Vihainen kissa, Seppo-koira ja muut inhimillistetyt somelemmikit

Sosiaalisessa mediassa on yhä enemmän ja yhä suositumpia tilejä lemmikkieläinten nimissä. Vaikka tilit ja päivitykset ovat ihmisten tekeminä, voi tilejä pitää seurauksena lemmikkien ja ihmisten muuttuvista suhteista.

Lemmikkieläinten määrä on kasvanut Suomessa. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2016 jokin lem­mik­kie­läin oli 35 pro­sen­til­la koti­ta­louk­sis­ta. Koiria oli vuonna 2016 noin 800 000, mikä on 170 000 koiraa enemmän kuin vuonna 2012. Kissoja oli vuonna 2016 noin 600 000. Niiden määrä oli pysynyt vakaana neljän vuoden takaiseen ver­rat­tu­na.

Samaan aikaan on lisään­ty­nyt myös lem­mik­kie­läin­ten esiin­ty­mi­nen sosi­aa­li­ses­sa mediassa. Yhä useam­mas­ta lem­mi­kis­tä on tullut ”sometähti”, jolla on oma profiili ja joka näyttää kir­joit­ta­van aja­tuk­si­aan ja teke­mi­si­ään kuvien sekä joskus myös videoiden kera sosi­aa­li­seen mediaan. Monilla lem­mik­kie­läi­mil­lä niin Suomessa kuin muualla maa­il­mas­sa on omat tilit useissa eri some­ka­na­vis­sa ja paljon seuraajia. 

Suuri osa some­lem­mi­keis­tä on koiria, mutta toki somessa seik­kai­lee myös muita eläimiä. Yksi ensim­mäi­sis­tä some­lem­mi­keis­tä lienee ollut mutaation seu­rauk­se­na pahan­tuu­li­sel­ta näyttänyt kissa Grumpy Cat. Yksi tun­ne­tuim­mis­ta taas on sika Esther the Wonder Pig, jolla on Facebookissa yli puo­li­tois­ta miljoonaa seuraajaa.

Esther on siinä mielessä poik­keuk­sel­li­nen some­lem­mik­ki, että se lasketaan tuo­tan­toe­läi­mek­si, vaikka se elää lemmikin elämää. Omistajilleen Esther myytiin mini­pos­su­na. Ajan myötä kävi selväksi, ettei Esther ole minipossu vaan nyt jo täy­si­kas­vui­nen emakko. Somelemmikit ovat pää­sään­töi­ses­ti nisäk­käi­tä, kenties koska niitä pidetään usein kuvauk­sel­li­sem­pi­na ja ilmeik­kääm­pi­nä muihin eläin­la­jei­hin ver­rat­tu­na.

Suomessa tun­net­tu­ja some­koi­ria ovat esi­mer­kik­si nyt jo edes­men­nyt Kyösti ja hänen kaverinsa Hilppa. Kyöstin poismenon jälkeen per­hee­seen on tullut uusi koira Ilpo, jolla ei ole vielä omaa tiliä, mutta jonka tekemisiä voi seurata Hilpan tilin kautta. 

Muita laajan seu­raa­ja­kun­nan omaavia some­koi­ria ovat Seppo-koira, Topi the Dog ja Topi the corgi, joista jokai­sel­la on oma per­soo­nal­li­nen tyylinsä esiintyä sosi­aa­li­ses­sa mediassa.

Grumpy cat. Kuva: Gage Skidmore (CC BY-SA 2.0)

Posthumanismi: ihmiskeskeisyydestä lajien väliseen toimintaan

Posthumanismilla tar­koi­te­taan aja­tus­suun­taus­ta, joka kysee­na­lais­taa ihmis­kes­kei­syy­den ja läh­tö­koh­tai­sen eron inhi­mil­li­sen ja ei-inhi­mil­li­sen välillä. Samalla post­hu­ma­nis­ti­nen lähes­ty­mis­ta­pa kysee­na­lais­taa totutut näke­myk­set lajien­vä­li­sis­tä eroista. Ihminen palau­te­taan osaksi luontoa, muiden eläinten joukkoon. Posthumanistisen ajattelun myötä luovutaan aja­tuk­ses­ta, jonka mukaan ihminen on kaiken mittapuu tai luo­ma­kun­nan kruunu, ja kaikki muu elollinen on ihmisen rajat­to­mas­ti hyö­dyn­net­tä­vis­sä. 

Esimerkkejä post­hu­ma­nis­ti­sen ajattelun sovel­ta­mi­ses­ta käy­tän­töön voivat olla vaikkapa veganismi ja toiminta eläinten hyvin­voin­nin eteen. Posthumanismi myös muuttaa tapoja, joilla puhutaan eläimistä sekä ihmisten ja muiden eläinten suhteesta. Esimerkiksi tarina siitä, miten ihminen on kesyt­tä­nyt koiran villistä sudesta, voidaan eko­fe­mi­nis­ti Donna Harawayn innoit­ta­ma­na kertoa toisin, koiran näkö­kul­mas­ta. Tällöin tarina kertoo siitä, miten koira on kou­lut­ta­nut ihmisestä kumppanin, joka ruokkii, huoltaa, hellii ja kerää sen jätökset. 

Posthumanistisen lähes­ty­mis­ta­van myötä lem­mik­kie­läi­mil­lä on pääsy paik­koi­hin ja asemiin, jotka olivat aiemmin varattu vain ihmisille. Vuoden tam­pe­re­lai­sek­si äänes­tet­tiin vuonna 2020 sak­san­pai­men­koi­ra Topi the Dog, jolla on oma tili Twitterissä, Instagramissa ja Facebookissa. Äänestyksessä etsittiin ”henkilöä, yhdis­tys­tä, yritystä, seuraa tai jotakin muuta tahoa, joka on vuoden 2019 aikana – ja mah­dol­li­ses­ti pitem­pään­kin – tehnyt Tamperetta tai tam­pe­re­lai­suut­ta tun­ne­tuk­si”. Äänestyksessä täpärästi toiselle sijalle jäi pää­mi­nis­te­ri Sanna Marin.

On esitetty, että ana­ly­soi­mal­la sitä miten ihmiset ovat suh­tau­tu­neet eläimiin ja nähneet ne, on mah­dol­lis­ta ymmärtää paremmin ihmisten kult­tuu­rien his­to­rial­lis­ta kehitystä ja muuttaa ihmisten ja eläinten välistä suhdetta. Tällaisessa ajat­te­lu­ta­vas­sa asetetaan kuitenkin edelleen ihminen etusi­jal­le: tar­koi­tuk­se­na on ymmärtää vain ihmisten kult­tuu­rien kehitystä, eikä esi­mer­kik­si ihmisten ja muiden eläinten kult­tuu­re­ja.

Lemmikkieläinten toiminnan somessa voi katsoa yhdeksi keinoksi vahvistaa post­hu­ma­nis­tis­ta toisin kerrottua tarinaa, jossa ihminen ei ole keskiössä. Vaikka lem­mik­kien tilit sosi­aa­li­ses­sa mediassa ovat ihmisten hal­lin­noi­mia ja tarinat lem­mi­keis­tä ihmisten kertomia, osal­lis­tu­vat ne kuitenkin samalla näkö­kul­man siir­tä­mi­seen kohti lajien välistä tasa-arvoa ja post­hu­ma­nis­tis­ta ajattelua.

Kuva: Iva Rajović (CC0)

Antropomorfismi: eläinten inhimillisyys

Antropomorfismilla tar­koi­te­taan inhi­mil­lis­ten omi­nai­suuk­sien liit­tä­mis­tä ei-inhi­mil­li­siin eläimiin tai elottomin esi­nei­siin. Hyvin monen­lais­ten omi­nai­suuk­sien ja piir­tei­den liit­tä­mis­tä eläimiin pidetään ant­ro­po­mor­fis­mi­na. Emme kui­ten­kaan aina tarkkaan tiedä, mitkä piirteet ja omi­nai­suu­det ovat vain inhi­mil­li­siä, ja mitkä jaamme muiden eläinten kanssa. Eläimillä on kom­mu­ni­kaa­tio­ta, kult­tuu­re­ja, tunteita, oppimista ja sek­su­aa­lis­ta käyt­täy­ty­mis­tä, joten mitä tämä meitä erottava ”inhi­mil­li­nen” lopulta on? Jos inhi­mil­li­se­nä pidetään vain ihmis­la­jil­le varattuja omi­nai­suuk­sia ja asioita, on ant­ro­po­mor­fis­mi, ainakin jossain suhteessa, post­hu­ma­nis­mil­le vas­tak­kai­nen ajat­te­lu­ta­pa.

Antropomorfismin sijaan some­lem­mik­kien kohdalla voi olla hedel­mäl­li­sem­pää pohtia, mil­lai­si­na toi­mi­joi­na eläimet esitetään ja nähdään, ja millainen on eläimen toi­mi­juu­den suhde ihmisiin. Somelemmikkien tarinat ja pos­tauk­sis­sa esiin­ty­vät ajatukset ovat ihmisten tekemiä, eikä tilien seu­raa­jil­la ole mah­dol­li­suut­ta tietää, miten ne on tehty ja missä määrin ne hei­jas­ta­vat eläinten arkea. 

Tätä voi kuitenkin arvailla. Esimerkiksi Topi the Corgi postaa melko pitkiä, juo­nel­li­sia ja siis käsi­kir­joi­tet­tu­ja videoita seik­kai­luis­taan. Monilla muilla some­lem­mi­keil­lä kuvat ja videot näyttävät usein siltä, että ne on taltioitu arjen keskellä. Niitä kehystää teksti, joka kertoo tarinasta tai tilan­tees­ta jotakin. Esimerkiksi Hilppa ja Ilpo käyvät Facebookiin tal­tioi­tu­ja kes­kus­te­lu­ja keskenään sekä Äidiksi kutsutun ihmisen kanssa. Näin ihminen toimii eläinten äänenä.

Seuraajien kannalta tällä tuskin on mer­ki­tys­tä. Postausten tarkoitus ei yleensä ole välittää autent­tis­ta kuvaa siitä, mitä koi­ra­per­heis­sä todella tapahtuu. Tileillä on myös muita tar­koi­tuk­sia, kuten viih­dyt­tää, naurattaa ja välittää seu­raa­jil­leen hyvää tuulta. Tarkoitukset voivat vaihdella hetkestä toiseen. Esimerkiksi Esther the Wonder Pig on toteut­ta­nut sivus­toil­laan useita hyvän­te­ke­väi­syys­hank­kei­ta eläinten ja niiden hoidon hyväksi, sekä puhunut vega­nis­min puolesta eläinten teho­tuo­tan­toa vastaan. Tällainen toiminta on vain osa siitä, mitä sivus­toil­la tapahtuu.

Somelemmikkien tilejä seuraavat toiset lem­mik­kien omistajat, jotka usein lähet­tä­vät kom­men­teis­sa kuvia omista lem­mi­keis­tään sekä niiden terveiset. Somelemmikit kom­men­toi­vat ja jakavat uudelleen toistensa päi­vi­tyk­siä. Näin ne muo­dos­ta­vat omaa yhtei­söään ja kult­tuu­ri­aan sosi­aa­li­ses­sa mediassa, ihmisten väli­tyk­sel­lä. 

Tilejä seuraavat myös monet ihmiset, joilla ei syystä tai toisesta ole omaa lemmikkiä. Somelemmikki voikin olla tärkeä oman lemmikin sijainen tai korvaaja sel­lai­sil­le, jotka eivät voi ottaa omaa lemmikkiä tai huolehtia siitä.

Kuva: Marcel Friedrich (CC0)

Somelemmikkien sukupuoli ja seksuaalisuus

Lemmikeillä on sek­su­aa­li­nen käyt­täy­ty­mi­sen­sä, ja niitä suku­puo­lis­te­taan ihmisten suku­puo­li­jär­jes­tyk­sen mas­ku­lii­ni­sik­si ja femi­nii­ni­sik­si miel­let­ty­jen omi­nai­suuk­sien ja toiminnan mukaan. Näin ollen osa some­lem­mik­kien inhi­mil­lis­tä­mis­tä eli ant­ro­po­mor­fis­mia on niiden suku­puo­lis­ta­mi­nen.

Monilla some­lem­mi­keil­lä on sellainen nimi, jota käytetään myös ihmisistä. Tämä inhi­mil­lis­tää lemmikit, mutta samalla se myös suku­puo­lis­taa ne ihmisten kult­tuu­rin suku­puo­li­ja­ko­jen mukai­ses­ti. 

Esimerkiksi emakko Esther the Wonder Pig kuvataan tur­ha­mai­se­na sikana: prin­ses­sa­na, joka rakastaa kau­nii­siin vaat­tei­siin pukeu­tu­mis­ta ja lait­tau­tu­mis­ta syömisen, nuk­ku­mi­sen ja kunnon vat­sa­rap­su­tus­ten lisäksi. Kuvissa Esther poseeraa usein sille tehdyissä vaat­teis­sa, peruuk­kien ja asus­tei­den kera.

Toinen esimerkki on Seppo-koira, joka esittelee itsensä usein äijäksi — koirien kura­haa­la­riin pukeu­tu­nee­na hän nimittää itseään kura­haa­la­riäi­jäk­si, kesällä kesä-äijäksi ja niin edelleen. Seppo myös kertoo ”rakas­te­le­van­sa mat­ka­lauk­ku­ja”. Rakasteleminen ei ole sana, jolla koirien sek­su­aa­lis­ta toimintaa yleensä kuvataan, vaan se on varattu ihmisten toi­min­taan. Suloisen, pehmeän shet­lan­nin­lam­mas­koi­ran yhtey­des­sä tällaiset kuvaukset ovat jän­nit­tei­siä. Ne häm­men­tä­vät totun­nai­sia käsi­tyk­siä ihmisten ja eläinten eroista sekä suku­puo­les­ta ja sek­su­aa­li­suu­des­ta. Toisin sanoen ne inhi­mil­lis­tä­vät ja suku­puo­lis­ta­vat Seppo-koiran toimintaa.

Toisenlaisen esimerkin tarjosi Kyösti, jotka kommentoi ja komensi “naaraita” eli Hilppa-koiraa ja Äidiksi kutsuttua ihmistä. Tällöin koirien inhi­mil­lis­tä­mi­sen sijaan ihmistä kutsutaan naaraaksi, jolla yleensä viitataan eläimiin.

Hyvää tuulta ja surua

Yhteistä kaikille suo­si­tuim­mil­le some­lem­mi­keil­le näyttäisi olevan se, että ne saavat seu­raa­jan­sa hyvälle tuulelle ja hymyi­le­mään. Ne lisäävät hyvin­voin­tia, mikä lienee lem­mik­kien ansio laa­jem­min­kin. Esimerkiksi Seppo-koiran tava­ra­merk­ki on se, että pienet, arkiset asiat saavat hänet päivästä toiseen lois­to­tuu­lel­le.

Vaikka some­lem­mi­kit jakavat hyvää tuulta, kerrotaan niiden tileillä myös sai­ras­tu­mi­sis­ta ja muista vas­toin­käy­mi­sis­tä. Tilien seuraajat näyttävät myö­täe­lä­vän erilaisia vas­toin­käy­mi­siä, ja lem­mik­kien sai­ras­tu­mi­sis­ta kertovat päi­vi­tyk­set saavat eniten tyk­käyk­siä.

Somelemmikeille käy kuten meille kaikille: ennemmin tai myöhemmin heistäkin aika jättää. Tilanne on äärim­mäi­sen raskas lemmikin omis­ta­jal­le, mutta sosi­aa­li­sen median väli­tyk­sel­lä suruun ja mene­tyk­seen osal­lis­tuu paljon laajempi joukko ihmisiä. Tästä esimerkki on Kyösti, jonka äkillinen kuolema riipaisi tilin seuraajia. Kyöstin poismeno huo­mioi­tiin myös ilta­päi­vä­leh­dis­sä.

Kyöstin poismeno jätti jälkensä, mutta surua lievitti Hilppa. Pian suru jäi taka-alalle, kun Hilpan seuraksi saapui uusi pentu, Ilpo, jonka kasvua ja kokeiluja kaikki seuraajat pääsivät ihas­te­le­maan.

Toisinaan myös eläimiin kiin­ty­mis­tä on pidetty ant­ro­po­mor­fis­mi­na, ikään kuin kiintymys olisi vain ihmisille varattua. Lemmikit ja monet muut eläimet kuitenkin kiintyvät laji­kump­pa­nei­hin­sa ja myös muihin eläin­la­jei­hin. Lajien väliset kiin­ty­mys­suh­teet ja niiden tun­nus­ta­mi­nen voivatkin olla yksi askel kohti post­hu­ma­nis­ti­sen ajattelun siir­tä­mis­tä käy­tän­töön, sillä minkään lajin edustajan kiintymys ja rakkaus toisen lajin edustajaa kohtaan ei ole vähem­piar­vois­ta kuin toisen.

  • Podcast-lukija: Petra Niskanen
  • Verkkotaitto: Taina Cooke
  • Artikkelikuva: Cookie the Pom (CC0)

Kirjoittaja

Tuija Koivunen, YTT, dos., sukupuolentutkimuksen yliopistonlehtori (ma.) työskentelee Tampereen yliopistossa ja seuraa monien eri eläinten tilejä sosiaalisessa mediassa.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Toukokuun nimi tulee toukotöistä, joita tehtiin uuden sadon valmistelemiseksi. Töiden aloituspäivänä toukoleipä jaettiin kylväjien ja toukotöissä käytetyn hevosen kesken. Pellollekin saatettiin murentaa tai kylvää pala leivästä hyvän sadon takaamiseksi. Toukoleipää onkin kutsuttu myös nimillä kylvöleipä, kyntöleipä, eloleipä ja toukokaakku.

Jättiläiskalmarit esitetään tänä päivänä “merten viimeisinä mysteereinä”. Näköhavainnot niistä ovat antaneet esikuvan muun muassa skandinaavisesta tarinaperinteestä tutulle merihirviö Krakenille. Jättiläiskalmareita ei kuitenkaan ole pidetty hirviöinä kautta aikojen, vaan ne hirviöllistettiin vasta 1800-luvun lopulla.