Yläluokkasafarin vaisu saalis

Marraskuun alussa Etelä-Suomen Vasemmistonuoret järjesti Yläluokkasafarin, retken jolla tutus­tut­tiin yläluokan suosimiin asui­na­luei­siin. Näillä vasem­mis­to­nuor­ten ”öky­alueik­si” nimeä­mil­lä asui­na­lueil­la asuu var­si­nai­sen yläluokan lisäksi myös paljon kes­ki­luo­kan edustajia. Heitä Yläluokkasafari ärsytti.

Keskiluokan edustajat kokevat olevansa ahkeria ja kun­nol­li­sia ihmisiä, jotka ovat ansain­neet vau­rau­ten­sa työllään. Rehelliset yrittäjät ja yli­työl­lis­te­tyt kirurgit kokevat, että heillä on oikeus korkeaan elin­ta­soon­sa. Samalla he saattavat kysee­na­lais­taa vero­ra­hoil­la elämisen oikeu­tuk­sen. Näin kes­ki­luo­kan pik­ku­por­va­ril­li­set hyveet mah­dol­lis­ta­vat erään maailman ihmeel­li­sim­mis­tä asioista: suh­teel­li­sen hyvä­osais­ten kat­ke­ruu­den itseään huono-osai­sem­pia kohtaan.

Yläluokkasafari toi esi­mer­kil­li­sel­lä tavalla esille sen, että luok­kae­rois­ta puhuminen koetaan Suomessa usein kiel­tei­se­nä asiana. Vallitseva uus­li­be­ra­lis­ti­nen ideologia korostaa yksilön omia mah­dol­li­suuk­sia. Menestyksen aja­tel­laan riippuvan yksilöstä itsestään, ei tämän luok­ka­taus­tas­ta.

Syksyisin jul­kais­ta­vat vero­tie­dot ovat aiheen kannalta kiin­nos­ta­va ilmiö. Verotiedot pal­jas­ta­vat, millaiset tulot kenel­lä­kin on ollut edel­li­se­nä vero­vuon­na. Kun kes­ki­ty­tään puhumaan tuloe­rois­ta, yli­su­ku­pol­vi­set varal­li­suuse­rot jäävät jul­ki­ses­sa kes­kus­te­lus­sa helposti vähem­mäl­le huomiolle.

Julkisten vero­tie­to­jen ja niiden pohjalta ilta­päi­vä­leh­tien sivuille raken­net­tu­jen ”san­ka­ri­ta­ri­noi­den” voi ajatella vah­vis­ta­van uus­li­be­ra­lis­tis­ta myyttiä oman menes­tyk­sen­sä lähteenä olevasta yksilöstä. Uusliberalistisen ideo­lo­gian mukaan jokainen on oman onnensa seppä. Jää sanomatta, ettei kaikilla ole saman­lais­ta verstasta. Toisilta saattaa puuttua vasarakin.

Myös hyvin­voin­ti­val­tion ideologia on omiaan kätkemään yhteis­kun­nan tosia­sial­lis­ta luok­ka­luon­net­ta. Hyvinvointivaltion rakenteet vah­vis­ta­vat mie­li­ku­vaa siitä, että jokai­sel­la todella olisi samat mah­dol­li­suu­det elämässä.

Suomalainen yhteis­kun­ta esittää itsensä tasa-arvoisena. Juuri tämän vuoksi Yläluokkasafarin saama vas­taan­ot­to onnistui kertomaan jotain hyvin olen­nais­ta suo­ma­lai­sen luok­kayh­teis­kun­nan luon­tees­ta. Suomessa luok­ka­ra­ken­ne kätkeytyy. Varsinaisen yläluokan edustajat ovat hiljaa. He antavat ylemmän kes­ki­luo­kan puhua puo­les­taan.

Monessa muussa maassa yhteis­kun­nan ker­ros­tu­nei­suus on näky­väm­min läsnä. Suomessa luok­kae­rot tulevat näkyväksi eri­tyi­ses­ti silloin, kun yksilö ylittää joitakin oman luokkansa näky­mät­tö­miä rajoja. Opiskelupaikan valinta voi tuottaa tällaisen tilanteen. Antropologi Katriina Järvinen kuvaa kiin­nos­ta­vas­ti sitä, millainen kokemus yliopisto-opiskelu oli työ­väen­luok­kai­sem­mas­ta per­he­taus­tas­ta pon­nis­ta­neel­le.

Opintojen aikana Järviselle selvisi, että useimpien opis­ke­lu­to­ve­rien sosio­eko­no­mi­set läh­tö­koh­dat olivat melko erilaisia kuin hänellä. Useimmilla oli enemmän talou­del­lis­ta ja sosi­aa­lis­ta pääomaa. Etuoikeutetummat eivät vas­taa­val­la tavalla tule tie­toi­sik­si näistä eroista. Omat etuoi­keu­det näyt­täy­ty­vät pikem­min­kin luon­nol­li­se­na osana ihmisenä olemista.

Yksilön luok­ka­taus­ta vaikuttaa amma­tin­va­lin­taan, elin­aja­no­dot­tee­seen ja moneen muuhun asiaan. Siksi yhteis­kun­ta­luo­kas­ta tulisi puhua nykyistä enemmän.

  1. Katriina Järvinen & Laura Kolbe: Luokkaretkellä hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nas­sa, 2007.

Kirjoittaja

Juuso Koponen on valtiotieteiden maisteri ja antropologi, joka valmistelee väitöskirjaa huono-osaisuudesta ja kolmannen sektorin tarjoamasta ruoka-avusta. Juusoa kiinnostavia tutkimuksellisia teemoja ovat huono-osaisuus ja eriarvoisuus, yhteiskuntaluokat, hyväntekeväisyys, talouden antropologinen tutkimus, diskurssianalyysi ja ideologiakritiikki.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Suomen lain mukaan ulkomailla “hädänalaisessa asemassa” olevaa Suomen kansalaista on avustettava kotiuttamisessa. Kysymys al-Holin leirin suomalaisten naisten ja lasten oikeudesta palata Suomeen ja siitä, tuleeko viranomaisten auttaa heitä, loukkaa joidenkin kansalaisten oikeustajua ja tuntuu moraaliselta ongelmalta. Ristiriitaa voi selittää moraalin ytimessä olevan vastavuoroisuuden, humanitaaristen valta-asetelmien ja perhesuhteiden kautta.

Trauma on psykiatrinen diagnoosi ja mielen häiriötila, joka on tullut laajalle yleisölle tutuksi suuronnettomuuksien ja terrori-iskujen jälkihoidon seurauksena. Ajan saatossa trauma terminä on laajentunut puhekieleen, jossa se on saanut uusia merkityksiä. Samalla käsitteen merkitys on hämärtynyt tavalla, joka kääntyy toisinaan itseään vastaan.