Haarukalla vai ilman

Tarjoilija ojentaa hopei­sil­la ottimilla lau­ta­sel­le­ni voi­pa­pe­rin sisään käärityn manoushen. Se on usein Libanonissa aamiai­sek­si tai lounaaksi nautittu pizzan tapainen täytetty leipä. Paikalliseen tapaan olen tottunut käyt­tä­mään käsiä manoushen syömiseen, mutta nyt hopeaot­ti­met pöydällä saavat minut epä­röi­mään. Kokenut liba­no­ni­lai­nen nais­po­liit­tik­ko on kutsunut minut luokseen aamiai­sel­le. Paikallisista herkuista täytetty pöytä ja esteet­ti­sen koke­muk­sen luomiseen pyrkivä esil­le­pa­no kertovat kutsujan vie­raan­va­rai­suu­des­ta ja sosi­aa­li­ses­ta sta­tuk­ses­ta. Huokaisen hel­po­tuk­ses­ta, kun selviää, että ottimet ovat vain koris­tei­ta ja nautimme manoushen käsin.

Aamupalakattaus liba­no­ni­lai­sen eliitin edustajan kotona ei eroa kovasti euroop­pa­lai­sen eliitin edustajan tai vaikkapa luk­sus­ho­tel­lin kat­tauk­ses­ta. Tarjottava ruoka sen sijaan on pai­kal­lis­ta. Pierre Bourdieu valottaa, kuinka vau­raam­pien yhteis­kun­ta­luok­kien kes­kuu­des­sa muo­dol­li­suus korvaa tarpeen eli ruoan funktion. Tärkeää ei ole ainoas­taan se mitä nautitaan, vaan miten se nautitaan. Ruoka ei ole vain kehon toi­min­to­ja yllä­pi­tä­vä tar­peel­li­nen mate­ri­aa­li. Tärkeämpiä ovat sen ympärille raken­ne­tut sosi­aa­li­set muo­dol­li­suu­det ja niiden tun­te­mi­nen.

Bourdieun tavoin myös muut eliit­ti­tut­ki­jat huo­mat­ta­vat, että käy­tö­se­ti­ke­tin ensi­si­jai­nen tarkoitus on eliitin itse­suo­je­lu ryhmän ulko­puo­li­sil­ta. Monimutkaisten sääntöjen tarkoitus on ylläpitää eksklusii­vi­suut­ta. Brittiläisten yli­opis­to­jen, kuten Oxfordin “high table” on osa tällaista perin­net­tä. Suomalaisilla yli­opis­toil­la on puo­les­taan omat juh­la­pe­rin­teen­sä, joihin vain yliopisto-opis­ke­li­jat pääsevät osal­lis­tu­maan.

Renessanssifilosofi Erasmus Rotterdamilainen mää­rit­te­li vuonna 1530 ilmes­ty­nees­sä Käytöksen kul­tai­ses­sa käsi­kir­jas­sa hyviä tapoja ja niiden vas­ta­koh­tia, huonoja tapoja. Näihin kuului muun muassa ruo­kai­lu­vä­li­nei­den käyttö sormien sijaan. Leivän sormilla mur­ta­mi­sen sijaan tuli käyttää veistä. Humanismiin sisältyvä ero eläinten ja ihmisten välillä arti­ku­loi­tiin juuri ”ihmisten tapojen” kautta: lautasen nuo­le­mi­nen ja lihasta jäävien luiden jyr­si­mi­nen oli eläinten puuhaa. Sosiologi Norbert Eliaksen pää­mää­rä­ha­kui­nen ja Eurooppa-keskeinen sivi­li­saa­tio­teo­ria 1930-luvun lopulla näki haarukan funktion koh­te­liai­suu­te­na toisia kohtaan. Sen tarkoitus oli säästää muut siltä “epä­miel­lyt­tä­väl­tä spek­taak­ke­lil­ta”, mikä käsillä syö­mi­ses­tä syntyy. Kyseinen sosiologi siis uskoi haarukan voit­to­kul­kuun. 

Sen lisäksi, että aris­to­kra­tia erottui tapojensa kautta muusta kansasta, hie­rar­ki­aan perustuva sivi­li­saa­tio-ajattelu toimii myös erot­te­lu­na muista kansoista ja kult­tuu­reis­ta. Kuvaava esimerkki on Lisa Schreirin tutkimus käy­tö­se­ti­ke­tin levit­tä­mi­ses­tä Ranskassa 1920-luvulla. Nuorille tytöille tar­koi­te­tun Lisette-nimisen sar­ja­ku­va­leh­den eri­kois­sar­ja “Blanche et Noire” ilmestyi Ranskan siir­to­maa­val­lan kukois­tuk­sen aikaan. Sarjan pää­hen­ki­lön, rans­ka­lai­sen valkoisen Madyn isä ostaa tyt­tä­rel­leen tarinan toisen pää­hen­ki­lön, ruskean orjatytön Raïssan. Mady opettaa Raïssalle sove­lias­ta käyt­täy­ty­mis­tä — kilt­teyt­tä, siis­teyt­tä ja hyviä pöy­tä­ta­po­ja. Näin sarjakuva pyrkii vakuut­ta­maan lukijansa rans­ka­lai­sen siveel­li­syy­den parem­muu­des­ta ja samalla nor­ma­li­soi rasismia.

Haarukalla tai ilman – syömiseen liittyvät traditiot eivät ole vapaita poli­tii­kan ja vallan kie­mu­rois­ta.

  1. Lise Schreier, “The Adventures of Good Girls: Drawing French etiquette over the Haitian Revolution”, Transition, Issue 121, 2016, pp. 50 – 65.

Kirjoittaja

Liina Mustonen on yhteiskuntatieteiden tohtori (EUI 2017) ja työskentelee tutkijana ja dosenttina Saksassa Duisburg-Essenin yliopistossa sosiologian laitoksella. Hänen tutkimuksensa käsittelee muun muuassa sukupuolta, muuttoliikettä, toiseuttamisen diskursseja ja hierarkioita Euroopassa sekä Lähi-idässä.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Toukokuun nimi tulee toukotöistä, joita tehtiin uuden sadon valmistelemiseksi. Töiden aloituspäivänä toukoleipä jaettiin kylväjien ja toukotöissä käytetyn hevosen kesken. Pellollekin saatettiin murentaa tai kylvää pala leivästä hyvän sadon takaamiseksi. Toukoleipää onkin kutsuttu myös nimillä kylvöleipä, kyntöleipä, eloleipä ja toukokaakku.

Metron ovessa Bangkokissa on rivi tuttuja kieltomerkkejä. Ei tupakointia, ei ruokaa tai juomaa… ja mikäs tämä on? Kiellettyjen asioiden listalla on jotain pyöreää ja piikikästä. Se on durian-hedelmä, kaakkois-Aasian ristiriitaisia tunteita herättävä herkku, joka tunnetaan hajustaan.

Eurooppalaisessa kansanuskossa leipä on enemmän maaginen kuin maallinen asia. Leivän rituaalisella käsittelyllä on siirretty voimaa ihmisten, eläinten, kasvukausien ja jumalallisen välillä. Esimerkiksi talon varakkuutta symboloiva kylvökakku syötettiin karjalle kevään ensimmäisenä laidunpäivänä hyvän sadon eli leivän saannin jatkumiseksi. Kristillisessä perinteessä ehtoollisleivän nauttijat voivat kokea olevansa yhtä Kristuksessa.