Astrobiologi Kirsi Lehto kirjoittaa Ylellä, että avaruuden elämän kohtaamiseen pitää varautua jo ennen kuin sellaista löydetään. Mutta miten?
Kulttuuriset kategoriat ohjaavat ajatteluamme avaruudesta mahdollisesti löytyvien elämänmuotojen suhteen. Ne ohjaavat myös käsityksiämme siitä, miten näitä elämänmuotoja olisi sopivaa kohdella. Avaruusantropologia pyrkii tuomaan näitä kategorioita näkyviksi. Ihmiskunnan maanpäällisen valloitushistorian valossa voidaan esittää valistunut arvio siitä, että tähän on polttava tarve.
Kulttuurin kiistäminen joltakin ryhmältä on klassinen toiseuttamisen keino, jonka avulla riistoa ja sortoa oikeutetaan. Ylen jutussa siteerattu filosofi Kelly C. Smith on tullut ehdottaneeksi juuri tämän mallin viemistä ulkoavaruuteen: ”vieraiden elämänmuotojen tärkeimmäksi mittariksi otettaisiin tietoisuus, yhteisöllisyys ja kulttuuri”. Olennot jaettaisiin kolmeen ryhmään: kanssamme yhdenvertaiset olennot, joilla on omaa kulttuuria; monimutkaiset mutta kulttuurittomat eläimet, jotka rinnastuisivat kotieläimiin; ja “tiedostamattomat” eliöt, joita saisi käyttää vapaasti hyväksi.
Smithin jaottelu pohjaa vanhentuneisiin käsityksiin. Nykytiedon valossa ainakin kaikilla nisäkkäillä on yhteisöjä ja kulttuureja, ja ymmärryksemme esimerkiksi merenelävien, liskojen ja lintujen sosiaalisesta elämästä ja älykkyydestä on täysin kesken. Aivan uusien elämänmuotojen kohdalla tietoisuuden, yhteisöllisyyden ja kulttuurin arvioimisen olisi syytä pohjata mahdollisimman laajaan ymmärrykseen siitä, miten monella tavalla näitä näennäisen itsestäänselviä kategorioita voidaan tällä yhdelläkin planeetalla hahmottaa.
Lehto kyseenalaistaakin Smithin “maanpäällisten moraalikoodien” viemisen avaruuteen. Minkään elävien olentojen vapaa hyväksikäyttö ei edes tällä planeetalla ole yleisesti hyväksyttyä: esimerkiksi Intian jainalaiset pyrkivät välttämään jopa pienimpien olentojen tahatonta tappamista, lakaisten ötökät edeltään kadulla.
Ihmiskunta ei toistaiseksi ole toimiva, yhtenäinen joukko edes nimellisesti. Avaruudesta puhuessa sisäryhmä-ulkoryhmä -jaottelu kuitenkin siirtyy tasolle, jossa Telluksen asukit ovat ”meitä” ja avaruuden vieraat älykkyydet ”heitä”. Lehdon peräänkuuluttama avaruuden käytöskoodi olisikin ihmiskunnan yhteinen etiketti toisten kohtaamiseen. Jos tämä koodi kirjoitettaisiin ylös nyt, se pohjaisi vahvasti euroamerikkalaisiin moraalikäsityksiin ja arvoihin.
Jotta voisimme jonain päivänä suunnata avaruuteen yhtenä ihmiskuntana, olisi syytä lähteä rakentamaan oikeasti aitoa yhtenäisyyttä ja inklusiivisuutta nyt heti. Vieraiden elämänmuotojen – varsinkin älykkäiden sellaisten – kohtaaminen olisi ravisuttava käännekohta ihmiskunnan historiassa. Yhtenäisyyden puute sen edessä tuottaisi luultavasti kaikkea muuta kuin harmonista maanpäällistä elämää.
Avaruuden valloituksemme ei ole vielä edes lapsenkengissään, mutta siihen liittyviä kysymyksiä on syytä käsitellä jo nyt – eikä ainoastaan tähtienvälisen tulevaisuuden vuoksi. Monet näistä kysymyksistä valottavat ymmärrystämme elämänmuotojen kirjosta tällä planeetalla. Ne tuovat myös näkyväksi sitä, ketkä kaikki lasketaan mukaan ihmisyydessä arvokkaaksi tulkittavien kulttuuristen, moraalisten, älyllisten ja taiteellisten tuotosten tekijöihin.
Erittäin mielenkiintoinen näkökulma asiaan! Itsekin olen sitä mieltä, että avaruudesta hyvin todennäköisesti löytyy erilaisia elämänmuotoja. Varsinkin älykkäitä olentoja löydettäessä olisi hyvä olla jo valmiina ajatuksia liittyen kanssakäymiseen heidän kanssaan.
Tuot esille, kuinka ns. avaruuden käytöskoodin pohtiminen voisi auttaa meitä ymmärtämään paremmin myös oman planeettamme olentoja ja erilaisia arvoja, moraaliamme. Olen tästä täysin samaa mieltä! Aina löytyy parannettavaa, niin ihmisten kuin eläintenkin kohtelun parissa, ja katseen suuntaaminen vieraaseen avaruuteen voisi ehkä auttaa. Kenties saisimme itsellemme uusia näkökulmia, kun vieraannutamme ajatuksemme omalta planeetaltamme.
Moi Anni, kiitos kommentista! Keskinäisten erimielisyyksiemme määrää, kunnioituksen ja ystävällisyyden puutetta katsellessa tuntuu välillä mahdottomalta, että voisimme kokea planetaarista solidaarisuutta… mutta olen itse toisaalta aika toiveikas sen suhteen, miten paljon hyötyä ihmislajia niin voimallisesti leimaavasta mielikuvituksesta voi olla! Vaikka avaruusseikkailut ovatkin toistaiseksi enemmän haikailua ja unelmointia kuin mitään muuta, näen ne potentiaalisesti hirveän hyödyllisinä unelmina. Here’s hoping :)