Ghetto-sanan käyttö pitäisi lopettaa

Tanskan hal­li­tuk­sen on uutisoitu päät­tä­neen laittaa “ghetoiksi” ja “rin­nak­kais­to­del­li­suuk­sik­si” kut­su­mil­laan alueilla asuvat lapset jo yksi­vuo­ti­aa­na päi­vä­ko­tiin vähintään 25 viik­ko­tun­nik­si. MTV:n uutisen mukaan tar­koi­tuk­se­na on opettaa ongel­mal­li­sik­si koettujen alueiden “pää­asias­sa Lähi-idästä tuleville mus­li­mi­lap­sil­le” tans­ka­lais­ta kult­tuu­ria ja elin­ta­po­ja. Perheet, jotka eivät noudata uutta sosi­aa­li­po­liit­tis­ta linjausta, menet­tä­vät uuti­soin­nin mukaan lap­si­li­sät.

Ghetto-sanan käyttö yhtey­des­sä sosi­aa­li­po­li­tiik­kaan on kysee­na­lais­ta. Alunperin ghetto on Euroopassa ollut asuinalue, jonne juu­ta­lai­set eris­tet­tiin muusta yhteis­kun­nas­ta. Tunnettuja ghettoja ovat olleet muun muassa Venetsian ghetto kes­kia­jal­la ja Varsovan ghetto 1940-luvun natsi-Saksassa. Yleisesti ghetto-sanaa käytetään Euroopassa nykyisin alueesta, jonka asuk­kais­ta suuri osa kuuluu johonkin muuhun ryhmään kuin val­ta­väes­töön. Sitä on käytetty myös Yhdysvalloissa mustien asui­na­lueis­ta. Mielikuvaan ghetosta liittyy lisäksi likaisuus, vaa­ral­li­suus ja köyhyys. Sana on sävyltään yleensä nega­tii­vi­nen.

Tällaisia nimi­tyk­siä käytetään jul­ki­ses­sa kes­kus­te­lus­sa joistain kau­pun­gi­no­sis­ta myös tut­ki­musa­lu­eel­la­ni Berliinissä. Ghetto- ja rin­nak­kais­to­del­li­suus-termien käyttöä Saksassa ana­ly­soi­neet tutkijat ovat todenneet niiden herät­tä­vän voi­mak­kai­ta nega­tii­vi­sia asso­si­aa­tioi­ta. Niiden käytön seu­rauk­se­na alueeseen, ja ennen kaikkea sen asuk­kai­siin, kohdistuu sosi­aa­lis­ta stig­ma­ti­soin­tia ja eriar­vois­ta­vaa poli­tiik­kaa, mikä voi johtaa syr­jin­tään ja pal­ve­lui­den katoa­mi­seen alueelta.

Ghettoretoriikka sisältää rin­nas­tuk­sen kaikkien maailman ghettojen välille. Tämä kieltää näiltä alueilta oma­lei­mai­suu­den ja mah­dol­lis­taa yleis­tys­ten tekemisen. Ennen kaikkea puhe mus­li­mi­vä­hem­mis­tö­jen muo­dos­ta­mas­ta rin­nak­kais­to­del­li­suu­des­ta tai ghetosta rakentaa erottelua “toisen” ja “meidän” välille. Asetelmassa tans­ka­lai­nen kulttuuri ja arvot näyt­täy­ty­vät parempana kuin vähem­mis­töi­hin mie­li­ku­vis­sa liitetyt tavat ja perinteet. Seurauksena mus­li­mi­vä­hem­mis­tö­jä pyritään valis­ta­maan sosi­aa­li­po­liit­ti­sin keinoin.

Kuten tutkija Haci Halil Uslucan on huo­maut­ta­nut, nega­tii­vis­ten omi­nai­suuk­sien aja­tel­laan usein olevan sisä­syn­tyi­nen osa “vähem­mis­tö­kult­tuu­ria”. Ghetoiksi kutsutut alueet ovat tyy­pil­li­ses­ti vuo­kra­ta­sol­taan edullisia. Niillä elää heikossa asemassa olevia ihmisiä, joiden ei usein ole mah­dol­lis­ta asua muualla. Kurjuus ei ole sisä­syn­tyi­nen osa tiettyä ihmis­ryh­mää saati tiettyä maan­tie­teel­lis­tä aluetta. Asuinalueiden maine ja sosio­eko­no­mi­nen demo­gra­fia voi myös muuttua, kuten Helsingin Kallion ja Berliinin Kreuzbergin kau­pun­gi­no­sien muut­tu­mi­nen tren­dik­käik­si osoittaa. Kurjuus liittyy pal­ve­lui­den puut­tee­seen, matalaan tulo­ta­soon ja asuk­kai­den kou­lu­tus­ta­soon.

Ghetto-termin käyt­tä­mi­nen antaa kuvan yhte­näi­ses­tä vähem­mis­tö­ryh­mäs­tä, joka uhkaa val­ta­väes­töä. Asukkaat edustavat kuitenkin toden­nä­köi­ses­ti hyvin erilaisia etnisiä, kie­lel­li­siä ja uskon­nol­li­sia ryhmiä. On lii­oi­tel­tua puhua rin­nak­kais­to­del­li­suu­des­ta, jota määrittää jokin muu kuin kyseisen maan val­ta­kult­tuu­ri. Todennäköisempää on, että täl­lais­ten asui­na­luei­den asukkaita — niin syn­ty­pe­räi­siä kuin muitakin — yhdistää heikko sosio­eko­no­mi­nen status. Voimakkaita nega­tii­vi­sia mie­li­ku­via herät­tä­vän ghetto-sanan käyttö heikossa asemassa olevien alueista tulisikin lopettaa.

  1. Ruth Mandel 2008, Cosmopolitan Anxieties: Turkish Challenges to Citizenship and Belonging in Germany.
  2. Haci Halil Uslucan 2012, Dabei und doch nicht mit­tendrin: Die Integration tür­keis­täm­mi­ger Zuwanderer.
  3. Anderson, Bridget 2013. Us and Them? The Dangerous Politics of Immigration Controls.
  4. Schreiber, Verena and Marquardt, Nadine 2015. Mothering urban space, governing migrant women: the con­struc­tion of inter­sec­tio­nal positions in area-based inter­ven­tions in Berlin.
  5. Yalcin-Heckmann, Lale 2002. Negotiating Identities: Media Representations of Different Generations of Turkish Migrants in Germany.
  6. Saara Toukolehto, pro gradu -työ 2015. Mothers of the kiez: Values and cultural change in immigrant com­mu­ni­ties in Neukölln, Berlin. Helsingin yliopisto.
  7. Ghetto-sanan ety­mo­lo­gias­ta englan­nik­si täällä.

Kirjoittaja

Saara Toukolehto on AntroBlogin toimituspäällikkö. Saaran antropologisia kiinnostuksen kohteita ovat mm. maahanmuuton, arvojen, moraalin ja ”hyvän elämän” -käsitteen tutkimus integraatiopolitiikan viitekehyksessä, joiden parissa hän tekee parhaillaan väitöskirjatutkimusta Groningenin yliopistolle.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Pähkäiletko vielä joululahjojen kanssa? Miltä kuulostaisi roolileikki salaisena agenttina Las Vegasissa, tai päivä tunnetun muotisuunnittelijan kanssa? Entä paratiisisaarelta toiselle hyppiminen yksityiskoneella Aasiassa? Kuulostaa ehkä saavuttamattomalta tarulta, mutta nämä lahjat ovat täyttä totta maailman rikkaille pyramidin huipulla.

Suomi on rasismin kärkimaa, raportoi Euroopan perusoikeusvirasto hiljattain. Järkyttävät luvut puhuvat Suomessa tiukassa istuvasta uskosta rodulliseen ja kulttuuriseen hierarkiaan, jota ylläpidetään yhteiskunnan eri sektoreilla syrjinnällä ja väkivallalla. Taustalla vaikuttaa ajatus valkoiseksi kuvitellun Suomen ja niin kutsuttujen “länsimaiden” kulttuurin paremmuudesta.

Talouselämä julkaisi hiljan jutun kaduilla myytävästä Iso Numero -lehdestä. Artikkelin mukaan puolisen tusinaa lehtimyyjää on syyllistynyt yritykseen huijata noin 10€ edestä vaihtorahoja. Artikkelissa myyjien näkökulmaa ei tuoda esille, ja näin heidät esineellistetään lukijan, työnantajan ja huijauksen kohteen pelinappuloiksi. Aidon dialogin sijaan vilppiin syyllistyneiden myyjien toiminta koetaan lehden “imago-ongelmana”. Näin artikkeli vahvistaa negatiivisia stereotypioita paljon ennakkoluuloja kohtaavasta väestönosasta.