Kansalaisaloitteet edustuksellisen demokratian riesana

Kansalaisaloitteiden teko tuli Suomessa mah­dol­li­sek­si vuonna 2012. Lain mukaan kan­sa­lais­aloi­te käsi­tel­lään edus­kun­nas­sa, mikäli se kerää puolen vuoden aikana vähintään 50 000 kan­nat­ta­jaa. Suomen kan­sa­lais­aloi­te­jär­jes­tel­mä on herät­tä­nyt mie­len­kiin­toa myös muissa maissa.

Kansalaisaloitteita on tehty hyvin eri­lai­sis­ta aiheista. On vaadittu esi­mer­kik­si tur­kis­tar­hauk­sen kiel­tä­mis­täpankkien kan­sal­lis­ta­mis­ta, kan­na­bik­sen vapaut­ta­mis­ta ja pak­ko­ruot­sis­ta luo­pu­mis­ta. Yhteensä kan­sa­lais­aloit­tei­ta on tehty satoja. Eduskunnan käsit­te­lyyn niistä on siirtynyt noin pari­kym­men­tä.

Toistaiseksi yhteensä vain kolme kan­sa­lais­aloi­tet­ta on kerännyt yli 100 000 kan­nat­ta­jaa. Kaksi näistä koski tasa-arvoista avio­liit­to­la­kia ja kolmas vaati työt­tö­myys­tur­van aktii­vi­mal­lin perumista. Kun aktii­vi­mal­lia vas­tus­ta­nut kan­sa­lais­aloi­te keräsi nopeassa ajassa yli 100 000 kan­nat­ta­jaa, heräsi Suomessa jon­kin­lais­ta kes­kus­te­lua siitä, onko kan­sa­lais­aloit­tei­den kan­na­tus­ra­ja jopa liian matala. Poliittiset päättäjät kokivat ongel­mal­li­sek­si, että kan­sa­lai­set voivat koti­soh­vil­taan käsin kysee­na­lais­taa tehtyjä päätöksiä ja kipeitä leik­kauk­sia.

Edustuksellista demo­kra­ti­aa oikeu­te­taan kansan tahdolla. Tämän reto­rii­kan taustalta paljastuu kuitenkin eli­tis­ti­sem­pi ajat­te­lu­ta­pa, jossa kansaa ei haluta häi­rit­se­mään pää­tök­sen­te­koa – ei ainakaan tärkeissä taloutta kos­ke­vis­sa kysy­myk­sis­sä. On oireel­lis­ta, että kysymys kan­sa­lais­aloit­tei­den lii­al­li­ses­ta help­pou­des­ta heräsi juuri silloin, kun kan­sa­lais­aloit­teen avulla yri­tet­tiin torjua huono-osaisiin koh­dis­tu­via leik­kauk­sia. Vallitsevan libe­ra­lis­ti­sen ideo­lo­gian varjoissa vaikuttaa poli­to­lo­gi Leo Straussin kautta aina Platonin filo­so­fi­aan joh­det­ta­vis­sa oleva ajat­te­lu­ta­pa, jossa puhe demo­kra­tias­ta nähdään lähinnä val­lan­pi­tä­jien kyynisenä valheena.

Antropologi Begona Aretxaga on puhunut demo­kra­tias­ta fetissinä. Yhtäältä demo­kra­ti­aa tavoi­tel­laan lähes pak­ko­miel­teen omaisesti, sillä yhteis­kun­ta­jär­jes­tel­män demo­kraat­ti­suus nähdään tienä onneen. Toisaalta, kun val­lit­se­va yhteis­kun­ta­jär­jes­tel­mä nimetään demo­kraat­ti­sek­si, sen epä­de­mo­kraat­ti­set, pater­na­lis­ti­set ja sortavat piirteet unohtuvat. Näin demo­kra­tias­ta tulee val­lit­se­vaa jär­jes­tys­tä oikeut­ta­va puhetapa, jonka varjossa kan­sa­lai­siin voidaan kohdistaa valvontaa ja val­lan­käyt­töä.

Aretxagan oma tut­ki­mus­kent­tä on 1980-luvun Espanja, jossa Francon dik­ta­tuu­rin jälkeinen val­tio­ko­neis­to pyrki esit­tä­mään itsensä demo­kra­tia­na. Samaan aikaan maassa oli edelleen poliit­tis­ta väki­val­taa ja dik­ta­tuu­ril­le ominaisia kan­sa­lais­ten oikeuksia polkevia käy­tän­tö­jä. Nykypäivän Suomea ei tie­ten­kään voi suoraan verrata 80-luvun Espanjaan, mutta myös Suomessa on havait­ta­vis­sa hieman saman­suun­tai­nen jännite.

Juhlapuheissa demo­kra­ti­aa ja kan­san­val­taa arvos­te­taan. Myös koulujen historian ope­tuk­ses­sa koros­te­taan sitä, miten Suomessa otettiin käyttöön yleinen ja yhtä­läi­nen äänioi­keus ensim­mäi­se­nä Euroopan maana vuonna 1906. Samaan aikaan ihmisten lii­al­li­set vai­ku­tus­mah­dol­li­suu­det nähdään uhkana. Suomalaisen hal­lin­to­ko­neis­ton ei onneksi tarvitse vastata tähän uhkaan väki­val­loin — riittää, että kan­sa­lais­aloit­tei­den tekoa hieman vai­keu­te­taan.

Kirjoittaja

Juuso Koponen on valtiotieteiden maisteri ja antropologi, joka valmistelee väitöskirjaa huono-osaisuudesta ja kolmannen sektorin tarjoamasta ruoka-avusta. Juusoa kiinnostavia tutkimuksellisia teemoja ovat huono-osaisuus ja eriarvoisuus, yhteiskuntaluokat, hyväntekeväisyys, talouden antropologinen tutkimus, diskurssianalyysi ja ideologiakritiikki.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Vuonna 1818 syntynyt filosofi Karl Marx muistetaan parhaiten nykyaikaisen kommunismin perustajana. Hän oli myös tutkija ja teoreetikko, jonka ajatukset ovat vaikuttaneet hyvin monella oppialalla talous- ja sosiaalihistoriasta valtio-oppiin ja kirjallisuudentutkimukseen. Vaikutusvaltaisen Scientific American -lehden mukaan Marx on kaikkien aikojen merkittävin tutkija. Myös sosiaali- ja kulttuuriantropologiaan Marxin ajatukset ovat vaikuttaneet merkittävästi.

Kouluruokalan jäteastian vieressä roikkuu juliste, joka kehottaa oppilaita olemaan heittämättä ruokaa roskiin. Plan Internationalin taannoiset mainokset bussipysäkillä herättelivät ohikulkijaa teiniraskauden vaaroihin. Yhteistä näillä valistuskampanjoilla on se, että niiden objektiksi on valittu ruskea tyttö. Ruskea tyttö ei kerro tarinaa itse: häntä käytetään esineenä kerrottaessa ruoan epätasa-arvoisesta jakelusta tai teiniraskauden vaaroista. Sillä, joka kertoo tarinan ruskean tytön puolesta, on valtaa.

Suomi on maailman onnellisin maa. Täällä on rauhallista, turvallista, leppoisaa ja terveellistä. Miksi meitä silti keljuttaa? Olemme ykkösiä, mutta silti on vietävä roskat ulos ja Netflixin hyvät sarjat on jo nähty. Ja mikä ärsyttävintä, töihin on raahauduttava jokainen arkiaamu. Töitä pitää tehdä, itseä kehittää ja yhteiskuntaa edistää. Ja kiireellä. Ikään kuin elämän tarkoitus olisi selvinnyt – ja se olisi jatkuva kehitys.