Eduskuntatalo pyhänä paikkana

Kun edus­kun­nan tur­val­li­suus­joh­ta­ja Jukka Savola käytti pyhyyden käsitettä 6.3.2018 jär­jes­te­tyn ilmas­to­mie­le­no­soi­tuk­sen yhtey­des­sä, moni hieraisi silmiään. Eduskuntatalon pyl­väi­siin kii­ven­neet ja niistä ban­de­rol­lin laskeneet mie­le­no­soit­ta­jat olivat Savolan mukaan ”rikkoneet jotain pyhää”. Seurasi tavan­omais­ta kes­kus­te­lua tur­va­toi­mien kiris­tä­mi­ses­tä. Savolan lause tuo esiin kiin­nos­ta­van dyna­mii­kan liittyen mie­le­no­soi­tuk­siin, Eduskuntatalon ark­ki­teh­tuu­riin ja Suomeen valtiona.

Suomessa mie­le­no­soi­tuk­set ovat kan­sain­vä­li­ses­sä ver­tai­lus­sa varsin rau­hal­li­sia. Sisällä istun­to­sa­lin leh­te­reil­lä on pro­tes­toi­tu mm. heit­tä­mäl­lä pape­ri­silp­pua tai liinoja saliin. Kerran mie­le­no­soit­ta­ja on hypännyt alas leh­te­reil­tä. Myös Eduskuntatalon ulko­puo­lel­la on jär­jes­tet­ty erilaisia tem­pauk­sia. Vuosi sitten portailla hei­tet­tiin tekoverta nukkien päälle. Vuonna 2002 Greenpeace soitti kuorma-autossa olevaa häly­tys­si­ree­niä niin kovaa, että poliisi ei voinut mennä sen ja mie­le­no­soi­tus­ban­de­rol­lien luokse ennen, kuin löysi kuu­los­uo­jai­mia.

Kekseliäitä pro­tes­toi­mi­sen keinoja on ennenkin käytetty. Miksi pyl­väi­siin kii­peä­mi­nen siis olisi rikkonut jotain pyhää? Vastaus löytyy Eduskuntatalon vakiin­tu­neis­ta mie­le­no­soi­tus­käy­tän­nöis­tä ja sen ark­ki­teh­tuu­riin raken­ne­tus­ta sym­bo­lii­kas­ta.

Eduskuntatalon mie­le­no­soi­tuk­sia määrittää vahvasti raja, jonka ylit­tä­mi­nen ei ole mie­le­no­soit­ta­jil­le sallittua. Raja vedetään eri mie­le­no­soi­tuk­sis­sa eri kohtiin portaita tai niiden eteen, mutta kaikissa päi­vä­sai­kaan jär­jes­tet­tä­vis­sä mie­le­no­soi­tuk­sis­sa se sovitaan poliisin kanssa. Rajan nou­dat­ta­mi­nen on keskeinen mie­le­no­soi­tuk­sen muotoa mää­rit­tä­vä tekijä. Se on joskus sopi­muk­sen­va­rai­nen, joskus se merkitään lip­pusii­mal­la ja toisinaan mellakka-aidalla.

Rajan sijainnin rat­kai­se­vat poliisin ja Eduskuntatalon vah­ti­mes­ta­rien tilan­near­viot ja mie­le­no­soit­ta­jien suun­ni­tel­mat. Yhteinen käytäntö on, että portaiden kes­ki­ta­san­teen yli ei mie­le­no­soit­ta­jil­la ole asiaa kuin yöaikaan — tai ilmas­to­mie­le­no­soi­tuk­sen kohdalla lau­an­tai­na, jolloin talo on tyhjänä.

Mielenosoituksissa vedettävä raja erottaa kan­sa­lai­set ja valtaa käyttävän edus­kun­nan toi­sis­taan sym­bo­li­ses­ti ja kon­kreet­ti­ses­ti. Yläpuolella on kan­san­edus­ta­jien, valtion ja var­si­nai­sen vallan alue. Alapuolella kansa saa osoittaa mieltään.

Asetelma osoittaa, että Eduskuntatalo rakentuu ark­ki­teh­to­ni­ses­ti säi­lyt­tä­mään valtion kan­sa­lais­ten ylä­puo­lel­la. Rajan ole­mas­sao­lo näyttää ja vahvistaa, kuka kuuluu val­lan­käyt­tä­jiin ja kuka ”kansaan”. Ilmastomielenosoittajat eivät rikkoneet mitään aineel­lis­ta eivätkä tehneet mitään erityisen poik­keuk­sel­lis­ta. Kiipeämällä pyl­väi­siin he liittivät itsensä edus­kun­nan jul­ki­si­vuun, portaiden ylä­puo­li­seen alueeseen, ja rikkoivat sym­bo­li­sen eron val­lan­käyt­tä­jien ja kan­sa­lais­ten välillä.

Tämä on se ”jokin pyhä”, jota edus­kun­nan tur­val­li­suus­pääl­lik­kö koki rikotun: val­lan­käyt­tä­jien sym­bo­li­nen kos­ke­mat­to­muus. Kun kan­sa­lai­set eivät pysyneet poissa val­lan­pi­tä­jien alueelta, he kysee­na­lais­ti­vat paikkansa heidän ala­puo­lel­laan. Eduskunnan puhemies Paula Risikon esittämä ajatus portaiden aitaa­mi­ses­ta on hätä­var­je­lun lii­oit­te­lua. Mielenosoittajat olivat tässäkin tapauk­ses­sa estäneet vaaran aiheu­tu­mi­sen tyh­jen­tä­mäl­lä kii­pei­li­jöi­den ala­puo­li­sen alueen.

Ilmastokriisin pahen­tues­sa on mie­len­kiin­tois­ta nähdä, miten kan­sa­lais­ten ja val­lan­pi­tä­jien välinen suhde kehittyy ja ilmenee tule­vai­suu­des­sa. Seuraava ilmas­to­mars­si on 6.4.

Oikaisu 2.4.2019: Artikkelissa väi­tet­tiin aiemmin vir­heel­li­ses­ti, että pyhyyden rik­ko­mi­ses­ta olisi puhunut edus­kun­nan puhemies Paula Risikko. 

  1. Hakala-Zilliacus, Liisa-Maria (2002): Suomen Eduskuntatalo. Kokonaistaideteos, itse­näi­syys­mo­nu­ment­ti ja kan­sal­li­sen sovinnon repre­sen­taa­tio. Suomalaisen kir­jal­li­suu­den seura, Helsinki.
  2. Villanen, Sampo (2004a): Eduskuntatalon portaiden aikatila. Tiede & edistys 29 (4), 308 – 319.
  3. Villanen, Sampo (2004b): Kaupungin ulko­ti­lo­jen käyttö mie­le­no­soi­tuk­sis­sa. Tilansosiologinen tutkielma. Helsingin yliopisto, val­tio­tie­teel­li­nen tie­de­kun­ta. Sosiologian pro gradu ‑tutkielma. Julkaisematon.

Kirjoittaja

Sampo Villanen on tutkinut julkista kaupunkitilaa, mielenosoituksia ja kaupunkisuunnittelua muun muassa etnografisin menetelmin. Hän tarkastelee Tampereen yliopiston yhdyskuntasuunnittelun väitöskirjahankkeessaan kaupunkilaisten itse tuottamaa kaupunkitilaa suhteessa kaupunkisuunnitteluun.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Jokainen Tohmajärven kunnanvaltuutettu saa 10 000 euroa käytettäväksi miten haluavat, kunhan käyttökohde on kunnan strategian mukainen. Suomessa kyse on omaperäisestä poliittisesta aloitteesta, mutta esimerkiksi Indonesiassa sekä kansanedustajilla että useiden kuntien valtuutetuilla on käytössään vastaavanlaiset rahasummat, joita kutsutaan "kansalaisten toiveiden pyydystämisrahastoiksi".

“Kansa on puhunut – pulinat pois”, totesi väistyvä pääministeri Juha Sipilä, kun eduskuntavaalien tulos selvisi Yleisradion suorassa tv-lähetyksessä. Vaalivalvojaiset on merkittävä mediatapahtuma, jonka puitteissa jännitetään poliittisen vallan vaihtumista sekä rituaali, joka kestonsa ajaksi yhdistää sekä poliittisen eliitin että tavalliset kansalaiset yhtenäiseksi kansakunnaksi.