Lahjan antamisessa vastavuoroisuus on tärkeässä roolissa. Tämä on nähtävissä myös monissa verkkoympäristöissä. Lahjateoriaa voidaan soveltaa digitaalisten käyttöliittymien suunnittelussa, kun halutaan ymmärtää käyttäjiä paremmin.
Antropologi Marcel Maussin lahjateoria on yksi antropologian klassisista teorioista. Vaikka Mauss ei itse tehnytkään kenttätöitä, hänen teoreettiset ja menetelmälliset ajatuksensa ovat vaikuttaneet muiden merkittävien sosiaalitieteilijöiden työhön (esim. Claude Lévi-Strauss, A.R. Radcliffe-Brown, E.E. Evans-Pritchard ja Melville J. Herskovits).
Mauss tutki erityisesti Polynesian, Melanesian ja Pohjois-Amerikan
Maussin mukaan lahja voidaan nähdä yleisinhimillisenä ilmiönä, joka ei ole näennäisestä vapaaehtoisuudestaan huolimatta täysin pyyteetön. Lahjan antamisella on aina taustallaan jokin tarkoitus: tavoite, joka määrittää muun muassa lahjan antajan ja saajan suhdetta toisiinsa sekä heidän asemaansa yhteisössä.
Syntymäpäivät ja joulu ovat hyviä käytännön esimerkkejä oman kulttuurimme käsityksistä siitä, millainen on sopiva lahja missäkin kontekstissa. Maussin mukaan lahjojen vaihdannan piiriin kuuluvat myös suosionosoitukset, viihdykkeet, rituaalit, sotilaallinen apu, naiset ja lapset. Lahjojen vaihdantaan kuuluu oletus myös vastavuoroisuudesta eli vastalahjasta. Toisin sanoen: mikäli sinä annat lahjan minulle, minun kuuluu antaa lahja sinulle.
Kuva: Anna Leni/Thinkstock (CC BY 2.0)
Toimin tällä hetkellä design-antropologina. Työssäni olen huomannut käyttöliittymäsuunnittelussa ja digitaalisessa verkkoyhteisöllisyydessä samankaltaisia vastavuoroisuuteen ja lahjojen vaihdantaan liittyviä periaatteita. Otetaan esimerkiksi yhteisöpalvelu Facebook ja siellä tapahtuva yhteisöllinen verkkosureminen, jota käsittelin digitaalisen kulttuurin väitöskirjassani. Palvelun suunnittelijat tuskin ovat ajatelleet lahjateoriaa, mutta käyttöliittymäsuunnittelun perusperiaatteissa noudatetaan samankaltaisia teorioita ja ajatuksia kuin Maussin lahjojen vaihdantaan perustuva teoria. 
Gracen kuvassa linkittämä musiikkivideo on tyypillinen esimerkki digitaalisesta muistoesineestä tai surulahjasta, joka muodostuu multimediasisällöstä.
Grace on liittänyt videoon myös lyhyen muiston, joka symboloi sekä osanottoa että muistopuhetta.
Vuonna 2011 Facebookin käyttöliittymässä kykeni vain peukuttamaan eli tykkäämään sisällöistä, mikä saattoi joissain tilanteissa tuntua sosiaalisesti kevyeltä tai väärältä ilmaisulta.
Etenkin valokuvat, musiikki ja videot symboloivat eräänlaisia muistoesineitä, surulahjoja, joita ihmiset vaihtavat sekä muodostaakseen että ylläpitääkseen sosiaalisia suhteita ja yhteisöllisyyttä. Näiden takana on paljon kirjoittamattomia sääntöjä esimerkiksi siitä, millainen on sopiva ele, keneltä se on ja miten siihen tulisi reagoida. Somesurun uutuuden vuoksi tällaisten surulahjojen merkitysten tulkinta on vielä hyvin subjektiivista. Lahjoja saatetaan jopa tulkita väärin, mikäli käyttöliittymän tarjoama palaute tai toiminto on vastaanottajan mielestä vääränlainen. Sydän-emoji saatetaan tulkita liian tunteelliseksi, valokuva liian intiimiksi, video liian kevyeksi ja niin edelleen. Julkaistuista sisällöistä tulee myös tyypillisesti notifikaatioita – mutta ei kaikille, jotka saattaisivat haluta sellaisen nähdä.Kulttuuriset rakenteet määrittävät, mitkä asiat koetaan lahjoiksi ja millaisia sääntöjä niiden kanssa tulisi noudattaa. Käyttöliittymäsuunnittelussa monimutkaisinta on ihmisten tulkinta eri ominaisuuksien syvemmistä merkityksistä. Algoritmit tarjoavat sosiaaliselle kanssakäymiselle rakenteita, joita käyttäjät voivat soveltaa omiin tarkoitusperiinsä tai – kuten edellä – ymmärtää väärin. 
Facebook julkaisi 2016 uusia vaihtoehtoja reagoida sisältöihin. Aiemmin vaihtoehtona ollut peukutus tai tykkäys ei käyttäjien mukaan ollut aina sopiva tapa vuorovaikuttaa erilaisten sisältöjen ja ihmisten kanssa. Animoidut ilmeet ja reaktiot toivat käyttöliittymään lisää vaihtoehtoja ja inhimillisyyttä.
Lahjojen vaihdannan kontekstissa digitaalinen vuorovaikutus ja digitaaliset palautteet ovat kuitenkin jatkuvasti elävää ja huokoista kulttuuria, jonka omaksumisen taso vaihtelee voimakkaasti jopa saman ikäisten ihmisten välillä. Tämä jos mikä tekee design-antropologin työstä kiinnostavaa.Korjaus 15.1.2021: Artikkelissa luki aiemmin, että Marcel Mauss olisi tehnyt kenttätyötä Polynesiassa, Melanesiassa ja Pohjois-Amerikassa. Mauss kuitenkin tutki näiden alueiden vaihtoa tekemättä varsinaista kenttätyötä itse.
Toimitus
- Verkkotaitto: Nelly Staff
- Artikkelikuva: Markus Spiske/Unsplash (CC BY 2.0)
Lukemista
- Anna Haverinen (2014) Memoria Virtualis – death and mourning rituals in online environments. Turun yliopisto, Turku.
- Marcell Mauss (1925) Lahja – Vaihdannan muodot ja periaatteet arkaaisissa yhteiskunnissa
- Encyclopaedia Britannica: Marcel Mauss
