Sosiaalisessa mediassa on yhä enemmän ja yhä suositumpia tilejä lemmikkieläinten nimissä. Vaikka tilit ja päivitykset ovat ihmisten tekeminä, voi tilejä pitää seurauksena lemmikkien ja ihmisten muuttuvista suhteista.
Lemmikkieläinten määrä on kasvanut Suomessa. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2016 jokin lemmikkieläin oli 35 prosentilla kotitalouksista. Koiria oli vuonna 2016 noin 800 000, mikä on 170 000 koiraa enemmän kuin vuonna 2012. Kissoja oli vuonna 2016 noin 600 000. Niiden määrä oli pysynyt vakaana neljän vuoden takaiseen verrattuna.
Samaan aikaan on lisääntynyt myös lemmikkieläinten esiintyminen sosiaalisessa mediassa. Yhä useammasta lemmikistä on tullut ”sometähti”, jolla on oma profiili ja joka näyttää kirjoittavan ajatuksiaan ja tekemisiään kuvien sekä joskus myös videoiden kera sosiaaliseen mediaan. Monilla lemmikkieläimillä niin Suomessa kuin muualla maailmassa on omat tilit useissa eri somekanavissa ja paljon seuraajia. Suuri osa somelemmikeistä on koiria, mutta toki somessa seikkailee myös muita eläimiä. Yksi ensimmäisistä somelemmikeistä lienee ollut mutaation seurauksena pahantuuliselta näyttänyt kissa Grumpy Cat. Yksi tunnetuimmista taas on sika Esther the Wonder Pig, jolla on Facebookissa yli puolitoista miljoonaa seuraajaa.
Esther on siinä mielessä poikkeuksellinen somelemmikki, että se lasketaan tuotantoeläimeksi, vaikka se elää lemmikin elämää. Omistajilleen Esther myytiin minipossuna. Ajan myötä kävi selväksi, ettei Esther ole minipossu vaan nyt jo täysikasvuinen emakko. Somelemmikit ovat pääsääntöisesti nisäkkäitä, kenties koska niitä pidetään usein kuvauksellisempina ja ilmeikkäämpinä muihin eläinlajeihin verrattuna.
Suomessa tunnettuja somekoiria ovat esimerkiksi nyt jo edesmennyt Kyösti ja hänen kaverinsa Hilppa. Kyöstin poismenon jälkeen perheeseen on tullut uusi koira Ilpo, jolla ei ole vielä omaa tiliä, mutta jonka tekemisiä voi seurata Hilpan tilin kautta.
Muita laajan seuraajakunnan omaavia somekoiria ovat Seppo-koira, Topi the Dog ja Topi the corgi, joista jokaisella on oma persoonallinen tyylinsä esiintyä sosiaalisessa mediassa.
Grumpy cat. Kuva: Gage Skidmore (CC BY-SA 2.0)
Posthumanismi: ihmiskeskeisyydestä lajien väliseen toimintaan
Posthumanismilla tarkoitetaan ajatussuuntausta, joka kyseenalaistaa ihmiskeskeisyyden ja lähtökohtaisen eron inhimillisen ja ei-inhimillisen välillä. Samalla posthumanistinen lähestymistapa kyseenalaistaa totutut näkemykset lajienvälisistä eroista. Ihminen palautetaan osaksi luontoa, muiden eläinten joukkoon. Posthumanistisen ajattelun myötä luovutaan ajatuksesta, jonka mukaan ihminen on kaiken mittapuu tai luomakunnan kruunu, ja kaikki muu elollinen on ihmisen rajattomasti hyödynnettävissä.
Esimerkkejä posthumanistisen ajattelun soveltamisesta käytäntöön voivat olla vaikkapa veganismi ja toiminta eläinten hyvinvoinnin eteen. Posthumanismi myös muuttaa tapoja, joilla puhutaan eläimistä sekä ihmisten ja muiden eläinten suhteesta. Esimerkiksi tarina siitä, miten ihminen on kesyttänyt koiran villistä sudesta, voidaan ekofeministi Donna Harawayn innoittamana kertoa toisin, koiran näkökulmasta. Tällöin tarina kertoo siitä, miten koira on kouluttanut ihmisestä kumppanin, joka ruokkii, huoltaa, hellii ja kerää sen jätökset.
Posthumanistisen lähestymistavan myötä lemmikkieläimillä on pääsy paikkoihin ja asemiin, jotka olivat aiemmin varattu vain ihmisille. Vuoden tamperelaiseksi äänestettiin vuonna 2020 saksanpaimenkoira Topi the Dog, jolla on oma tili Twitterissä, Instagramissa ja Facebookissa. Äänestyksessä etsittiin ”henkilöä, yhdistystä, yritystä, seuraa tai jotakin muuta tahoa, joka on vuoden 2019 aikana – ja mahdollisesti pitempäänkin – tehnyt Tamperetta tai tamperelaisuutta tunnetuksi”. Äänestyksessä täpärästi toiselle sijalle jäi pääministeri Sanna Marin.
On esitetty, että analysoimalla sitä miten ihmiset ovat suhtautuneet eläimiin ja nähneet ne, on mahdollista ymmärtää paremmin ihmisten kulttuurien historiallista kehitystä ja muuttaa ihmisten ja eläinten välistä suhdetta. Tällaisessa ajattelutavassa asetetaan kuitenkin edelleen ihminen etusijalle: tarkoituksena on ymmärtää vain ihmisten kulttuurien kehitystä, eikä esimerkiksi ihmisten ja muiden eläinten kulttuureja.
Lemmikkieläinten toiminnan somessa voi katsoa yhdeksi keinoksi vahvistaa posthumanistista toisin kerrottua tarinaa, jossa ihminen ei ole keskiössä. Vaikka lemmikkien tilit sosiaalisessa mediassa ovat ihmisten hallinnoimia ja tarinat lemmikeistä ihmisten kertomia, osallistuvat ne kuitenkin samalla näkökulman siirtämiseen kohti lajien välistä tasa-arvoa ja posthumanistista ajattelua.
Kuva: Iva Rajović (CC0)
Antropomorfismi: eläinten inhimillisyys
Antropomorfismilla tarkoitetaan inhimillisten ominaisuuksien liittämistä ei-inhimillisiin eläimiin tai elottomin esineisiin. Hyvin monenlaisten ominaisuuksien ja piirteiden liittämistä eläimiin pidetään antropomorfismina. Emme kuitenkaan aina tarkkaan tiedä, mitkä piirteet ja ominaisuudet ovat vain inhimillisiä, ja mitkä jaamme muiden eläinten kanssa. Eläimillä on kommunikaatiota, kulttuureja, tunteita, oppimista ja seksuaalista käyttäytymistä, joten mitä tämä meitä erottava ”inhimillinen” lopulta on? Jos inhimillisenä pidetään vain ihmislajille varattuja ominaisuuksia ja asioita, on antropomorfismi, ainakin jossain suhteessa, posthumanismille vastakkainen ajattelutapa.
Antropomorfismin sijaan somelemmikkien kohdalla voi olla hedelmällisempää pohtia, millaisina toimijoina eläimet esitetään ja nähdään, ja millainen on eläimen toimijuuden suhde ihmisiin. Somelemmikkien tarinat ja postauksissa esiintyvät ajatukset ovat ihmisten tekemiä, eikä tilien seuraajilla ole mahdollisuutta tietää, miten ne on tehty ja missä määrin ne heijastavat eläinten arkea.
Tätä voi kuitenkin arvailla. Esimerkiksi Topi the Corgi postaa melko pitkiä, juonellisia ja siis käsikirjoitettuja videoita seikkailuistaan. Monilla muilla somelemmikeillä kuvat ja videot näyttävät usein siltä, että ne on taltioitu arjen keskellä. Niitä kehystää teksti, joka kertoo tarinasta tai tilanteesta jotakin. Esimerkiksi Hilppa ja Ilpo käyvät Facebookiin taltioituja keskusteluja keskenään sekä Äidiksi kutsutun ihmisen kanssa. Näin ihminen toimii eläinten äänenä.
Seuraajien kannalta tällä tuskin on merkitystä. Postausten tarkoitus ei yleensä ole välittää autenttista kuvaa siitä, mitä koiraperheissä todella tapahtuu. Tileillä on myös muita tarkoituksia, kuten viihdyttää, naurattaa ja välittää seuraajilleen hyvää tuulta. Tarkoitukset voivat vaihdella hetkestä toiseen. Esimerkiksi Esther the Wonder Pig on toteuttanut sivustoillaan useita hyväntekeväisyyshankkeita eläinten ja niiden hoidon hyväksi, sekä puhunut veganismin puolesta eläinten tehotuotantoa vastaan. Tällainen toiminta on vain osa siitä, mitä sivustoilla tapahtuu.
Somelemmikkien tilejä seuraavat toiset lemmikkien omistajat, jotka usein lähettävät kommenteissa kuvia omista lemmikeistään sekä niiden terveiset. Somelemmikit kommentoivat ja jakavat uudelleen toistensa päivityksiä. Näin ne muodostavat omaa yhteisöään ja kulttuuriaan sosiaalisessa mediassa, ihmisten välityksellä.
Tilejä seuraavat myös monet ihmiset, joilla ei syystä tai toisesta ole omaa lemmikkiä. Somelemmikki voikin olla tärkeä oman lemmikin sijainen tai korvaaja sellaisille, jotka eivät voi ottaa omaa lemmikkiä tai huolehtia siitä.
Kuva: Marcel Friedrich (CC0)
Somelemmikkien sukupuoli ja seksuaalisuus
Lemmikeillä on seksuaalinen käyttäytymisensä, ja niitä sukupuolistetaan ihmisten sukupuolijärjestyksen maskuliinisiksi ja feminiinisiksi miellettyjen ominaisuuksien ja toiminnan mukaan. Näin ollen osa somelemmikkien inhimillistämistä eli antropomorfismia on niiden sukupuolistaminen.
Monilla somelemmikeillä on sellainen nimi, jota käytetään myös ihmisistä. Tämä inhimillistää lemmikit, mutta samalla se myös sukupuolistaa ne ihmisten kulttuurin sukupuolijakojen mukaisesti.
Esimerkiksi emakko Esther the Wonder Pig kuvataan turhamaisena sikana: prinsessana, joka rakastaa kauniisiin vaatteisiin pukeutumista ja laittautumista syömisen, nukkumisen ja kunnon vatsarapsutusten lisäksi. Kuvissa Esther poseeraa usein sille tehdyissä vaatteissa, peruukkien ja asusteiden kera.
Toinen esimerkki on Seppo-koira, joka esittelee itsensä usein äijäksi – koirien kurahaalariin pukeutuneena hän nimittää itseään kurahaalariäijäksi, kesällä kesä-äijäksi ja niin edelleen. Seppo myös kertoo ”rakastelevansa matkalaukkuja”. Rakasteleminen ei ole sana, jolla koirien seksuaalista toimintaa yleensä kuvataan, vaan se on varattu ihmisten toimintaan. Suloisen, pehmeän shetlanninlammaskoiran yhteydessä tällaiset kuvaukset ovat jännitteisiä. Ne hämmentävät totunnaisia käsityksiä ihmisten ja eläinten eroista sekä sukupuolesta ja seksuaalisuudesta. Toisin sanoen ne inhimillistävät ja sukupuolistavat Seppo-koiran toimintaa.
Toisenlaisen esimerkin tarjosi Kyösti, jotka kommentoi ja komensi “naaraita” eli Hilppa-koiraa ja Äidiksi kutsuttua ihmistä. Tällöin koirien inhimillistämisen sijaan ihmistä kutsutaan naaraaksi, jolla yleensä viitataan eläimiin.
Hyvää tuulta ja surua
Yhteistä kaikille suosituimmille somelemmikeille näyttäisi olevan se, että ne saavat seuraajansa hyvälle tuulelle ja hymyilemään. Ne lisäävät hyvinvointia, mikä lienee lemmikkien ansio laajemminkin. Esimerkiksi Seppo-koiran tavaramerkki on se, että pienet, arkiset asiat saavat hänet päivästä toiseen loistotuulelle.
Vaikka somelemmikit jakavat hyvää tuulta, kerrotaan niiden tileillä myös sairastumisista ja muista vastoinkäymisistä. Tilien seuraajat näyttävät myötäelävän erilaisia vastoinkäymisiä, ja lemmikkien sairastumisista kertovat päivitykset saavat eniten tykkäyksiä.
Somelemmikeille käy kuten meille kaikille: ennemmin tai myöhemmin heistäkin aika jättää. Tilanne on äärimmäisen raskas lemmikin omistajalle, mutta sosiaalisen median välityksellä suruun ja menetykseen osallistuu paljon laajempi joukko ihmisiä. Tästä esimerkki on Kyösti, jonka äkillinen kuolema riipaisi tilin seuraajia. Kyöstin poismeno huomioitiin myös iltapäivälehdissä.
Kyöstin poismeno jätti jälkensä, mutta surua lievitti Hilppa. Pian suru jäi taka-alalle, kun Hilpan seuraksi saapui uusi pentu, Ilpo, jonka kasvua ja kokeiluja kaikki seuraajat pääsivät ihastelemaan.
Toisinaan myös eläimiin kiintymistä on pidetty antropomorfismina, ikään kuin kiintymys olisi vain ihmisille varattua. Lemmikit ja monet muut eläimet kuitenkin kiintyvät lajikumppaneihinsa ja myös muihin eläinlajeihin. Lajien väliset kiintymyssuhteet ja niiden tunnustaminen voivatkin olla yksi askel kohti posthumanistisen ajattelun siirtämistä käytäntöön, sillä minkään lajin edustajan kiintymys ja rakkaus toisen lajin edustajaa kohtaan ei ole vähempiarvoista kuin toisen.
Toimitus
- Podcast-lukija: Petra Niskanen
- Verkkotaitto: Taina Cooke
- Artikkelikuva: Cookie the Pom (CC0)
