Lahjateoria käyttöliittymäsuunnittelussa

Lahjan antamisessa vastavuoroisuus on tärkeässä roolissa. Tämä on nähtävissä myös monissa verkkoympäristöissä. Lahjateoriaa voidaan soveltaa digitaalisten käyttöliittymien suunnittelussa, kun halutaan ymmärtää käyttäjiä paremmin.

Antropologi Marcel Maussin lah­ja­teo­ria on yksi ant­ro­po­lo­gian klas­si­sis­ta teo­riois­ta. Mauss tutki arkaaisia yhteis­kun­tia, niiden sopi­musoi­keuk­sia ja talou­del­lis­ten suo­rit­tei­den jär­jes­tel­miä. Hän teki kent­tä­työn­sä Polynesiassa, Melanesiassa ja Pohjois-Amerikassa, ja vertasi vuonna 1925 näiden alueiden alku­pe­räis­kan­so­jen erilaisia sopimus- ja vaih­dan­ta­muo­to­ja. Vaihdantataloudessa lahjat saavat aivan erityisiä mer­ki­tyk­siä, jotka eivät ole suinkaan tun­te­mat­to­mia meille moder­neis­sa län­si­mai­sis­sa yhteis­kun­nis­sa.

Maussin mukaan lahja voidaan nähdä ylei­sin­hi­mil­li­se­nä ilmiönä, joka ei ole näen­näi­ses­tä vapaa­eh­toi­suu­des­taan huo­li­mat­ta täysin pyyteetön. Lahjan anta­mi­sel­la on aina taus­tal­laan jokin tarkoitus: tavoite, joka määrittää muun muassa lahjan antajan ja saajan suhdetta toisiinsa sekä heidän asemaansa yhtei­sös­sä.

Syntymäpäivät ja joulu ovat hyviä käytännön esi­merk­ke­jä oman kult­tuu­rim­me käsi­tyk­sis­tä siitä, millainen on sopiva lahja missäkin kon­teks­tis­sa. Maussin mukaan lahjojen vaih­dan­nan piiriin kuuluvat myös suo­sio­no­soi­tuk­set, viih­dyk­keet, rituaalit, soti­laal­li­nen apu, naiset ja lapset. Lahjojen vaih­dan­taan kuuluu oletus myös vas­ta­vuo­roi­suu­des­ta eli vas­ta­lah­jas­ta. Toisin sanoen: mikäli sinä annat lahjan minulle, minun kuuluu antaa lahja sinulle.

Toimin tällä hetkellä design-ant­ro­po­lo­gi­na. Työssäni olen huomannut käyt­tö­liit­ty­mä­suun­nit­te­lus­sa ja digi­taa­li­ses­sa verk­ko­yh­tei­söl­li­syy­des­sä saman­kal­tai­sia vas­ta­vuo­roi­suu­teen ja lahjojen vaih­dan­taan liittyviä peri­aat­tei­ta. Otetaan esi­mer­kik­si yhtei­sö­pal­ve­lu Facebook ja siellä tapahtuva yhtei­söl­li­nen verk­ko­su­re­mi­nen, jota käsit­te­lin digi­taa­li­sen kult­tuu­rin väi­tös­kir­jas­sa­ni. Palvelun suun­nit­te­li­jat tuskin ovat aja­tel­leet lah­ja­teo­ri­aa, mutta käyt­tö­liit­ty­mä­suun­nit­te­lun perus­pe­ri­aat­teis­sa nou­da­te­taan saman­kal­tai­sia teorioita ja ajatuksia kuin Maussin lahjojen vaih­dan­taan perustuva teoria.

Gracen kuvassa lin­kit­tä­mä musiik­ki­vi­deo on tyy­pil­li­nen esimerkki digi­taa­li­ses­ta muis­toe­si­nees­tä tai suru­lah­jas­ta, joka muodostuu mul­ti­me­dia­si­säl­lös­tä.

Grace on liittänyt videoon myös lyhyen muiston, joka symboloi sekä osanottoa että muis­to­pu­het­ta.

Vuonna 2011 Facebookin käyt­tö­liit­ty­mäs­sä kykeni vain peu­kut­ta­maan eli tyk­kää­mään sisäl­löis­tä, mikä saattoi joissain tilan­teis­sa tuntua sosi­aa­li­ses­ti kevyeltä tai väärältä ilmai­sul­ta.

Etenkin valokuvat, musiikki ja videot sym­bo­loi­vat erään­lai­sia muis­toe­si­nei­tä, suru­lah­jo­ja, joita ihmiset vaihtavat sekä muo­dos­taak­seen että yllä­pi­tääk­seen sosi­aa­li­sia suhteita ja yhtei­söl­li­syyt­tä. Näiden takana on paljon kir­joit­ta­mat­to­mia sääntöjä esi­mer­kik­si siitä, millainen on sopiva ele, keneltä se on ja miten siihen tulisi reagoida. Somesurun uutuuden vuoksi täl­lais­ten suru­lah­jo­jen mer­ki­tys­ten tulkinta on vielä hyvin sub­jek­tii­vis­ta. Lahjoja saatetaan jopa tulkita väärin, mikäli käyt­tö­liit­ty­män tarjoama palaute tai toiminto on vas­taa­not­ta­jan mielestä vää­rän­lai­nen. Sydän-emoji saatetaan tulkita liian tun­teel­li­sek­si, valokuva liian intii­mik­si, video liian kevyeksi ja niin edelleen. Julkaistuista sisäl­löis­tä tulee myös tyy­pil­li­ses­ti noti­fi­kaa­tioi­ta — mutta ei kaikille, jotka saat­tai­si­vat haluta sellaisen nähdä.

Kulttuuriset rakenteet mää­rit­tä­vät, mitkä asiat koetaan lahjoiksi ja millaisia sääntöjä niiden kanssa tulisi noudattaa. Käyttöliittymäsuunnittelussa moni­mut­kai­sin­ta on ihmisten tulkinta eri omi­nai­suuk­sien syvem­mis­tä mer­ki­tyk­sis­tä. Algoritmit tarjoavat sosi­aa­li­sel­le kans­sa­käy­mi­sel­le raken­tei­ta, joita käyttäjät voivat soveltaa omiin tar­koi­tus­pe­riin­sä tai – kuten edellä – ymmärtää väärin.

Facebook julkaisi 2016 uusia vaih­toeh­to­ja reagoida sisäl­töi­hin. Aiemmin vaih­toeh­to­na ollut peukutus tai tykkäys ei käyt­tä­jien mukaan ollut aina sopiva tapa vuo­ro­vai­kut­taa eri­lais­ten sisäl­tö­jen ja ihmisten kanssa. Animoidut ilmeet ja reaktiot toivat käyt­tö­liit­ty­mään lisää vaih­toeh­to­ja ja inhi­mil­li­syyt­tä.

Lahjojen vaih­dan­nan kon­teks­tis­sa digi­taa­li­nen vuo­ro­vai­ku­tus ja digi­taa­li­set palaut­teet ovat kuitenkin jat­ku­vas­ti elävää ja huokoista kult­tuu­ria, jonka omak­su­mi­sen taso vaihtelee voi­mak­kaas­ti jopa saman ikäisten ihmisten välillä. Tämä jos mikä tekee design-ant­ro­po­lo­gin työstä kiin­nos­ta­vaa.

  1. Anna Haverinen (2014) Memoria Virtualis – death and mourning rituals in online envi­ron­ments. Turun yliopisto, Turku.
  2. Marcell Mauss (1925) Lahja – Vaihdannan muodot ja peri­aat­teet arkaa­isis­sa yhteis­kun­nis­sa

Kirjoittaja

Anna Haverinen, FT, on digitaalisen kulttuurin tutkija ja verkkoantropologi, joka on tutkinut ilmiöitä stand upista sururituaaleihin ja verkkoväkivaltaan. Vuoden 2015 hankkeessaan Haverinen tarkasteli väkivallan ja vihapuheen diskursseja sosiaalisessa mediassa sekä trollaamista verkkomuistomerkeillä.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Ravinnon tarve on aivan perustava biologinen tarve, joka yhdistää kaikkia maailman ihmisiä. Antropologian näkökulmasta ruoka on kuitenkin samaan aikaan sekä fyysinen välttämättömyys että sosiaalisia suhteita ylläpitävä lahja. Monesti juuri ruoan jakaminen luo sosiaalisia siteitä ihmisten välille. Ruokaan liittyvät kulttuuriset käytännöt ja perinteet vaihtelevat merkittävästi eri puolilla maailmaa. Tämän vuoksi ruoka on kulttuuriantropologian näkökulmasta mielenkiintoinen ja monimuotoinen tutkimusaihe.