Rodullistetut ja valkoisuuden normaalius

Viime aikoina val­ta­me­dias­sa on nähty yhä enemmän sanaa “rodul­lis­tet­tu”. HS uutisoi tut­ki­muk­ses­ta, jonka mukaan polii­si­kou­lu­tuk­seen tulisi sisäl­lyt­tää mm. kes­kus­te­lu­ja siitä, miten kohdata rodul­lis­tet­tu­ja vähem­mis­tö­jä. Mutta mitä “rodul­lis­tet­tu” tar­koit­taa?

Rodullistaminen viittaa kan­sa­kun­nan sisäisiin ja ulkoisiin val­ta­suh­tei­siin. Se viittaa pro­ses­sei­hin, joiden kautta ihmisen omi­nai­suuk­sia aletaan pitää luon­nol­li­si­na tai muut­tu­mat­to­mi­na. Eräs ensim­mäi­sis­tä näiden pro­ses­sien tut­ki­jois­ta oli psykiatri Frantz Fanon. Ranskan siir­to­maa­hal­lin­non kri­tiik­ko­na hän puhui “kolo­ni­soi­dus­ta mielestä”: Siitä, kuinka sekä kolo­nia­lis­ti että kolo­ni­soi­tu ovat sisäis­tä­neet val­koi­suu­den val­lit­se­va­na normina, jota vasten muut mitataan.

Valkoisuuden normia poh­jois­mais­sa kriit­ti­ses­ti tutkinut Suvi Keskinen on havain­noi­nut nykyisen ajatuksen suo­ma­lai­suu­des­ta kyt­key­ty­vän euroop­pa­lai­suu­teen ja val­koi­seen län­si­maa­lai­suu­teen, joille omi­nai­si­na pidetään hyvin­voin­tia ja suku­puol­ten välistä tasa-arvoa. Tällä mallilla pyritään oikeut­ta­maan ajatus homo­gee­ni­ses­ta kansasta, joka on esitetty neut­raa­li­na toimijana kolo­nia­lis­min his­to­rias­sa. Samalla suo­ma­lai­suus “val­koi­suu­te­na” verhoaa itseensä sisäis­te­tyt kolo­nia­lis­min rotuopit. Tämä näkyy siinä, että niin poliit­ti­ses­sa reto­rii­kas­sa, mediassa, työ­pai­kois­sa, koulussa kuin kotonakin “val­koi­suus” on usein suo­ma­lai­suut­ta mää­rit­tä­vä tekijä. Suomalaisuudesta rajataan usein ulos vähem­mis­töt, kuten saa­me­lai­set ja romanit. Marjaana Varmavuori kirjoitti HS:ssa suo­ma­lai­suu­den rajoja var­tioi­ta­van niin tiukasti, että monesti edes Suomessa syn­ty­nei­tä maa­han­muut­ta­jan lapsia ei mielletä suo­ma­lai­sik­si.

Valkoisuuden nor­maa­lius näkyy siinä, että näh­des­säm­me “val­koi­ses­ta” ihon­vä­ris­tä poik­kea­van henkilön, oletamme usein ettei hän ole suo­ma­lai­nen. Itse kuulun tähän poik­kea­vaan ryhmään, jolle val­koi­suu­den normi ei jokai­ses­sa tilan­tees­sa päde. Tämä tar­koit­taa esi­mer­kik­si, että kes­kus­te­lu kanssani avataan usein englan­nik­si, vaikka olen syntynyt ja kasvanut Suomessa. Ennen olen jopa vastannut englan­nik­si, jottei henkilö nolos­tui­si: useinhan ihminen haluaa vain olla kohtelias. Hän on kuitenkin eleellään osoit­ta­nut tul­kit­se­van­sa kes­ki­ver­toa tummemman ulko­nä­kö­ni osoi­tuk­sek­si ei-suo­ma­lai­suu­des­ta.

Rodullistaminen tar­koit­taa juuri näitä päi­vit­täi­siä tekoja, jotka muis­tut­ta­vat val­koi­suu­den nor­maa­liu­des­ta. Siihen nähden sanan “rodul­lis­tet­tu” yleis­ty­mi­nen on sekä mie­len­kiin­tois­ta että ongel­mal­lis­ta. Ilmaisua käyt­täes­säm­me saatamme olettaa, että kysee­na­lais­tam­me sillä val­koi­suu­den normia. Mutta pitääkö tämä paikkansa? Ketä ja mitä varten sitä käytämme? Kuten Keskinen ja his­to­rioit­si­ja Rikke Andreassen kir­joit­ta­vat, jos “rodul­lis­tet­tu” rajataan tar­koit­ta­maan “ei-valkoisia”, se voi tehdä val­koi­suu­den yhäkin näky­mät­tö­mäk­si. 

Rodullistamista olisikin mie­lek­kääm­pää ajatella teke­mi­se­nä. Globalisaatiota ja siir­to­lai­suut­ta tutkinut sosiologi Saskia Sassen painottaa kan­sa­lai­suu­den olleen alati muuttuva käsite, jonka muok­kaa­mi­seen kan­sa­lai­set ja ei-kan­sa­lai­set osal­lis­tu­vat. Voimme miettiä, kuinka rodul­lis­ta­mi­nen tapahtuu päi­vit­täin: kuinka kenties itsekin rodul­lis­tam­me toisia. Tämä tar­koit­taa myös sitä, ettei meidän tarvitse odottaa jonkun ins­ti­tuu­tion muok­kaa­van kuvaa kan­sa­lai­suu­des­ta. Voimme itse muodostaa toi­sen­lai­sen kuvan suo­ma­lai­suu­des­ta kysee­na­lais­ta­mal­la oletuksia, joita meille tarjotaan.

  1. Fanon, Frantz 1952 Black Skin, White Masks
  2. Keskinen, Suvi, Näre, Lena & Tuori, Salla 2015 Valkoisuusnormi, rodul­lis­ta­mi­sen kritiikki ja sukupuoli. Sukupuolentutkimus-Genusforskning 28 (4): 2 – 5 (tee­ma­nu­me­ro). 
  3. Keskinen, Suvi & Rikke Andreassen 2017 “Developing theo­re­tical pers­pec­ti­ves on racia­li­sa­tion and migration”. Nordic Journal of Migration Research 7 (2): 64 – 69
  4. Sassen, Saskia 2006 Territory, Authority, Rights: From Medieval to Global Assemblages Princeton, Oxford: Princeton University Press
  5. Vuolajärvi, Niina 2010 Kansakunnan kun­niat­to­mat tyttäret? Ylirajaisissa pari­suh­teis­sa olevien val­kois­ten suo­ma­lais­nais­ten koke­muk­sia ennak­ko­luu­lois­ta ja rasis­mis­ta. Helsinki: Helsingin yliopisto. Sosiaalitieteiden laitos. Julkaisematon Pro gradu –tutkielma
  6. http://​alle​gra​la​bo​ra​to​ry​.net/​t​h​e​-​b​i​o​l​o​g​i​c​a​l​-​f​a​l​l​a​c​y​-​o​f​-​r​a​ce/

[rns_​reactions]

Kirjoittaja

Jasmin Immonen on Goldsmithin yliopistolta väitellyt sosiaaliantropologian tohtori. Hänen väitöksensä käsitteli koulunkäyntiä ja maapolitiikkaa, ja niihin liittyviä ajatuksia kansalaisuudesta Perussa.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Kommentit

  • Amanda 14.2.2020 klo 14:25

    Se on todella ikävää, miten Suomessa ulko­näöl­tään val­ta­väes­tös­tä poik­kea­viin suh­tau­du­taan paljon helpommin eri tavalla. Itse en todel­la­kaan ymmärrä, miksi kukaan rupeaisi puhumaan toiselle englantia ennen kuin tämä on sanonut sanaakaan. Mutta eikö käsitys val­koi­suu­des­ta normina jo itsessään ole hyvin valkoinen näkökulma asioihin? Samanlaista val­ta­väes­tön tekemää jaottelua on aina tehty ympäri maailmaa. Jos kuulut jossain maassa ulkonäön puolesta enem­mis­töön, se antaa aina tiettyjä etuja. Ihonsävyltään valkoinen euroop­pa­lai­nen kokee ihan saman­lais­ta kieroon kat­so­mis­ta val­ta­väes­töl­tä, jos hän asuu maassa jossa kuuluu vähem­mis­töön. Suomalainen voi kokea sitä vain muut­taes­saan toiseen Euroopan maahan. Ei tämä toki tee Suomessa tapah­tu­vas­ta toi­seut­ta­mi­ses­ta yhtään sen hyväk­sy­tym­pää. Mutta siinäkin on omat ongel­man­sa, jos asia käsi­te­tään vain val­kois­ten ongel­mak­si kun heidät nähdään jonakin louk­kaa­mat­to­ma­na, yhte­näi­se­nä ryhmänä. Myös val­kois­ten nos­ta­mi­nen jalus­tal­le län­si­mais­ten suur­val­to­jen historian perus­teel­la peittää alleen sen, että impe­ria­lis­mia ovat ihan viime vuo­si­sa­dal­le asti har­joit­ta­neet muutkin kuin länsimaat, minkä monet euroop­pa­lai­set, kuten Espanja ja Balkanin alueen valtiot, ovat saaneet kokea.

    Miten ´rodul­li­nen´ edes mää­ri­tel­lään? Yhdysvalloissa ei edes ita­lia­lai­sia tai irlan­ti­lai­sia pidetty ennen val­koi­si­na. Eikä siitäkään ole pitkä aika, kun suo­ma­lai­sia ei laskettu val­koi­sik­si, län­si­maa­lai­sik­si tai edes euroop­pa­lai­sik­si. Suomi on pieni valtio, joka ollut osa eri impe­riu­me­ja, emmekä todel­la­kaan kuulu maailman kult­tuu­rien val­ta­vir­taan, joten voisiko suo­ma­lai­sia­kin yhtä hyvin sanoa rodul­lis­te­tuik­si? Siksi itse suhtaudun varauk­sel­la epä­mää­räi­siin sanoihin, jotka jaot­te­le­vat ihmisiä ihonsävyn perus­teel­la eri ryhmiin, mikä voi myös toi­seut­taa ihmisiä. Jako sekun­dää­ris­ten omi­nai­suuk­sien perus­teel­la ‘väril­li­sik­si’, ‘rodul­lis­te­tuik­si’ tai ‘val­koi­sik­si’ näyt­täy­tyy myös kovin yhdys­val­ta­lai­se­na. Ylipäätään rasis­mi­kes­kus­te­lun käsit­tei­den omiminen englannin kielestä ei ole käy­tän­nöl­lis­tä, sillä Suomen historia ja yhteis­kun­ta on erilainen kuin rotue­rot­te­lus­ta kär­si­neel­lä Yhdysvalloilla.

    Vastaa

Lue myös nämä:

Helsingin hovioikeus tuomitsi maaliskuussa 2020 piispa Teemu Laajasalon sakkoihin tuottamuksellisesta kirjanpitorikoksesta yritystoiminnassaan. HS:n haastattelussa Laajasalo katsoo monien menettäneen suhteellisuudentajunsa arvioidessaan hänen tuomioon johtaneita syntejään, ja kertoo olevansa huolestunut vallitsevasta keskustelukulttuurista. Piispa toivoo itselleen armoa ja arvostelijalleen tuomiota.

George Floydin murha nosti Yhdysvalloissa esille afroamerikkalaiseen väestöön kohdistuvan poliisiväkivallan ja rakenteellisen rasismin. Kun Floydin murhavideota ja livelähetyksiä sen kirvoittamista mielenosoituksista tarkastellaan rinnakkain, ne avaavat näkymän amerikkalaista yhteiskuntaa läpäiseviin ristiriitoihin. Vastakkain asettuvat valkoisen ylivallan perinne ja rodullistettujen amerikkalaisten vastarinnan jatkumo.

Vaatetusalan yritykset ovat tänäkin syksynä käyttäneet mainoskampanjoissaan mielenterveyden häiriöitä kuvaavia termejä, kuten “mania” ja “hullu”. Mediassa on useana vuonna keskusteltu siitä, miksi tällaisten termien käyttö mainonnassa on ongelmallista ja loukkaavaa mielenterveyden häiriötä sairastavia kohtaan. Miten ongelmallisuus muodostuu kielellisen viestinnän kautta?

Syyskuun lopulla Venäjän turvallisuuspalvelu pidätti Viimeisen testamentin kirkon keulahahmo Vissarionin (Sergei Torop), hänen “oikean kätensä” Vadim Redkinin ja kirkon juridisia kasvoja edustavan Vladimir Vedernikovin. Heitä syytetään kirkon jäsenten psykologisesta painostuksesta rahan saamiseksi, ja vakavan haitan aiheuttamisesta yhdelle tai usealle jäsenelle. Minna Kulmala on tutkinut Vissarion-yhteisöä vuodesta 2011 ja tutustunut myös entisten jäsenten tarinoihin.