Amerikan alkuperäiskansojen kosmologiaa

Karibianmeren saarille saapuneet espan­ja­lai­set val­loit­ta­jat pyrkivät sel­vit­tä­mään 1500-luvun alussa, onko pai­kal­li­sil­la sielua. Kysymys oli keskeinen löy­tö­ret­kien kannalta, sillä vain ihmisiä joilla on sielu, voidaan kään­nyt­tää kris­ti­nus­koon. Saarten pai­kal­li­sia asukkaita taas kiinnosti tutkia val­loit­ta­jien ruumiita. He hukut­ti­vat saa­pu­nei­ta ja tark­kai­li­vat, mätä­ne­vät­kö kehot kuoleman jälkeen.

Nämä erilaiset kiin­nos­tuk­sen kohteet kertovat hyvin eri­lai­sis­ta kos­mo­lo­giois­ta. Eurooppalaisten maa­il­man­ku­van mukaan vain ihmisellä on sielu tai henki, yksi­löl­li­nen eri­tyi­syys, joka erottaa ihmiset eläimistä. Vuosisatojen kuluessa, evo­luu­tio­ajat­te­lun myötä, näkemys on laa­jen­tu­nut käsit­tä­mään ihmiset yhtenä eläin­la­ji­na, mutta edelleen muista eri­lai­se­na. Kosmologian pohjalla on ajatus fyy­si­ses­tä yhtey­des­tä, jossa kehon bio­lo­gi­sen materian ja DNA:n kautta ihminen on osa muuta luo­ma­kun­taa. Yksilöllinen henki taas tekee kustakin ihmisestä ainutlaatuisen.

Amerikan alku­pe­räis­väes­tö­jen kos­mo­lo­giois­sa on päin­vas­tai­nen oletus: henki on kaikkia lajeja yhdistävä tekijä, mutta kehot ovat erilaisia ja yksilöllisiä.

Eurooppalaisista poiketen, kari­bia­lai­set eivät epäilleet muu­ka­lais­ten sielujen ole­mas­sao­loa. He halusivat sen sijaan tietää, olivatko näiden sielujen kehot ihmisten kehoja; vai kenties yli­luon­nol­lis­ten olentojen, jotka eivät mätäne ja kykenevät muut­ta­maan olomuotoaan.

Amerikan alku­pe­räis­kan­so­jen perin­teis­sä kehon muok­kaa­mi­nen ja koristelu on keskeistä. Perinteisen kos­mo­lo­gian valossa kehon meta­mor­foo­si vastaa samaa kuin espan­ja­lai­sil­le val­loit­ta­jil­le hen­gel­li­nen käännytys. Siinä, missä hen­gel­li­nen muutos muokkaa ihmisen olemusta ja iden­ti­teet­tiä perin­poh­jai­ses­ti, alku­pe­räi­sa­me­rik­ka­lai­ses­sa ajat­te­lus­sa kehon muok­kaa­mi­sen tai koris­te­lun avulla — vaat­teil­la, tatuoin­neil­la tai naamiota käyt­tä­mäl­lä — saadaan käyttöön erityisiä kykyjä tai omi­nai­suuk­sia. Esimerkiksi eläin­naa­mio ei peitä sitä käyttävää ihmistä, vaan toimii sukellus- tai ava­ruus­pu­vun tavoin laa­jen­taen kehon mahdollisuuksia.

[rns_​reactions]

Kirjoittaja

Emmi Huhtaniemi, VTM, on sosiaali- ja kulttuuriantropologi Helsingin yliopistosta. Hän tarkasteli pro gradu -työssään maya-kalenterin loppuun liittynyttä uushenkisyyttä Meksikossa rituaalin ja magian näkökulmista. Emmiä kiinnostavat erityisesti inhimillisen kokemuksen rakentuminen ja tietoisuuden antropologia.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Osa vapaaehtoisesti lapsettomista henkilöistä haluaisi hakeutua pysyvän ehkäisykeinon tarjoavaan sterilisaatiotoimenpiteeseen. Suomen steriloimislaissa määriteltyjen kriteerien vuoksi he joutuvat kuitenkin yleensä odottamaan kolmenkymmenen vuoden ikärajan täyttymistä saadakseen lähetteen toimenpiteeseen. Toimenpiteen tiukka sääntely viestii siitä, että kulttuurissamme elää yhä vahvoja lisääntymiseen liittyviä normeja.

Päätös kieltäytyä koronarokotteesta voi perustua moniin syihin. Huoli rokotteen mahdollisista haitoista sekä epäluottamus viranomaistoimijoita kohtaan on yleistä. Epäluottamuksen syvenemisen ja rokotekeskustelun polarisoitumisen ehkäisemiseksi on syytä pyrkiä ymmärtämään, mistä huoli ja kritiikki rokottamista kohtaan kumpuavat.