Slummiturismi

Slummiturismi kohdistuu ahtaasti asut­tui­hin ja köyhiin kau­pun­kia­luei­siin. Yksi suo­si­tuim­mis­ta kohteista on Manilassa Filippiineillä, joka on maailman tiheimmin asuttuja paikkoja. Sadat hök­ke­li­ky­lät reu­nus­ta­vat vesi­väy­liä, juna­rai­tei­ta ja kaa­to­paik­ko­ja. Niissä asuu neljäsosa Manilan 12 mil­joo­nas­ta asukkaasta.

Maailman mit­ta­kaa­vas­sa joka neljäs kau­pun­ki­lai­nen asuu slum­meis­sa, ja luku kasvaa. Slummiturismia oli jo 1800-luvulla, kun ylä­luok­kai­set lon­too­lai­set mat­kus­ti­vat kaupungin reu­na­mil­le ihmet­te­le­mään köyhyyttä, pros­ti­tuu­tio­ta ja huu­me­kaup­paa. Rikkaat ja uteliaat britit mat­kus­ti­vat New Yorkiin katsomaan bor­del­le­ja, saluu­noi­ta ja oopiu­mi­luo­lia. Kokonainen teol­li­suu­de­na­la syntyi slum­mi­tu­ris­min ympärille. Matkanjärjestäjät palk­ka­si­vat näyt­te­li­jöi­tä esiin­ty­mään huu­mei­den­käyt­tä­ji­nä ja jen­gi­läi­si­nä, ja jär­jes­ti­vät jopa ampu­ma­vä­li­koh­tauk­sia tyy­dyt­tääk­seen turistien uteliaisuutta.

Viime vuosina kier­rok­sia on jär­jes­tet­ty Rio de Janeirosta ja Mumbaista Detroitiin, Berliiniin ja Kööpenhaminaan. Etelä-Afrikassa turistit mat­kus­ta­vat alueille, joilta apart­hei­din vastainen kamppailu alkoi. Hurrikaani Katrinan jälkeen New Orleansissa kier­tuei­ta tehtiin tulvan tuhoa­mal­le Lower Ninth Wardin alueelle, joka on paha­mai­nei­sen väki­val­tai­nen ja köyhä kaupunginosa.

Slummiturismin kan­nat­ta­jat sanovat sen lisäävän tie­toi­suut­ta epätasa-arvosta. Kriitikoiden mukaan se on vain tekosyy tuijottaa köyhiä ihmisiä. Slummien asuk­kai­den asenne turis­tei­hin on usein utelias mutta häm­men­ty­nyt, joskus viha­mie­li­nen. Turistit saatetaan myös kokea tunkeilevina.

Vaikka mat­kus­ta­mi­sen taustalla olisi aito moti­vaa­tio lisätä tie­toi­suut­ta glo­baa­lis­ta ongel­mas­ta, kier­rok­set vähä­osai­sil­la alueilla voivat voi­maut­taa enemmän turisteja kuin pai­kal­li­sia. Jos syyt slummien ole­mas­sao­loon jätetään käsit­te­le­mät­tä, turis­ti­kier­rok­set irrot­ta­vat köyhien hädän kon­teks­tis­taan ja tekevät ongel­mis­ta epä­po­liit­ti­sia. Toisaalta köy­hyy­teen liittyy vaikeus saada oma ääni kuuluviin: turismi saattaa par­haim­mil­laan tarjota tar­peel­li­sen yleisön.

Kirjoittaja

Emmi Huhtaniemi, VTM, on sosiaali- ja kulttuuriantropologi Helsingin yliopistosta. Hän tarkasteli pro gradu -työssään maya-kalenterin loppuun liittynyttä uushenkisyyttä Meksikossa rituaalin ja magian näkökulmista. Emmiä kiinnostavat erityisesti inhimillisen kokemuksen rakentuminen ja tietoisuuden antropologia.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Verotus on valtion asettama mittausjärjestelmä, jonka avulla punnitaan asioiden arvoa. Miksi maksamme veroja juuri rahassa? Voisiko verotuksen perusyksikkö olla euron sijasta kerta-annos ruokaa? Muun muassa näitä kysymyksiä voi tarkastella uppoutumalla arvon mittaamisen ideologisiin ulottuvuuksiin suomalaisessa ja fidžiläisessä valtionverotuksessa.