Hakuna matata ja kulttuurinen omiminen

Hakuna matata on paitsi Leijonakuningas-elo­ku­vas­ta tuttu lentävä lause, myös Disneyn tava­ra­merk­ki. Animaatioelokuva on vuoden 1994 jul­kai­sun­sa jälkeen kasvanut yhdeksi yhtiön arvok­kaim­mis­ta tuo­te­per­heis­tä, ja tava­ra­merk­ki on varattu Disneyn USA:ssa myy­tä­vil­le vaat­teil­le.

Kesällä 2019 ensi-iltansa sai elokuvan uusi versio. Ennen sen julkaisua zim­babwe­lai­nen aktivisti Shelton Mpala avasi vetoo­muk­sen, jossa vaaditaan Disneya luopumaan tava­ra­mer­kis­tä. Tähän mennessä alle­kir­joit­ta­jia on lähes 200 000, suuri osa itä-Afrikasta. Hakuna matata, “ei huolia”, on yleinen ilmaus swa­hi­lik­si, jota puhutaan alueella laajasti. Lausahdus tuli Keniassa suo­si­tuk­si 1982 platinaa myyneen hit­ti­kap­pa­leen myötä, jonka ker­to­sä­kees­sä termi toistui. 

Vetoomuksen mukaan Hakuna matata ei ole Disneyn keksintö, joten se ei kuulu imma­te­ri­aa­lioi­keuk­sien piiriin. Tavaramerkkiä pidetään louk­kauk­se­na swahilia puhuvia ja koko Afrikkaa kohtaan. Lause on suosittu itäisessä Afrikassa, ja siellä myydään turis­teil­le paljon tuotteita, joissa se esiintyy. Erityisesti Kenian mediassa käydyssä kes­kus­te­lus­sa on kysee­na­lais­tet­tu se että kenia­lai­set itse eivät voi myydä hakuna matata ‑tuotteita USA:ssa.

Keskustelussa kult­tuu­ri­ses­ta omi­mi­ses­ta nostetaan esiin afrik­ka­lai­sen kult­tuu­rin hyö­dyn­tä­mi­nen teki­jä­noi­keuk­sien avulla ja hopu­te­taan myös pai­kal­li­sia hal­li­tuk­sia työs­ken­te­le­mään kult­tuu­ri­pe­rin­nön suo­je­le­mi­sek­si. Tavaramerkkiasiantuntijoiden mukaan kyseessä on vää­rin­kä­si­tys: yhtiö ei omista lausetta eikä voi kieltää ketään käyt­tä­mäs­tä sitä, vaan tava­ra­merk­ki koskee kapeaa tuo­tea­luet­ta USA:ssa. 

Tekijään viit­taa­via mer­kin­tö­jä on löytynyt jo luo­la­maa­lauk­sis­ta, ja esi­mer­kik­si kera­mii­kan val­mis­ta­ja on kerrottu kivi­si­ne­tin avulla jo tuhansia vuosia sitten. Nykyisellä tava­ra­merk­ki­jär­jes­tel­mäl­lä on juurensa 1800-luvun lopun Ranskassa. Merkit ovat alkujaan laadun tae, ja ohjaavat myös valit­ta­maan oikealle taholle jos tuot­tees­sa on jotain vikaa. Laatuperusteluiden lisäksi ne saattavat rajoittaa kau­pal­li­sen kilpailun mah­dol­li­suut­ta.

  1. The Guardian: Disney accused of colo­nia­lism over ‘hakuna matata’ trademark
  2. Quartz Africa: Disney’s decades-old trademark of “hakuna matata” is infu­ria­ting African kiSwahili speakers
  3. Vetoomus
  4. Global News: Disney tra­de­marks ‘hakuna matata,’ petition says it’s cultural appropria­tion
  5. Bloomberg Law News: No (Legal) Worries for Disney in ‘Hakuna Matata’ Trademark Row
  6. Financial Times: African uproar at Disney’s ‘hakuna matata’ trademark
  7. TrademarkNow: Hands Off My Heritage: Cultural Appropriation And Trademarks

[rns_​reactions]

Kirjoittaja

Emmi Huhtaniemi, VTM, on sosiaali- ja kulttuuriantropologi Helsingin yliopistosta. Hän tarkasteli pro gradu -työssään maya-kalenterin loppuun liittynyttä uushenkisyyttä Meksikossa rituaalin ja magian näkökulmista. Emmiä kiinnostavat erityisesti inhimillisen kokemuksen rakentuminen ja tietoisuuden antropologia.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Lavatanssit ovat tulleet parin kolmen vuosikymmenen aikana unohdukseen vaipuvasta kansanperinteestä osaksi kansallista kulttuuriperintöämme. Vanhojen ihmisten nuoruudenmuistelut kertovat eloisasta lavatanssikulttuurista. Muisteluissa nuorten tanssijoiden kokemuksista kerrotaan läheltä liikettä, aisteja ja tunteita.

Uskonto on varsin tavallinen aihe kirjallisuudessa, elokuvissa ja tv-sarjoissa, mutta suurelle yleisölle tehdyissä elektronisissa peleissä se on harvinaisempi. Miten uskontoa käsitellään peleissä sen ollessa mukana, ja miksi peliala poikkeaa tässä muista viihteen ja kulttuurin aloista?