Enkeleitä ja muita lisättyjä todellisuuksia

Ihmisille on luontevaa elää useam­mas­sa todel­li­suu­des­sa yhtä aikaa. Käsin kos­ke­tel­ta­van todel­li­suu­den lisäksi elämme usein myös jollain toisella todel­li­suu­den alueella – niitä voi kutsua muo­dik­kaas­ti lisätyksi todel­li­suu­dek­si. Käsin kos­ke­tel­ta­va asettuu lisätyn todel­li­suu­den kautta uuteen valoon.

Tämä ei ole ainoas­taan nyky­päi­vän ilmiö. Leirinuotioilla kerrotaan tarinoita tunnetun maan­pii­rin ulko­puo­lel­le suun­tau­tu­vis­ta retkistä ja tuon­puo­lei­sis­ta maa­il­mois­ta. Enteet tulevasta ja koke­muk­set haltian, vainajan tai enkelin läs­nä­olos­ta pysäyt­tä­vät arjen askareet. Psykoaktiivisten aineiden muokkaama havainto piirtää esiin uusia outoja tai lumoavia puolia itsestä, toisista ja elämästä. Rituaali, romaani, maalaus tai elokuva avaa väylän eri­lai­siin hori­son­taa­li­siin tai ver­ti­kaa­li­siin todel­li­suuk­siin: toisiin elä­män­muo­toi­hin tai aika­kausiin, ava­ruu­teen, eläinten ja kasvien tai henkien ja jumalten sfääriin. Virtuaalisten pelien ihmemaat kutsuvat kauas oman elämän tasai­ses­ta har­mau­des­ta.

pexels, no attribution required

Kaikki nämä lisätyt todel­li­suu­det esittävät kysy­myk­sen: mitä jos jokin meille annetussa tilan­tees­sa olisikin toisin? Huolimatta siitä, että tämä kysymys on mitä inhi­mil­li­sin, lisättyjä todel­li­suuk­sia arvo­te­taan keskenään hyvin eri tavoin. Esimerkiksi enke­lei­den kautta koettu lisätty todel­li­suus on toisille kovin häi­rit­se­vää. Miksi sitä arvo­te­taan toisin kuin vaikkapa peli­har­ras­tus­ta?

Reittejä toiseuteen ja lumoon

Ihmisen ajat­te­luun kuuluu kysyä, mitä jos asia olisikin toisin kuin se on. Olemme myös hyvin kiin­nos­tu­nei­ta kai­ken­lai­sis­ta havain­nos­sa ja koke­muk­ses­sa raken­tu­vis­ta eroista ja toi­seuk­sis­ta. Näitä eroja ja toi­seuk­sia on mah­dol­lis­ta lähestyä monin tavoin.

Sosiologi Thomas Luckmannin mukaan ihmisen elämä on täynnä pienempiä ja suurempia käsillä olevan tilanteen ylittäviä toi­seuk­sia, joita hän lähestyy trans­sen­dens­sin käsitteen kautta. Ajallisessa mielessä näitä toi­seuk­sia ovat esi­mer­kik­si eilinen ja huominen: kumpikin ylittää tämän­het­ki­sen koke­muk­se­ni.

Paikallista trans­sen­dens­sia ovat jo pienenkin matkan päässä olevat sijainnit. Myös (haave)unet ja kuvi­tel­mat ovat monelle tuttu, val­ve­ti­lan ylittävä toinen tila. Omalla tavallaan myös jokainen toinen ihminen, eläin tai olento ylittää oman välit­tö­män koke­muk­se­ni, sillä en voi päästä toisen koke­muk­sen sisään, voin vain kuvitella sen. Erityislaatuisia trans­sen­dent­te­ja koke­muk­sia ovat luonto- ja taide-elämykset, mystiset koke­muk­set tai vaikkapa viime aikoina yllät­tä­vän suosittu kiin­nos­tus enke­lei­hin.

Kuva: Marten Newhall/Unsplash

Osalla ihmisistä trans­sen­dent­ti toi­seus­ko­ke­mus voi akti­voi­tua herkästi pie­nes­tä­kin yllyk­kees­tä: esi­mer­kik­si inten­sii­vi­ses­tä ais­ti­ha­vain­nos­ta tai rajusta fyy­si­ses­tä suo­ri­tuk­ses­ta. Usein sen vas­taan­ot­to tuo elämään pienempää tai suurempaa ihmetystä tai lumoa. Ulkopuoliset voivat hämmentyä voi­mak­kaas­ta lumou­tu­mi­ses­ta, sillä se saattaa viedä huomiota ja energiaa todel­li­sek­si miel­le­tys­tä maa­il­mas­ta ja yhtei­ses­tä ”oikeasta” todel­li­suu­des­ta.

Sen lisäksi, että toi­seus­ko­ke­muk­sia voi syntyä spon­taa­nis­ti, niitä voidaan myös hakea ja tuottaa esi­mer­kik­si ritu­aa­li­ses­ti tai taiteen kautta. Ihmiset ovat kehit­tä­neet koko­nai­sia uskon­nol­li­sia perin­tei­tä ja tuot­toi­sia teol­li­suu­den aloja lisät­ty­jen todel­li­suuk­sien lumo­voi­man ympärille.

Uskontotieteilijä voi katsoa esi­mer­kik­si moni­mut­kai­sia eso­tee­ri­sia oppeja, budd­ha­lai­sen mandalan raken­ta­mi­sen ritu­aa­le­ja sekä vir­tu­aa­lis­ten pelien ker­rok­sel­li­sia maailmoja osin saman konseptin alla: niissä kaikissa todel­li­suu­teen lisätään alueita ja kerroksia.

Kuva: Jonas Lee/Unsplash

Jonas Lee/​Unsplash

Lewis Carrollin kir­jal­li­nen hahmo Liisa putosi kanin­ko­loon ja joutui sitä kautta Ihmemaahan. Erilaiset kanin­ko­lot toisiin maa­il­moi­hin, niissä avau­tu­viin uusiin maisemiin ja muut­tu­nei­siin näkö­kul­miin, vai­kut­tai­si­vat minusta pikemmin lisään­ty­vän kuin vähenevän moniar­vois­tu­vas­sa, median läpäi­se­mäs­sä ja digi­ta­li­soi­tu­vas­sa maa­il­mas­sa.

Välineitä kanin­ko­loi­hin sukel­ta­mi­seen tarjoavat niin tuttujen kuin aiemmin tun­te­mat­to­mien uskon­to­jen ja kult­tuu­rien käsi­tyk­set ja rituaalit sekä taiteen, viihteen, tie­don­vä­li­tyk­sen ja tieteen tek­no­lo­giat. Kuten jotkut tutkijat muis­tut­ta­vat, lumolla on monta lähdettä.

Eriarvoiset lisätyt todellisuudet

Toiseuden avaamat mah­dol­li­suu­det ja lumo­po­ten­ti­aa­lit voidaan tunnistaa ja ottaa käyttöön eri tavoin. Samalla toisia maailmoja ja välineitä, joilla niihin päästään, arvo­te­taan eri tavoin. Moni pitää esi­mer­kik­si enke­lei­hin uskomista vähemmän arvok­kaa­na lisättynä todel­li­suu­te­na kuin perin­tei­sen kris­til­lis­tä uskoa jumalaan, tai vir­tu­aa­li­la­sien kautta tuotettua kokemusta ava­ruus­mat­kas­ta tai kau­pun­ki­so­das­ta.

Lisättyjä todel­li­suuk­sia on peri­aat­tees­sa mah­dol­lis­ta asettaa kes­ki­näi­seen jär­jes­tyk­seen esi­mer­kik­si hyödyn tai poten­ti­aa­lien lie­veil­miöi­den näkö­kul­mas­ta. En kui­ten­kaan usko, että erilaiset arvot­ta­mi­set perus­tui­si­vat yksioi­koi­ses­ti siihen, mil­lai­ses­ta lisätystä todel­li­suu­des­ta olisi itsestään selvästi eniten hyötyä tai haittaa ihmisille. Kyse voi lisäksi olla jostain paljolti tun­tei­siin kyt­key­ty­väs­tä. Otetaan esi­mer­kik­si enke­lius­ko ja ulko­puo­lis­ten suh­tau­tu­mi­nen siihen.

Kuva: Christian Fregnan/Unsplash

Christian Fregnan/​Unsplash

Enkelietnografiaa

Tein etno­gra­fis­ta tut­ki­mus­ta 2010-luvun alussa Suomessa kasvavan enke­li­kiin­nos­tuk­sen parissa. Monet jul­ki­suu­den henkilöt ja taval­li­set suo­ma­lai­set innos­tui­vat kertomaan, kuinka enke­leis­tä oli tullut kiinteä osa heidän arjen elämäänsä. Tekemäni kyselyn mukaan yli 90 pro­sent­tia enke­leis­tä kiin­nos­tu­neis­ta oli eri ikäisiä, monissa eri amma­teis­sa toimivia naisia. Valtaosa heistä oli lute­ri­lai­sen kirkon jäseniä, joita houkutti sellainen enke­lei­den lumo­po­ten­ti­aa­li, jota he eivät löytäneet perin­tei­ses­tä uskon­nos­ta.

Haastattelin naisia (ja muutamaa miestäkin), kulkien heidän mukanaan eri­lai­sis­sa hen­ki­sis­sä tilai­suuk­sis­sa lähes parin vuoden ajan. Seurasin median kes­kus­te­lui­ta aiheesta. Osallistuin myös enke­li­hoi­ta­ja­kurs­sil­le, jossa ope­tel­tiin kutsumaan enke­lei­den paran­ta­via ja suojaavia ener­gioi­ta. Enkeleistä puhuttiin, niiden kanssa iloittiin ja surtiin sekä etsittiin oman elämän suuntaa epä­var­mak­si muut­tu­nees­sa työ- ja yksi­tyi­se­lä­mäs­sä. Enkelit olivat joillekin kuin parhaita ystäviä.

Naiset kertoivat enke­lei­den elämäänsä tuomasta tuesta ja arjen ylit­tä­väs­tä lumosta sekä tuon lumon tuomista yllät­tä­vis­tä näkö­kul­mis­ta. Samalla he olivat hyvin tietoisia siitä, että monet vie­rok­sui­vat heidän lähei­sik­si ja vas­ta­vuo­roi­sik­si kokemiaan enke­li­suh­tei­ta. Huomasin pian, että enke­lius­koa kum­mek­sut­tiin ja jopa pahek­sut­tiin myös jul­ki­suu­des­sa niin maal­lis­ten kuin kir­kol­lis­ten kom­men­toi­jien taholta. Sitä pidettiin har­haop­pi­se­na tai mie­len­ter­vey­del­le hai­tal­li­se­na, vähin­tään­kin pin­ta­puo­li­se­na, nolona ja lap­sel­li­se­na.

Mediat ovat kir­joit­ta­neet hyvin kriit­ti­ses­ti enke­lius­kon piirissä har­joi­te­tus­ta elin­kei­no­toi­min­nas­ta kuten enke­li­hoi­to­jen tar­joa­mi­ses­ta. (https://​www​.hs​.fi/​k​u​u​k​a​u​s​i​l​i​i​t​e​/​a​r​t​-​2​0​0​0​0​0​5​6​2​8​9​5​0​.​h​tml). Lisäksi on kri­ti­soi­tu sitä, että ihmiset kokevat suhteensa enke­lei­hin sel­lai­sel­la tavalla lähei­sik­si ja tut­ta­val­li­sik­si, mitä ei pidetä oikean­lai­se­na tapana har­joit­taa uskontoa (https://​www​.hs​.fi/​k​u​u​k​a​u​s​i​l​i​i​t​e​/​a​r​t​-​2​0​0​0​0​0​5​6​3​4​8​5​9​.​h​tml).

bird-feathers-11

Onko populaari luovaa vai halpaa?

Vaikka monet popu­laa­ri­kult­tuu­rin muodot, esi­mer­kik­si popu­laa­ri­musiik­ki, tun­nis­te­taan nykyisin luovan toi­mi­juu­den ja jopa laajalti kan­na­tet­ta­van yrit­tä­jä­hen­ki­syy­den muodoiksi, uskonnon alueella populaari ja yrit­tä­jä­mäi­syys saa usein huonon leiman. ”Populaariuskontoa” pidetään helposti ”kor­keaus­kon­to­jen” dege­ne­roi­tu­nee­na kan­san­omai­se­na hal­pis­ver­sio­na, jonka kautta tar­jou­tu­vas­sa lumossa harvemmin nähdään todel­lis­ta luovaa poten­ti­aa­lia.

Vain hiukan kär­jis­täen voi sanoa, että enke­leis­tä kiin­nos­tu­nei­den naisten nähdään ennemmin toimivan popu­laa­rin uskonnon ja siihen kyt­key­ty­vien tuot­tei­den yli­tun­teik­kai­na, todel­li­suus­pa­koi­si­na ja vie­tä­vis­sä olevina kulut­ta­ji­na kuin enke­li­teo­lo­gian luovina uudis­ta­ji­na ja enke­li­hah­mon uuden­lais­ten poten­ti­aa­lien jalos­ta­ji­na.

Sitä vastoin esi­mer­kik­si vir­tu­aa­lis­ten pelien kehit­tä­jät ja pelaajat nähdään paljon helpommin oman elämänsä aktii­vi­si­na tekijöinä, jotka ottavat rohkeasti haltuun uuden­lai­sia, kult­tuu­ris­ta lisäarvoa sisäl­tä­viä tek­nii­koi­ta ja ilmai­su­vä­li­nei­tä. Pelaamiseen liitetty arvo on sikäli ymmär­ret­tä­vää, että peli­teol­li­suus on lisätyn todel­li­suu­den lumoa jalostava tuo­tan­toa­la, johon sitoutuu kan­san­ta­lou­del­li­sia toiveita ja tavoit­tei­ta. Lisäksi peli­teol­li­suus on tois­tai­sek­si vielä pitkälle miesten aluetta.

Enkelitoiminta ja -talous, tai vas­taa­van­lai­set muut popu­laa­rin ja kan­san­omai­sen hen­ki­syy­den muodot, sen sijaan esitetään esi­merk­ki­nä kevyestä ja eska­pis­ti­ses­ta nais­val­tai­ses­ta hömp­pä­kult­tuu­ris­ta. Siihen liittyvä elin­kei­no­toi­min­ta herättää pikemmin ivaa kuin ihailua.

Yhtymäkohtia on kuitenkin mah­dol­lis­ta löytää. Niin pelien kuin enke­li­kiin­nos­tuk­sen maa­il­mas­sa etsitään luovia tapoja asettua ja sopeutua johonkin, mitä voisimme kutsua oman kau­pal­li­sen ja yrit­tä­jä­hen­ki­sen aikamme hengeksi. Tämä ajan henki toivoo, että ihmiset olisivat reippaita ja uteliaita toi­mi­joi­ta, jotka oppisivat vaih­ta­maan näkö­kul­maa ja oman elämänsä asetuksia ket­te­räs­ti aina niin vaa­dit­taes­sa. Tällaisia ihmisiä näytetään kai­vat­ta­van myös oman aikamme työ­mark­ki­noil­le. Tarvittavia työkaluja muutosten teke­mi­sel­le tarjoavat esi­mer­kik­si elä­män­ta­pa­val­men­ta­jat ja monen­kir­ja­va self-help.

Pelit ja muu vir­tu­aa­li­to­del­li­suus voivat opettaa paitsi tie­to­tek­nis­tä tai­tu­ruut­ta, myös esi­mer­kik­si uusia ja tuiki tar­peel­li­sia ongel­man­rat­kai­su­tai­to­ja. Tästä saamme lukea ja kuulla sään­nöl­li­ses­ti eri medioissa – riip­pu­mat­ta siitä, että myös lie­veil­miöi­tä koros­ta­via vasta-argu­ment­te­ja esiintyy.

Huomasin pitkän tut­ki­mus­pro­ses­sin myötä, että enke­lius­kon parissa har­joi­te­taan paljolti saman­kal­tai­sia asioita kuin vaikkapa roo­li­pe­lien maa­il­mas­sa, joka on tuttua omien lasten ja heidän ystä­vien­sä kautta. Naisten enke­li­pii­reis­sä ope­tel­laan pieniä ritu­aa­le­ja kuten enke­li­hoi­to­ja, tai ohjattuja inte­rak­tii­vi­sia medi­taa­tio­mat­ko­ja eli mie­li­ku­va­työs­ken­te­lyn muotoja, jotka joh­dat­ta­vat koh­taa­maan enkeleitä. Nuo koh­taa­mi­set opettavat tun­nis­ta­maan omia tunteita sekä tuottavat tera­peut­ti­sia tai muita oival­luk­sia. Naiset kertoivat, kuinka nämä oival­luk­set asettivat monesti hankalan ja ris­ti­rii­tai­sen elä­män­ti­lan­teen uuteen valoon, josta käsin avautui uuden­lai­sia toiminnan väyliä.

Niin rooli- tai vir­tu­aa­li­pe­lit kuin enke­li­ri­tu­aa­lit voivat tuottaa lumoavia oival­luk­sia nime­no­maan toisen, lisätyn todel­li­suu­den avulla. Parhaassa tapauk­ses­sa kumpikin lisätty todel­li­suus auttaa ihmistä aset­tu­maan han­ka­lal­ta tuntuvaan ja alati muut­tu­vaan maailmaan paremmin toi­mi­val­la tavalla.

Concert People Crowd Performance Music Festival

Kuka pelkää sekoituksia?

Missä siis vika, kun enke­lius­kon piirissä har­joi­te­tut mitä jos -kysy­myk­set, näkö­kul­mien vaih­ta­mi­sen tekniikat sekä toiseuden ja lumon mukaan tuominen tuntuvat monesta ulko­puo­li­ses­ta liian oudoilta?

Onko kenties niin, että enke­leis­tä kiin­nos­tu­neet ihmiset yhtäältä toimivat kuten aikamme ihmisen toivotaan ja odotetaan — eli ovat aktii­vi­sia ja luovia oman elämänsä ohjaajia, kehit­tä­jiä ja uudis­ta­jia. Toisaalta heidän toi­min­tan­sa tiettyjä piirteitä ja läh­tö­koh­tia, kuten intiimiä, aktii­vis­ta ja käy­tän­nön­lä­heis­tä suhdetta hen­ki­maa­il­maan tai tuon­puo­lei­seen, ei aina katsota hyvällä.

Tämä torjuva suh­tau­tu­mis­ta­pa saattaa paljastaa jotain hyvin kiin­nos­ta­vaa kult­tuu­rim­me hal­lit­se­vas­ta maa­il­man­ku­vas­ta. Ehkä on niin, että sille tämän kaltainen uskonto merkitsee sekä vääriä usko­muk­sia että jotain noloa ja lap­sel­lis­ta. Ehkä siinä on jotain pelot­ta­vaa­kin.

Monelle moder­nil­le ihmiselle voi olla kog­ni­tii­vi­ses­ti tai emo­tio­naa­li­ses­ti helpompaa pitää uskon­nol­li­nen ja maallinen erillään toi­sis­taan. Tutut rajat ovat tur­val­li­sia niin uskoville kuin uskonn­ot­to­mil­le: tiedetään, missä mil­loin­kin mennään.

Uskonnosta riisutut tai vaih­toeh­toi­ses­ti tutun uskonnon sisään selkeästi asettuvat tera­peut­ti­set tai itsensä kehit­tä­mi­sen tekniikat voivat olla monelle helpompia hyväksyä kuin hybridit. Saattaa olla erityisen hankalaa suhtautua ute­li­aal­la kiin­nos­tuk­sel­la sel­lai­siin koos­tei­siin, joissa enkelin kaltainen perin­tei­nen ja monen vaalima uskon­nol­li­nen hahmo yhdis­te­tään vähemmän tuttuihin uskon­toai­nek­siin, kuten maagiseen vivah­ta­viin ritu­aa­lei­hin.

giphy (2)

Kun lisäksi tuodaan mukaan maal­li­sek­si miel­let­ty­jä toi­min­ta­muo­to­ja kuten kau­pal­li­suus, saattaa hybridi tuntua monesta liki sie­tä­mät­tö­mäl­tä. Näin kyse olisi tuttujen ja tur­val­lis­ten kult­tuu­ris­ten raja-aitojen katoa­mi­seen liit­ty­väs­tä epä­mu­ka­vuu­des­ta ja ahdis­tuk­ses­ta.

Kenties enke­lius­kon ja sen tuottaman lumon tie­ty­nas­tei­nen vie­rok­sun­ta kertookin myös kiin­nos­ta­vas­ta reli­gio­fo­bias­ta: kult­tuu­riim­me pesiy­ty­nees­tä kan­san­omai­sen uskonnon, sen avaamien värik­käi­den tun­nes­kaa­lo­jen ja näkö­kul­mien sekä näihin kyt­key­ty­vien väkien, voimien ja ener­gioi­den pelosta. On myös mah­dol­lis­ta kysyä, mitä muita hybridejä pelkäämme.

  • Podcast-lukija: Matilda Gronow
  • Verkkotaitto: Nelly Staff
  • Arvioija: Marianna Keisalo
  • Artikkelikuva: Stefano Pollio/​Unsplash (CC BY 2.0)

Honkasalo, Marja-Liisa & Kaarina Koski (toim.) 2017. Mielen rajoilla: Arjen kummat koke­muk­set. Helsinki: Suomalaisen kir­jal­li­suu­den seura.

Hulkkonen, Katriina. 2017. “Kanavointi ja jakau­tu­nut yrit­tä­jyys – new age -yrit­tä­jyy­den yhdis­tä­mi­sen rajat ja mah­dol­li­suu­det”. Eloree 24(1), 1 – 20.

Ingman, Peik, Terhi Utriainen, Tuija Hovi & Måns Broo (toim.) 2016. The Relational Dynamics of Enchantment and Sacralization: Changing the Terms of the Religion versus Secularity Debate. Sheffield: Equinox.

Luckmann, Thomas 1990. “Shrinking Transcendence, Expanding Religion?” Sociology of Religion 51(2), 127 – 138.

Utriainen, Terhi 2017. Enkeleitä työ­pöy­däl­lä: Arjen ja lumon etno­gra­fi­aa. Helsinki: Suomalaisen kir­jal­li­suu­den seura.

Kirjoittaja

Terhi Utriainen on Turun yliopiston uskontotieteen professori sekä Helsingin yliopiston uskototieteen ja sukupuolentutkimuksen dosentti. Häntä kiinnostaa eletty kansanomainen uskonto ja sen erilaiset rajapinnat maalliseen kulttuuriin. Lisäksi hän on tutkinut kuolemaa, kärsimystä, ruumiillisuutta ja sukupuolta arkisen uskonnon konteksteissa.Hänen uusi kirjansa on vuonna 2017 julkaistu Enkeleitä työpöydällä: Arjen ja lumon etnografiaa (SKS).

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Espoon hiippakunnan piispanvaalissa ehdolla oleva Juhani Holma pitää erikoisena toivetta, että miehet jättäytyisivät pois kisasta ja antaisivat tilaa edes yhdelle naiselle kirkon ylimmässä johdossa. Holma paheksuu myös sitä, että viimeaikaisissa piispanvaaleissa joidenkin äänestyskäyttäytymisen on ratkaissut kysymys samaa sukupuolta olevien parien mahdollisesta vihkimisestä, jota Holma itse ei kannata. Holman ’globaaliksi’ väittämä yksiavioinen, heteroseksuaalinen avioliittoihanne on kuitenkin syntynyt tietyssä kulttuurisessa, historiallisessa ja uskonnollisessa kontekstissa – samoin kuin muutkin ihanteet ja käytänteet.

Muinaisessa maya-yhteiskunnassa kaakao oli paljon enemmän kuin herkullinen juoma. Se oli aateliston merkittävissä rituaaleissa ja juhlissa käyttämä herkku, jota uhrattiin jumalille ja haudattiin vainajan mukaan matkalle tuonpuoleiseen. Kaakao oli myös sekä valuuttaa että lääke, joka sopi niin vatsalle kuin tulehdusten hoitoon.

Toimittaja Satu Kivelän Havaintoja ihmisestä – sarjassa käsiteltiin tällä kertaa pahuutta. Mitä pahuus on, ja onko ihminen luonnostaan hyvä vai paha? Kivelän haastatteleman psykiatrian ylilääkäri Hannu Lauerman mukaan pahuus on pohjimmiltaan muiden ihmisten oikeuksien loukkaamista. Tiedeyhteisössä on pitkään käyty debattia ihmislajin luontaisesta väkivaltaisuudesta.