin­taan, elin­aja­no­dot­tee­seen ja moneen muuhun asiaan. Siksi yhteis­kun­ta­luo­kas­ta tulisi puhua nykyistä enemmän.

  1. Katriina Järvinen & Laura Kolbe: Luokkaretkellä hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nas­sa, 2007.

Kirjoittaja

Juuso Koponen on jatko-opiskelijana sosiaali- ja kulttuuriantropologian oppiaineessa Helsingin yliopistolla.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Mikä on antropologian suhde talouteen, tai käänteisesti, talouden suhde antropologiaan? Taloudesta kuulee yllättävän usein puhuttavan kenttänä, joka on irrallinen siitä inhimillisestä arjesta, jossa me kaikki elämme. Se nähdään valmiina, annettuna, sellaisena missä on asioita kuten “markkinavoimat” ja “talouskasvu” (tai sen puuttuminen), ja johon ei antropologia sen kummemmin kaivata.

Lokakuun lopulla Helsingissä vierailivat israelilaiset ihmisoikeusaktivistit Yeela Raanan ja Attia Al-Asam, Suomeen heidät olivat kutsuneet ICAHD Finland (Israeli committee against house demolition) ja Suomen rauhanpuolustajat. Raanan on antropologi, ihmisoikeusaktivisti ja yliopistonopettaja. Hän keskustelee tässä artikkelissa arjesta ja politiikasta Israelissa sekä beduiinien asemasta samaisessa maassa.