Kun yhdysvaltalaiset lähiöiden asukit sunnuntaisin leikkaavat pihanurmikkoaan, ei kyse ole mistä tahansa puuhastelusta, vaan tärkeän statussymbolin huoltamisesta. Vuosikymmenien ajan huoliteltu nurmikenttä on viestittänyt tärkeiden arvojen kunnioittamisesta: naapurivelvoitteista, yhteisöön kuulumisesta ja ulkoilmaelämän arvostuksesta, sekä tietenkin nurmikon omistajan hyvinvoinnista.
Nurmikko ylellisyystuotteena sisäänkäynnin edustalla on saanut alkunsa keskiajan lopun Britanniasta ja Ranskasta. Se vakiintui aatelin tavaramerkiksi, sillä hyvinhoidettu nurmikenttä vaati paljon maata ja työvoimaa, erityisesti aikana ennen ruohonleikkuria ja automaattista kastelua. Nurmikot eivät tuota mitään eikä niillä voi laiduntaa, joten rahvas ei voinut unelmoidakaan käyttämättömän nurmen ylellisyydestä. Nurmikosta tuli ehdoton ja väärentämätön statussymboli.
Yhdysvalloissa 1800-luvulla nouseva porvaristo omaksui eurooppalaisen yläluokan tavan. Aluksi nurmikko oli vain rikkaimpien luksustuote, mutta teollisen vallankumouksen myötä ruohonleikkuri tuli massojen saataville, keskiluokka kasvoi ja nurmikot levisivät. Toisen maailmansodan jälkeisen kulutusbuumin myötä syntyi myös miljardien dollarien nurmikkoteollisuus.
Nurmikon koosta ja kunnosta on pitkään pystynyt päättelemään yhdysvaltalaisen perheen varallisuuden ja yhteiskunnallisen aseman. Mitä suurempi ja siistimpi nurmikko, sitä parempi tilanne sen omistajalla – rehottava nurmikko taas viestittää vaikeuksista. Nurmi on Yhdysvaltojen yleisimpiä viljelyskasveja yhdessä maissin ja vehnän kanssa. Vasta viime vuosina ilmastohuolen kasvaessa on nurmikon tärkeyttä alettu kyseenalaistaa tietoisesti.
Lukemista
- Yuval Noah Harari 2018. Homo Deus: Huomisen lyhyt historia
- The American Lawn: Examining our Cultural Commitment to an Energy-Intensive Institution
Juttu loppuu kesken.
Tavallaan! Kulttuurishokki-sarjan tekstit vain ovat hyvin lyhyitä :)