Slummiturismi

Slummiturismi kohdistuu ahtaasti asut­tui­hin ja köyhiin kau­pun­kia­luei­siin. Yksi suo­si­tuim­mis­ta kohteista on Manilassa Filippiineillä, joka on maailman tiheimmin asuttuja paikkoja. Sadat hök­ke­li­ky­lät reu­nus­ta­vat vesi­väy­liä, juna­rai­tei­ta ja kaa­to­paik­ko­ja. Niissä asuu neljäsosa Manilan 12 mil­joo­nas­ta asuk­kaas­ta.

Maailman mit­ta­kaa­vas­sa joka neljäs kau­pun­ki­lai­nen asuu slum­meis­sa, ja luku kasvaa. Slummiturismia oli jo 1800-luvulla, kun ylä­luok­kai­set lon­too­lai­set mat­kus­ti­vat kaupungin reu­na­mil­le ihmet­te­le­mään köyhyyttä, pros­ti­tuu­tio­ta ja huu­me­kaup­paa. Rikkaat ja uteliaat britit mat­kus­ti­vat New Yorkiin katsomaan bor­del­le­ja, saluu­noi­ta ja oopiu­mi­luo­lia. Kokonainen teol­li­suu­de­na­la syntyi slum­mi­tu­ris­min ympärille. Matkanjärjestäjät palk­ka­si­vat näyt­te­li­jöi­tä esiin­ty­mään huu­mei­den­käyt­tä­ji­nä ja jen­gi­läi­si­nä, ja jär­jes­ti­vät jopa ampu­ma­vä­li­koh­tauk­sia tyy­dyt­tääk­seen turistien ute­liai­suut­ta.

Viime vuosina kier­rok­sia on jär­jes­tet­ty Rio de Janeirosta ja Mumbaista Detroitiin, Berliiniin ja Kööpenhaminaan. Etelä-Afrikassa turistit mat­kus­ta­vat alueille, joilta apart­hei­din vastainen kamppailu alkoi. Hurrikaani Katrinan jälkeen New Orleansissa kier­tuei­ta tehtiin tulvan tuhoa­mal­le Lower Ninth Wardin alueelle, joka on paha­mai­nei­sen väki­val­tai­nen ja köyhä kau­pun­gin­osa.

Slummiturismin kan­nat­ta­jat sanovat sen lisäävän tie­toi­suut­ta epätasa-arvosta. Kriitikoiden mukaan se on vain tekosyy tuijottaa köyhiä ihmisiä. Slummien asuk­kai­den asenne turis­tei­hin on usein utelias mutta häm­men­ty­nyt, joskus viha­mie­li­nen. Turistit saatetaan myös kokea tun­kei­le­vi­na.

Vaikka mat­kus­ta­mi­sen taustalla olisi aito moti­vaa­tio lisätä tie­toi­suut­ta glo­baa­lis­ta ongel­mas­ta, kier­rok­set vähä­osai­sil­la alueilla voivat voi­maut­taa enemmän turisteja kuin pai­kal­li­sia. Jos syyt slummien ole­mas­sao­loon jätetään käsit­te­le­mät­tä, turis­ti­kier­rok­set irrot­ta­vat köyhien hädän kon­teks­tis­taan ja tekevät ongel­mis­ta epä­po­liit­ti­sia. Toisaalta köy­hyy­teen liittyy vaikeus saada oma ääni kuuluviin: turismi saattaa par­haim­mil­laan tarjota tar­peel­li­sen yleisön.

Kirjoittaja

Emmi Huhtaniemi, VTM, on sosiaali- ja kulttuuriantropologi Helsingin yliopistosta. Hän tarkasteli pro gradu -työssään maya-kalenterin loppuun liittynyttä uushenkisyyttä Meksikossa rituaalin ja magian näkökulmista. Emmiä kiinnostavat erityisesti inhimillisen kokemuksen rakentuminen ja tietoisuuden antropologia.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Harva lähiö on maineensa vanki itä-Helsingin Kontulan lailla. Lähiöstigma heijastuu median tuottamien merkitysten lisäksi asukkaiden tavassa puhua itsestään ja elämänpiiristään. Ulkopuolelta tuotettu, arjessa sisäistetty näkemys ongelmien riivaamasta ja syrjäisestä lähiöstä yhdistyy usein voimakkaaseen paikallisylpeyteen ja yhteenkuuluvuuden tunteeseen. Kuinka molemmat näkemykset voidaan kokea totena, ja kuinka niiden väliset ristiriidat hahmottuvat kaupunkitilassa?

Flintin kaupungissa, Michiganissa vuonna 2014 alkaneen vesikriisin seurauksena kymmenet tuhannet ihmiset sairastuivat lyijymyrkytykseen ja koko kaupungin luottamus viranomaisiin rapautui. Flintin kriisi on nykypäivän esimerkki siitä, mitä voi tapahtua kun valtio nostaa taloudelliset intressit ihmisten hyvinvoinnin edelle ja toimii demokraattisen päätöksenteon vastaisesti. Vaikka paikalliset onnistuivat omalla aktiivisuudellaan saamaan viranomaiset vastuuseen teoistaan, ei kriisi ole vielä ohi.