Kansan keskuudessa kuohuu. On paljastunut, että hyväntekijä Brother Christmas on mahdollisesti myynyt väärää tuotetta väärän nimikkeen alla. Sairaille lapsille iloa sosiaalisessa mediassa kaupustellut mies onkin saattanut käyttää rahat johonkin muuhun, kuten auton renkaisiin.
Arkikielessä hyväntekeväisyys rinnastetaan usein altruismiin, eli oman edun tavoittelusta vapaaseen pyyteettömään auttamiseen. Sen lisäksi, että kauhistelemme yksittäisen henkilön moraalittomaksi kuvattua toimintaa, on hyvä tarkastella hyväntekeväisyysbisnestä hieman laajemmin. Kollektiivisen kivun lieventämiseen auttaa ehkä myös se, että Brother Christmas ei ole mikään ainutkertainen tapaus. Viime viikolla kansainvälistä mediaa puhutti suuren brittiläisen kehitysyhteistyöjärjestö Oxfamin avustustyöntekijöiden hyväksikäyttöskandaali Haitilla.
Kansainväliset avustusjärjestöt ja pienemmät hyväntekeväisyysaloitteet, kuten Brother Christmas, myyvät jonkun toisen tarinoita ja keräävät sillä rahaa. Myytävät tarinat kertovat maailman ja Suomen huono-osaisista, ja ne on tarkoitettu yhteiskunnan ja maailman hyväosaisille. Tarinoiden taustalla ei ole vain myynnin helppous sosiaalisen median kautta. Sosiaalinen eriarvoisuus yhdistettynä sosiaaliseen kuplaantumiseen johtaa siihen, että avustettavia etsitään verkosta eikä naapurustosta. Jouluveljen kautta suomalaiset ovat muun muassa voineet lahjoittaa rahaa sairaiden lasten ulkomaanmatkoihin.
Verkkolahjoitukset tulevat mielekkääksi vaihtoehdoksi, koska naapurissa ei ehkä asu apua tarvitsevaa henkilöä, jonka lapsen matkan voisi sponsoroida. Köyhyys ja kurjuus lakaistaan pois ympäristöstä, ja siitä tulee yksi virtuaalimaailmassa markkinoitu tuote muiden tuotteiden joukossa. Yhdellä klikkauksella voit auttaa jollekin ruisleivän pöytään ja samalla saat siitä mielihyvää. Olet ulkoistanut avunannon toiselle taholle, Jouluveljelle, ja osoittanut solidaarisuuttasi abstraktille idealle.
Markkinalogiikan mukaan toimivilla hyväntekeväisyysmarkkinoilla parhaiten tuskaansa markkinoivat keräävät isoimman potin ja saavat nopeimmin apua. Yhteiskunnallisen turvaverkon puutteessa Yhdysvalloissa jotkut joutuvat rahoittamaan syöpähoitonsa tekemällä sairaudesta ja köyhyydestä spektaakkelin sosiaalisessa mediassa – eli markkinoimalla tuskaansa. Tai mahdollisesti paikallinen Brother Christmas tekee sen heidän puolestaan.
Helsingin Sanomien päätoimittaja mainitsi eilen, että Suomessa on tarvetta Jouluveli-tyyppisille hyväntekeväisyysaloitteille. Ongelma on, että tällaiset projektit vievät huomion rakenteista, joita muuttamalla sairaat lapset mahdollisesti pääsisivät ulkomaanmatkalle ilman Brother Christmasin pankkitilin kautta kulkeutuvia almuja. Kivun ja tuskan esineellistäminen markkinointituotteeksi, luottokorttiklikkaukseksi, myös epäpolitisoi kansalaisia. Miksi vaatia päättäjiltä muutoksia, jos apu tulee nopeammin ja helpommin Jouluveljeltä?
Hyväntekeväisyys vaatii ongelmien individualisointia. Toiminta alkaa ja päättyy yksittäisen ongelman tekniseen ratkaisuun – rahan lahjoittamiseen. Brother Christmasin päivittelyn lisäksi rakennamme toivottavasti myös yhteiskuntaa, jossa kenenkään ei tarvitse markkinoida tuskaansa verkossa.
Toimitus
Lukemista
- Brown, Wendy. 2015. Undoing the demos: neoliberalism’s steath revolution.
