Karibianmeren saarille saapuneet espanjalaiset valloittajat pyrkivät selvittämään 1500-luvun alussa, onko paikallisilla sielua. Kysymys oli keskeinen löytöretkien kannalta, sillä vain ihmisiä joilla on sielu, voidaan käännyttää kristinuskoon. Saarten paikallisia asukkaita taas kiinnosti tutkia valloittajien ruumiita. He hukuttivat saapuneita ja tarkkailivat, mätänevätkö kehot kuoleman jälkeen.
Nämä erilaiset kiinnostuksen kohteet kertovat hyvin erilaisista kosmologioista. Eurooppalaisten maailmankuvan mukaan vain ihmisellä on sielu tai henki, yksilöllinen erityisyys, joka erottaa ihmiset eläimistä. Vuosisatojen kuluessa, evoluutioajattelun myötä, näkemys on laajentunut käsittämään ihmiset yhtenä eläinlajina, mutta edelleen muista erilaisena. Kosmologian pohjalla on ajatus fyysisestä yhteydestä, jossa kehon biologisen materian ja DNA:n kautta ihminen on osa muuta luomakuntaa. Yksilöllinen henki taas tekee kustakin ihmisestä ainutlaatuisen.
Amerikan alkuperäisväestöjen kosmologioissa on päinvastainen oletus: henki on kaikkia lajeja yhdistävä tekijä, mutta kehot ovat erilaisia ja yksilöllisiä.
Eurooppalaisista poiketen, karibialaiset eivät epäilleet muukalaisten sielujen olemassaoloa. He halusivat sen sijaan tietää, olivatko näiden sielujen kehot ihmisten kehoja; vai kenties yliluonnollisten olentojen, jotka eivät mätäne ja kykenevät muuttamaan olomuotoaan.
Amerikan alkuperäiskansojen perinteissä kehon muokkaaminen ja koristelu on keskeistä. Perinteisen kosmologian valossa kehon metamorfoosi vastaa samaa kuin espanjalaisille valloittajille hengellinen käännytys. Siinä, missä hengellinen muutos muokkaa ihmisen olemusta ja identiteettiä perinpohjaisesti, alkuperäisamerikkalaisessa ajattelussa kehon muokkaamisen tai koristelun avulla – vaatteilla, tatuoinneilla tai naamiota käyttämällä – saadaan käyttöön erityisiä kykyjä tai ominaisuuksia. Esimerkiksi eläinnaamio ei peitä sitä käyttävää ihmistä, vaan toimii sukellus- tai avaruuspuvun tavoin laajentaen kehon mahdollisuuksia.
Lukemista
- Viveiros de Castro (1998): Cosmological Deixis and Amerindian Perspectivism
