Niinistö, Trump ja hulluuden suvereniteetti

Yhdysvaltojen ja Suomen pre­si­den­tit pitivät Valkoisessa talossa leh­dis­tö­ti­lai­suu­den. Tapahtumassa juh­lis­tet­tiin sitä, että on kulunut 100 vuotta siitä kun USA tunnusti Suomen itse­näi­syy­den eli suve­re­ni­tee­tin: yksi­noi­keu­den hallita omaa aluettaan. Tilaisuus kääntyi kuitenkin isän­tä­maan sisä­po­li­tii­kan kiis­toi­hin tavalla, joka kiinnitti huomiota itse USA:n suve­re­ni­tee­tin ongelmiin.

Lehdistötilaisuuden mer­kit­tä­vin yksi­tyis­koh­ta oli suuri kontrasti Niinistön ja Trumpin olemusten ja ulos­an­tien välillä. Niinistö oli vakava, liikkui vähän ja puhui itselleen omi­nai­sel­la asial­li­sel­la sävyllä, muutamaa kätkettyä piikkiä lukuun ottamatta. Trump taas käytti useita erilaisia puhe­tyy­le­jä. Virallista puhettaan hän luki mon­o­to­ni­sel­la sävyllä paperista, pysähtyen vähän väliä kom­men­toi­maan sitä iro­ni­ses­ti, ikäänkuin tehden eroa hänelle kir­joi­te­tun tekstin ja omien näke­mys­ten­sä välillä.

Kolmatta puhe­tyy­liä Trump käytti vas­ta­tes­saan lehdistön kysy­myk­siin. Tämä oli se Trump, josta toi­mit­ta­jat ovat repineet otsikoita viime vuodet: oma­hy­väi­nen, laver­te­le­va, infan­tii­li ja vas­tus­ta­ji­aan panet­te­le­va. Ero Niinistön ilmai­su­tyy­liin oli suuri. Antropologi Michael Lempertin mukaan ame­rik­ka­lai­ses­sa poli­tii­kas­sa tällaista perin­teis­tä “suoraa puhetta” ei pidetä enää vil­pit­tö­mä­nä. Trump sekoittaa pakan puhumalla niin sekavia, että tuntuu mah­dot­to­mal­ta ajatella sen olevan vil­pil­lis­tä – hänen puheensa vaikuttaa olevan “hullun todel­lis­ta”. Toisaalta Lempert toteaa, että Trumpin ruu­miin­kie­li ja eleet ovat hyvin ennus­tet­ta­via ja saman­lai­sia kuin muillakin polii­ti­koil­la: toistolla on tärkeä merkitys, ja lisäksi erilaiset käsillä tehdyt eleet ryt­mit­tä­vät puhetta ja tukevat sen sisältöä.

Antropologit Aurora Donzelli ja Alexandra Bugden ovat ana­ly­soi­neet Trumpin kie­len­käyt­töä, ja toteavat sen olevan täynnä toimintaa koskevia ilmaisuja kuten “minä lupaan” ja “minä vakuutan”, ja lisäksi lauseita, joista on karsittu kaikki yli­mää­räi­nen, kuten “Väärin!” tai “Surullista”. Nämä tyy­li­kei­not saavat Trumpin vai­kut­ta­maan rehel­li­sel­tä ver­rat­tu­na muihin ame­rik­ka­lais­po­lii­tik­koi­hin.

Yleensä tällaista oma­laa­tuis­ta mutta joh­don­mu­kais­ta puhetta kuullaan vain yhteis­kun­nan reu­na­mil­la. USA:n poli­tii­kas­sa siitä on kuitenkin tullut val­ta­vir­taa, koska se vaikuttaa osalle äänes­tä­jis­tä vakiin­tu­nut­ta poliit­tis­ta ilmai­su­tyy­liä vil­pit­tö­mäm­mäl­tä. Niinistö viittasi puhees­saan epä­suo­ras­ti kir­jai­li­ja Oscar Wilden kyynikon mää­ri­tel­mään – “tietää kaiken hinnan, eikä minkään arvoa” – kehot­taes­saan Trumpia suo­je­le­maan maan demo­kra­ti­aa. Tässä on ajan henki: jos poli­tii­kas­sa ei palkita vil­pit­tö­myyt­tä, kyynikot menes­ty­vät parhaiten.

Kun val­lan­pi­tä­jien puhe vaikuttaa hullulta, on syytä huolestua. Sosiologi Risto Alapuro on kir­joit­ta­nut Suomen sisäl­lis­so­dan alkaneen tilan­tees­sa, jossa oli “jakau­tu­nut suve­re­ni­teet­ti”: kaksi kil­pai­le­vaa näkemystä siitä, kenellä on yksi­noi­keus hallita maata. Trumpilla taas on hulluuden suve­re­ni­teet­ti: hänen tapansa tehdä poli­tiik­kaa on niin erikoista, että hän on tullut luoneeksi kil­pai­le­van näke­myk­sen siitä, millä perus­teil­la maata tulee hallita. Monet ame­rik­ka­lai­set poli­tii­kan tutkijat ovatkin sanoneet, että jos Trump joutuu väis­ty­mään vir­ka­syyt­teen vuoksi, laa­ja­mit­tai­sen väki­val­lan riski maassa on suuri. Niinistöä mukaillen: Jos ei tiedä minkään arvoa, ei pysty suo­je­le­maan demo­kra­ti­aa. 

  1. Alapuro, Risto. 2017. Valtio ja val­lan­ku­mous Suomessa. Vastapaino.
  2. Donzelli, Aurora ja Alexandra Powell Bugden. 2019. “The ‘Tiny Hand’ of Donald Trump and the Metapragmatics of Typographic Parody.” Signs and Society 7 (2): 217 – 244.
  3. Koskenalho, Ninnu. 2016. Viihdyttäjästä val­tion­joh­ta­jak­si. AntroBlogi. 
  4. Lempert, Michael ja Michael Silverstein. 2012. Creatures of Politics: Media, Message, and the American Presidency. Bloomington, Ind: Indiana University Press.
  5. Lempert, Michael. 2018. “On the Pragmatic Poetry of Pose: Gesture, Parallelism, Politics.” Signs and Society 6 (1): 120 – 46.

Kirjoittaja

Heikki Wilenius on antropologi, kouluttaja ja ohjelmoija, ja kuuluu Antroblogin toimituskuntaan. Hän tekee Helsingin yliopistossa väitöskirjaa jaavalaisesta paikallispolitiikasta.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Kommentit

  • kimmo koivisto 8.10.2019 klo 21:26

    Taas hyvä, laadukas analyysi Usan poli­tii­kas­ta. Pellejä on vaikea paro­dioi­da millään tavalla. Niin kuin Pelle Miljoona lauloi aikoinaan: Mä en jumaloi Amerikkaa. Amerikka vapaa maa, siellä kum­mit­te­lee ku klux klan ja hallitsee CIA… tai miten se oli. Mitä se nyt on twitteri miehen käsissä! Jos maapallon elämä ei vielä lopu, niin meillä on hullu klovni joka sen voi räjäyttää! Lisää tällaista syvä­ana­lyy­siä! Olen ylpeä saa­des­sa­ni lukea tasokasta, syväl­lis­tä jour­na­lis­mia.

    Parhain terveisin, Kimmo Koivisto.

    Vastaa
  • kimmotapiokoivisto@​outlook.​com 9.10.2019 klo 05:53

    Tämä on Trumpin pro­pa­gan­daa ja twiitter hulluutta, tie­tä­mät­tö­myyt­tä ja sivis­ty­mät­tö­myyt­tä. Tämä uutis­nurk­ka

    meni pintaa syvem­mäl­le, se on viiltävää analyysiä nyky­ame­ri­kan viliistä lännestä. Pelle Miljoona lauloi aikoinaan kap­pa­leen­sa Mä en jumaloi Amerikkaa, amerikka vapaa maa, siellä kum­mit­te­lee ku klux klan, hallitsee CIA

    Tämä on ehkä ajan­koh­tai­sem­pi kappale nyt kuin silloin kun se ilmestyi 1970-luvun lop­pu­vai­heis­sa.

    Tätä lisää! Terveisin, Kimmo Koivisto.

    Vastaa
  • kimmo koivisto 9.10.2019 klo 06:13

    Lähetin kom­ment­ti­ni juttuun. Julkaistaanko se? T. Kimmo Koivisto.

    Vastaa

Lue myös nämä:

Flintin kaupungissa, Michiganissa vuonna 2014 alkaneen vesikriisin seurauksena kymmenet tuhannet ihmiset sairastuivat lyijymyrkytykseen ja koko kaupungin luottamus viranomaisiin rapautui. Flintin kriisi on nykypäivän esimerkki siitä, mitä voi tapahtua kun valtio nostaa taloudelliset intressit ihmisten hyvinvoinnin edelle ja toimii demokraattisen päätöksenteon vastaisesti. Vaikka paikalliset onnistuivat omalla aktiivisuudellaan saamaan viranomaiset vastuuseen teoistaan, ei kriisi ole vielä ohi.

Klassisessa luonnon ja kulttuurin kahtiajaossa eläinten on nähty voivan olla kulttuurissa läsnä vain valtasuhteen kautta, eli ihmisen kesyttäminä koti- tai lemmikkieläiminä. Ihmisen suhdetta muihin lajeihin ei voi kuitenkaan täysin erottaa ihmisten keskinäisestä sosiaalisesta kanssakäymisestä, sillä sekä ihmiset että eläimet ovat omaksuneet toisensa omiin kulttuureihinsa.