Mielenterveyden ongelmat mielletään nykyään ainakin länsimaissa kansantaudiksi. Länsimaiseen sielunhoitoon, psykologiaan ja psykiatriaan perustuva diagnosointi, lääkitseminen ja terapiamenetelmät ovat integroituneet osaksi terveydenhuoltoa. Yksilön ja yhteisöjen eheytymistä ja hyvinvointia tarkastellaan yhä enemmän myös vaihtoehtoisista näkökulmista, paikallisiin ja alueellisiin perinteisiin nojaten.
Lähes kaikista kielistä löytyy käsite, joka kuvaa ihmisen sisäistä olemusta: sielua, animaa, psyykettä, mieltä, henkeä tai elämänvoimaa. Tämän elämänvoiman, jonka etymologia viittaa monissa kielissä tuuleen ja hengitykseen, hoitaminen on ollut tärkeää kaikille ihmisyhteisöille.
Hoitomuodot ovat vaihdelleet ajasta ja yhteisöstä toiseen. Jokaisella yhteisöllä ja yhteisön jäsenellä on omanlaisensa haasteet, mutta tuulen lailla olemme myös ikuisuuden lapsia ja hyvinvoinnin ydinkysymykset ovat kaikille ihmisille yhteisiä. 
Kuva: Helena Oikarinen-Jabai
Humoraaliopista manaamiseen ja rotuhygieniaan
Länsimaisen muistiin merkityn aate-, uskonto- ja psykologian historian piirissä mielen olemusta ovat pohtineet ja määritelleet etupäässä filosofit, teologit, lääkärit ja aikansa tieteentekijät. Jo antiikin ajattelijat kiistelivät sielun, mielen ja ruumiin toisiinsa kytkeytymisen luonteesta. Esimerkiksi Platon piti sielua ruumiista riippumattomana. Hänen oppilaansa Aristoteles ajatteli, ettei mieltä, ruumista ja sielua – joka oli myös eläimillä ja kasveilla – voi erottaa toisistaan.
Kreikkalaisen humoraaliopin mukaan ihmisen hyvinvointi perustui ruumiin nesteiden harmoniaan, joiden epätasapaino saattoi johtaa tietyillä luonnetyypeillä esimerkiksi maniaan ja melankoliaan. Pääasiallisia parannuskeinoja olivat lepo, kylvyt, ruokavalio, yrttilääkintä ja suoneniskentä.
Kristinuskon alkuvaiheissa arabitieteilijöiden muokkaamat antiikin opit, paikalliset parannuskeinot, kristillisyyteen liittyvä manaus ja luostareissa kehitetty yrttilääkintä elivät Euroopassa rinnakkain. Parantajia oli moneksi. Mielen ongelmia hoidettiin esimerkiksi rohdoilla. Hallusinaatiot saatettiin tulkita henkimaailman viesteiksi.
Myöhäisen keskiajan Euroopassa kirkko alkoi kitkeä pakanallisina pitämiään kansanparannuskeinoja järein keinoin. Noitavainoissa tuomittiin kuolemaan kymmeniä tuhansia paholaisen riivaamiksi tulkittuja ihmisiä, pääasiassa naisia. Mieleltään nyrjähtäneitä ja muita yhteiskuntakelvottomiksi luokiteltuja suljettiin myös laitoksiin.
Valistuksen aika toi mukanaan inhimillisempiä näkemyksiä, mutta 1800-luvulla rotuhygienian ideologia vaikutti hoitokäytänteisiin. Tämän ideologian mukaan rappeutunut ihmisaines ja alempiarvoiset kansanosat ja kansat tuli eliminoida vahvemman rodun tieltä. Mieleltään epävakaiksi määriteltyihin tai poikkeaviin ihmisiin kohdistunutta rodun puhdistamista toteutettiin esimerkiksi sosiaalipolitiikalla, eristämällä, kastraatiolla ja avioliittokielloilla. Suomessakin steriloitiin vuosina 1935–1970 rotuterveysopillisista syistä yli 50 000 henkilöä, valtaosa naisia. Mielisairaaloissa pääasialliset hoitokeinot olivat sähkö- ja insuliinishokit, psykokirurgia, lääkkeet ja eristäminen.
Psykologian ja terapian näyttämö
Psykologia, jota kutsuttiin Suomessa aluksi sielutieteeksi, alkoi irtautua filosofian kyljestä omaksi tieteenalakseen 1800-luvulla. Psykologian piirissä on ollut ja on edelleen keskenään kamppailevia koulukuntia, joiden taustalla vaikuttavat esimerkiksi behavioristiset, psykoanalyyttiset, narratiiviset, strukturalistiset, kognitiiviset ja konstruktivistiset teoriat. Yhä edelleen kiistellään siitä, ovatko psyykkisten ongelmien taustalla yhteiskunnalliset, perinnölliset vai yksilöpsykologiset syyt. Yhtäältä painotetaan puhe- ja toimintaterapian merkitystä, mutta toisaalta varsinkin psykiatrit luottavat vahvasti farmakologiaan. Diagnooseilla ja lääkitsemisellä on paljon painoarvoa. Masennuslääkereseptin saa vuosittain noin puoli miljoonaa suomalaista.
Suomessakin psykologian käsitteet ja keskustelut ovat muokanneet sosiaalista todellisuutta ja kollektiivista ajattelua viime vuosikymmeninä. Ne ovat vaikuttaneet käsityksiin identiteeteistä ja yhteiskunnallisista paikantumisista. Myös kaupallinen ja sosiaalinen media käyttävät hyväkseen näitä keskusteluja ja rakentavat niitä vahvistavia virtuaalisia myyttejä, eräänlaista aikamme jumaltodellisuutta.
Länsimaisen psykologian eri koulukuntiin tukeutuvat lukuisat rinnakkaiset lähestymistavat tarjoavat toisaalta uudenlaisia avauksia ymmärtää ja tarkastella ihmismieltä, kokemuksia ja sosiaalista kanssakäymistä. Monet terapeutit ja valmentajat käyttävät myös menetelmiä, jotka pohjautuvat ei-länsimaisiin ajattelu- ja toimintatapoihin. Esimerkiksi aasialaisista henkisistä harjoitteista muokatut mindfulness- ja meditaatioharjoitukset kuuluvat nykyään auttajien ja tukihenkilöiden perustyökaluihin. Jo kreikkalaisten aikoinaan suosittelema ennaltaehkäisevä mielenterveydenhoito, jossa painotetaan ruokavalion, levon, ihmissuhteiden ja sosiaalisten verkostojen merkitystä, mielletään psyykkisen hyvinvoinnin ja henkisen tasapainon pilariksi.
Yhä enemmän on alettu keskustella psykologian, psykiatrian ja psykoterapian eurokeskeisyydestä, keskiluokkaisuudesta, sisään kirjoitetusta miesnäkökulmasta ja esimerkiksi etnisiä ja seksuaalivähemmistöjä patologisoivista asenteista. Vielä muutamien kymmenien vuosien takaisessa Suomessa pelkästään naisena oleminen tulkittiin eräänlaisena mielen heikkoutena ja heteronormatiivisuudesta poikkeava seksuaalisuus sairautena. Nykyisinkin normeista poikkeavia naisia ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia ihmisiä suljetaan monissa maissa mielisairaalaan tai vankilaan.
Feministit ja vähemmistöryhmät peräänkuuluttavat psykologiaan ja psykoterapiaan historian saatossa kietoutuneiden valta-asetelmien ja hegemonisten asenteiden purkamista, ja kehittävät tai elvyttävät moninaisuutta huomioivia terapeuttisia lähestymistapoja. Monet alkuperäiskansat tukeutuvat perinteisiin hoitomuotoihinsa haastaakseen kolonialismin mukanaan tuomia rakenteita ja määrittelyjä. 
Pride 2020-kulkue Uuden-Seelannin Aucklandissa. Kuva: Helena Oikarinen-Jabai
Rinnakkaisia lähestymistapoja
Globaalissa todellisuudessa monenlaiset hoitomuodot elävät rinnakkain. Länsimaissa ainakin varakkailla ihmisillä on mahdollisuus tukeutua lukuisiin tapoihin hoitaa itseään ja terveyttään. Eri kulttuurien perinteisiin nojautuvat kokonaisvaltaiset hoitomuodot, joissa ihmisen mieli ja keho ymmärretään erottamattomana, tarjoavat vaihtoehtoja länsimaiseen lääketieteeseen perustuville lähestymistavoille. Esimerkiksi joidenkin aasialaisten hoitoperinteiden mukaan ihmisen fysiologiset, psykologiset ja henkiset toiminnot ja niiden hoitaminen kietoutuvat toisiinsa. Myös moniin ei-länsimaisiin (hoito)rituaaleihin liittyvä yhteisöllisyyden kokemus kiehtoo individualismia painottavassa ilmapiirissä varttuneita.
Perinteisen lääketieteen menetelmiä tutkitaan ja käytetään myös länsimaisen lääketieteen rinnalla. Kiinassa akupunktio ja siihen pohjautuvat muut hoitomuodot ovat suosittuja ja niihin tukeudutaan myös virallisessa terveydenhuollossa. Muualla Aasiassa esimerkiksi ayurveda-perinne elää vahvasti. Saharan eteläpuolisessa Afrikassa erilaiset yrtteihin, henkiparannukseen ja yhteisöllisiin rituaaleihin perustuvat menetelmät ovat terveydenhuollon perusta.
Intialainen psykiatri Hague Nizamie ehdottaa islamin esoteerisena lahkona tunnetun suufilaisuuden rituaalien ja muiden henkisten ja uskonnollisten käytänteiden integroimista osaksi virallista intialaista hoito- ja sosiaalityötä. Suufiparantajillle, joiden tukeen monet mielenterveyden ongelmista kärsivät Intiassa tukeutuvat, tulisi Nizamien mukaan antaa peruskoulutusta länsimaisessa psykologiassa ja diagnosoinnissa. Näin he voisivat tarpeen vaatiessa ohjata asiakkaitaan eteenpäin. Myös sosiaali- ja terveydenhoitohenkilökunnalle tulisi jakaa tietoa perinteisistä lähestymistavoista. Intian maaseudulla ne ovat usein ainoita tarjolla olevia hoitoja, ja ihmiset luottavat niihin.
Amerikan mantereen alkuperäiskansoille perinteiset hoitomuodot ja mielen tasapainoa ylläpitävät rituaalit ovat arkipäivää. Yhä enemmän niitä on alettu soveltaa myös sosiaalityön ja terapian käytänteissä. Esimerkiksi yhdistyneisiin mandan-, hidatsa- ja arika-kansoihin kuuluva Manitoban yliopiston sosiaalityön laitoksen dekaani Michael Yellow Bird on kehittänyt poikkitieteellisiin lähestymistapoihin, eri kulttuurien perinteisiin ja mindfulness-menetelmään nojaavaa integratiivista ja kolonialistisia rakenteita purkavaa sosiaalityötä. Hänen tavoitteensa on vastata kolonisaation ja syrjäytymisen aiheuttamiin mielenterveydellisiin ja sosiaalipoliittisiin haasteisiin erityisesti pohjoisamerikkalaisissa alkuperäiskansojen yhteisöissä.
Monien muiden alkuperäiskansoihin kuuluvien tutkijoiden tavoin Michael Yellow Bird painottaa, että ihmisen ja luonnon harmoninen suhde on ollut monien alkuperäiskansojen maailmankuvan keskiössä. Etsiessämme globaaleja keinoja esimerkiksi ilmastonmuutoksen torjumiseen ja ihmisen hyvinvoinnin kulmakivien tukemiseen tällaisella kokonaisvaltaisesti elämää ymmärtävällä ihmiskuvalla on annettavaa monenlaisille yhteisöille.
Kuva: Helena Oikarinen-Jabai
Kohti uudenlaista eettistä tietoisuutta
Filosofi Franco Bifo Berardin mukaan uusliberalistisessa järjestelmässä se, mitä kutsumme ihmisen sieluksi – mieli, kieli, luovuus, mielenliikkeet ja aistimukset – on valjastettu talouden ja kuluttamisen palvelukseen. Tätä tukevat sekä markkinoihin perustuva tieto- ja palvelutalous että unelmiamme ja halujamme ohjaileva, kaikkialla läsnä oleva teknologia- ja mediaverkosto.
Myös hoitaminen ja terapeuttinen toiminta kietoutuvat väistämättä taloudellisiin rakenteisiin. Tehokkuuden ja tuottavuuden maksimointi on tänä päivänä arkea myös auttamis- ja hoitotyössä. Monissa laitoksissa jopa jokainen inhimillinen kohtaaminen ja kosketus mitataan rahassa. Hoitotyön tekijöinä ja sen kohteina sopeudumme lähes väistämättä tuotantokoneiston meille osoittamaan paikkaan, pohtimatta kuinka se vaikuttaa arvoihimme, tunteisiimme ja kokemukseemme ihmisenä olemisesta.
Berardin ehdottama keino sielumme pelastamiseksi – eli koneistosta irrottautuminen – lienee useimmille vaikeaa toteuttaa. Hänen ajatuksensa esteettiseen kokemukseen pohjautuvasta uudenlaisesta eettisyydestä ja sielun esteettisestä virittäytymisestä on helpompi jakaa.
Tehokkuuden pakkopaidasta irrottautuva, aistiseen ja keholliseen kokemukseen ja sielun kekseliäisyyteen luottava eettinen lähestymistapa tekee tilaa arjen terapeuttisille kohtaamisille. Se inspiroi hoitotyötä tekeviä toimimaan luovasti ja kehittämään kokonaisvaltaisia, ihmisten omia voimavaroja tukevia menetelmiä. Tämä puolestaan mahdollistaa tarinoiden uudelleen rakentamista, sosiaalisten suhteiden ja luontosuhteen merkityksen oivaltamista ja hyvinvointia paremmin palvelevia elämänvalintoja. 
Kuva: Helena Oikarinen-Jabai
Tuulenkantamoiset
Mielialadiagnooseista ja lääkityksestä on tullut osa arkeamme. USA:ssa psyykelääkitystä saaneiden lasten määrä on viime vuosikymmeninä monikymmenkertaistunut, ja Suomessa lääkkeillä hoidettujen lasten nuorten määrä kaksinkertaistui vuosina 2008-2018. Mielenterveydellisistä syistä eläköityy yhä enemmän nuoria. Tämä on herättänyt keskustelua yhtäältä psykiatrian kytköksistä lääketeollisuuteen, toisaalta yhteiskuntamme sokeista pisteistä. Ennaltaehkäisemisen sekä terapeuttisen ja sosiaalisen toiminnan merkitystä mielenterveyden ylläpitäjinä on alettu painottaa.
Ihmisten auttamistyössä toimivien ja heitä kouluttavien olisi tärkeää tunnistaa tilanteen taustalla olevia monipolvisia yhteiskunnallisia, taloudellisia ja historiallisia kytköksiä. Monikulttuurisessa maailmassa on hyödyllistä tutustua eri aikakausien ja kulttuurien ja ihmisryhmien näkemyksiin, kokemuksiin ja käytänteisiin. Tämä auttaa ottamaan etäisyyttä, purkamaan omia ajattelutapoja ja uskomuksia, ja muuntamaan niitä aikaan ja eteen tuleviin tilanteisiin sopiviksi.
Yhteisöissä olisi hyvä olla kaikkien saatavilla olevia matalan kynnyksen tukiverkostoja. Myös ihmisen vaikuttamisen mahdollisuuksia, sidoksia ja kokonaisvaltaista osallisuutta vahvistavat tapahtumat ja toiminta ovat keskeistä arjen sielunhoitoa. Ainutkertaisuuden ja osana maailmankaikkeutta ja yhteisöä olemisen kokemus on eheytymisen ytimessä eri kulttuurien ja aikakausien parantumistapahtumissa.
Ei liene sattumaa, että niin monissa kielissä sielu, tuuli ja hengitys kietoutuvat etymologisesti yhteen. Hengitys sitoo kehomme osaksi kaikkea elävää. Ilman tuulta elämä maapallolla kuihtuisi. Puhurin lailla arvaamattomat mielemme reitit kuljettavat meitä kohti pyörteitä, joissa on mahdollisuus virittäytyä uusia ideoita ja mahdollisuuksia kantaviin tuulenkantamoisiin.
Toimitus
- Podcast-lukija: Petra Niskanen
- Verkkotaitto: Niina Paasovaara
- Artikkelikuva: Jr Korpa/Unsplash (CC BY 2.0)
Lukemista
- Adu-Gyamfi, Samuel & Anderson, Eugenia 2019: Indigenous medicine and traditional healing in Africa: A systematic synthesis of the literature.
- Berardi, Franco 2009: The soul at work. From alienation to autonomy. Käännös F. Cadel & G. Meccia. Los Angeles: Semiotext(e.)
- Clarke Kris, Yellowbird, Michael 2021: Decolonizing Pathways towards Integrative Healing in Social Work. NY: Routledge.
- Grauffin, Tapio 2018: Yhdysvalloissa riehuu hurja mielisairausepidemia, ja virus on saapunut myös Suomeen
- Holyake, Dean-David & Golding, Eva 2012: Multiculturalism and solution-focused psychotherapy: an exploration of the nonexpert role March 2012. Asia Pacific Journal of Counselling and Psychotherapy.
- Kaaro, Jani 2019. Näin hurjasti lapsille määrätään masennuslääkkeitä – Unohtivatko suomalaislääkärit vanhat varoitukset?
- Krippner, Stanley 2009: Indigenous health care practioners and the hypnotic-like healing procedures. Journal of Transpersonal Research, 2009, Vol.1(1), 7–18.
- Nizamie, Hague, Katshu, Mohammad & Uvais N.A. 2013: Sufism and Mental Health. Indian Journal of Psychiatry. Jan.2013 vol. 55, 2013, 215–23.
- Pietikäinen, Petteri 2013: Hulluuden historia. Helsinki: Gaudeamus.
- Rossi, Leena 2013: Mielisairaudet ajan virrassa
- Silvonen, Jussi 2006: Psykologian uuden historian näkökulmia. Teoksessa K. Komulainen, H. Räty, H. & J. Silvonen (toim.) Hulluudesta itsehallintaan – uuden historian näkökulmia psyykkisiin ilmiöihin ja ammattikäytäntöihin. Psykologian tutkimuksia 25. Joensuun yliopisto, 10–33.
- Turner, Edith 2006: Among the Healers. Stories of Spiritual and ritual Healing around the World. Connecticut: Praeger Publisher.
- Turner, Edith 1996: The Hands Feel It: Healing and Spirit Presence among a Northern Alaskan People. Illinois: Northern Illinois University Press.
