Ghetto-sanan käyttö pitäisi lopettaa

Tanskan hal­li­tuk­sen on uutisoitu päät­tä­neen laittaa “ghetoiksi” ja “rin­nak­kais­to­del­li­suuk­sik­si” kut­su­mil­laan alueilla asuvat lapset jo yksi­vuo­ti­aa­na päi­vä­ko­tiin vähintään 25 viik­ko­tun­nik­si. MTV:n uutisen mukaan tar­koi­tuk­se­na on opettaa ongel­mal­li­sik­si koettujen alueiden “pää­asias­sa Lähi-idästä tuleville mus­li­mi­lap­sil­le” tans­ka­lais­ta kult­tuu­ria ja elin­ta­po­ja. Perheet, jotka eivät noudata uutta sosi­aa­li­po­liit­tis­ta linjausta, menet­tä­vät uuti­soin­nin mukaan lap­si­li­sät.

Ghetto-sanan käyttö yhtey­des­sä sosi­aa­li­po­li­tiik­kaan on kysee­na­lais­ta. Alunperin ghetto on Euroopassa ollut asuinalue, jonne juu­ta­lai­set eris­tet­tiin muusta yhteis­kun­nas­ta. Tunnettuja ghettoja ovat olleet muun muassa Venetsian ghetto kes­kia­jal­la ja Varsovan ghetto 1940-luvun natsi-Saksassa. Yleisesti ghetto-sanaa käytetään Euroopassa nykyisin alueesta, jonka asuk­kais­ta suuri osa kuuluu johonkin muuhun ryhmään kuin val­ta­väes­töön. Sitä on käytetty myös Yhdysvalloissa mustien asui­na­lueis­ta. Mielikuvaan ghetosta liittyy lisäksi likaisuus, vaa­ral­li­suus ja köyhyys. Sana on sävyltään yleensä nega­tii­vi­nen.

Tällaisia nimi­tyk­siä käytetään jul­ki­ses­sa kes­kus­te­lus­sa joistain kau­pun­gi­no­sis­ta myös tut­ki­musa­lu­eel­la­ni Berliinissä. Ghetto- ja rin­nak­kais­to­del­li­suus-termien käyttöä Saksassa ana­ly­soi­neet tutkijat ovat todenneet niiden herät­tä­vän voi­mak­kai­ta nega­tii­vi­sia asso­si­aa­tioi­ta. Niiden käytön seu­rauk­se­na alueeseen, ja ennen kaikkea sen asuk­kai­siin, kohdistuu sosi­aa­lis­ta stig­ma­ti­soin­tia ja eriar­vois­ta­vaa poli­tiik­kaa, mikä voi johtaa syr­jin­tään ja pal­ve­lui­den katoa­mi­seen alueelta.

Ghettoretoriikka sisältää rin­nas­tuk­sen kaikkien maailman ghettojen välille. Tämä kieltää näiltä alueilta oma­lei­mai­suu­den ja mah­dol­lis­taa yleis­tys­ten tekemisen. Ennen kaikkea puhe mus­li­mi­vä­hem­mis­tö­jen muo­dos­ta­mas­ta rin­nak­kais­to­del­li­suu­des­ta tai ghetosta rakentaa erottelua “toisen” ja “meidän” välille. Asetelmassa tans­ka­lai­nen kulttuuri ja arvot näyt­täy­ty­vät parempana kuin vähem­mis­töi­hin mie­li­ku­vis­sa liitetyt tavat ja perinteet. Seurauksena mus­li­mi­vä­hem­mis­tö­jä pyritään valis­ta­maan sosi­aa­li­po­liit­ti­sin keinoin.

Kuten tutkija Haci Halil Uslucan on huo­maut­ta­nut, nega­tii­vis­ten omi­nai­suuk­sien aja­tel­laan usein olevan sisä­syn­tyi­nen osa “vähem­mis­tö­kult­tuu­ria”. Ghetoiksi kutsutut alueet ovat tyy­pil­li­ses­ti vuo­kra­ta­sol­taan edullisia. Niillä elää heikossa asemassa olevia ihmisiä, joiden ei usein ole mah­dol­lis­ta asua muualla. Kurjuus ei ole sisä­syn­tyi­nen osa tiettyä ihmis­ryh­mää saati tiettyä maan­tie­teel­lis­tä aluetta. Asuinalueiden maine ja sosio­eko­no­mi­nen demo­gra­fia voi myös muuttua, kuten Helsingin Kallion ja Berliinin Kreuzbergin kau­pun­gi­no­sien muut­tu­mi­nen tren­dik­käik­si osoittaa. Kurjuus liittyy pal­ve­lui­den puut­tee­seen, matalaan tulo­ta­soon ja asuk­kai­den kou­lu­tus­ta­soon.

Ghetto-termin käyt­tä­mi­nen antaa kuvan yhte­näi­ses­tä vähem­mis­tö­ryh­mäs­tä, joka uhkaa val­ta­väes­töä. Asukkaat edustavat kuitenkin toden­nä­köi­ses­ti hyvin erilaisia etnisiä, kie­lel­li­siä ja uskon­nol­li­sia ryhmiä. On lii­oi­tel­tua puhua rin­nak­kais­to­del­li­suu­des­ta, jota määrittää jokin muu kuin kyseisen maan val­ta­kult­tuu­ri. Todennäköisempää on, että täl­lais­ten asui­na­luei­den asukkaita — niin syn­ty­pe­räi­siä kuin muitakin — yhdistää heikko sosio­eko­no­mi­nen status. Voimakkaita nega­tii­vi­sia mie­li­ku­via herät­tä­vän ghetto-sanan käyttö heikossa asemassa olevien alueista tulisikin lopettaa.

  1. Ruth Mandel 2008, Cosmopolitan Anxieties: Turkish Challenges to Citizenship and Belonging in Germany.
  2. Haci Halil Uslucan 2012, Dabei und doch nicht mit­tendrin: Die Integration tür­keis­täm­mi­ger Zuwanderer.
  3. Anderson, Bridget 2013. Us and Them? The Dangerous Politics of Immigration Controls.
  4. Schreiber, Verena and Marquardt, Nadine 2015. Mothering urban space, governing migrant women: the con­struc­tion of inter­sec­tio­nal positions in area-based inter­ven­tions in Berlin.
  5. Yalcin-Heckmann, Lale 2002. Negotiating Identities: Media Representations of Different Generations of Turkish Migrants in Germany.
  6. Saara Toukolehto, pro gradu ‑työ 2015. Mothers of the kiez: Values and cultural change in immigrant com­mu­ni­ties in Neukölln, Berlin. Helsingin yliopisto.
  7. Ghetto-sanan ety­mo­lo­gias­ta englan­nik­si täällä.

[rns_​reactions]

Kirjoittaja

Saara Toukolehto on AntroBlogin toimituspäällikkö. Saaran antropologisia kiinnostuksen kohteita ovat mm. maahanmuuton, arvojen, moraalin ja ”hyvän elämän” -käsitteen tutkimus integraatiopolitiikan viitekehyksessä, joiden parissa hän tekee parhaillaan väitöskirjatutkimusta Groningenin yliopistolle.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Kunnallisalan kehittämissäätiö julkaisi hiljan tutkimuksen, jossa kartoitettiin suomalaisten asenteita eri ihmisryhmiin kohdistuvien nimitysten sopivuudesta julkiseen keskusteluun. Päällisin puolin tutkimus ja sen tulokset vaikuttavat suoraviivaisilta, muta tulosten näennäinen yksiselitteisyys kuitenkin kätkee taakseen nimittelyn sallittavuudesta Suomessa pitkään jatkuneen kiivaan keskustelun.

Klassisessa luonnon ja kulttuurin kahtiajaossa eläinten on nähty voivan olla kulttuurissa läsnä vain valtasuhteen kautta, eli ihmisen kesyttäminä koti- tai lemmikkieläiminä. Ihmisen suhdetta muihin lajeihin ei voi kuitenkaan täysin erottaa ihmisten keskinäisestä sosiaalisesta kanssakäymisestä, sillä sekä ihmiset että eläimet ovat omaksuneet toisensa omiin kulttuureihinsa.

Yhdysvaltojen ja Suomen presidentit pitivät Valkoisessa talossa lehdistötilaisuuden. Tapahtumassa juhlistettiin sitä, että on kulunut 100 vuotta siitä kun USA tunnusti Suomen itsenäisyyden eli suvereniteetin: yksinoikeuden hallita omaa aluettaan. Tilaisuus kääntyi kuitenkin isäntämaan sisäpolitiikan kiistoihin tavalla, joka kiinnitti huomiota itse USA:n suvereniteetin ongelmiin.