Avun politiikka: kolonialismista solidaarisuuteen

Kouluruokalan jäteas­tian vieressä roikkuu juliste, joka kehottaa oppilaita olemaan heit­tä­mät­tä ruokaa roskiin. Plan Internationalin taan­noi­set mainokset bus­si­py­sä­kil­lä herät­te­li­vät ohi­kul­ki­jaa tei­ni­ras­kau­den vaaroihin. Yhteistä näillä valis­tus­kam­pan­joil­la on se, että niiden objek­tik­si on valittu ruskea tyttö. Ruskea tyttö ei kerro tarinaa itse: häntä käytetään esineenä ker­rot­taes­sa ruoan epätasa-arvoi­ses­ta jakelusta tai tei­ni­ras­kau­den vaaroista. 

Sillä, joka kertoo tarinan ruskean tytön puolesta, on valtaa.

Kolonialismilla viitataan eri­lai­siin val­ta­suh­tei­siin. Esimerkit yllä kertovat täl­lai­sis­ta val­ta­suh­teis­ta. Mustan femi­nis­min edustajat eivät aiheetta syytä valkoisia, hege­mo­ni­ses­sa asemassa olevia naisia valta-aseman hyväk­si­käy­tös­tä ja maineen sekä kunnian hank­ki­mi­ses­ta toisten tarinoilla. 

Rasismi on usein kolo­nia­lis­ti­sen valta-asetelman tuotos. Se on ideologia, joka oikeuttaa ei-val­kois­ten pois­sul­ke­mi­sen tietyiltä elämän alueilta, kuten val­ta­me­dias­ta. Se myös uusintaa eriar­voi­suuk­sien hyväk­syn­tää val­kois­ten keskuudessa. 

Myös ant­ro­po­lo­gial­la on ollut ongel­mal­li­nen rooli tut­ki­mus­koh­tei­ta kuvat­taes­sa. Jälkikoloniaaliseen tut­ki­mus­suun­tauk­seen pereh­ty­neet ant­ro­po­lo­git tar­kas­te­le­vat kriit­ti­ses­ti sitä, miten yhteis­kun­nan mar­gi­naa­lis­sa elävistä ryhmistä, globaalin etelän asuk­kais­ta ja kehi­ty­sa­vun kohteista, kerrotaan tarinoita. Nämä tarinat usein vai­men­ta­vat tarinan henkilön oman äänen, luoden ste­reo­tyyp­pis­tä kuvaa “kehi­tys­maan asuk­kaas­ta” uhrina. 

Jälkikoloniaaliseen tut­ki­muk­seen pereh­ty­nyt tutkija Chandra Mohanty muun muassa osoittaa, kuinka ruskeat naiset globaalin etelän edus­ta­ji­na esitetään valkoisen aut­ta­ja­nai­sen vas­ta­koh­ti­na, apua tar­vit­se­vi­na sub­jek­tei­na ja kult­tuu­rien­sa uhreina. Valkoisessa Suomessa edellä mai­ni­tuis­sa tapauk­sis­sa ei edes käytetä sanal­li­sia seli­tyk­siä. Ero val­koi­seen kansaan tuodaan esille ruskealla ihonvärillä.

Jälkikoloniaalinen teo­ree­tik­ko Gayatri Spivak kysyy kuu­lui­sas­sa essees­sään “Can the subaltern speak?”, osaako alistettu puhua. Tietenkin osaa — kysymys on siitä, kuun­nel­laan­ko häntä. Spivak ja monet muut jäl­ki­ko­lo­ni­aa­li­set tutkijat kri­ti­soi­vat sitä, kuinka valkoinen Eurooppa on vai­men­ta­nut “muut”.

Antropologit ovat myös tutkineet sanastoa ja termejä, jotka apu­jär­jes­töt vievät mukaan itselleen kau­kai­siin ja uusiin ympä­ris­töi­hin. Ennen Jemenin tuhoisaa sotaa ant­ro­po­lo­gi Bogumila Hall tutki maan köyhimpiä ihmisiä, pai­kal­li­sen eliitin rodul­lis­ta­maa akhdam-ryhmää. Akhdam tar­koit­taa “pal­ve­li­joi­ta”. Heitä kut­sut­tiin ihon­vä­riin kat­so­mat­ta myös mustiksi, jolla vii­tat­tiin yhteis­kun­nan alimpaan kastiin. 

Hallin tutkimus tar­kas­te­lee akhdamien sel­vi­ty­mis­stra­te­gioi­ta. Apua saa­dak­seen he olivat ope­tel­leet avus­tus­jär­jes­tö­jen sanastoa. Näin he osasivat lokeroida avun­pyyn­tön­sä sopimaan tar­jot­tuun ohjelmaan. Avustusjärjestöjen ohjelmat eivät kui­ten­kaan aina osuneet koh­dal­leen avun tarpeen kanssa. 

Kolonialistista valta-asetelmaa vastaan voi taistella yhteis­työl­lä, joka perustuu eroa­vai­suuk­sien tun­nus­ta­mi­seen ja soli­daa­ri­suu­teen. Se on poliit­tis­ta taistelua ja jatkuvan puheyh­tey­den etsimistä, eikä siihen kuulu pal­kin­to­jen­ja­koa toisten tari­noil­la maineensa hankkineille.

  1. Mohanty, Chandra Talpade. 2003. Feminism without Borders: Decolonizing Theory, Practicing Solidarity.
  2. Spivak, Gayatri Chakravorty. 1988. “Can the Subaltern Speak.”. 
  3. Hall, Bogumila, ‘This is our homeland.’ Yemen’s mar­gi­na­lized and the quest for rights and recog­ni­tion.”, Arabian Humanities (forthco­ming)

[rns_​reactions]

Kirjoittaja

Liina Mustonen on yhteiskuntatieteiden tohtori (EUI 2017) ja työskentelee tutkijana ja dosenttina Saksassa Duisburg-Essenin yliopistossa sosiologian laitoksella. Hänen tutkimuksensa käsittelee muun muuassa sukupuolta, muuttoliikettä, toiseuttamisen diskursseja ja hierarkioita Euroopassa sekä Lähi-idässä.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Kommentit

Lue myös nämä:

Erityisesti viimeisen 10 – 15 vuoden aikana pakolais- ja siirtolaisaktivismin kentällä on entistä voimakkaammin tuotu esille valtionrajojen ja rajateknologioiden vahingollista ja syrjivää perusluonnetta. Myös monet tutkijat ovat liittyneet mukaan vaatimuksiin näiden rajojen kaatamisesta.