Rodullistetut ja valkoisuuden normaalius

Viime aikoina val­ta­me­dias­sa on nähty yhä enemmän sanaa “rodul­lis­tet­tu”. HS uutisoi tut­ki­muk­ses­ta, jonka mukaan polii­si­kou­lu­tuk­seen tulisi sisäl­lyt­tää mm. kes­kus­te­lu­ja siitä, miten kohdata rodul­lis­tet­tu­ja vähem­mis­tö­jä. Mutta mitä “rodul­lis­tet­tu” tar­koit­taa?

Rodullistaminen viittaa kan­sa­kun­nan sisäisiin ja ulkoisiin val­ta­suh­tei­siin. Se viittaa pro­ses­sei­hin, joiden kautta ihmisen omi­nai­suuk­sia aletaan pitää luon­nol­li­si­na tai muut­tu­mat­to­mi­na. Eräs ensim­mäi­sis­tä näiden pro­ses­sien tut­ki­jois­ta oli psykiatri Frantz Fanon. Ranskan siir­to­maa­hal­lin­non kri­tiik­ko­na hän puhui “kolo­ni­soi­dus­ta mielestä”: Siitä, kuinka sekä kolo­nia­lis­ti että kolo­ni­soi­tu ovat sisäis­tä­neet val­koi­suu­den val­lit­se­va­na normina, jota vasten muut mitataan.

Valkoisuuden normia poh­jois­mais­sa kriit­ti­ses­ti tutkinut Suvi Keskinen on havain­noi­nut nykyisen ajatuksen suo­ma­lai­suu­des­ta kyt­key­ty­vän euroop­pa­lai­suu­teen ja val­koi­seen län­si­maa­lai­suu­teen, joille omi­nai­si­na pidetään hyvin­voin­tia ja suku­puol­ten välistä tasa-arvoa. Tällä mallilla pyritään oikeut­ta­maan ajatus homo­gee­ni­ses­ta kansasta, joka on esitetty neut­raa­li­na toimijana kolo­nia­lis­min his­to­rias­sa. Samalla suo­ma­lai­suus “val­koi­suu­te­na” verhoaa itseensä sisäis­te­tyt kolo­nia­lis­min rotuopit. Tämä näkyy siinä, että niin poliit­ti­ses­sa reto­rii­kas­sa, mediassa, työ­pai­kois­sa, koulussa kuin kotonakin “val­koi­suus” on usein suo­ma­lai­suut­ta mää­rit­tä­vä tekijä. Suomalaisuudesta rajataan usein ulos vähem­mis­töt, kuten saa­me­lai­set ja romanit. Marjaana Varmavuori kirjoitti HS:ssa suo­ma­lai­suu­den rajoja var­tioi­ta­van niin tiukasti, että monesti edes Suomessa syn­ty­nei­tä maa­han­muut­ta­jan lapsia ei mielletä suo­ma­lai­sik­si.

Valkoisuuden nor­maa­lius näkyy siinä, että näh­des­säm­me “val­koi­ses­ta” ihon­vä­ris­tä poik­kea­van henkilön, oletamme usein ettei hän ole suo­ma­lai­nen. Itse kuulun tähän poik­kea­vaan ryhmään, jolle val­koi­suu­den normi ei jokai­ses­sa tilan­tees­sa päde. Tämä tar­koit­taa esi­mer­kik­si, että kes­kus­te­lu kanssani avataan usein englan­nik­si, vaikka olen syntynyt ja kasvanut Suomessa. Ennen olen jopa vastannut englan­nik­si, jottei henkilö nolos­tui­si: useinhan ihminen haluaa vain olla kohtelias. Hän on kuitenkin eleellään osoit­ta­nut tul­kit­se­van­sa kes­ki­ver­toa tummemman ulko­nä­kö­ni osoi­tuk­sek­si ei-suo­ma­lai­suu­des­ta.

Rodullistaminen tar­koit­taa juuri näitä päi­vit­täi­siä tekoja, jotka muis­tut­ta­vat val­koi­suu­den nor­maa­liu­des­ta. Siihen nähden sanan “rodul­lis­tet­tu” yleis­ty­mi­nen on sekä mie­len­kiin­tois­ta että ongel­mal­lis­ta. Ilmaisua käyt­täes­säm­me saatamme olettaa, että kysee­na­lais­tam­me sillä val­koi­suu­den normia. Mutta pitääkö tämä paikkansa? Ketä ja mitä varten sitä käytämme? Kuten Keskinen ja his­to­rioit­si­ja Rikke Andreassen kir­joit­ta­vat, jos “rodul­lis­tet­tu” rajataan tar­koit­ta­maan “ei-valkoisia”, se voi tehdä val­koi­suu­den yhäkin näky­mät­tö­mäk­si. 

Rodullistamista olisikin mie­lek­kääm­pää ajatella teke­mi­se­nä. Globalisaatiota ja siir­to­lai­suut­ta tutkinut sosiologi Saskia Sassen painottaa kan­sa­lai­suu­den olleen alati muuttuva käsite, jonka muok­kaa­mi­seen kan­sa­lai­set ja ei-kan­sa­lai­set osal­lis­tu­vat. Voimme miettiä, kuinka rodul­lis­ta­mi­nen tapahtuu päi­vit­täin: kuinka kenties itsekin rodul­lis­tam­me toisia. Tämä tar­koit­taa myös sitä, ettei meidän tarvitse odottaa jonkun ins­ti­tuu­tion muok­kaa­van kuvaa kan­sa­lai­suu­des­ta. Voimme itse muodostaa toi­sen­lai­sen kuvan suo­ma­lai­suu­des­ta kysee­na­lais­ta­mal­la oletuksia, joita meille tarjotaan.

  1. Fanon, Frantz 1952 Black Skin, White Masks
  2. Keskinen, Suvi, Näre, Lena & Tuori, Salla 2015 Valkoisuusnormi, rodul­lis­ta­mi­sen kritiikki ja sukupuoli. Sukupuolentutkimus-Genusforskning 28 (4): 2 – 5 (tee­ma­nu­me­ro). 
  3. Keskinen, Suvi & Rikke Andreassen 2017 “Developing theo­re­tical pers­pec­ti­ves on racia­li­sa­tion and migration”. Nordic Journal of Migration Research 7 (2): 64 – 69
  4. Sassen, Saskia 2006 Territory, Authority, Rights: From Medieval to Global Assemblages Princeton, Oxford: Princeton University Press
  5. Vuolajärvi, Niina 2010 Kansakunnan kun­niat­to­mat tyttäret? Ylirajaisissa pari­suh­teis­sa olevien val­kois­ten suo­ma­lais­nais­ten koke­muk­sia ennak­ko­luu­lois­ta ja rasis­mis­ta. Helsinki: Helsingin yliopisto. Sosiaalitieteiden laitos. Julkaisematon Pro gradu –tutkielma
  6. http://​alle​gra​la​bo​ra​to​ry​.net/​t​h​e​-​b​i​o​l​o​g​i​c​a​l​-​f​a​l​l​a​c​y​-​o​f​-​r​a​ce/

Kirjoittaja

Jasmin Immonen on Goldsmithin yliopistosta väitellyt sosiaalisen antropologian tohtori. Hänen erikoisalojaan ovat kansalaisuus, kriittinen kehitysmaatutkimus, Peru, koulunkäynti ja diversiteettipolitiikka.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Naisen tulee olla neitsyt avioituessaan, ajatellaan monin paikoin ympäri maailmaa. Naisen neitsyys liitetään usein miehen kunniaan, ja siitä luopunut nainen voidaan nähdä arvottomana kunnian lokaajana. Neitsyyden todisteena pidetään immenkalvoa, joka voidaan rakentaa plastiikkakirurgian keinoin.