Kuviteltu primitiivisyys ja Länsi-Papuan korowait

HS uutisoi, että BBC:n Human Planet -doku­ment­ti­sar­jas­sa nähty Uudessa-Guineassa asuvien korowai­den puumaja oli raken­net­tu doku­ment­tia varten. Kohtaus, jossa korowait muuttavat taloon asumaan, oli siten “tekaistu”. BBC:n ja HS:n uutisissa on asia­vir­hei­tä. Ne toistavat ongel­mal­li­sia käsi­tyk­siä doku­ment­tie­lo­ku­vien luon­tees­ta sekä pri­mi­ti­vis­ti­siä ste­reo­ty­pioi­ta korowai­den kal­tai­sis­ta yhteis­kun­nis­ta.

Uutisissa korowais­ta puhutaan papua­uusi­gui­nea­lai­se­na “heimona” — HS puhuu jopa “alkua­su­kas­hei­mos­ta”. Korowait eivät asu Papua-Uudessa-Guineassa, vaan Uuden-Guinean saaren län­si­puo­lel­la Länsi-Papuaksi kut­su­tul­la alueella. Papua-Uusi-Guinea on vuonna 1975 Australian siir­to­maa­hal­lin­nos­ta itse­näis­ty­nyt valtio, joka kattaa Uuden-Guinean saaren itäosan ja lähi­saa­ria. Nykyiset Papua-Uuden-Guinean alueet olivat 1800-luvun lopulta vuoteen 1914 asti Saksan ja Britannian siir­to­mai­ta, ennen siir­ty­mis­tään Australian hal­lin­taan.

Länsi-Papua, jossa korowait asuvat, on puo­les­taan entinen Hollannin siirtomaa, jonka Indonesia otti haltuunsa 1962. Virallisesti alue siirtyi Indonesialle 1969, kun reilu 1000 Indonesian armeijan valit­se­maa ja uhkai­le­maa papua­lais­ta edustajaa äänesti valtioon liit­ty­mi­sen puolesta YK:n val­vo­mas­sa äänes­tyk­ses­sä. Siitä lähtien Länsi-Papualla on ollut käynnissä itse­näi­syys­liik­keen ja Indonesian valtion välinen konflikti, ja Indonesian armeija on tappanut tuhansia papua­lai­sia soti­la­so­pe­raa­tiois­saan. Papulaiset kohtaavat sortoa ja ihmi­soi­keus­louk­kauk­sia. Poliittinen tilanne Länsi-Papualla on siis täysin erilainen kuin Papua-Uudessa-Guineassa.

Puhe “alkua­su­kas­hei­mois­ta” luo kuvan eris­ty­neis­tä, kuvit­teel­li­seen men­nei­syy­teen jämäh­tä­neis­tä ihmisistä, hämärtäen poliit­tis­ta nyky­ti­lan­net­ta.

Korowait ovat perin­tei­ses­ti asuneet per­he­kun­nit­tain puihin raken­ne­tuis­sa taloissa varsin hajau­te­tus­ti. Tällä he ovat koros­ta­neet poliit­tis­ta kult­tuu­ri­aan, jossa pyritään vält­tä­mään käs­ky­suh­tei­den syn­ty­mis­tä ja alle­vii­vaa­maan itse­näi­syyt­tä. Korowaiden mukaan liian lähekkäin asuminen saa ihmiset komen­te­le­maan toisiaan ja synnyttää konflik­te­ja. Tämä ei tarkoita, että korowait eläisivät eris­tyk­sis­sä toi­sis­taan. He vie­rai­le­vat toistensa luona ja kokoon­tu­vat sere­mo­nioi­hin, joita varten raken­ne­taan maassa olevia pit­kä­ta­lo­ja. Indonesian hallinto on perus­ta­nut alueelle kyliä, joissa korowait lisäksi asuvat. On tyy­pil­lis­tä, että korowait vaihtavat asuin­paik­kaa met­sä­ta­lo­jen ja kylien välillä.

Korowait ottavat aktii­vi­ses­ti osaa turismi- ja mat­kai­lu­teol­li­suu­teen. Heidän puihin raken­net­tu­ja talojaan on esitelty mat­kai­luoh­jel­mis­sa ja -lehdissä National Geographicista Madventuresiin. Heidän alueil­leen on pitkään jär­jes­tet­ty turis­ti­mat­ko­ja, joiden tar­koi­tuk­se­na on tavata “alkua­su­kas­hei­mo­ja”. Matkailu- ja turis­mi­teol­li­suus onkin ollut korowail­le keskeinen tulon­läh­de, ja erityisen korkealle raken­ne­tut talot on raken­net­tu turisteja varten.

Voikin kysyä, miksi doku­ment­tia varten raken­net­tu talo ja sinne muut­ta­mi­nen on “tekaistu kohtaus”. Dokumenttielokuvissa jär­jes­te­tään koh­tauk­sia kameraa varten. Jos doku­ment­tie­lo­ku­vat rajaavat korowai­den osal­lis­tu­mi­sen turis­mi­teol­li­suu­teen ulos tari­nas­taan, ne luovat vir­heel­li­siä mie­li­ku­via “eris­täy­ty­neis­tä alkua­su­kas­hei­mois­ta”. Nämä mie­li­ku­vat hämär­tä­vät niitä suhteita ja kon­kreet­ti­sia poliit­ti­sia raken­tei­ta, joissa korowait ja muut län­si­pa­pua­lai­set elävät ja toimivat.

  1. Rupert Staschin esitelmä Helsingin yli­opis­ton ant­ro­po­lo­gian oppiai­nees­sa 17.3.2017: Primitivist Tourism and Anthropological Fieldwork: A Very Awkward Relation. Podcast.
  2. Stasch, Rupert 2009. Society of Others: Kinship and Mourning in a West Papuan Place.
  3. Stasch, Rupert 2011. The Camera and the House: The Semiotics of New Guinea “Treehouses” in Global Visual Culture. Comparative Studies in Society and History 53:1, 75 – 112.
  4. Stasch, Rupert 2013. The poetics of village space when villages are new: Settlement form as history making in Papua, Indonesia. American Ethnologist 40:3, 555 – 570.

Kirjoittaja

Tuomas Tammisto on sosiaali- ja kulttuuriantropologi, joka väitteli Helsingin yliopistolla helmikuussa 2018 laajamittaisten öljypalmu- ja hakkuuprojektien poliittisista vaikutuksista ja paikallisen maankäytön muutoksesta Papua-Uuden-Guinean maaseudulla. Väitöskirja luettavissa osoitteessa: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/231102

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Jalkapallon MM-kisojen aikaan valtava joukko ihmisiä kaikkialla maailmassa siirtyy väliaikaisesti edustamaan jotakin muuta kansalaisuutta kuin sitä, johon hänet normaalissa arjessa liitetään. Maailman suosituin ja seuratuin urheilulaji kietoutuu kiinnostavilla tavoilla nationalismiin ja lainattuihin identiteetteihin.

Indonesian sydämessä sijaitseva Balin saari on noussut yhdeksi Aasian suosituimmista massamatkailukohteista. Saaren eksoottisuus, paratiisimainen luonto, ainutlaatuinen hindukulttuuri ja huoleton ilmapiiri ovat houkutelleet enenevissä määrin puoleensa myös suomalaisia turisteja. Pinnan alla kuitenkin kuohuu. Kontrolloimattoman matkailukehityksen lyödessä yhä suurempaa vaihdetta silmään, on esiin noussut huomattavia massamatkailun varjopuolia. Saaren jätekriisi, pohjavesivarantojen hupeneminen ja perinteisten viljelysmaiden muuttuminen monikansallisten hotelliyhtiöiden rakennusmaiksi ovat osoittaneet monien balilaisten huolen saaren tulevaisuudesta aiheelliseksi.

Vuonna 1818 syntynyt filosofi Karl Marx muistetaan parhaiten nykyaikaisen kommunismin perustajana. Hän oli myös tutkija ja teoreetikko, jonka ajatukset ovat vaikuttaneet hyvin monella oppialalla talous- ja sosiaalihistoriasta valtio-oppiin ja kirjallisuudentutkimukseen. Vaikutusvaltaisen Scientific American -lehden mukaan Marx on kaikkien aikojen merkittävin tutkija. Myös sosiaali- ja kulttuuriantropologiaan Marxin ajatukset ovat vaikuttaneet merkittävästi.

Kouluruokalan jäteastian vieressä roikkuu juliste, joka kehottaa oppilaita olemaan heittämättä ruokaa roskiin. Plan Internationalin taannoiset mainokset bussipysäkillä herättelivät ohikulkijaa teiniraskauden vaaroihin. Yhteistä näillä valistuskampanjoilla on se, että niiden objektiksi on valittu ruskea tyttö. Ruskea tyttö ei kerro tarinaa itse: häntä käytetään esineenä kerrottaessa ruoan epätasa-arvoisesta jakelusta tai teiniraskauden vaaroista. Sillä, joka kertoo tarinan ruskean tytön puolesta, on valtaa.