Amerikan alkuperäiskansojen kosmologiaa

Karibianmeren saarille saapuneet espan­ja­lai­set val­loit­ta­jat pyrkivät sel­vit­tä­mään 1500-luvun alussa, onko pai­kal­li­sil­la sielua. Kysymys oli keskeinen löy­tö­ret­kien kannalta, sillä vain ihmisiä joilla on sielu, voidaan kään­nyt­tää kris­ti­nus­koon. Saarten pai­kal­li­sia asukkaita taas kiinnosti tutkia val­loit­ta­jien ruumiita. He hukut­ti­vat saa­pu­nei­ta ja tark­kai­li­vat, mätä­ne­vät­kö kehot kuoleman jälkeen.

Nämä erilaiset kiin­nos­tuk­sen kohteet kertovat hyvin eri­lai­sis­ta kos­mo­lo­giois­ta. Eurooppalaisten maa­il­man­ku­van mukaan vain ihmisellä on sielu tai henki, yksi­löl­li­nen eri­tyi­syys, joka erottaa ihmiset eläimistä. Vuosisatojen kuluessa, evo­luu­tio­ajat­te­lun myötä, näkemys on laa­jen­tu­nut käsit­tä­mään ihmiset yhtenä eläin­la­ji­na, mutta edelleen muista eri­lai­se­na. Kosmologian pohjalla on ajatus fyy­si­ses­tä yhtey­des­tä, jossa kehon bio­lo­gi­sen materian ja DNA:n kautta ihminen on osa muuta luo­ma­kun­taa. Yksilöllinen henki taas tekee kustakin ihmisestä ainut­laa­tui­sen.

Amerikan alku­pe­räis­väes­tö­jen kos­mo­lo­giois­sa on päin­vas­tai­nen oletus: henki on kaikkia lajeja yhdistävä tekijä, mutta kehot ovat erilaisia ja yksi­löl­li­siä.

Eurooppalaisista poiketen, kari­bia­lai­set eivät epäilleet muu­ka­lais­ten sielujen ole­mas­sao­loa. He halusivat sen sijaan tietää, olivatko näiden sielujen kehot ihmisten kehoja; vai kenties yli­luon­nol­lis­ten olentojen, jotka eivät mätäne ja kykenevät muut­ta­maan olo­muo­to­aan.

Amerikan alku­pe­räis­kan­so­jen perin­teis­sä kehon muok­kaa­mi­nen ja koristelu on keskeistä. Perinteisen kos­mo­lo­gian valossa kehon meta­mor­foo­si vastaa samaa kuin espan­ja­lai­sil­le val­loit­ta­jil­le hen­gel­li­nen käännytys. Siinä, missä hen­gel­li­nen muutos muokkaa ihmisen olemusta ja iden­ti­teet­tiä perin­poh­jai­ses­ti, alku­pe­räi­sa­me­rik­ka­lai­ses­sa ajat­te­lus­sa kehon muok­kaa­mi­sen tai koris­te­lun avulla — vaat­teil­la, tatuoin­neil­la tai naamiota käyt­tä­mäl­lä — saadaan käyttöön erityisiä kykyjä tai omi­nai­suuk­sia. Esimerkiksi eläin­naa­mio ei peitä sitä käyttävää ihmistä, vaan toimii sukellus- tai ava­ruus­pu­vun tavoin laa­jen­taen kehon mah­dol­li­suuk­sia.

[rns_​reactions]

Kirjoittaja

Emmi Huhtaniemi, VTM, on sosiaali- ja kulttuuriantropologi Helsingin yliopistosta. Hän tarkasteli pro gradu -työssään maya-kalenterin loppuun liittynyttä uushenkisyyttä Meksikossa rituaalin ja magian näkökulmista. Emmiä kiinnostavat erityisesti inhimillisen kokemuksen rakentuminen ja tietoisuuden antropologia.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Body suspensionissa haastetaan koukuissa roikkumalla sekä itseä että kehoon ja kipuun liitettyjä kulttuurisia käytäntöjä. Vapaaehtoisesti valittuna kipu näyttäytyy negatiivisen ja sairauteen liitettävän aistimuksen sijaan positiivisena välineenä arkielämästä poikkeavaan keholliseen olemassaoloon. Kivun ja kehollisen leikin välisessä vuorovaikutuksessa itsestäänselvänä pidetty kyseenalaistuu ja tulee näkyväksi muodostaen näin body suspensionin haastavan hauskuuden.

Steinerpedagogiset varhaiskasvattajat kokevat lasten muuttuneen viime vuosikymmenten aikana. Yhä useammat lapset “tietävät kaikesta kaiken ja puhuvat kuin pienet aikuiset” mutta eivät liity leikkiin, eivät selviä vastoinkäymisistä, eivätkä osaa käyttää käsiään. Näin käy, kun yhteiskunta keskittyy älyyn, tietoon ja tuottavuuteen.

Kuukautiset olivat häpeällinen ja piilotettava asia vielä silloin, kun ensimmäisiä tehdasvalmisteisia kuukautissiteitä alettiin mainostaa Suomessa 1900-luvun alussa. Kuukautistuotteiden markkinoinnilla on ollut keskeinen rooli kuukautiskäsitysten muokkaamisessa länsimaissa ja kaupallisuus määrittää edelleen julkista puhetta asiasta. Nyt “kuukautisvallankumous” sekä murtaa tabuja että luo pohjaa uudenlaiselle bisnekselle kuukautisten ympärillä.