Hakuna matata ja kulttuurinen omiminen

Hakuna matata on paitsi Leijonakuningas-elo­ku­vas­ta tuttu lentävä lause, myös Disneyn tava­ra­merk­ki. Animaatioelokuva on vuoden 1994 jul­kai­sun­sa jälkeen kasvanut yhdeksi yhtiön arvok­kaim­mis­ta tuo­te­per­heis­tä, ja tava­ra­merk­ki on varattu Disneyn USA:ssa myy­tä­vil­le vaat­teil­le.

Kesällä 2019 ensi-iltansa sai elokuvan uusi versio. Ennen sen julkaisua zim­babwe­lai­nen aktivisti Shelton Mpala avasi vetoo­muk­sen, jossa vaaditaan Disneya luopumaan tava­ra­mer­kis­tä. Tähän mennessä alle­kir­joit­ta­jia on lähes 200 000, suuri osa itä-Afrikasta. Hakuna matata, “ei huolia”, on yleinen ilmaus swa­hi­lik­si, jota puhutaan alueella laajasti. Lausahdus tuli Keniassa suo­si­tuk­si 1982 platinaa myyneen hit­ti­kap­pa­leen myötä, jonka ker­to­sä­kees­sä termi toistui. 

Vetoomuksen mukaan Hakuna matata ei ole Disneyn keksintö, joten se ei kuulu imma­te­ri­aa­lioi­keuk­sien piiriin. Tavaramerkkiä pidetään louk­kauk­se­na swahilia puhuvia ja koko Afrikkaa kohtaan. Lause on suosittu itäisessä Afrikassa, ja siellä myydään turis­teil­le paljon tuotteita, joissa se esiintyy. Erityisesti Kenian mediassa käydyssä kes­kus­te­lus­sa on kysee­na­lais­tet­tu se että kenia­lai­set itse eivät voi myydä hakuna matata ‑tuotteita USA:ssa.

Keskustelussa kult­tuu­ri­ses­ta omi­mi­ses­ta nostetaan esiin afrik­ka­lai­sen kult­tuu­rin hyö­dyn­tä­mi­nen teki­jä­noi­keuk­sien avulla ja hopu­te­taan myös pai­kal­li­sia hal­li­tuk­sia työs­ken­te­le­mään kult­tuu­ri­pe­rin­nön suo­je­le­mi­sek­si. Tavaramerkkiasiantuntijoiden mukaan kyseessä on vää­rin­kä­si­tys: yhtiö ei omista lausetta eikä voi kieltää ketään käyt­tä­mäs­tä sitä, vaan tava­ra­merk­ki koskee kapeaa tuo­tea­luet­ta USA:ssa. 

Tekijään viit­taa­via mer­kin­tö­jä on löytynyt jo luo­la­maa­lauk­sis­ta, ja esi­mer­kik­si kera­mii­kan val­mis­ta­ja on kerrottu kivi­si­ne­tin avulla jo tuhansia vuosia sitten. Nykyisellä tava­ra­merk­ki­jär­jes­tel­mäl­lä on juurensa 1800-luvun lopun Ranskassa. Merkit ovat alkujaan laadun tae, ja ohjaavat myös valit­ta­maan oikealle taholle jos tuot­tees­sa on jotain vikaa. Laatuperusteluiden lisäksi ne saattavat rajoittaa kau­pal­li­sen kilpailun mah­dol­li­suut­ta.

  1. The Guardian: Disney accused of colo­nia­lism over ‘hakuna matata’ trademark
  2. Quartz Africa: Disney’s decades-old trademark of “hakuna matata” is infu­ria­ting African kiSwahili speakers
  3. Vetoomus
  4. Global News: Disney tra­de­marks ‘hakuna matata,’ petition says it’s cultural appropria­tion
  5. Bloomberg Law News: No (Legal) Worries for Disney in ‘Hakuna Matata’ Trademark Row
  6. Financial Times: African uproar at Disney’s ‘hakuna matata’ trademark
  7. TrademarkNow: Hands Off My Heritage: Cultural Appropriation And Trademarks

[rns_​reactions]

Kirjoittaja

Emmi Huhtaniemi, VTM, on sosiaali- ja kulttuuriantropologi Helsingin yliopistosta. Hän tarkasteli pro gradu -työssään maya-kalenterin loppuun liittynyttä uushenkisyyttä Meksikossa rituaalin ja magian näkökulmista. Emmiä kiinnostavat erityisesti inhimillisen kokemuksen rakentuminen ja tietoisuuden antropologia.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Kommentit

  • Matilda 31.1.2020 klo 13:49

    Kiinnostavaa tietoa. Tosin ns. “kul­tuu­ri­nen omiminen” on aika häilyvä, yhdys­val­ta­lai­sen rotu­kes­kus­te­lun puit­teis­sa luotu Suomeen tuotu käsite, joka perustuu rajoit­tu­nee­seen näke­myk­seen kult­tuu­reis­ta. Kulttuuriseen kehi­tyk­seen kuuluu myös se, että otetaan vai­kut­tei­ta ja asioille, kuten sanoille, annetaan täysin uusia mer­ki­tyk­siä ajan myötä. Historia osoittaa että kaikki mistä ihmisille on hyötyä, omitaan omaan käyttöön, ja tämä näkyy toki eri­tyi­ses­ti myös voittoa tavoit­te­le­vien suu­ry­ri­tys­ten toi­min­nas­sa.

    Toisaalta Disneyn röyhkeys ei ole yllät­tä­vää. Itse asiassa harva nykyään tietää, että koko Leijonakuningas kopioi­tiin elokuvan hahmoja ja juonta myöten 1960-luvulla ilmes­ty­nees­tä japa­ni­lai­ses­ta animesta Kimba the White Lion. Japanilaisten vaa­ti­muk­sis­ta huo­li­mat­ta Disney on kiistänyt syyl­lis­ty­neen­sä elokuvan juonen varas­ta­mi­seen, vaikka monet Leijonakuninkaan tekijät ja ääni­näyt­te­li­jät olivat katsoneet Kimbaa lapsena ja jopa asuneet Japanissa 1980-luvulla, jolloin Kimbasta oli jo tullut yksi maan animealan kult­tuu­ri­sis­ta ikoneista.

    Vastaa

Lue myös nämä:

Maailmanlaajuiset poikkeustilanteet pakottavat meidät pohtimaan vaihtoehtoja matkustamiselle ja kasvokkain tapaamiselle. Yhä useammat tapahtumat on järjestetty kokonaan virtuaalisesti — niin myös monet konferenssit. Toukokuinen antropologian virtuaalikonferenssi tarjosi kiinnostavan sisällön lisäksi ideoita siitä, miltä tapahtumien uudet muodot voivat näyttää tulevaisuudessa.

Ortodoksijuutalaisissa yhteisöissä eruv on symbolinen raja. Sen sisäpuolella saa tehdä sapattina muuten kiellettyjä asioita, kuten kantaa tavaroita tai työntää lastenvaunuja. Laajentaessaan kodin piiriä julkiseen tilaan eruv tuo samalla esiin sapattisääntöjen noudattamista koskevat neuvottelut, mikä on kiinnostavana sivujuonteena Netflixin tuoreessa Unorthodox-sarjassa.

Unisieppari on Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen suojeluesine, joka varjelee lapsia unien tuomilta sairauksilta ja pahoilta hengiltä. Pyöreään kehikkoon punottu verkko, josta roikkuu sulkia ja helmiä, on nykyään tuttu niin koruista, vaatteista kuin sisustuselementeistä.

Akatemiatutkija, etnografi ja dokumentaristi Marjaana Jauhola tutkii konfliktien ja katastrofien jälkeiseen jälleenrakennukseen liittyviä kysymyksiä. Hänen dokumenttivideoitaan on nähty esimerkiksi kirjastoissa ja Vantaan taidemuseo Artsissa. Haastattelussa Jauhola kertoo visuaalisuudesta osana tutkimustyötä ja pohtii, millaisia yleisöjä audiovisuaalinen tutkimus voi parhaimmillaan tavoittaa.