Käärmeiden huippuasiantuntijat

Intian kaak­kois­ran­ni­kol­la elävät irulat, eräs maan van­him­mis­ta alku­pe­räis­väes­töis­tä. Heidän erityinen taitonsa jäljittää ja pyydystää käärmeitä muodostaa tärkeän osan Intian ter­vey­den­huol­to­jär­jes­tel­mää.

Melkein 50 000 ihmistä kuolee Intiassa vuo­sit­tain käär­meen­pu­re­maan, jonka ainoa hoi­to­kei­no on pikainen annos vas­ta­myrk­kyä. Iruloiden perustama osuus­kun­ta on tuonut perin­tei­sen käär­mei­den­kä­sit­te­ly­tai­don osaksi lää­ke­teol­li­suut­ta: suurin osa maassa vuo­sit­tain tuo­te­tuis­ta 1,5 mil­joo­nas­ta vas­ta­myrk­ky­an­nok­ses­ta on peräisin iruloilta. Osuuskunta pyydystää käärmeet, lypsää niistä myrkyn, ja palauttaa ne takaisin luontoon.

Viidakon liepeillä asuvien iruloiden maa­il­man­kat­so­muk­ses­sa sekoit­tu­vat hin­du­lai­suu­den elementit ja animismi, jossa vuo­ro­vai­ku­tus luonnon ja sen henkien kanssa on keskeistä. Iruloilla on syvä yhteys käär­mei­siin, ja heidän tärkein juma­lat­ta­ren­sa on kobraan liittyvä Kanniamma.

Suuren osan 1900-luvusta irulat elivät met­säs­täen käärmeitä. Kunnioituksesta juma­la­tar­ta kohtaan käär­mei­den lihaa ei syöty, mutta niiden nahat myytiin muo­ti­teol­li­suu­den raaka-aineeksi. 1970-luvulla useita lajeja koskevan met­säs­tys­kiel­lon jälkeen jo valmiiksi mar­gi­naa­lis­sa elävien iruloiden tilanne huononi, kunnes osuus­kun­ta perus­tet­tiin 1978. Vaikka se työllisti vain murto-osan käär­mei­den­tun­ti­jois­ta, se teki perin­ne­tai­dos­ta tärkeän.

Viime vuosina iruloiden taidot ovat saaneet kan­sain­vä­lis­tä huomiota. Heidän paristaan on kutsuttu asian­tun­ti­joi­ta muun muassa Floridaan rat­kai­se­maan python-ongelmaa, jossa tämä vie­ras­la­ji uhkaa luon­non­suo­je­lua­lu­een muita lajeja. Iruloiden avus­tuk­sel­la alueelta on saatu kiinni ennä­tys­mää­rä pyt­ho­nei­ta.

Iruloiden perin­tei­nen elä­män­ta­pa on kuitenkin muutoksen alla. Monet iru­la­van­hem­mat toivovat lastensa saavan erilaisen kou­lu­tuk­sen ja integroi­tu­van val­ta­vir­tayh­teis­kun­taan. Lisäksi kau­pun­gis­tu­mi­nen ja luon­no­na­luei­den kau­pal­lis­tu­mi­nen vai­kut­ta­vat käär­mei­den­kä­sit­te­ly­pe­rin­teen tule­vai­suu­teen.

Kirjoittaja

Emmi Huhtaniemi, VTM, on sosiaali- ja kulttuuriantropologi Helsingin yliopistosta. Hän tarkasteli pro gradu -työssään maya-kalenterin loppuun liittynyttä uushenkisyyttä Meksikossa rituaalin ja magian näkökulmista. Emmiä kiinnostavat erityisesti inhimillisen kokemuksen rakentuminen ja tietoisuuden antropologia.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Lisääntymisen perusteet ovat biologiset, mutta se on läpikotaisin kulttuurin muovaama tapahtuma, joka on ihmisyhteisöjen jatkuvuuden kannalta välttämättömyys. Lisääntymiseen liittyy hyvin erilaisia uskomuksia, perinteitä ja käytäntöjä ympäri maailman ja eri aikoina. Lisääntymisen antropologinen tutkimus tarjoaa sukelluksen siihen liittyvien tapahtumien, kuten synnytyksen, sosiokulttuurisiin merkityksiin.

Ilman työsuhdetta työskentelevän toimittajan työ on paikoin epävarmaa, mutta usein palkitsevaa. Työkentällä-haastattelussa freelancetoimittaja ja järjestöviestijä Lea Pakkanen kertoo uusimmasta inkerinsuomalaisuutta käsittelevästä näyttely- ja tietokirjahankkeestaan, joka vei hänet matkalle sukunsa historiaan.

Venäjän uuskonservatiivisessa ja poliittisesti jännittyneessä ilmapiirissä LHBTIQ+-aktivistit etsivät ja hyödyntävät erilaisia taktiikoita, joilla he pyrkivät kiertämään aktivismille asetettuja rajoituksia. Ideoita näihin aktivistit soveltavat useista lähteistä – myös Venäjän kulttuurihistoriasta, jonka sateenkaarevat värit ovat jääneet virallisen historiankirjoituksen varjoon. Moniääniselle LHBTIQ+-liikkeelle ne kaikki ovat tärkeitä.