Etiopialainen superruoka

Tefheinä, eli teff, on maailman ensim­mäi­siä vil­je­ly­kas­ve­ja, jota on kas­va­tet­tu sen alku­ko­dis­sa Etiopiassa tuhansien vuosien ajan. Tärkeä perus­ruo­ka maassa on injera, teffistä val­mis­tet­tu hapan lettu, jonka päällä tar­joil­laan erilaisia kas­tik­kei­ta ja täytteitä. Injeraa pidetään Etiopiassa jopa pyhänä.

Teff on erittäin ravin­tei­kas­ta sekä raudan, kuidun, kalsiumin että pro­teii­nin suhteen, ja sen ansiona pidetään etio­pia­lais­ten pit­kän­mat­kan­juok­si­joi­den terveyttä ja kuntoa.

Teffissä on poten­ti­aa­lia uudeksi super­ruo­ak­si eri­tyi­ses­ti maailman glu­tee­nit­to­mil­la mark­ki­noil­la. Etiopian hallitus on kieltänyt raa’an teffin maas­ta­vien­nin, pelosta että kävisi samoin kuin kvinoan kulu­tuk­sen räjäh­det­tyä Euroopassa ja USA:ssa. Kvinoan alku­pe­rä­mais­sa Boliviassa ja Perussa kasvista tuli liian kallista pai­kal­li­sil­le kan­sain­vä­li­sen kysynnän kasvettua.

Vuonna 2005 Etiopian maa­ta­lous­a­lan virasto teki sopi­muk­sen hol­lan­ti­lais­yri­tyk­sen kanssa, joka sitoutui jakamaan kehi­tys­työn tuottoja. Yritys kaatui, mutta sen omistajat ehtivät hakea teffille patentin Euroopassa. Patenttia perus­tel­tiin sillä, että hol­lan­ti­lai­set katsoivat kek­si­neen­sä teffille uuden­lai­sia käsit­te­ly­ta­po­ja. Teffin merkitys nime­no­maan pai­kal­li­se­na viljana on etio­pia­lai­sil­le tärkeä, ja paten­tis­ta on käyty kiivasta kes­kus­te­lua myös maan sosi­aa­li­ses­sa mediassa.

Yritysten paten­toi­des­sa ja kau­pal­lis­taes­sa viljely- tai lää­ke­kas­ve­ja tai niihin liittyvää perin­ne­tie­toa kyseessä on usein bio­pi­ra­tis­mi. Yhteisöt eivät aina saa paten­tis­ta hyötyä, eivätkä vält­tä­mät­tä voi enää käyttää kasveja mak­sa­mat­ta patentin hal­ti­jal­le. Kuuluisia esi­merk­ke­jä ovat olleet intia­lai­nen bas­ma­ti­rii­si ja mek­si­ko­lai­set eno­la­pa­vut. Niiden patentit on myöhemmin peruttu, kun oikeu­des­sa on todettu, etteivät keksinnöt ole uusia.

Helmikuun alussa myös teffin patentti mitä­töi­tiin. Vaatisi kuitenkin suuria muutoksia tuo­tan­to­ta­vois­sa ja mark­ki­noin­nis­sa, että teffin tuot­ta­mi­nen kan­sain­vä­li­siin tar­pei­siin olisi kan­nat­ta­vaa Etiopialle, joka on yksi maailman köy­him­mis­tä maista.

Kirjoittaja

Emmi Huhtaniemi, VTM, on sosiaali- ja kulttuuriantropologi Helsingin yliopistosta. Hän tarkasteli pro gradu -työssään maya-kalenterin loppuun liittynyttä uushenkisyyttä Meksikossa rituaalin ja magian näkökulmista. Emmiä kiinnostavat erityisesti inhimillisen kokemuksen rakentuminen ja tietoisuuden antropologia.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Maanviljelyn omaksumista pidetään käänteentekevänä hetkenä ihmiskunnan historiassa. Maanviljelykulttuurit mahdollistivat väestönkasvun ja sitä kautta niin kutsutun korkeakulttuurin kehittymisen. Mutta oliko maanviljely lopulta niin suuri keksintö? Saattoiko sen motiivina olla nälän sijasta oluen himo?

Helsingissä vuokrataso on karannut niin korkealle, että monien palkansaajien tuloista leijonanosa kuluu vuokraan. Suomessa yleisen käsityksen mukaan vuokrasääntely on turmiollista vuokramarkkinoiden toiminnalle.

Istukka on väliaikainen sisäelin, joka poistuu äidin kehosta lapsen syntymän myötä. Meillä istukkaa käsitellään yleensä biologisena jätteenä, mutta osa äideistä ottaa rituaaliset keinot käyttöön sen hävittämisessä.

Havainnot maapallon resurssien rajallisuudesta sekä epätasaisesta jakautumisesta haastavat talouskasvupakkoa, mikä kannustaa miettimään talousajattelua uudestaan. Vaikka joidenkin kasvukriitikoiden mukaan talouden pohdinta kuuluu kaikille, kaikkien kokemuksen huomioiminen ei ole itsestäänselvyys. Tulokulmia-kolumnissa tutkija Eeva Houtbeckers kertoo, mitä annettavaa antropologialla on kasvutalouden jälkeiselle ajalle.