Meksikossa suomalaisena naisena eläessä tulee tyypitellyksi voimakkaasti sukupuolen ja ihonvärin mukaan. Käsitykset sekä sukupuolesta että etnisyydestä vaihtelevat kuitenkin kulttuurikohtaisesti. Millaisia ovat Meksikon vähemmistöryhmiin kuuluvien naisten näkemykset naiseudesta ja tasa-arvosta?
”On ihme, että palvelet meitä täällä,” nauraa juopunut mies edessäni. Pyyhin rätillä pöytää neon-valojen vilkkuessa ympärilläni. Miesryhmä pöydän ääressä on hetki sitten kysynyt, mistä olen kotoisin. Olen asunut eteläisessä Meksikossa Oaxacan osavaltiossa valtiotieteiden maisteriksi valmistumisestani asti, ja autan toisinaan viikonloppuisin ystävieni baarissa. Kohtaan vastaavia reaktioita usein, enkä ainoastaan baarin hämyssä työskennellessäni.
Muutama viikko takaperin, kysyessämme suuntaa Oaxacan osavaltiossa sijaitsevassa Santa María Atzompan kylässä, ystäväni Alma kysyi minulta: ”Eikö sinua häiritse, että kaikki tuijottavat sinua aina?” Kävelimme Alman kanssa Atzompan kylässä minua tuijottaneiden tyttöjen neuvomaan suuntaan. Alma jatkoi: ”Olen varma, että jos kaksi naista, toinen vaalea ja toinen tumma, hakisivat samaan tehtävään, näistä vaalealla olisi aina paremmat mahdollisuudet edetä.”
Olen jossain määrin samaa mieltä. Meksikolaisessa yhteiskunnassa piilevä rasismi ja vaalea kauneusihanne ovat jotain, mitä minun on vaikea ymmärtää. Kun mixteco-alkuperäiskansaa edustavalle Roma-elokuvan tähdelle Yalitza Apariciolle myönnettiin Oscar-ehdokkuus, meksikolaiset mediat kysyivät, voiko lyhyt ja tummaihoinen kyläkoulunopettaja täyttää länsimaiset kauneusihanteet. Vaikeita yhteiskunnallisia ongelmia – kuten ulkonäkökeskeisissä mediakeskusteluissa piilevää rasismia tai miesvaltaisuutta eli machismoa – ei kuitenkaan käsitellä avoimesti.
Vaaleuden ihannointi meksikolaisten piirteiden sijaan ei ole kehumista tai positiivista syrjintää, vaan liittyy machismoon ja naisten alempaan, esineellistettyyn asemaan meksikolaisessa yhteiskunnassa. Muutama kuukausi sitten odotin bussia Mexico Cityssä miespuolisen paikallisen ystäväni kanssa. Edessämme jonossa seisovat miehet sanoivat, että olin kaunis, että he halusivat harrastaa seksiä kanssani, ja että ystäväni oli yhtä ruma kuin hekin.
Koen usein, että kokemukseni, tuntemukseni ja luonteenpiirteeni tulevat pelkistetyiksi, kun minuun yhdistetään paikallisia stereotypioita eurooppalaisesta naisesta – tai useimmiten yhdysvaltalaisesta naisesta, ”gringasta”. Tein Oaxacan osavaltion alueella eteläisessä Meksikossa kenttätutkimusta vuonna 2016, asuen useita kuukausia chinanteco-alkuperäiskansan kylissä. Tänä aikana koin erittäin vahvoina länsimaalaisuuteen ja naiseuteen liitetyt stereotypiat, joita kohtaan nyt päivittäin myös kenttätyökylieni ulkopuolella.
”Tässä talossa me olemme tasa-arvoisia”
Pro gradu- tutkielmaa kirjoittaessani tajusin olevani kasvokkain antropologiassa klassisten ”sukupuolen” ja ”etnisyyden” käsitteiden kanssa. Klassisuudestaan huolimatta termit yhtä aikaa kiehtoivat ja ärsyttivät minua. Ne olivat saaneet uuden merkityksen tutkielmassani ja arkipäivän elämässäni Oaxacan osavaltiossa. Oaxacassa on Meksikon laajin kirjo eri alkuperäiskansojen edustajia, afro-meksikolainen vähemmistö sekä mestizoksi identifioituva väestöryhmä. Mestizot muodostavat Meksikon valtaväestön. Termi viittaa alkuperäiskansojen ja espanjalaisen alkuperän sekoittumiseen.
Päätin perehtyä siihen, kuinka paikalliset, eri etnisiä ryhmiä edustavat naiset kokevat minua häiritsevät ja kiehtovat sukupuolen ja etnisyyden käsitteet.
“Haluaisin sanoa, että olemme molemmat lanteikkaita”, naurahtaa Maria Inocencia pohtiessaan yhtäläisyyksiämme naisina. Maria Inocencia Roman Catana, 65, ja Anai Herrera Hernández, 25, kuuluvat Tyynen valtameren rannikon afrikkalaista alkuperää olevaan afro-meksikolaiseen vähemmistöön. Kohdatessamme naiset osallistuivat afro-meksikolaisten naisten työpajaan Cerro de la Esperanzan kylässä.“Afro-meksikolainen nainen työskentelee. Hakee polttopuita. Leipoo. Varmastikin tekee tamaleita, empanaditoja. Myy chorizoa, tacoja, kaikkea mahdollista. Monet myyvät hedelmiä. Minä olin yksin, mieheni oli kahdeksan vuotta vankilassa ja minä työskentelin. Elättääkseni lapseni”, Maria Inocencia toteaa ja jatkaa:
“Olemme tasa-arvoisia! Minä en ole intiaani, mutta tykkään pukeutua heidän kirjottuihin asuihinsa. Täällä oli ennen paljon machismoa, mutta nyt olemme tasa-arvoisia. Minä sanon miehelleni: tässä talossa me olemme tasa-arvoisia.”
Anai täydentää: “Kyllä täällä on machismoa, mutta täällä se ei näy niin paljon, koska täällä sekä naiset että miehet työskentelevät, molemmat liikkuvat kodin ulkopuolella. Mutta kyllä machismoakin on. “
Elvira Velasco Cruz, 59, on kotoisin Tanetze de Zaragozan zapoteco-alkuperäiskansan kylästä Oaxacan vuoristosta. Hän puhuu äidinkielenään kylänsä zapoteco-muunnelmaa. Elvira on kahvintuottaja, ja myy kahvia ja muita kylänsä tuotteita Oaxacan kaupungissa.
“Zapoteco-nainen työskentelee kotona ja pellolla. On kotiäitinä. En näe suurta eroa naisten ja miesten välillä. Molemmat työskentelevät maanviljelijöinä. Mies palaa kotiin ja nainen on jo laittamassa ruokaa. Naisen tulee hakea polttopuita ja tehdä muita tehtäviä, jotka kuuluvat naiselle.“
Keskustelut saavat minut miettimään, onko mieltäni askarruttanut machismo vain pääni sisällä. Haastattelemani maaseudun naiset eivät koe suurta eroa tai epätasa-arvoa naisten ja miesten välillä. Naisten mielestä työ maanviljelijöinä tekee naisista ja miehistä tasa-arvoisia. Naiset kuitenkin listaavat tehtäviä, jotka meksikolaisessa maaseutuyhteiskunnassa kuuluvat naiselle. Näitä ovat esimerkiksi ruuan laittaminen ja polttopuiden hakeminen.
Antropologiassa kulttuureja tarkastellaan relativistisesta näkökulmasta. Toisen kulttuurin normit voivat olla paikallisille ymmärrettäviä, vaikka ne oman kulttuurimme parissa ovat vieraita. Minulle on selvää, että omat kokemukseni epätasa-arvosta ovat paljon voimakkaampia kuin mitä maaseudulla asuvien, tummaihoisten naisten reippaat vastaukset antavat ymmärtää. Haastattelemillani naisilla on pohjoismaisesta poikkeava näkemys tasa-arvosta. Kodin piiriin ja keittiöön sidotut tehtävät eivät näyttäydy heille epätasa-arvona. Tämä korostuu varsinkin iäkkäämpien naisten näkemyksissä. Mietin Alman sanoja vaalean naisen paremmista mahdollisuuksista edetä meksikolaisessa yhteiskunnassa. Kuka sitten oikeastaan on sorrettu?
”Meillä on jo olemassa omia prosesseja, joita tulee kunnioittaa”
Haastattelen mixe-alkuperäiskansaan kuuluvaa kielentutkijaa Yásnaya Elena Aguilar Giliä. Yásnaya Elena asuu kotikylässään Ayutlassa reilun kahden tunnin ajomatkan päässä Oaxacan osavaltion pääkaupungista. Hän sai keväällä 2019 suurta huomiota Meksikon päättävän eliitin edessä pitämällään puheenvuorolla alkuperäiskansojen kielten puhumisen ja säilyttämisen puolesta.
“Ayutlassa on eroja, varsinkin työnjaossa. On ollut vain naisille tarkoitettuja tehtäviä ja odotuksia. Mutta iso osa eroista tuli kolonialismin ja katolisen uskonnon myötä. “
Yásnaya Elenan mukaan osa sukupuoliin liitetyistä eroista on peräisin Espanjan kolonian ajoilta 1500-luvulta. Hän antaa esimerkin mixen kielestä:
“Espanjan kielessä kategorisoidaan sukupuolen mukaan, esimerkiksi sana ’me’, jonka maskuliini on nosotros ja feminiini nosotras. Mutta muissa kielissä on poikkeavia tapoja kategorisoida, joissa sukupuolella ei ole väliä. Espanjan kielessä sukupuoli on todella merkityksellinen, nosotros ja nosotras. Mixen kielessä ei. Sen sijaan merkityksellistä on, kuulutko ryhmään vai oletko sen ulkopuolinen. Jos minulla olisi tässä vieressäni useita ystäviä, voisin sanoa “me, ëëts, olemme Oaxacasta”, tarkoittaen, että kaikki me olemme oaxacalaisia, mutta sinä et. Mutta jos haluaisin sanoa “me, atom, olemme naisia”, tämä sisältäisi myös sinut. “
Meksikon monikulttuurisessa yhteisössä espanjan kielen pakottaminen hallitsevaksi kanssakäymisen muodoksi on ollut merkityksellinen:
“Olin nuori, 13-vuotias, kun tulin kaupunkiin. Ja kyllä minua silloin syrjittiin. Koska en osannut espanjan kieltä. Työskentelin kotiapulaisena. Työskentelin jotta minulle annettaisiin ruokaa ja voisin käydä koulua. Elämä kylässä oli tuolloin todella erilaista, ei ollut ruokaa eikä vaatteita. Herrasväellä, jolle työskentelin ei ollut kärsivällisyyttä. He nipistivät minua, kun en tehnyt asioita oikein. En ymmärtänyt mitään, eivätkä he minua. Puhuin pelkkää zapotecoa ja en ollenkaan espanjaa. Sen ajan ihmisillä oli toisenlaiset ajatukset ja he olivat kopeita. Tällaista oli minun elämäni lapsuudessa. Kovaa, “ Elvira muistelee.
Espanjan kieli on tänä päivänä vallitseva monin paikoin jopa alkuperäiskansojen vuoristokylissä. Yásnaya Elenan mukaan alkuperäiskansojen kielten puhuminen katoaa hälyttävään tahtiin varsinkin kaupungistuneiden kuntakeskusten alueilla. Elvira kuvailee tilannetta omassa kotikylässään, Tanetze de Zaragozassa:
“Ja nyt nuoret eivät enää halua puhua zapotecoa. Heitä hävettää. Minua epäilyttää, kun he sanovat, etteivät muka osaisi tai ymmärtäisi. Mutta eihän omassa kodissaan oppinutta noin vain unohda. Suurin osa lapsista puhuu zapotecoa kotonaan. Kaikki muuttuu kouluun mentäessä. Lapset eivät sen jälkeen enää halua puhua zapotecoa.”
Meksikolainen koulujärjestelmä toimii espanjan kielellä. Opetuksesta alkuperäiskansojen yhteisöissä vastaavat monesti valtion lähettämät opettajat, jotka eivät puhu yhteisön kieltä. Opetus ei siis voi tapahtua lasten äidinkielellä. Kuten mixe-kielen tapauksessa, espanjan kieli kategorisoi, selittää ja arvottaa maailmaa paikallisista kielistä poikkeavalla tavalla. Se myös luo paikallisesta poikkeavan tavan hahmottaa esimerkiksi sukupuolta.Opetuksen ja kielen lisäksi ulkopuolelta ja ylhäältä tulevat näkemykset sukupuolesta ovat läsnä Meksikon valtion ohjelmissa, joiden tarkoituksena on lisätä naisten osallistumista maaseudun yhteisöissä, joissa perinteisesti julkisia virkatehtäviä hoitavat lähinnä miehet. Yásnaya Elena kuvailee:
“On selvää, että erityisesti yhteisöni on varsin avoin sille, että naisillakin on mahdollisuuksia. Ayutla oli ensimmäinen mixe-yhteisö, jossa kunnanjohtajan virkaa toimitti nainen. Tähän mennessä naispuolisia kunnanjohtajia on ollut kolme. Esimerkiksi mayordomon uskonnollinen hallintotehtävä on suurimmassa osassa yhteisöjä varattu vain miehille, mutta minun yhteisössäni myös naiset voivat hoitaa tehtävää. Naisten osallistuminen juontaa juurensa pitkälti siihen, että Ayutlassa naiset ovat aina voineet olla osallisia yhteisöllisestä maanomistajuudesta. Tätä ei tapahdu muissa yhteisöissä. Yleisesti yhteisöjen tavat ovat törmäyskurssilla hallituksen näkemysten kanssa. Hallitus on tehnyt lainsäädännöllisiä uudistuksia, jotka pyrkivät sukupuolten väliseen tasa-arvoon, mutta jättävät täysin huomiotta jokaisen yhteisön sisällä tapahtuvat prosessit. “
Käsitykset sukupuolesta ja naisten yhteiskunnallisesta asemasta ovat politisoituneita. Tähän liittyy länsimainen feministinen liike, joka on pyrkinyt naisten aseman parantamiseen maailmanlaajuisesti. Yásnaya Elena selittää feminististä liikettä ja sukupuolikäsitysten politisoitumista Ruandan sisällissodan osapuolten, hutujen ja tutsien, esimerkin kautta. Hutujen ja tutsien tapauksessa nenän muoto, suomalaiselle tai meksikolaiselle lukijalle yhdentekevä seikka, politisoitiin. Yásnaya Elenan mukaan on aina tilannekohtaista, mihin piirteisiin samaistumme. Kulloinkin sorron kohteina olevat piirteet nousevat lähes aina keskeiseksi osaksi identiteettiämme.
Meksikon hallituksen tapaan myös antropologeja ja esimerkiksi kehitysapua on kritisoitu länsimaisen feminismin naiskäsitysten viemisestä paikallisiin yhteisöihin, joiden naiskäsitykset saattavat olla ristiriidassa niiden kanssa. Kenties itsekin syyllistyin tähän olettaessani, että myös vähemmistöihin kuuluvat meksikolaiset naiset kokisivat sukupuolen ja etnisyyden käsitteet ongelmallisiksi itseni tapaan.
Yásnaya Elenan mukaan ulkopuolelta tuleva feminismi koetaan usein vallankäyttönä. Monissa alkuperäiskansojen kylissä naiset eivät pyri julkisiin hallintotehtäviin, sillä tämä tarkoittaisi suurta määrää työtä ilman korvausta. “Länsimainen feminismi, joka tulee pelastamaan naiset, jättää huomiotta, että meillä on jo olemassa omia prosesseja, joita tulee kunnioittaa,” Yásnaya Elena toteaa.
”Tortillojen tekeminen on myös taidetta”
Tehtyäni haastatteluja eri puolilta Oaxacan osavaltiota olevien naisten kanssa huomaan, että naisten näkemykset tasa-arvosta ovat omistani poikkeavia. Haastattelemani naiset arvostavat itseään osana yhteisöään, eivätkä koe olevansa miesvaltaisen maailman tai kauneusihanteiden uhreja.
“Sanoisin, että afro-meksikolainen nainen on vahva ja iloinen. Sanoisin, että ainut ero mestizojen ja afro-meksikolaisten välillä on ero, jonka teemme puheessamme. Koska täällä Collantesin ja Chivon kylissäkin asuu mestizoja, eivätkä he sen takia lakkaa olemasta naisia kuten mekin. Kaikki me teemme samoja asioita”, toteaa Anai.
Työ koetaan naisia ja miehiä yhdenvertaistavana tekijänä. Naisten ja miesten tehtävät yhteisöissä kuitenkin poikkeavat toisistaan. Haastattelemani naiset eivät koe naisten töitä sortavina, vaan erityisinä ja tärkeinä. “Zapoteco-naisena oleminen liittyy myös kulttuuriin. Esimerkiksi tortillojen tekeminen on myös taidetta”, Elvira pohtii.
Alan epäillä, että tuntemuksissani sukupuolen ja etnisyyden merkityksestä on ennemminkin kyse jostain henkilökohtaisesta. Kiistämättä naisten asemaan Meksikossa liittyviä ongelmia voin tunnustaa, että etnisyyden ja sukupuolen merkitykset ovat korostuneet muutettuani uuteen kulttuuriseen ympäristöön, jonka normit poikkeavat omasta kulttuuristani.
Yásnaya Elena kysyy minulta: “Mitä tarkoitat etnisyydellä? Puhutko identiteetistä?” Hänen mukaansa identiteetti on loppumaton ominaisuuksien kokonaisuus. Identiteetti on myös vastakohdilla leikkimistä: “Tulet Meksikoon ja mixe-alueelle ja tajuat kuuluvasi atom-ryhmään, vaikka et ikinä aiemmin tiennyt tätä, koska et aiemmin ollut osana tätä vastakkainasettelua.”
Mixe-kielen atom viittaa tiettyyn ryhmään kuulumiseen, tiettyjen piirteiden tai näkemysten jakamiseen.
Kuljen jälleen portaita ylös baarissa pyyhkiäkseni yläkerran pöydät. Tällä kertaa humalainen nainen pysäyttää minut. Nainen on aiemmin vessassa kohdatessamme kysynyt alkuperäni sijaan ”Kuinka sinä kestät olla täällä kaikkien miesten keskellä ja vielä selvin päin?”. Hän asettaa kasan kolikoita käteeni.
Nainen on lähdössä toisesta pöydästä, jonka juomaraha kuuluisi baarin meksikolaisille, miespuolisille työntekijöille. ”Ota. Olet ainoa nainen täällä. Miehet ovat…” Nainen näyttää kieltään viitatessaan siihen, mitä miehet hänen mielestään ovat.
Toimitus
- Podcast-lukija: Milla Heikkinen
- Verkkotaitto: Noora Viitala
Lisämateriaaleja
- Yásnaya Elena Aguilar Gil, 2017. Ëëts, atom. Algunos apuntes sobre la identidad indígena. Revista de la Universidad de México.
- Video Elvira Velasco Cruzin kotikylästä Tanetze de Zaragozasta
- Video: Maria Inocencia Roman Catana ja Anai Herrera Hernández osallistuvat kylissään afro-meksikolaisille naisille suunnattuun toimintaan
