Onko sinullakin outo naapuri?

Suomessa ker­rot­tiin vielä 1900-luvun alussa ihmisten ja peikkojen kans­sa­käy­mi­ses­tä. Peikot asuivat suurten kal­lioi­den sisällä ja olivat tun­ne­tus­ti hankalia naa­pu­rei­ta. Ne saat­toi­vat tulla sotkemaan ja rikkomaan paikkoja ja pääs­tä­mään karjan vapaaksi.

Peikkoasumuksista kuultiin välillä ääniä, kuten epä­vi­reis­tä laulua, lasten par­ku­mis­ta tai kan­gas­pui­den kolinaa. Joskus sisältä huu­del­tiin ohi­kul­ke­vil­le ihmisille tai hei­tet­tiin kiviä.

Kurittomia peik­ko­lap­sia saa­tet­tiin vaihtaa salaa ihmis­lap­siin. Vaihdokkaasta pääsi eroon koh­te­le­mal­la sitä niin huonosti, että peikkoja alkoi säälittää ja ne vaih­toi­vat lapsen takaisin. Peikot saat­toi­vat myös hou­ku­tel­la tai kaapata ihmisiä vie­raak­seen. Ne tar­jo­si­vat her­kul­li­sen näköistä ruokaa, joka paljastui siu­nat­taes­sa syö­mä­kel­vot­to­mak­si: leipä kiveksi, keitto sam­ma­leik­si ja makkarat käär­meik­si.

Peikot tulivat usein lai­naa­maan oudoilla nimillä kut­su­mi­aan tavaroita, joita ne eivät koskaan palaut­ta­neet. Lainaksi saa­tet­tiin pyytää höm­pän­tömp­pää (peru­na­nui­ja) tai viipsun vaap­su­tin­ta (seula). Joidenkin suo­men­kie­len sanojen, kuten hila­vit­ku­tin ja höl­kyn­köl­kyn, kerrotaan olevan peräisin peikkojen kielestä.

Yliluonnollisten olentojen kerrotaan muu­al­la­kin maa­il­mas­sa puhuvan kielellä jota ihmiset eivät ymmärrä. Kieli tekee olen­nois­ta rat­kai­se­vas­ti erilaisia kuin ihmiset, ja peikot edus­ta­vat­kin ”toista”, vierasta versiota omasta todel­li­suu­des­ta ja kult­tuu­ris­ta.

Peikkojen läsnäolon on ymmär­ret­ty liittyvän moniin poik­keuk­sel­li­siin ilmiöihin. Esimerkiksi lapset, joiden kehitys ei edennyt totutusti, seli­tet­tiin peik­ko­vaih­dok­kai­na. Tarinat hei­jas­te­le­vat aina aikansa ihmi­syh­tei­sön koke­muk­sia ja elin­pii­riä, ja peikot ovat sittemmin saaneet erilaisia muotoja suo­ma­lai­ses­sa ker­to­mus­pe­rin­tees­sä ja kir­jal­li­suu­des­sa.

  1. Merja Leppälahti 2012: Vahvaa väkeä
  2. Lauri Simonsuuri 2005 (1950): Kansa tarinoi

Kirjoittaja

Emmi Huhtaniemi, VTM, on sosiaali- ja kulttuuriantropologi Helsingin yliopistosta. Hän tarkasteli pro gradu -työssään maya-kalenterin loppuun liittynyttä uushenkisyyttä Meksikossa rituaalin ja magian näkökulmista. Emmiä kiinnostavat erityisesti inhimillisen kokemuksen rakentuminen ja tietoisuuden antropologia.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Ihmisille on luontevaa elää useammassa todellisuudessa yhtä aikaa. Käsin kosketeltavan todellisuuden lisäksi elämme usein myös jollain toisella todellisuuden alueella – niitä voi kutsua muodikkaasti lisätyksi todellisuudeksi, ja ne esittävät kysymyksen: mitä jos jokin meille annetussa tilanteessa olisikin toisin? Vaikka kysymys on mitä inhimillisin, lisättyjä todellisuuksia arvotetaan keskenään hyvin eri tavoin. Esimerkiksi enkeleiden kautta koettu lisätty todellisuus on toisille kovin häiritsevää. Miksi sitä arvotetaan toisin kuin vaikkapa peliharrastusta?

Sota-aikana ilmapiiri oli ahdistava ja elettiin ainaisessa hermojännityksessä. Yliluonnollisiksi tulkitut kokemukset olivat sota-aikana yleisiä. Niitä koettiin yksin, pienessä porukassa ja isolla joukolla. Kokijat ovat monenlaisia: naisia, miehiä, lapsia ja isovanhempia. He ovat ympäri Suomen. Suurin osa kokemuksista on kokijoilleen selittämättömiä, ja vaikka ne ovat jättäneet vahvan jäljen, niistä on vaiettu jopa hulluksi leimautumisen pelossa.

Jos gekko tipahtaa katosta varpaillesi, saatat saada poikalapsen. Paitsi jos olet mies, jolloin luultavasti sairastut. Tulevan ennustaminen on aina kiehtonut ihmisiä, ja avuksi on käytetty niin teenlehtiä kuin tähtien asentoa. Hindulaisessa perinteessä tulevaa ennustetaan muun muassa siitä, mihin kohtaan kroppaa lisko osuu pudotessaan ihmisen päälle.

Tämä teksti on aatekriittinen, emansipatorinen kannanotto ufo- ja laajemmin yliluonnollisten uskomusten puolesta. Se kuvaa ufouskomuksia uskontohistoriallisesti ja yhteiskunnallisena ilmiönä. Yliluonnolliset kokemukset ovat luonnollinen osa ihmismieltä, ja sosiaalinen tulkintaympäristö merkittävä tekijä siinä, kääntykö selittämättömän kohtaaminen rakentavaksi vai ahdistavaksi.