Lahjateoria käyttöliittymäsuunnittelussa

Lahjan antamisessa vastavuoroisuus on tärkeässä roolissa. Tämä on nähtävissä myös monissa verkkoympäristöissä. Lahjateoriaa voidaan soveltaa digitaalisten käyttöliittymien suunnittelussa, kun halutaan ymmärtää käyttäjiä paremmin.

Antropologi Marcel Maussin lah­ja­teo­ria on yksi ant­ro­po­lo­gian klas­si­sis­ta teo­riois­ta. Mauss tutki arkaaisia yhteis­kun­tia, niiden sopi­musoi­keuk­sia ja talou­del­lis­ten suo­rit­tei­den jär­jes­tel­miä. Hän teki kent­tä­työn­sä Polynesiassa, Melanesiassa ja Pohjois-Amerikassa, ja vertasi vuonna 1925 näiden alueiden alku­pe­räis­kan­so­jen erilaisia sopimus- ja vaih­dan­ta­muo­to­ja. Vaihdantataloudessa lahjat saavat aivan erityisiä mer­ki­tyk­siä, jotka eivät ole suinkaan tun­te­mat­to­mia meille moder­neis­sa län­si­mai­sis­sa yhteis­kun­nis­sa.

Maussin mukaan lahja voidaan nähdä ylei­sin­hi­mil­li­se­nä ilmiönä, joka ei ole näen­näi­ses­tä vapaa­eh­toi­suu­des­taan huo­li­mat­ta täysin pyyteetön. Lahjan anta­mi­sel­la on aina taus­tal­laan jokin tarkoitus: tavoite, joka määrittää muun muassa lahjan antajan ja saajan suhdetta toisiinsa sekä heidän asemaansa yhtei­sös­sä.

Syntymäpäivät ja joulu ovat hyviä käytännön esi­merk­ke­jä oman kult­tuu­rim­me käsi­tyk­sis­tä siitä, millainen on sopiva lahja missäkin kon­teks­tis­sa. Maussin mukaan lahjojen vaih­dan­nan piiriin kuuluvat myös suo­sio­no­soi­tuk­set, viih­dyk­keet, rituaalit, soti­laal­li­nen apu, naiset ja lapset. Lahjojen vaih­dan­taan kuuluu oletus myös vas­ta­vuo­roi­suu­des­ta eli vas­ta­lah­jas­ta. Toisin sanoen: mikäli sinä annat lahjan minulle, minun kuuluu antaa lahja sinulle.

Toimin tällä hetkellä design-ant­ro­po­lo­gi­na. Työssäni olen huomannut käyt­tö­liit­ty­mä­suun­nit­te­lus­sa ja digi­taa­li­ses­sa verk­ko­yh­tei­söl­li­syy­des­sä saman­kal­tai­sia vas­ta­vuo­roi­suu­teen ja lahjojen vaih­dan­taan liittyviä peri­aat­tei­ta. Otetaan esi­mer­kik­si yhtei­sö­pal­ve­lu Facebook ja siellä tapahtuva yhtei­söl­li­nen verk­ko­su­re­mi­nen, jota käsit­te­lin digi­taa­li­sen kult­tuu­rin väi­tös­kir­jas­sa­ni. Palvelun suun­nit­te­li­jat tuskin ovat aja­tel­leet lah­ja­teo­ri­aa, mutta käyt­tö­liit­ty­mä­suun­nit­te­lun perus­pe­ri­aat­teis­sa nou­da­te­taan saman­kal­tai­sia teorioita ja ajatuksia kuin Maussin lahjojen vaih­dan­taan perustuva teoria.

Gracen kuvassa lin­kit­tä­mä musiik­ki­vi­deo on tyy­pil­li­nen esimerkki digi­taa­li­ses­ta muis­toe­si­nees­tä tai suru­lah­jas­ta, joka muodostuu mul­ti­me­dia­si­säl­lös­tä.

Grace on liittänyt videoon myös lyhyen muiston, joka symboloi sekä osanottoa että muis­to­pu­het­ta.

Vuonna 2011 Facebookin käyt­tö­liit­ty­mäs­sä kykeni vain peu­kut­ta­maan eli tyk­kää­mään sisäl­löis­tä, mikä saattoi joissain tilan­teis­sa tuntua sosi­aa­li­ses­ti kevyeltä tai väärältä ilmai­sul­ta.

Etenkin valokuvat, musiikki ja videot sym­bo­loi­vat erään­lai­sia muis­toe­si­nei­tä, suru­lah­jo­ja, joita ihmiset vaihtavat sekä muo­dos­taak­seen että yllä­pi­tääk­seen sosi­aa­li­sia suhteita ja yhtei­söl­li­syyt­tä. Näiden takana on paljon kir­joit­ta­mat­to­mia sääntöjä esi­mer­kik­si siitä, millainen on sopiva ele, keneltä se on ja miten siihen tulisi reagoida. Somesurun uutuuden vuoksi täl­lais­ten suru­lah­jo­jen mer­ki­tys­ten tulkinta on vielä hyvin sub­jek­tii­vis­ta. Lahjoja saatetaan jopa tulkita väärin, mikäli käyt­tö­liit­ty­män tarjoama palaute tai toiminto on vas­taa­not­ta­jan mielestä vää­rän­lai­nen. Sydän-emoji saatetaan tulkita liian tun­teel­li­sek­si, valokuva liian intii­mik­si, video liian kevyeksi ja niin edelleen. Julkaistuista sisäl­löis­tä tulee myös tyy­pil­li­ses­ti noti­fi­kaa­tioi­ta — mutta ei kaikille, jotka saat­tai­si­vat haluta sellaisen nähdä.

Kulttuuriset rakenteet mää­rit­tä­vät, mitkä asiat koetaan lahjoiksi ja millaisia sääntöjä niiden kanssa tulisi noudattaa. Käyttöliittymäsuunnittelussa moni­mut­kai­sin­ta on ihmisten tulkinta eri omi­nai­suuk­sien syvem­mis­tä mer­ki­tyk­sis­tä. Algoritmit tarjoavat sosi­aa­li­sel­le kans­sa­käy­mi­sel­le raken­tei­ta, joita käyttäjät voivat soveltaa omiin tar­koi­tus­pe­riin­sä tai – kuten edellä – ymmärtää väärin.

Facebook julkaisi 2016 uusia vaih­toeh­to­ja reagoida sisäl­töi­hin. Aiemmin vaih­toeh­to­na ollut peukutus tai tykkäys ei käyt­tä­jien mukaan ollut aina sopiva tapa vuo­ro­vai­kut­taa eri­lais­ten sisäl­tö­jen ja ihmisten kanssa. Animoidut ilmeet ja reaktiot toivat käyt­tö­liit­ty­mään lisää vaih­toeh­to­ja ja inhi­mil­li­syyt­tä.

Lahjojen vaih­dan­nan kon­teks­tis­sa digi­taa­li­nen vuo­ro­vai­ku­tus ja digi­taa­li­set palaut­teet ovat kuitenkin jat­ku­vas­ti elävää ja huokoista kult­tuu­ria, jonka omak­su­mi­sen taso vaihtelee voi­mak­kaas­ti jopa saman ikäisten ihmisten välillä. Tämä jos mikä tekee design-ant­ro­po­lo­gin työstä kiin­nos­ta­vaa.

  1. Anna Haverinen (2014) Memoria Virtualis – death and mourning rituals in online envi­ron­ments. Turun yliopisto, Turku.
  2. Marcell Mauss (1925) Lahja – Vaihdannan muodot ja peri­aat­teet arkaa­isis­sa yhteis­kun­nis­sa

Kirjoittaja

Anna Haverinen, FT, on digitaalisen kulttuurin tutkija, luennoitsija ja design-antropologi, joka on tutkinut ilmiöitä stand upista sururituaaleihin ja verkkoväkivaltaan. Tällä hetkellä hän työskentelee digitaalisen palvelumuotoilun parissa Taisteella.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

“Kansa on puhunut – pulinat pois”, totesi väistyvä pääministeri Juha Sipilä, kun eduskuntavaalien tulos selvisi Yleisradion suorassa tv-lähetyksessä. Vaalivalvojaiset on merkittävä mediatapahtuma, jonka puitteissa jännitetään poliittisen vallan vaihtumista sekä rituaali, joka kestonsa ajaksi yhdistää sekä poliittisen eliitin että tavalliset kansalaiset yhtenäiseksi kansakunnaksi.