Lounasta espanjalaisittain

Espanjalaisessa ruo­ka­kult­tuu­ris­sa itse ruoka ei aina ole tärkein asia. Erityisesti ravin­to­la­lou­naal­la oleel­lis­ta on paikan mukavuus, sillä siellä tulee parhaassa tapauk­ses­sa vietettyä useampia tunteja. Lounas ei ole ohi syömisen loppuessa, vaan silloin alkaa sobremesa. Kirjaimellisesti termi tar­koit­taa ”pöydässä”. Se viittaa aikaan, joka vietetään syömisen jälkeen jutellen ja ren­tou­tuen.

Sobremesan aikana saatetaan nauttia kahvia tai ruo­an­su­la­tus­ta edistävää likööriä. Parhaat kes­kus­te­lut ja haus­kim­mat jutut kuullaan usein hyvässä sobre­me­sas­sa. Perinteinen espan­ja­lai­nen lounas saattaa sisältää kolmekin ruo­ka­la­jia, joten töihin sän­tää­mi­nen välit­tö­mäs­ti ei kuulu tapaan. Ravintolassa ei myöskään voi viettää var­si­nais­ta siestaa ja oikaista sulat­te­le­maan ateriaa esi­mer­kik­si sohvalle. Yksityiskodeissa tilanne on toinen: sobremesa-aika on myös Espanjan parasta tele­vi­sio­ai­kaa, jolloin lähe­te­tään päivän tär­keim­mät uutiset.

Sobremesan jälkeen on vielä monta työtuntia jäljellä. Tapa onkin herät­tä­nyt kes­kus­te­lua: olisiko tehok­kaam­paa työs­ken­nel­lä koko päivä ja töiden jälkeen rauhassa syventyä sosi­aa­li­seen olemiseen? Vaikka ruokailu on toki kehon ravit­se­mis­ta, syöminen on harvoin tärkeintä ruo­kai­luun liit­ty­vis­sä tavoissa. Ruoan sosi­aa­li­suus merkitsee vielä enemmän — niin Espanjassa kuin muu­al­la­kin. Sen lisäksi että ruoka ylläpitää elämää, se on tärkeä iden­ti­teet­tien luomisen ja säi­lyt­tä­mi­sen väline, jolla ilmais­taan kult­tuu­ri­sia arvoja.

Espanjassa sobremesa on yksi rakas­te­tuim­pia ruo­ka­kult­tuu­rin ilmen­ty­miä, eikä se tule väis­ty­mään tehok­kuu­den nimissä. Sobremesa tunnetaan käsit­tee­nä myös monissa lati­no­yh­tei­söis­sä eri puolilla maailmaa, ja sen vaa­li­mi­nen on usein tärkeä etnisen iden­ti­tee­tin juh­li­mi­sen tapa.

  1. BBC
  2. Ruoan kulttuuri. Antropologisia näkö­kul­mia ruoan tut­ki­muk­seen. Toim. Katja Uusihakala & Matti Eräsaari 2016

[rns_​reactions]

Kirjoittaja

Emmi Huhtaniemi, VTM, on sosiaali- ja kulttuuriantropologi Helsingin yliopistosta. Hän tarkasteli pro gradu -työssään maya-kalenterin loppuun liittynyttä uushenkisyyttä Meksikossa rituaalin ja magian näkökulmista. Emmiä kiinnostavat erityisesti inhimillisen kokemuksen rakentuminen ja tietoisuuden antropologia.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Pohjoiseurooppalaiset ovat maailman vastahankaisimpia käyttämään kasvosuojuksia silloinkin, kun syytä maskin pitämiselle olisi. Monissa Aasian maissa tilanne on päinvastainen. Ihmiset haluavat pitää kasvosuojusta, ja ilman suojusta julkisesti näyttäytymistä pidetään moraalittomana. Mistä tämä ero johtuu?

Toimituksemme suuntaa kohti kesälomaa epätavallisissa tunnelmissa. Koronapandemia on muiden lieveilmiöiden ohella tuottanut muuntuneen kokemuksen ajan kulumisesta. Antropologinen toteamus, jonka mukaan aika on sosiaalinen konstruktio ja altis muutoksille, tuntuu todemmalta kuin koskaan.

Toukokuun nimi tulee toukotöistä, joita tehtiin uuden sadon valmistelemiseksi. Töiden aloituspäivänä toukoleipä jaettiin kylväjien ja toukotöissä käytetyn hevosen kesken. Pellollekin saatettiin murentaa tai kylvää pala leivästä hyvän sadon takaamiseksi. Toukoleipää onkin kutsuttu myös nimillä kylvöleipä, kyntöleipä, eloleipä ja toukokaakku.