Pandemian paikalliset ratkaisut

Suomen ensimmäisten COVID-19-tartuntojen paljastuttua useita taudille altistuneita on määrätty karanteeniin. Heidän tulisi pysytellä kotosalla eikä esimerkiksi kaupassa asiointi ole sallittua. Viime viikolla kuitenkin uutisoitiin tapauksesta, jossa karanteeniin määrättyjä lapsia olisi nähty Helsingin Viikin K-supermarketissa.

Yksilön liikkumisvapautta rajoittava karanteeni on vakava varotoimi, joten miksi sitä rikotaan? Eräs selitys saattaa piillä siinä, että kun uusi koronavirus ei viranomaisten mukaan ole juuri kausi-influenssaa vaarallisempi, voi karanteenia olla yksilötasolla vaikea ottaa vakavasti.

COVID-19 -tartunnoista tiedottavan THL:n tehtävänä on valistaa kansaa tilanteen vakavuudesta. Samalla on kuitenkin vältettävä aiheettoman pelon synnyttämistä. Tehtävä on hankala, sillä se vaatii tasapainottelua kahden varsin erilaisen tavoitteen kanssa.

Käytännön tasolla lopputulemana voi olla, että faktoja voidaan joutua kertomaan valikoiden. Tällainen toiminta voidaan johtaa filosofi Platonin valtioteoriaan, jonka mukaan valtion johtajat ja edustajat ovat ainoita, joilla on oikeus (ja tarvittaessa myös velvollisuus) valehdella, jos se palvelee suurempaa hyötyä.

Uusi koronavirus lisättiin Suomessa helmikuun puolivälissä vähin äänin yleisvaarallisten tartuntatautien listalle. WHO:n mukaan kuolleisuus koronavirukseen on noin 3,4%, mikä on 20-100 kertaa kausi-influenssaa korkeampi.

Lentoliikenteen voimakas rajoittaminen olisi saattanut rajoittaa taudin leviämistä Suomeen. Silti siihen ei ole haluttu viranomaisten toimesta puuttua. Pääosa suomalaisten lennoista on ulkomaille kohdistuvaa vapaa-ajan matkailua, mutta myös työmatkojen osuus on huomattava.

Nykymaailmassa turismin merkitys on niin suuri, että siihen on vaikea puuttua. Kyse on turismin taloudellisesta arvosta, mutta myös yksilön subjektiivisesta oikeudesta matkustaa. Suomessa perustuslaki takaa liikkumisvapauden. Kriisitilanteessa yksilönvapautta korostavat arvot joutuvat törmäyskurssille kansalaisten suojelemisen kanssa.

Globaalit ilmiöt kuten COVID-19 aikaansaavat paikallisia reaktioita. Tällaisia maailmanlaajuisesti paikallistasolla vaikuttavia ilmiöitä kutsutaan glokaaleiksi. Esimerkiksi Kiina, ja sittemmin Italia, ovat käyttäneet kovia otteita koronaepidemian kuriin saamiseksi. Näissä maissa kokonaisia kaupunkeja on eristetty. Siinä missä Suomessa karanteeni käytännössä perustuu suostumukseen, Kiinassa ihmisiä on jopa lukittu asuntoihinsa ulkopuolelta.

Mennäänkö talous vai ihminen edellä – ja jos mennään, niin missä? Helposti voisi ajatella, että Euroopassa halutaan pitää talous ja yhteiskunta pyörimässä normaaliin tapaan, vaikka se vaatisi muutaman kuolonuhrin. Toisaalta Kiinan hallinnon toimissa ei välttämättä ole kyse ihmishenkien asettamisesta talouden edelle. Ehkä on vain laskettu, että epidemian nopea ratkaiseminen tulee lopulta myös kansantaloudellisesti edullisemmaksi.

Raaka-aineiden monimutkaiset toimitusketjut ja kansainvälisen kaupan herkkyys voivat aikaansaada tilanteen, jossa jo hieman influenssaa vakavampi tauti voi aiheuttaa arkielämää huomattavasti heikentäviä talousvaikutuksia.

Siinä missä monien keskustelupalstojen kauhukuvat pohjaavat katastrofielokuvien tarjoamaan kuvastoon, voi koronaviruksen suurin uhkakuva liittyä apteekin ja lähikaupan tyhjeneviin hyllyihin. Matkailualan pienyrittäjille kyse voi olla myös toimeentulon menettämisestä.