Lounasta espanjalaisittain

Espanjalaisessa ruo­ka­kult­tuu­ris­sa itse ruoka ei aina ole tärkein asia. Erityisesti ravin­to­la­lou­naal­la oleel­lis­ta on paikan mukavuus, sillä siellä tulee parhaassa tapauk­ses­sa vietettyä useampia tunteja. Lounas ei ole ohi syömisen loppuessa, vaan silloin alkaa sobremesa. Kirjaimellisesti termi tar­koit­taa ”pöydässä”. Se viittaa aikaan, joka vietetään syömisen jälkeen jutellen ja ren­tou­tuen.

Sobremesan aikana saatetaan nauttia kahvia tai ruo­an­su­la­tus­ta edistävää likööriä. Parhaat kes­kus­te­lut ja haus­kim­mat jutut kuullaan usein hyvässä sobre­me­sas­sa. Perinteinen espan­ja­lai­nen lounas saattaa sisältää kolmekin ruo­ka­la­jia, joten töihin sän­tää­mi­nen välit­tö­mäs­ti ei kuulu tapaan. Ravintolassa ei myöskään voi viettää var­si­nais­ta siestaa ja oikaista sulat­te­le­maan ateriaa esi­mer­kik­si sohvalle. Yksityiskodeissa tilanne on toinen: sobremesa-aika on myös Espanjan parasta tele­vi­sio­ai­kaa, jolloin lähe­te­tään päivän tär­keim­mät uutiset.

Sobremesan jälkeen on vielä monta työtuntia jäljellä. Tapa onkin herät­tä­nyt kes­kus­te­lua: olisiko tehok­kaam­paa työs­ken­nel­lä koko päivä ja töiden jälkeen rauhassa syventyä sosi­aa­li­seen olemiseen? Vaikka ruokailu on toki kehon ravit­se­mis­ta, syöminen on harvoin tärkeintä ruo­kai­luun liit­ty­vis­sä tavoissa. Ruoan sosi­aa­li­suus merkitsee vielä enemmän — niin Espanjassa kuin muu­al­la­kin. Sen lisäksi että ruoka ylläpitää elämää, se on tärkeä iden­ti­teet­tien luomisen ja säi­lyt­tä­mi­sen väline, jolla ilmais­taan kult­tuu­ri­sia arvoja.

Espanjassa sobremesa on yksi rakas­te­tuim­pia ruo­ka­kult­tuu­rin ilmen­ty­miä, eikä se tule väis­ty­mään tehok­kuu­den nimissä. Sobremesa tunnetaan käsit­tee­nä myös monissa lati­no­yh­tei­söis­sä eri puolilla maailmaa, ja sen vaa­li­mi­nen on usein tärkeä etnisen iden­ti­tee­tin juh­li­mi­sen tapa.

  1. BBC
  2. Ruoan kulttuuri. Antropologisia näkö­kul­mia ruoan tut­ki­muk­seen. Toim. Katja Uusihakala & Matti Eräsaari 2016

Kirjoittaja

Emmi Huhtaniemi, VTM, on sosiaali- ja kulttuuriantropologi Helsingin yliopistosta. Hän tarkasteli pro gradu -työssään maya-kalenterin loppuun liittynyttä uushenkisyyttä Meksikossa rituaalin ja magian näkökulmista. Emmiä kiinnostavat erityisesti inhimillisen kokemuksen rakentuminen ja tietoisuuden antropologia.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Eräs intialainen ele on erityisen hämmentävä. Intialainen keskustelukumppani saattaa heiluttaa päätään puolelta toiselle, joko pehmeästi tai pontevammin. Kyseessä ei ole nyökkäys, vaan tasainen ja jatkuva liike, kuin vaakatasossa oleva kahdeksikko. Elettä on mahdoton olla huomaamatta Intiassa ollessa, ja se hämmentää sekä matkailijoita että intialaisten kanssa työskenteleviä.

Suomalaiseen uskomusperinteeseen kuului ennen kuolleista tarttuvan kalman välttely. Ruumiisiin kohdistuvan inhon ja pelon taustalla voidaan nähdä suojautuminen taudinaiheuttajilta, mutta välttämissäännöt kertovat myös arvoista ja yhteisöllisestä järjestyksestä. Vainajat kun hermostuivat vähäisistäkin rikkeistä.

Kuolemaa voi tarkastella filosofisena kysymyksenä tai yksilön tunne-elämän kriisinä. Kuolema ja kuolemanrituaalit ovat myös käytännön asioita - keskittyväthän useimmat suomalaisenkin yhteiskunnan kuolemaan liittyvät toimet nimenomaan vainajan ruumiiseen ja sen saattamiseen viimeiseen leposijaansa, tavalla tai toisella.

Ravinnon tarve on aivan perustava biologinen tarve, joka yhdistää kaikkia maailman ihmisiä. Antropologian näkökulmasta ruoka on kuitenkin samaan aikaan sekä fyysinen välttämättömyys että sosiaalisia suhteita ylläpitävä lahja. Monesti juuri ruoan jakaminen luo sosiaalisia siteitä ihmisten välille. Ruokaan liittyvät kulttuuriset käytännöt ja perinteet vaihtelevat merkittävästi eri puolilla maailmaa. Tämän vuoksi ruoka on kulttuuriantropologian näkökulmasta mielenkiintoinen ja monimuotoinen tutkimusaihe.