Hakuna matata on paitsi Leijonakuningas-elokuvasta tuttu lentävä lause, myös Disneyn tavaramerkki. Animaatioelokuva on vuoden 1994 julkaisunsa jälkeen kasvanut yhdeksi yhtiön arvokkaimmista tuoteperheistä, ja tavaramerkki on varattu Disneyn USA:ssa myytäville vaatteille.
Kesällä 2019 ensi-iltansa sai elokuvan uusi versio. Ennen sen julkaisua zimbabwelainen aktivisti Shelton Mpala avasi vetoomuksen, jossa vaaditaan Disneya luopumaan tavaramerkistä. Tähän mennessä allekirjoittajia on lähes 200 000, suuri osa itä-Afrikasta. Hakuna matata, “ei huolia”, on yleinen ilmaus swahiliksi, jota puhutaan alueella laajasti. Lausahdus tuli Keniassa suosituksi 1982 platinaa myyneen hittikappaleen myötä, jonka kertosäkeessä termi toistui.
Vetoomuksen mukaan Hakuna matata ei ole Disneyn keksintö, joten se ei kuulu immateriaalioikeuksien piiriin. Tavaramerkkiä pidetään loukkauksena swahilia puhuvia ja koko Afrikkaa kohtaan. Lause on suosittu itäisessä Afrikassa, ja siellä myydään turisteille paljon tuotteita, joissa se esiintyy. Erityisesti Kenian mediassa käydyssä keskustelussa on kyseenalaistettu se että kenialaiset itse eivät voi myydä hakuna matata -tuotteita USA:ssa.
Keskustelussa kulttuurisesta omimisesta nostetaan esiin afrikkalaisen kulttuurin hyödyntäminen tekijänoikeuksien avulla ja hoputetaan myös paikallisia hallituksia työskentelemään kulttuuriperinnön suojelemiseksi. Tavaramerkkiasiantuntijoiden mukaan kyseessä on väärinkäsitys: yhtiö ei omista lausetta eikä voi kieltää ketään käyttämästä sitä, vaan tavaramerkki koskee kapeaa tuotealuetta USA:ssa.
Tekijään viittaavia merkintöjä on löytynyt jo luolamaalauksista, ja esimerkiksi keramiikan valmistaja on kerrottu kivisinetin avulla jo tuhansia vuosia sitten. Nykyisellä tavaramerkkijärjestelmällä on juurensa 1800-luvun lopun Ranskassa. Merkit ovat alkujaan laadun tae, ja ohjaavat myös valittamaan oikealle taholle jos tuotteessa on jotain vikaa. Laatuperusteluiden lisäksi ne saattavat rajoittaa kaupallisen kilpailun mahdollisuutta.
Lukemista
- The Guardian: Disney accused of colonialism over ‘hakuna matata’ trademark
- Quartz Africa: Disney’s decades-old trademark of “hakuna matata” is infuriating African kiSwahili speakers
- Vetoomus
- Global News: Disney trademarks ‘hakuna matata,’ petition says it’s cultural appropriation
- Bloomberg Law News: No (Legal) Worries for Disney in ‘Hakuna Matata’ Trademark Row
- Financial Times: African uproar at Disney’s ‘hakuna matata’ trademark
- TrademarkNow: Hands Off My Heritage: Cultural Appropriation And Trademarks
Kiinnostavaa tietoa. Tosin ns. “kultuurinen omiminen” on aika häilyvä, yhdysvaltalaisen rotukeskustelun puitteissa luotu Suomeen tuotu käsite, joka perustuu rajoittuneeseen näkemykseen kulttuureista. Kulttuuriseen kehitykseen kuuluu myös se, että otetaan vaikutteita ja asioille, kuten sanoille, annetaan täysin uusia merkityksiä ajan myötä. Historia osoittaa että kaikki mistä ihmisille on hyötyä, omitaan omaan käyttöön, ja tämä näkyy toki erityisesti myös voittoa tavoittelevien suuryritysten toiminnassa.
Toisaalta Disneyn röyhkeys ei ole yllättävää. Itse asiassa harva nykyään tietää, että koko Leijonakuningas kopioitiin elokuvan hahmoja ja juonta myöten 1960-luvulla ilmestyneestä japanilaisesta animesta Kimba the White Lion. Japanilaisten vaatimuksista huolimatta Disney on kiistänyt syyllistyneensä elokuvan juonen varastamiseen, vaikka monet Leijonakuninkaan tekijät ja ääninäyttelijät olivat katsoneet Kimbaa lapsena ja jopa asuneet Japanissa 1980-luvulla, jolloin Kimbasta oli jo tullut yksi maan animealan kulttuurisista ikoneista.