Slummiturismi

Slummiturismi kohdistuu ahtaasti asut­tui­hin ja köyhiin kau­pun­kia­luei­siin. Yksi suo­si­tuim­mis­ta kohteista on Manilassa Filippiineillä, joka on maailman tiheimmin asuttuja paikkoja. Sadat hök­ke­li­ky­lät reu­nus­ta­vat vesi­väy­liä, juna­rai­tei­ta ja kaa­to­paik­ko­ja. Niissä asuu neljäsosa Manilan 12 mil­joo­nas­ta asuk­kaas­ta.

Maailman mit­ta­kaa­vas­sa joka neljäs kau­pun­ki­lai­nen asuu slum­meis­sa, ja luku kasvaa. Slummiturismia oli jo 1800-luvulla, kun ylä­luok­kai­set lon­too­lai­set mat­kus­ti­vat kaupungin reu­na­mil­le ihmet­te­le­mään köyhyyttä, pros­ti­tuu­tio­ta ja huu­me­kaup­paa. Rikkaat ja uteliaat britit mat­kus­ti­vat New Yorkiin katsomaan bor­del­le­ja, saluu­noi­ta ja oopiu­mi­luo­lia. Kokonainen teol­li­suu­de­na­la syntyi slum­mi­tu­ris­min ympärille. Matkanjärjestäjät palk­ka­si­vat näyt­te­li­jöi­tä esiin­ty­mään huu­mei­den­käyt­tä­ji­nä ja jen­gi­läi­si­nä, ja jär­jes­ti­vät jopa ampu­ma­vä­li­koh­tauk­sia tyy­dyt­tääk­seen turistien ute­liai­suut­ta.

Viime vuosina kier­rok­sia on jär­jes­tet­ty Rio de Janeirosta ja Mumbaista Detroitiin, Berliiniin ja Kööpenhaminaan. Etelä-Afrikassa turistit mat­kus­ta­vat alueille, joilta apart­hei­din vastainen kamppailu alkoi. Hurrikaani Katrinan jälkeen New Orleansissa kier­tuei­ta tehtiin tulvan tuhoa­mal­le Lower Ninth Wardin alueelle, joka on paha­mai­nei­sen väki­val­tai­nen ja köyhä kau­pun­gin­osa.

Slummiturismin kan­nat­ta­jat sanovat sen lisäävän tie­toi­suut­ta epätasa-arvosta. Kriitikoiden mukaan se on vain tekosyy tuijottaa köyhiä ihmisiä. Slummien asuk­kai­den asenne turis­tei­hin on usein utelias mutta häm­men­ty­nyt, joskus viha­mie­li­nen. Turistit saatetaan myös kokea tun­kei­le­vi­na.

Vaikka mat­kus­ta­mi­sen taustalla olisi aito moti­vaa­tio lisätä tie­toi­suut­ta glo­baa­lis­ta ongel­mas­ta, kier­rok­set vähä­osai­sil­la alueilla voivat voi­maut­taa enemmän turisteja kuin pai­kal­li­sia. Jos syyt slummien ole­mas­sao­loon jätetään käsit­te­le­mät­tä, turis­ti­kier­rok­set irrot­ta­vat köyhien hädän kon­teks­tis­taan ja tekevät ongel­mis­ta epä­po­liit­ti­sia. Toisaalta köy­hyy­teen liittyy vaikeus saada oma ääni kuuluviin: turismi saattaa par­haim­mil­laan tarjota tar­peel­li­sen yleisön.

Kirjoittaja

Emmi Huhtaniemi, VTM, on sosiaali- ja kulttuuriantropologi Helsingin yliopistosta. Hän tarkasteli pro gradu -työssään maya-kalenterin loppuun liittynyttä uushenkisyyttä Meksikossa rituaalin ja magian näkökulmista. Emmiä kiinnostavat erityisesti inhimillisen kokemuksen rakentuminen ja tietoisuuden antropologia.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Kun Venezuelan hallituksen joukot ampuivat luoteja ja kyynelkaasua estääkseen humanitaarista apua saapumasta maahan, yhdysvaltalainen lääketieteen professori Akash Goel ehdotti, että kansainvälinen rikostuomioistuin nostaisi maan presidenttiä Nicolás Maduroa vastaan syytteen rikoksista ihmisyyttä vastaan. Syynä syytteelle olisi kansan näännyttäminen.

Posti on aikeissa siirtää osan toiminnoistaan Viroon matalampien työvoimakustannusten toivossa. Samanaikaisesti postin johtaja nauttii hulppeaa vuosipalkkaa. Viime vuosina suuryritysten johtajien palkkiot ovat kasvaneet työntekijöiden aseman heikentyessä. Kysymys yhteiskunnassa vallitsevista tuloeroista ja niiden oikeuttamisesta on pysyvimpiä poliittisia kysymyksiä.

Työkentällä-haastattelussa kuulemme tällä kertaa Aalto-yliopiston markkinoinnin vierailijaprofessori Eric Arnouldia. Arnouldin tie Suomeen käy monen eurooppalaisen ja yhdysvaltalaisen yliopiston kautta. Hänellä on myös pitkä työhistoria kehitysantropologina Länsi-Afrikassa.