Sielun ulottuvuuksia eri aikakausina

Mielenterveyden ongelmat mielletään nykyään ainakin länsimaissa kansantaudiksi. Länsimaiseen sielunhoitoon, psykologiaan ja psykiatriaan perustuva diagnosointi, lääkitseminen ja terapiamenetelmät ovat integroituneet osaksi terveydenhuoltoa. Yksilön ja yhteisöjen eheytymistä ja hyvinvointia tarkastellaan yhä enemmän myös vaihtoehtoisista näkökulmista, paikallisiin ja alueellisiin perinteisiin nojaten.

Lähes kaikista kielistä löytyy käsite, joka kuvaa ihmisen sisäistä olemusta: sielua, animaa, psyykettä, mieltä, henkeä tai elä­män­voi­maa. Tämän elä­män­voi­man, jonka ety­mo­lo­gia viittaa monissa kielissä tuuleen ja hen­gi­tyk­seen, hoi­ta­mi­nen on ollut tärkeää kaikille ihmi­syh­tei­söil­le. 

Hoitomuodot ovat vaih­del­leet ajasta ja yhtei­sös­tä toiseen. Jokaisella yhtei­söl­lä ja yhteisön jäsenellä on oman­lai­sen­sa haasteet, mutta tuulen lailla olemme myös ikui­suu­den lapsia ja hyvin­voin­nin ydin­ky­sy­myk­set ovat kaikille ihmisille yhteisiä.

Kuva: Helena Oikarinen-Jabai

Humoraaliopista manaamiseen ja rotuhygieniaan

Länsimaisen muistiin merkityn aate‑, uskonto- ja psy­ko­lo­gian historian piirissä mielen olemusta ovat pohtineet ja mää­ri­tel­leet etupäässä filosofit, teologit, lääkärit ja aikansa tie­teen­te­ki­jät. Jo antiikin ajat­te­li­jat kiis­te­li­vät sielun, mielen ja ruumiin toisiinsa kyt­key­ty­mi­sen luon­tees­ta. Esimerkiksi Platon piti sielua ruumiista riip­pu­mat­to­ma­na. Hänen oppi­laan­sa Aristoteles ajatteli, ettei mieltä, ruumista ja sielua — joka oli myös eläimillä ja kasveilla — voi erottaa toi­sis­taan. 

Kreikkalaisen humo­raa­lio­pin mukaan ihmisen hyvin­voin­ti perustui ruumiin nesteiden har­mo­ni­aan, joiden epä­ta­sa­pai­no saattoi johtaa tietyillä luon­ne­tyy­peil­lä esi­mer­kik­si maniaan ja melan­ko­li­aan. Pääasiallisia paran­nus­kei­no­ja olivat lepo, kylvyt, ruo­ka­va­lio, yrt­ti­lää­kin­tä ja suo­ne­nis­ken­tä. 

Kristinuskon alku­vai­heis­sa ara­bi­tie­tei­li­jöi­den muok­kaa­mat antiikin opit, pai­kal­li­set paran­nus­kei­not, kris­til­li­syy­teen liittyvä manaus ja luos­ta­reis­sa kehitetty yrt­ti­lää­kin­tä elivät Euroopassa rin­nak­kain. Parantajia oli moneksi. Mielen ongelmia hoi­det­tiin esi­mer­kik­si rohdoilla. Hallusinaatiot saa­tet­tiin tulkita hen­ki­maa­il­man vies­teik­si. 

Myöhäisen keskiajan Euroopassa kirkko alkoi kitkeä paka­nal­li­si­na pitämiään kan­san­pa­ran­nus­kei­no­ja järein keinoin. Noitavainoissa tuo­mit­tiin kuolemaan kymmeniä tuhansia paho­lai­sen rii­vaa­mik­si tul­kit­tu­ja ihmisiä, pää­asias­sa naisia. Mieleltään nyr­jäh­tä­nei­tä ja muita yhteis­kun­ta­kel­vot­to­mik­si luo­ki­tel­tu­ja sul­jet­tiin myös lai­tok­siin.

Valistuksen aika toi mukanaan inhi­mil­li­sem­piä näke­myk­siä, mutta 1800-luvulla rotu­hy­gie­nian ideologia vaikutti hoi­to­käy­tän­tei­siin. Tämän ideo­lo­gian mukaan rap­peu­tu­nut ihmi­sai­nes ja alem­piar­voi­set kan­san­osat ja kansat tuli eli­mi­noi­da vahvemman rodun tieltä. Mieleltään epä­va­kaik­si mää­ri­tel­tyi­hin tai poik­kea­viin ihmisiin koh­dis­tu­nut­ta rodun puh­dis­ta­mis­ta toteu­tet­tiin esi­mer­kik­si sosi­aa­li­po­li­tii­kal­la, eris­tä­mäl­lä, kastraa­tiol­la ja avio­liit­to­kiel­loil­la. Suomessakin ste­ri­loi­tiin vuosina 1935 – 1970 rotu­ter­vey­so­pil­li­sis­ta syistä yli 50 000 henkilöä, valtaosa naisia. Mielisairaaloissa pää­asial­li­set hoi­to­kei­not olivat sähkö- ja insu­lii­nis­ho­kit, psy­ko­ki­rur­gia, lääkkeet ja eris­tä­mi­nen.

Psykologian ja terapian näyttämö

Psykologia, jota kut­sut­tiin Suomessa aluksi sie­lu­tie­teek­si, alkoi irtautua filo­so­fian kyljestä omaksi tie­tee­na­lak­seen 1800-luvulla. Psykologian piirissä on ollut ja on edelleen keskenään kamp­pai­le­via kou­lu­kun­tia, joiden taustalla vai­kut­ta­vat esi­mer­kik­si beha­vio­ris­ti­set, psy­koa­na­lyyt­ti­set, nar­ra­tii­vi­set, struk­tu­ra­lis­ti­set, kog­ni­tii­vi­set ja kon­struk­ti­vis­ti­set teoriat. Yhä edelleen kiis­tel­lään siitä, ovatko psyyk­kis­ten ongelmien taustalla yhteis­kun­nal­li­set, perin­nöl­li­set vai yksi­löp­sy­ko­lo­gi­set syyt. Yhtäältä pai­no­te­taan puhe- ja toi­min­ta­te­ra­pian mer­ki­tys­tä, mutta toisaalta varsinkin psy­kiat­rit luottavat vahvasti far­ma­ko­lo­gi­aan. Diagnooseilla ja lää­kit­se­mi­sel­lä on paljon pai­noar­voa. Masennuslääkereseptin saa vuo­sit­tain noin puoli miljoonaa suo­ma­lais­ta. 

Suomessakin psy­ko­lo­gian käsitteet ja kes­kus­te­lut ovat muo­kan­neet sosi­aa­lis­ta todel­li­suut­ta ja kol­lek­tii­vis­ta ajattelua viime vuo­si­kym­me­ni­nä. Ne ovat vai­kut­ta­neet käsi­tyk­siin iden­ti­tee­teis­tä ja yhteis­kun­nal­li­sis­ta pai­kan­tu­mi­sis­ta. Myös kau­pal­li­nen ja sosi­aa­li­nen media käyttävät hyväkseen näitä kes­kus­te­lu­ja ja raken­ta­vat niitä vah­vis­ta­via vir­tu­aa­li­sia myyttejä, erään­lais­ta aikamme jumal­to­del­li­suut­ta. 

Länsimaisen psy­ko­lo­gian eri kou­lu­kun­tiin tukeu­tu­vat lukuisat rin­nak­kai­set lähes­ty­mis­ta­vat tarjoavat toisaalta uuden­lai­sia avauksia ymmärtää ja tar­kas­tel­la ihmis­miel­tä, koke­muk­sia ja sosi­aa­lis­ta kans­sa­käy­mis­tä. Monet tera­peu­tit ja val­men­ta­jat käyttävät myös mene­tel­miä, jotka poh­jau­tu­vat ei-län­si­mai­siin ajattelu- ja toi­min­ta­ta­poi­hin. Esimerkiksi aasia­lai­sis­ta hen­ki­sis­tä har­joit­teis­ta muokatut mind­ful­ness- ja medi­taa­tio­har­joi­tuk­set kuuluvat nykyään auttajien ja tuki­hen­ki­löi­den perus­työ­ka­lui­hin. Jo kreik­ka­lais­ten aikoinaan suo­sit­te­le­ma ennal­taeh­käi­se­vä mie­len­ter­vey­den­hoi­to, jossa pai­no­te­taan ruo­ka­va­lion, levon, ihmis­suh­tei­den ja sosi­aa­lis­ten ver­kos­to­jen mer­ki­tys­tä, miel­le­tään psyyk­ki­sen hyvin­voin­nin ja henkisen tasa­pai­non pilariksi.

Yhä enemmän on alettu kes­kus­tel­la psy­ko­lo­gian, psy­kiat­rian ja psy­ko­te­ra­pian euro­kes­kei­syy­des­tä, kes­ki­luok­kai­suu­des­ta, sisään kir­joi­te­tus­ta mies­nä­kö­kul­mas­ta ja esi­mer­kik­si etnisiä ja sek­su­aa­li­vä­hem­mis­tö­jä pato­lo­gi­soi­vis­ta asen­teis­ta. Vielä muutamien kymmenien vuosien takai­ses­sa Suomessa pel­käs­tään naisena oleminen tul­kit­tiin erään­lai­se­na mielen heik­kou­te­na ja hete­ro­nor­ma­tii­vi­suu­des­ta poikkeava sek­su­aa­li­suus sai­rau­te­na. Nykyisinkin normeista poik­kea­via naisia ja suku­puo­li­vä­hem­mis­töi­hin kuuluvia ihmisiä suljetaan monissa maissa mie­li­sai­raa­laan tai vankilaan. 

Feministit ja vähem­mis­tö­ryh­mät perään­kuu­lut­ta­vat psy­ko­lo­gi­aan ja psy­ko­te­ra­pi­aan historian saatossa kie­tou­tu­nei­den valta-ase­tel­mien ja hege­mo­nis­ten asen­tei­den pur­ka­mis­ta, ja kehit­tä­vät tai elvyt­tä­vät moni­nai­suut­ta huo­mioi­via tera­peut­ti­sia lähes­ty­mis­ta­po­ja. Monet alku­pe­räis­kan­sat tukeu­tu­vat perin­tei­siin hoi­to­muo­toi­hin­sa haas­taak­seen kolo­nia­lis­min mukanaan tuomia raken­tei­ta ja mää­rit­te­ly­jä.

Pride 2020-kulkue Uuden-Seelannin Aucklandissa. Kuva: Helena Oikarinen-Jabai

Rinnakkaisia lähestymistapoja

Globaalissa todel­li­suu­des­sa monen­lai­set hoi­to­muo­dot elävät rin­nak­kain. Länsimaissa ainakin varak­kail­la ihmisillä on mah­dol­li­suus tukeutua lukuisiin tapoihin hoitaa itseään ja ter­veyt­tään. Eri kult­tuu­rien perin­tei­siin nojau­tu­vat koko­nais­val­tai­set hoi­to­muo­dot, joissa ihmisen mieli ja keho ymmär­re­tään erot­ta­mat­to­ma­na, tarjoavat vaih­toeh­to­ja län­si­mai­seen lää­ke­tie­tee­seen perus­tu­vil­le lähes­ty­mis­ta­voil­le. Esimerkiksi joidenkin aasia­lais­ten hoi­to­pe­rin­tei­den mukaan ihmisen fysio­lo­gi­set, psy­ko­lo­gi­set ja henkiset toiminnot ja niiden hoi­ta­mi­nen kie­tou­tu­vat toisiinsa. Myös moniin ei-län­si­mai­siin (hoito)rituaaleihin liittyvä yhtei­söl­li­syy­den kokemus kiehtoo indi­vi­dua­lis­mia pai­not­ta­vas­sa ilma­pii­ris­sä vart­tu­nei­ta. 

Perinteisen lää­ke­tie­teen mene­tel­miä tutkitaan ja käytetään myös län­si­mai­sen lää­ke­tie­teen rinnalla. Kiinassa aku­punk­tio ja siihen poh­jau­tu­vat muut hoi­to­muo­dot ovat suo­sit­tu­ja ja niihin tukeu­du­taan myös viral­li­ses­sa ter­vey­den­huol­los­sa. Muualla Aasiassa esi­mer­kik­si ayurveda-perinne elää vahvasti. Saharan ete­lä­puo­li­ses­sa Afrikassa erilaiset yrtteihin, hen­ki­pa­ran­nuk­seen ja yhtei­söl­li­siin ritu­aa­lei­hin perus­tu­vat mene­tel­mät ovat ter­vey­den­huol­lon perusta. 

Intialainen psykiatri Hague Nizamie ehdottaa islamin eso­tee­ri­se­na lahkona tunnetun suu­fi­lai­suu­den ritu­aa­lien ja muiden henkisten ja uskon­nol­lis­ten käy­tän­tei­den integroi­mis­ta osaksi viral­lis­ta intia­lais­ta hoito- ja sosi­aa­li­työ­tä. Suufiparantajillle, joiden tukeen monet mie­len­ter­vey­den ongel­mis­ta kärsivät Intiassa tukeu­tu­vat, tulisi Nizamien mukaan antaa perus­kou­lu­tus­ta län­si­mai­ses­sa psy­ko­lo­gias­sa ja diag­no­soin­nis­sa. Näin he voisivat tarpeen vaatiessa ohjata asiak­kai­taan eteenpäin. Myös sosiaali- ja ter­vey­den­hoi­to­hen­ki­lö­kun­nal­le tulisi jakaa tietoa perin­tei­sis­tä lähes­ty­mis­ta­vois­ta. Intian maa­seu­dul­la ne ovat usein ainoita tarjolla olevia hoitoja, ja ihmiset luottavat niihin. 

Amerikan mantereen alku­pe­räis­kan­soil­le perin­tei­set hoi­to­muo­dot ja mielen tasa­pai­noa yllä­pi­tä­vät rituaalit ovat arki­päi­vää. Yhä enemmän niitä on alettu soveltaa myös sosi­aa­li­työn ja terapian käy­tän­teis­sä. Esimerkiksi yhdis­ty­nei­siin mandan‑, hidatsa- ja arika-kansoihin kuuluva Manitoban yli­opis­ton sosi­aa­li­työn laitoksen dekaani Michael Yellow Bird on kehit­tä­nyt poik­ki­tie­teel­li­siin lähes­ty­mis­ta­poi­hin, eri kult­tuu­rien perin­tei­siin ja mind­ful­ness-mene­tel­mään nojaavaa inte­gra­tii­vis­ta ja kolo­nia­lis­ti­sia raken­tei­ta purkavaa sosi­aa­li­työ­tä. Hänen tavoit­teen­sa on vastata kolo­ni­saa­tion ja syr­jäy­ty­mi­sen aiheut­ta­miin mie­len­ter­vey­del­li­siin ja sosi­aa­li­po­liit­ti­siin haas­tei­siin eri­tyi­ses­ti poh­joi­sa­me­rik­ka­lai­sis­sa alku­pe­räis­kan­so­jen yhtei­söis­sä. 

Monien muiden alku­pe­räis­kan­soi­hin kuuluvien tut­ki­joi­den tavoin Michael Yellow Bird painottaa, että ihmisen ja luonnon har­mo­ni­nen suhde on ollut monien alku­pe­räis­kan­so­jen maa­il­man­ku­van keskiössä. Etsiessämme glo­baa­le­ja keinoja esi­mer­kik­si ilmas­ton­muu­tok­sen tor­ju­mi­seen ja ihmisen hyvin­voin­nin kul­ma­ki­vien tuke­mi­seen täl­lai­sel­la koko­nais­val­tai­ses­ti elämää ymmär­tä­väl­lä ihmis­ku­val­la on annet­ta­vaa monen­lai­sil­le yhtei­söil­le.

Kuva: Helena Oikarinen-Jabai

Kohti uudenlaista eettistä tietoisuutta

Filosofi Franco Bifo Berardin mukaan uus­li­be­ra­lis­ti­ses­sa jär­jes­tel­mäs­sä se, mitä kutsumme ihmisen sieluksi – mieli, kieli, luovuus, mie­len­liik­keet ja ais­ti­muk­set — on val­jas­tet­tu talouden ja kulut­ta­mi­sen pal­ve­luk­seen. Tätä tukevat sekä mark­ki­noi­hin perustuva tieto- ja pal­ve­lu­ta­lous että unel­miam­me ja halujamme ohjaileva, kaik­kial­la läsnä oleva tek­no­lo­gia- ja media­ver­kos­to. 

Myös hoi­ta­mi­nen ja tera­peut­ti­nen toiminta kie­tou­tu­vat väis­tä­mät­tä talou­del­li­siin raken­tei­siin. Tehokkuuden ja tuot­ta­vuu­den mak­si­moin­ti on tänä päivänä arkea myös auttamis- ja hoi­to­työs­sä. Monissa lai­tok­sis­sa jopa jokainen inhi­mil­li­nen koh­taa­mi­nen ja kosketus mitataan rahassa. Hoitotyön tekijöinä ja sen kohteina sopeu­dum­me lähes väis­tä­mät­tä tuo­tan­to­ko­neis­ton meille osoit­ta­maan paikkaan, poh­ti­mat­ta kuinka se vaikuttaa arvoi­him­me, tun­tei­siim­me ja koke­muk­seem­me ihmisenä ole­mi­ses­ta. 

Berardin ehdottama keino sielumme pelas­ta­mi­sek­si — eli koneis­tos­ta irrot­tau­tu­mi­nen — lienee useim­mil­le vaikeaa toteuttaa. Hänen aja­tuk­sen­sa esteet­ti­seen koke­muk­seen poh­jau­tu­vas­ta uuden­lai­ses­ta eet­ti­syy­des­tä ja sielun esteet­ti­ses­tä virit­täy­ty­mi­ses­tä on helpompi jakaa. 

Tehokkuuden pak­ko­pai­das­ta irrot­tau­tu­va, aistiseen ja kehol­li­seen koke­muk­seen ja sielun kek­se­liäi­syy­teen luottava eettinen lähes­ty­mis­ta­pa tekee tilaa arjen tera­peut­ti­sil­le koh­taa­mi­sil­le. Se inspiroi hoi­to­työ­tä tekeviä toimimaan luovasti ja kehit­tä­mään koko­nais­val­tai­sia, ihmisten omia voi­ma­va­ro­ja tukevia mene­tel­miä. Tämä puo­les­taan mah­dol­lis­taa tari­noi­den uudelleen raken­ta­mis­ta, sosi­aa­lis­ten suhteiden ja luon­to­suh­teen mer­ki­tyk­sen oival­ta­mis­ta ja hyvin­voin­tia paremmin pal­ve­le­via elä­män­va­lin­to­ja. 

Kuva: Helena Oikarinen-Jabai

Tuulenkantamoiset

Mielialadiagnooseista ja lää­ki­tyk­ses­tä on tullut osa arkeamme. USA:ssa psyy­ke­lää­ki­tys­tä saaneiden lasten määrä on viime vuo­si­kym­me­ni­nä moni­kym­men­ker­tais­tu­nut, ja Suomessa lääk­keil­lä hoi­det­tu­jen lasten nuorten määrä kak­sin­ker­tais­tui vuosina 2008 – 2018. Mielenterveydellisistä syistä eläköityy yhä enemmän nuoria. Tämä on herät­tä­nyt kes­kus­te­lua yhtäältä psy­kiat­rian kyt­kök­sis­tä lää­ke­teol­li­suu­teen, toisaalta yhteis­kun­tam­me sokeista pisteistä. Ennaltaehkäisemisen sekä tera­peut­ti­sen ja sosi­aa­li­sen toiminnan mer­ki­tys­tä mie­len­ter­vey­den yllä­pi­tä­ji­nä on alettu painottaa. 

Ihmisten aut­ta­mis­työs­sä toimivien ja heitä kou­lut­ta­vien olisi tärkeää tunnistaa tilanteen taustalla olevia moni­pol­vi­sia yhteis­kun­nal­li­sia, talou­del­li­sia ja his­to­rial­li­sia kytköksiä. Monikulttuurisessa maa­il­mas­sa on hyö­dyl­lis­tä tutustua eri aika­kausien ja kult­tuu­rien ja ihmis­ryh­mien näke­myk­siin, koke­muk­siin ja käy­tän­tei­siin. Tämä auttaa ottamaan etäi­syyt­tä, purkamaan omia ajat­te­lu­ta­po­ja ja usko­muk­sia, ja muun­ta­maan niitä aikaan ja eteen tuleviin tilan­tei­siin sopiviksi. 

Yhteisöissä olisi hyvä olla kaikkien saa­ta­vil­la olevia matalan kynnyksen tuki­ver­kos­to­ja. Myös ihmisen vai­kut­ta­mi­sen mah­dol­li­suuk­sia, sidoksia ja koko­nais­val­tais­ta osal­li­suut­ta vah­vis­ta­vat tapah­tu­mat ja toiminta ovat keskeistä arjen sie­lun­hoi­toa. Ainutkertaisuuden ja osana maa­il­man­kaik­keut­ta ja yhteisöä olemisen kokemus on ehey­ty­mi­sen ytimessä eri kult­tuu­rien ja aika­kausien paran­tu­mis­ta­pah­tu­mis­sa. 

Ei liene sattumaa, että niin monissa kielissä sielu, tuuli ja hengitys kie­tou­tu­vat ety­mo­lo­gi­ses­ti yhteen. Hengitys sitoo kehomme osaksi kaikkea elävää. Ilman tuulta elämä maa­pal­lol­la kuihtuisi. Puhurin lailla arvaa­mat­to­mat mielemme reitit kul­jet­ta­vat meitä kohti pyörteitä, joissa on mah­dol­li­suus virit­täy­tyä uusia ideoita ja mah­dol­li­suuk­sia kantaviin tuu­len­kan­ta­moi­siin.

  1. Adu-Gyamfi, Samuel & Anderson, Eugenia 2019: Indigenous medicine and tra­di­tio­nal healing in Africa: A sys­te­ma­tic synthesis of the lite­ra­tu­re.
  2. Berardi, Franco 2009: The soul at work. From alie­na­tion to autonomy. Käännös F. Cadel & G. Meccia. Los Angeles: Semiotext(e.)
  3. Clarke Kris, Yellowbird, Michael 2021: Decolonizing Pathways towards Integrative Healing in Social Work. NY: Routledge.
  4. Grauffin, Tapio 2018: Yhdysvalloissa riehuu hurja mie­li­sai­rause­pi­de­mia, ja virus on saapunut myös Suomeen
  5. Holyake, Dean-David & Golding, Eva 2012: Multiculturalism and solution-focused psyc­hot­he­ra­py: an explo­ra­tion of the nonexpert role March 2012. Asia Pacific Journal of Counselling and Psychotherapy.
  6. Kaaro, Jani 2019. Näin hurjasti lapsille määrätään masen­nus­lääk­kei­tä — Unohtivatko suo­ma­lais­lää­kä­rit vanhat varoi­tuk­set?
  7. Krippner, Stanley 2009: Indigenous health care prac­tio­ners and the hypnotic-like healing proce­du­res. Journal of Transpersonal Research, 2009, Vol.1(1), 7 – 18.
  8. Nizamie, Hague, Katshu, Mohammad & Uvais N.A. 2013: Sufism and Mental Health. Indian Journal of Psychiatry. Jan.2013 vol. 55, 2013, 215 – 23.
  9. Pietikäinen, Petteri 2013: Hulluuden historia. Helsinki: Gaudeamus.
  10. Rossi, Leena 2013: Mielisairaudet ajan virrassa
  11. Silvonen, Jussi 2006: Psykologian uuden historian näkö­kul­mia. Teoksessa K. Komulainen, H. Räty, H. & J. Silvonen (toim.) Hulluudesta itse­hal­lin­taan — uuden historian näkö­kul­mia psyyk­ki­siin ilmiöihin ja ammat­ti­käy­tän­töi­hin. Psykologian tut­ki­muk­sia 25. Joensuun yliopisto, 10 – 33.
  12. Turner, Edith 2006: Among the Healers. Stories of Spiritual and ritual Healing around the World. Connecticut: Praeger Publisher.
  13. Turner, Edith 1996: The Hands Feel It: Healing and Spirit Presence among a Northern Alaskan People. Illinois: Northern Illinois University Press. 

Kirjoittaja

Helena Oikarinen-Jabai on vapaa tutkija, kirjoittaja ja kouluttaja. Koulutukseltaan hän taiteen tohtori, psykologi ja kulttuuriantropologi. Hän on myös monikulttuurisen sukupuolentutkimuksen dosentti Lapin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa. Oikarinen-Jabai on opiskellut laajasti erilaisia terapiamuotoja ja eri kulttuurien hoitoperinteitä.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

On taas terveiden elämäntapojen aika – tipaton tammikuu, uusi kunto-ohjelma tai päivittäinen meditaatio. Ihminen, joka huolehtii omasta hyvinvoinnistaan näyttäytyy terveenä, vastuullisena kansalaisena. Millaisiin arvoihin hyvinvointiin keskittyminen pohjaa? Mitä tapa puhua hyvinvoinnista voi kertoa meille itsestämme?

Koronavirustapausten määrä on jälleen kääntynyt kasvuun. Tilanne on tutumpi kuin keväällä, mutta aiheuttaa edelleen huolta ja epävarmuutta. Julkisessa keskustelussa koronaviruksesta puhutaan näkymättömänä vihollisena, joka tulee päihittää. Henkisen hyvinvointimme kannalta saattaisi olla parempi suhtautua virukseen kutsumattomana vieraana vihollismielikuvien ruokkimisen sijaan.

Alkoholismi on kansansairaus, jonka julkinen keskustelu pyörii rajoitusten ympärillä sen sijaan, että puhuttaisiin tunteista tai ihmisistä sairauden takana. Toimittaja Johanna Pohjolan tietokirja ‘Isä pullossa – Matka alkoholistin mieleen ja maailmaan’ pureutuu alkoholismin inhimilliseen puoleen. Haastattelussa hän kertoo sukelluksestaan alkoholiriippuvuuden maailmaan.

Koronapandemian viimeisimpiä käänteitä on koronaskeptisyyden näkyvyyden kasvu. Keskustelu aiheen tiimoilta ulottuu rajoitustoimenpiteiden kritisoinnista viruksen olemassaolon kyseenalaistamiseen. Lyhyen ajan sisällä myös Suomessa on kirjoitettu useita juttuja hyvinvointialan piirissä ilmenevästä koronaskeptisyydestä. Näissä koronatoimenpiteitä ja maskien käyttöä kritisoivissa keskusteluissa eräs keskeinen, toistuva käsite on pelko.