Rodullistetut ja valkoisuuden normaalius

Viime aikoina val­ta­me­dias­sa on nähty yhä enemmän sanaa “rodul­lis­tet­tu”. HS uutisoi tut­ki­muk­ses­ta, jonka mukaan polii­si­kou­lu­tuk­seen tulisi sisäl­lyt­tää mm. kes­kus­te­lu­ja siitä, miten kohdata rodul­lis­tet­tu­ja vähem­mis­tö­jä. Mutta mitä “rodul­lis­tet­tu” tarkoittaa? 

Rodullistaminen viittaa kan­sa­kun­nan sisäisiin ja ulkoisiin val­ta­suh­tei­siin. Se viittaa pro­ses­sei­hin, joiden kautta ihmisen omi­nai­suuk­sia aletaan pitää luon­nol­li­si­na tai muut­tu­mat­to­mi­na. Eräs ensim­mäi­sis­tä näiden pro­ses­sien tut­ki­jois­ta oli psykiatri Frantz Fanon. Ranskan siir­to­maa­hal­lin­non kri­tiik­ko­na hän puhui “kolo­ni­soi­dus­ta mielestä”: Siitä, kuinka sekä kolo­nia­lis­ti että kolo­ni­soi­tu ovat sisäis­tä­neet val­koi­suu­den val­lit­se­va­na normina, jota vasten muut mitataan. 

Valkoisuuden normia poh­jois­mais­sa kriit­ti­ses­ti tutkinut Suvi Keskinen on havain­noi­nut nykyisen ajatuksen suo­ma­lai­suu­des­ta kyt­key­ty­vän euroop­pa­lai­suu­teen ja val­koi­seen län­si­maa­lai­suu­teen, joille omi­nai­si­na pidetään hyvin­voin­tia ja suku­puol­ten välistä tasa-arvoa. Tällä mallilla pyritään oikeut­ta­maan ajatus homo­gee­ni­ses­ta kansasta, joka on esitetty neut­raa­li­na toimijana kolo­nia­lis­min his­to­rias­sa. Samalla suo­ma­lai­suus “val­koi­suu­te­na” verhoaa itseensä sisäis­te­tyt kolo­nia­lis­min rotuopit. Tämä näkyy siinä, että niin poliit­ti­ses­sa reto­rii­kas­sa, mediassa, työ­pai­kois­sa, koulussa kuin kotonakin “val­koi­suus” on usein suo­ma­lai­suut­ta mää­rit­tä­vä tekijä. Suomalaisuudesta rajataan usein ulos vähem­mis­töt, kuten saa­me­lai­set ja romanit. Marjaana Varmavuori kirjoitti HS:ssa suo­ma­lai­suu­den rajoja var­tioi­ta­van niin tiukasti, että monesti edes Suomessa syn­ty­nei­tä maa­han­muut­ta­jan lapsia ei mielletä suomalaisiksi.

Valkoisuuden nor­maa­lius näkyy siinä, että näh­des­säm­me “val­koi­ses­ta” ihon­vä­ris­tä poik­kea­van henkilön, oletamme usein ettei hän ole suo­ma­lai­nen. Itse kuulun tähän poik­kea­vaan ryhmään, jolle val­koi­suu­den normi ei jokai­ses­sa tilan­tees­sa päde. Tämä tar­koit­taa esi­mer­kik­si, että kes­kus­te­lu kanssani avataan usein englan­nik­si, vaikka olen syntynyt ja kasvanut Suomessa. Ennen olen jopa vastannut englan­nik­si, jottei henkilö nolos­tui­si: useinhan ihminen haluaa vain olla kohtelias. Hän on kuitenkin eleellään osoit­ta­nut tul­kit­se­van­sa kes­ki­ver­toa tummemman ulko­nä­kö­ni osoi­tuk­sek­si ei-suomalaisuudesta. 

Rodullistaminen tar­koit­taa juuri näitä päi­vit­täi­siä tekoja, jotka muis­tut­ta­vat val­koi­suu­den nor­maa­liu­des­ta. Siihen nähden sanan “rodul­lis­tet­tu” yleis­ty­mi­nen on sekä mie­len­kiin­tois­ta että ongel­mal­lis­ta. Ilmaisua käyt­täes­säm­me saatamme olettaa, että kysee­na­lais­tam­me sillä val­koi­suu­den normia. Mutta pitääkö tämä paikkansa? Ketä ja mitä varten sitä käytämme? Kuten Keskinen ja his­to­rioit­si­ja Rikke Andreassen kir­joit­ta­vat, jos “rodul­lis­tet­tu” rajataan tar­koit­ta­maan “ei-valkoisia”, se voi tehdä val­koi­suu­den yhäkin näkymättömäksi. 

Rodullistamista olisikin mie­lek­kääm­pää ajatella teke­mi­se­nä. Globalisaatiota ja siir­to­lai­suut­ta tutkinut sosiologi Saskia Sassen painottaa kan­sa­lai­suu­den olleen alati muuttuva käsite, jonka muok­kaa­mi­seen kan­sa­lai­set ja ei-kan­sa­lai­set osal­lis­tu­vat. Voimme miettiä, kuinka rodul­lis­ta­mi­nen tapahtuu päi­vit­täin: kuinka kenties itsekin rodul­lis­tam­me toisia. Tämä tar­koit­taa myös sitä, ettei meidän tarvitse odottaa jonkun ins­ti­tuu­tion muok­kaa­van kuvaa kan­sa­lai­suu­des­ta. Voimme itse muodostaa toi­sen­lai­sen kuvan suo­ma­lai­suu­des­ta kysee­na­lais­ta­mal­la oletuksia, joita meille tarjotaan. 

  1. Fanon, Frantz 1952 Black Skin, White Masks 
  2. Keskinen, Suvi, Näre, Lena & Tuori, Salla 2015 Valkoisuusnormi, rodul­lis­ta­mi­sen kritiikki ja sukupuoli. Sukupuolentutkimus-Genusforskning 28 (4): 2 – 5 (tee­ma­nu­me­ro). 
  3. Keskinen, Suvi & Rikke Andreassen 2017 “Developing theo­re­tical pers­pec­ti­ves on racia­li­sa­tion and migration”. Nordic Journal of Migration Research 7 (2): 64 – 69
  4. Sassen, Saskia 2006 Territory, Authority, Rights: From Medieval to Global Assemblages Princeton, Oxford: Princeton University Press
  5. Vuolajärvi, Niina 2010 Kansakunnan kun­niat­to­mat tyttäret? Ylirajaisissa pari­suh­teis­sa olevien val­kois­ten suo­ma­lais­nais­ten koke­muk­sia ennak­ko­luu­lois­ta ja rasis­mis­ta. Helsinki: Helsingin yliopisto. Sosiaalitieteiden laitos. Julkaisematon Pro gradu –tutkielma
  6. http://​alle​gra​la​bo​ra​to​ry​.net/​t​h​e​-​b​i​o​l​o​g​i​c​a​l​-​f​a​l​l​a​c​y​-​o​f​-​r​a​ce/

[rns_​reactions]

Kirjoittaja

Jasmin Immonen on Goldsmithin yliopistolta väitellyt sosiaaliantropologian tohtori. Hänen väitöksensä käsitteli koulunkäyntiä ja maapolitiikkaa, ja niihin liittyviä ajatuksia kansalaisuudesta Perussa.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Kommentit

  • Amanda 14.2.2020 klo 14:25

    Se on todella ikävää, miten Suomessa ulko­näöl­tään val­ta­väes­tös­tä poik­kea­viin suh­tau­du­taan paljon helpommin eri tavalla. Itse en todel­la­kaan ymmärrä, miksi kukaan rupeaisi puhumaan toiselle englantia ennen kuin tämä on sanonut sanaakaan. Mutta eikö käsitys val­koi­suu­des­ta normina jo itsessään ole hyvin valkoinen näkökulma asioihin? Samanlaista val­ta­väes­tön tekemää jaottelua on aina tehty ympäri maailmaa. Jos kuulut jossain maassa ulkonäön puolesta enem­mis­töön, se antaa aina tiettyjä etuja. Ihonsävyltään valkoinen euroop­pa­lai­nen kokee ihan saman­lais­ta kieroon kat­so­mis­ta val­ta­väes­töl­tä, jos hän asuu maassa jossa kuuluu vähem­mis­töön. Suomalainen voi kokea sitä vain muut­taes­saan toiseen Euroopan maahan. Ei tämä toki tee Suomessa tapah­tu­vas­ta toi­seut­ta­mi­ses­ta yhtään sen hyväk­sy­tym­pää. Mutta siinäkin on omat ongel­man­sa, jos asia käsi­te­tään vain val­kois­ten ongel­mak­si kun heidät nähdään jonakin louk­kaa­mat­to­ma­na, yhte­näi­se­nä ryhmänä. Myös val­kois­ten nos­ta­mi­nen jalus­tal­le län­si­mais­ten suur­val­to­jen historian perus­teel­la peittää alleen sen, että impe­ria­lis­mia ovat ihan viime vuo­si­sa­dal­le asti har­joit­ta­neet muutkin kuin länsimaat, minkä monet euroop­pa­lai­set, kuten Espanja ja Balkanin alueen valtiot, ovat saaneet kokea. 

    Miten ´rodul­li­nen´ edes mää­ri­tel­lään? Yhdysvalloissa ei edes ita­lia­lai­sia tai irlan­ti­lai­sia pidetty ennen val­koi­si­na. Eikä siitäkään ole pitkä aika, kun suo­ma­lai­sia ei laskettu val­koi­sik­si, län­si­maa­lai­sik­si tai edes euroop­pa­lai­sik­si. Suomi on pieni valtio, joka ollut osa eri impe­riu­me­ja, emmekä todel­la­kaan kuulu maailman kult­tuu­rien val­ta­vir­taan, joten voisiko suo­ma­lai­sia­kin yhtä hyvin sanoa rodul­lis­te­tuik­si? Siksi itse suhtaudun varauk­sel­la epä­mää­räi­siin sanoihin, jotka jaot­te­le­vat ihmisiä ihonsävyn perus­teel­la eri ryhmiin, mikä voi myös toi­seut­taa ihmisiä. Jako sekun­dää­ris­ten omi­nai­suuk­sien perus­teel­la ‘väril­li­sik­si’, ‘rodul­lis­te­tuik­si’ tai ‘val­koi­sik­si’ näyt­täy­tyy myös kovin yhdys­val­ta­lai­se­na. Ylipäätään rasis­mi­kes­kus­te­lun käsit­tei­den omiminen englannin kielestä ei ole käy­tän­nöl­lis­tä, sillä Suomen historia ja yhteis­kun­ta on erilainen kuin rotue­rot­te­lus­ta kär­si­neel­lä Yhdysvalloilla.

    Vastaa

Lue myös nämä: