Kouluruokalan jäteastian vieressä roikkuu juliste, joka kehottaa oppilaita olemaan heittämättä ruokaa roskiin. Plan Internationalin taannoiset mainokset bussipysäkillä herättelivät ohikulkijaa teiniraskauden vaaroihin. Yhteistä näillä valistuskampanjoilla on se, että niiden objektiksi on valittu ruskea tyttö. Ruskea tyttö ei kerro tarinaa itse: häntä käytetään esineenä kerrottaessa ruoan epätasa-arvoisesta jakelusta tai teiniraskauden vaaroista.
Sillä, joka kertoo tarinan ruskean tytön puolesta, on valtaa.
Kolonialismilla viitataan erilaisiin valtasuhteisiin. Esimerkit yllä kertovat tällaisista valtasuhteista. Mustan feminismin edustajat eivät aiheetta syytä valkoisia, hegemonisessa asemassa olevia naisia valta-aseman hyväksikäytöstä ja maineen sekä kunnian hankkimisesta toisten tarinoilla.
Rasismi on usein kolonialistisen valta-asetelman tuotos. Se on ideologia, joka oikeuttaa ei-valkoisten poissulkemisen tietyiltä elämän alueilta, kuten valtamediasta. Se myös uusintaa eriarvoisuuksien hyväksyntää valkoisten keskuudessa.
Myös antropologialla on ollut ongelmallinen rooli tutkimuskohteita kuvattaessa. Jälkikoloniaaliseen tutkimussuuntaukseen perehtyneet antropologit tarkastelevat kriittisesti sitä, miten yhteiskunnan marginaalissa elävistä ryhmistä, globaalin etelän asukkaista ja kehitysavun kohteista, kerrotaan tarinoita. Nämä tarinat usein vaimentavat tarinan henkilön oman äänen, luoden stereotyyppistä kuvaa “kehitysmaan asukkaasta” uhrina.
Jälkikoloniaaliseen tutkimukseen perehtynyt tutkija Chandra Mohanty muun muassa osoittaa, kuinka ruskeat naiset globaalin etelän edustajina esitetään valkoisen auttajanaisen vastakohtina, apua tarvitsevina subjekteina ja kulttuuriensa uhreina. Valkoisessa Suomessa edellä mainituissa tapauksissa ei edes käytetä sanallisia selityksiä. Ero valkoiseen kansaan tuodaan esille ruskealla ihonvärillä.
Jälkikoloniaalinen teoreetikko Gayatri Spivak kysyy kuuluisassa esseessään “Can the subaltern speak?”, osaako alistettu puhua. Tietenkin osaa – kysymys on siitä, kuunnellaanko häntä. Spivak ja monet muut jälkikoloniaaliset tutkijat kritisoivat sitä, kuinka valkoinen Eurooppa on vaimentanut “muut”.
Antropologit ovat myös tutkineet sanastoa ja termejä, jotka apujärjestöt vievät mukaan itselleen kaukaisiin ja uusiin ympäristöihin. Ennen Jemenin tuhoisaa sotaa antropologi Bogumila Hall tutki maan köyhimpiä ihmisiä, paikallisen eliitin rodullistamaa akhdam-ryhmää. Akhdam tarkoittaa “palvelijoita”. Heitä kutsuttiin ihonväriin katsomatta myös mustiksi, jolla viitattiin yhteiskunnan alimpaan kastiin.
Hallin tutkimus tarkastelee akhdamien selvitymisstrategioita. Apua saadakseen he olivat opetelleet avustusjärjestöjen sanastoa. Näin he osasivat lokeroida avunpyyntönsä sopimaan tarjottuun ohjelmaan. Avustusjärjestöjen ohjelmat eivät kuitenkaan aina osuneet kohdalleen avun tarpeen kanssa.
Kolonialistista valta-asetelmaa vastaan voi taistella yhteistyöllä, joka perustuu eroavaisuuksien tunnustamiseen ja solidaarisuuteen. Se on poliittista taistelua ja jatkuvan puheyhteyden etsimistä, eikä siihen kuulu palkintojenjakoa toisten tarinoilla maineensa hankkineille.
Lukemista
- Mohanty, Chandra Talpade. 2003. Feminism without Borders: Decolonizing Theory, Practicing Solidarity.
- Spivak, Gayatri Chakravorty. 1988. “Can the Subaltern Speak.”.
- Hall, Bogumila, “ ‘This is our homeland.’ Yemen’s marginalized and the quest for rights and recognition.”, Arabian Humanities (forthcoming)
Hei, kiitos keskustelusta ja näkemysten avaamisesta. Arvostamme saamaamme palautetta, ja meille on tärkeää käydä dialogia kampanjoistamme ja työstämme. Olemme avanneet 12-vuotiaan äitiysvaatteet -kampanjan lähtökohdista täällä: https://plan.fi/kampanjamme-perustuvat-yhteistyolle-ja-lasten-oikeuksien-kunnioitukselle Terveisin Ossi Heinänen, Plan International Suomen pääsihteeri.