Kuka saa määritellä avaruuden käytöskoodin?

Astrobiologi Kirsi Lehto kir­joit­taa Ylellä, että avaruuden elämän koh­taa­mi­seen pitää varautua jo ennen kuin sellaista löydetään. Mutta miten?

Kulttuuriset kate­go­riat ohjaavat ajat­te­luam­me ava­ruu­des­ta mah­dol­li­ses­ti löytyvien elä­män­muo­to­jen suhteen. Ne ohjaavat myös käsi­tyk­siäm­me siitä, miten näitä elä­män­muo­to­ja olisi sopivaa kohdella. Avaruusantropologia pyrkii tuomaan näitä kate­go­rioi­ta näkyviksi. Ihmiskunnan maan­pääl­li­sen val­loi­tus­his­to­rian valossa voidaan esittää valis­tu­nut arvio siitä, että tähän on polttava tarve.

Kulttuurin kiis­tä­mi­nen joltakin ryhmältä on klassinen toi­seut­ta­mi­sen keino, jonka avulla riistoa ja sortoa oikeu­te­taan. Ylen jutussa sitee­rat­tu filosofi Kelly C. Smith on tullut ehdot­ta­neek­si juuri tämän mallin viemistä ulkoa­va­ruu­teen: “vieraiden elä­män­muo­to­jen tär­keim­mäk­si mit­ta­rik­si otet­tai­siin tie­toi­suus, yhtei­söl­li­syys ja kulttuuri”. Olennot jaet­tai­siin kolmeen ryhmään: kanssamme yhden­ver­tai­set olennot, joilla on omaa kult­tuu­ria; moni­mut­kai­set mutta kult­tuu­rit­to­mat eläimet, jotka rin­nas­tui­si­vat kotie­läi­miin; ja “tie­dos­ta­mat­to­mat” eliöt, joita saisi käyttää vapaasti hyväksi.

Smithin jaottelu pohjaa van­hen­tu­nei­siin käsi­tyk­siin. Nykytiedon valossa ainakin kaikilla nisäk­käil­lä on yhteisöjä ja kult­tuu­re­ja, ja ymmär­ryk­sem­me esi­mer­kik­si mere­ne­lä­vien, liskojen ja lintujen sosi­aa­li­ses­ta elämästä ja älyk­kyy­des­tä on täysin kesken. Aivan uusien elä­män­muo­to­jen kohdalla tie­toi­suu­den, yhtei­söl­li­syy­den ja kult­tuu­rin arvioi­mi­sen olisi syytä pohjata mah­dol­li­sim­man laajaan ymmär­ryk­seen siitä, miten monella tavalla näitä näen­näi­sen itses­tään­sel­viä kate­go­rioi­ta voidaan tällä yhdel­lä­kin pla­nee­tal­la hahmottaa.

Lehto kysee­na­lais­taa­kin Smithin “maan­pääl­lis­ten moraa­li­koo­dien” viemisen ava­ruu­teen. Minkään elävien olentojen vapaa hyväk­si­käyt­tö ei edes tällä pla­nee­tal­la ole yleisesti hyväk­syt­tyä: esi­mer­kik­si Intian jai­na­lai­set pyrkivät vält­tä­mään jopa pie­nim­pien olentojen tahatonta tap­pa­mis­ta, lakaisten ötökät edeltään kadulla.

Ihmiskunta ei tois­tai­sek­si ole toimiva, yhte­näi­nen joukko edes nimel­li­ses­ti. Avaruudesta puhuessa sisäryhmä-ulkoryhmä ‑jaottelu kuitenkin siirtyy tasolle, jossa Telluksen asukit ovat “meitä” ja avaruuden vieraat älyk­kyy­det “heitä”. Lehdon perään­kuu­lut­ta­ma avaruuden käy­tös­koo­di olisikin ihmis­kun­nan yhteinen etiketti toisten koh­taa­mi­seen. Jos tämä koodi kir­joi­tet­tai­siin ylös nyt, se pohjaisi vahvasti euroa­me­rik­ka­lai­siin moraa­li­kä­si­tyk­siin ja arvoihin.

Jotta voisimme jonain päivänä suunnata ava­ruu­teen yhtenä ihmis­kun­ta­na, olisi syytä lähteä raken­ta­maan oikeasti aitoa yhte­näi­syyt­tä ja inklusii­vi­suut­ta nyt heti. Vieraiden elä­män­muo­to­jen — varsinkin älyk­käi­den sel­lais­ten — koh­taa­mi­nen olisi ravi­sut­ta­va kään­ne­koh­ta ihmis­kun­nan his­to­rias­sa. Yhtenäisyyden puute sen edessä tuottaisi luul­ta­vas­ti kaikkea muuta kuin har­mo­nis­ta maan­pääl­lis­tä elämää.

Avaruuden val­loi­tuk­sem­me ei ole vielä edes lap­sen­ken­gis­sään, mutta siihen liittyviä kysy­myk­siä on syytä käsitellä jo nyt — eikä ainoas­taan täh­tien­vä­li­sen tule­vai­suu­den vuoksi. Monet näistä kysy­myk­sis­tä valot­ta­vat ymmär­rys­täm­me elä­män­muo­to­jen kirjosta tällä pla­nee­tal­la. Ne tuovat myös näkyväksi sitä, ketkä kaikki lasketaan mukaan ihmi­syy­des­sä arvok­kaak­si tul­kit­ta­vien kult­tuu­ris­ten, moraa­lis­ten, älyl­lis­ten ja tai­teel­lis­ten tuotosten teki­jöi­hin.

[rns_​reactions]

Kirjoittaja

Ninnu Koskenalho on AntroBlogin toinen päätoimittaja ja perustaja, ja valtiotieteiden maisteri sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta. Ninnu työskentelee Helsingin yliopistolla Crosslocations-tutkimushankkeen projektikoordinaattorina sekä tiedeviestinnän konsulttitehtävissä, ja pohtii mieluusti avaruusmatkailua ja ihmismielen notkeutta.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Kommentit

  • Anni Teppo 2.5.2018 klo 17:24

    Erittäin mie­len­kiin­toi­nen näkökulma asiaan! Itsekin olen sitä mieltä, että ava­ruu­des­ta hyvin toden­nä­köi­ses­ti löytyy erilaisia elä­män­muo­to­ja. Varsinkin älykkäitä olentoja löy­det­täes­sä olisi hyvä olla jo valmiina ajatuksia liittyen kans­sa­käy­mi­seen heidän kanssaan.

    Tuot esille, kuinka ns. avaruuden käy­tös­koo­din poh­ti­mi­nen voisi auttaa meitä ymmär­tä­mään paremmin myös oman pla­neet­tam­me olentoja ja erilaisia arvoja, moraa­liam­me. Olen tästä täysin samaa mieltä! Aina löytyy paran­net­ta­vaa, niin ihmisten kuin eläin­ten­kin kohtelun parissa, ja katseen suun­taa­mi­nen vie­raa­seen ava­ruu­teen voisi ehkä auttaa. Kenties saisimme itsel­lem­me uusia näkö­kul­mia, kun vie­raan­nu­tam­me aja­tuk­sem­me omalta pla­nee­tal­tam­me.

    Vastaa
    • Ninnu Koskenalho 2.5.2018 klo 17:30

      Moi Anni, kiitos kom­men­tis­ta! Keskinäisten eri­mie­li­syyk­siem­me määrää, kun­nioi­tuk­sen ja ystä­väl­li­syy­den puutetta kat­sel­les­sa tuntuu välillä mah­dot­to­mal­ta, että voisimme kokea pla­ne­taa­ris­ta soli­daa­ri­suut­ta… mutta olen itse toisaalta aika toiveikas sen suhteen, miten paljon hyötyä ihmis­la­jia niin voi­mal­li­ses­ti lei­maa­vas­ta mie­li­ku­vi­tuk­ses­ta voi olla! Vaikka ava­ruus­seik­kai­lut ovatkin tois­tai­sek­si enemmän haikailua ja unel­moin­tia kuin mitään muuta, näen ne poten­ti­aa­li­ses­ti hirveän hyö­dyl­li­si­nä unelmina. Here’s hoping :)

      Vastaa

Lue myös nämä:

Maailmanlaajuiset poikkeustilanteet pakottavat meidät pohtimaan vaihtoehtoja matkustamiselle ja kasvokkain tapaamiselle. Yhä useammat tapahtumat on järjestetty kokonaan virtuaalisesti — niin myös monet konferenssit. Toukokuinen antropologian virtuaalikonferenssi tarjosi kiinnostavan sisällön lisäksi ideoita siitä, miltä tapahtumien uudet muodot voivat näyttää tulevaisuudessa.