Slummiturismi

Slummiturismi kohdistuu ahtaasti asut­tui­hin ja köyhiin kau­pun­kia­luei­siin. Yksi suo­si­tuim­mis­ta kohteista on Manilassa Filippiineillä, joka on maailman tiheimmin asuttuja paikkoja. Sadat hök­ke­li­ky­lät reu­nus­ta­vat vesi­väy­liä, juna­rai­tei­ta ja kaa­to­paik­ko­ja. Niissä asuu neljäsosa Manilan 12 mil­joo­nas­ta asuk­kaas­ta.

Maailman mit­ta­kaa­vas­sa joka neljäs kau­pun­ki­lai­nen asuu slum­meis­sa, ja luku kasvaa. Slummiturismia oli jo 1800-luvulla, kun ylä­luok­kai­set lon­too­lai­set mat­kus­ti­vat kaupungin reu­na­mil­le ihmet­te­le­mään köyhyyttä, pros­ti­tuu­tio­ta ja huu­me­kaup­paa. Rikkaat ja uteliaat britit mat­kus­ti­vat New Yorkiin katsomaan bor­del­le­ja, saluu­noi­ta ja oopiu­mi­luo­lia. Kokonainen teol­li­suu­de­na­la syntyi slum­mi­tu­ris­min ympärille. Matkanjärjestäjät palk­ka­si­vat näyt­te­li­jöi­tä esiin­ty­mään huu­mei­den­käyt­tä­ji­nä ja jen­gi­läi­si­nä, ja jär­jes­ti­vät jopa ampu­ma­vä­li­koh­tauk­sia tyy­dyt­tääk­seen turistien ute­liai­suut­ta.

Viime vuosina kier­rok­sia on jär­jes­tet­ty Rio de Janeirosta ja Mumbaista Detroitiin, Berliiniin ja Kööpenhaminaan. Etelä-Afrikassa turistit mat­kus­ta­vat alueille, joilta apart­hei­din vastainen kamppailu alkoi. Hurrikaani Katrinan jälkeen New Orleansissa kier­tuei­ta tehtiin tulvan tuhoa­mal­le Lower Ninth Wardin alueelle, joka on paha­mai­nei­sen väki­val­tai­nen ja köyhä kau­pun­gin­osa.

Slummiturismin kan­nat­ta­jat sanovat sen lisäävän tie­toi­suut­ta epätasa-arvosta. Kriitikoiden mukaan se on vain tekosyy tuijottaa köyhiä ihmisiä. Slummien asuk­kai­den asenne turis­tei­hin on usein utelias mutta häm­men­ty­nyt, joskus viha­mie­li­nen. Turistit saatetaan myös kokea tun­kei­le­vi­na.

Vaikka mat­kus­ta­mi­sen taustalla olisi aito moti­vaa­tio lisätä tie­toi­suut­ta glo­baa­lis­ta ongel­mas­ta, kier­rok­set vähä­osai­sil­la alueilla voivat voi­maut­taa enemmän turisteja kuin pai­kal­li­sia. Jos syyt slummien ole­mas­sao­loon jätetään käsit­te­le­mät­tä, turis­ti­kier­rok­set irrot­ta­vat köyhien hädän kon­teks­tis­taan ja tekevät ongel­mis­ta epä­po­liit­ti­sia. Toisaalta köy­hyy­teen liittyy vaikeus saada oma ääni kuuluviin: turismi saattaa par­haim­mil­laan tarjota tar­peel­li­sen yleisön.

Kirjoittaja

Emmi Huhtaniemi, VTM, on sosiaali- ja kulttuuriantropologi Helsingin yliopistosta. Hän tarkasteli pro gradu -työssään maya-kalenterin loppuun liittynyttä uushenkisyyttä Meksikossa rituaalin ja magian näkökulmista. Emmiä kiinnostavat erityisesti inhimillisen kokemuksen rakentuminen ja tietoisuuden antropologia.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Ilmastonmuutoksen myötä laajoja tuhoja aiheuttavista metsäpaloista on tullut maailmanlaajuinen ongelma. Indonesian Keski-Kalimantanilla ne ovat aiheuttaneet toistuvan ympäristökriisin, joka näkyy paikallisten arjessa ja kyvyssä suunnitella tulevaisuuttaan.

Voiko pandemiasta seurata mitään hyvää? Tähän mennessä on merkillepantavaa, että kaiken perustellun huolen lisäksi koronaviruksen aiheuttama poikkeustila on tuonut myös toivoa. Kuten monet kriisit, myös COVID-19 on tuonut esiin ihmisten halun auttaa toisiaan ja voimakkaan solidaarisuuden tunteen.