El Istmo de Tehuantepec eli El Istmo on Meksikonlahden ja Tyynenmeren välinen kapeahko kannas eteläisessä Meksikossa, ja zapoteekit ovat yksi alueen alkuperäiskansoista. Tein pro graduni kenttätyötä zapoteekkien muxejen kanssa El Istmolla keväällä 2018.
Syyskuussa 2017 aluetta ravistelleen Chiapasin maanjäristyksen jäljiltä kaupungissa oli käynnissä valtava jälleenrakennusprojekti, ja tavanomaisen tomun ja pölyn lisäksi ilma oli täynnä rakennuspölyä. Alueen äärimmäinen ilmasto tuli kenttätyön aikana tutuksi, kun sää vaihteli rajuista ukkosmyrskyistä ja tulvivista kaduista painostavaan, yli 40 asteen helteeseen. El Istmolla tutustuin useisiin muxeihin ja haastattelin heitä, osallistuin kulttuuritapahtumiin, vierailin muxejen ja heidän perheidensä luona sekä osallistuin lukuisiin juhliin, joita El Istmolla vietetään usein ja isosti.
Juhlat kadulla Juchitán de Zaragosassa, El Istmolla.
Kuva: Annika Lepistö
Tämä artikkeli pohjautuu kolmen kuukauden etnografiseen kenttätyöhöni El Istmolla ja pro gradu -tutkielmaani, jossa tarkastelen muxejen yhteiskunnallista asemaa intersektionaalisesta näkökulmasta. Pro gradussani analysoin erilaisten sosiaalisten sijaintien kuten sukupuolen, seksuaalisen suuntautumisen, luokka-aseman, zapoteekkiuden ja perheen sisäisen roolin vaikutuksia muxejen yhteiskunnallisen aseman muotoutumiseen.
Muxet ovat Meksikon alkuperäiskansa zapoteekkien seksuaali- ja sukupuolivähemmistö. Muxe-sanan alkuperä on epävarma, mutta sen on arveltu johtuvan joko espanjan kielen naista tarkoittavasta sanasta mujer tai zapotecan kielisestä sanasta namuxe’ joka tarkoittaa pelokasta ja jolla viitataan siihen, että muxet ovat joutuneet pelkäämään väkivaltaa ja syrjintää.
Muxeudesta on lukuisia eri määritelmiä, ja lähes jokainen kohtaamani muxe antoi siitä oman versionsa. El Istmolla muxeiksi kutsutaan useimmiten syntymässä mieheksi määriteltyjä zapoteekkeja, jotka eivät asetu binääriseen sukupuolikäsitykseen tai stereotyyppiseen heteromiehen rooliin. Erään nuoren muxen Luisin mukaan ”kaikki me, ketkä synnymme El Istmolla, olemme yleissääntöisesti muxeja. Kaikki, jotka syntyvät homoseksuaaleina, kaikki me olemme muxeja.”
Muxeilla viitataan yleensä ainoastaan naiseksi pukeutuviin muxeihin, muxe mujereihin. Monesti muxet itse tekevät jaon muxe hombreihin ja muxe mujereihin, espanjan miestä ja naista tarkoittavien sanojen mukaan. Sanat viittaavat useimmiten siihen, miten kyseinen muxe pukeutuu.
Muxe mujerit voivat olla transnaisia tai pukeutua naisten vaatteisiin silloin tällöin. Muxe hombret taas pukeutuvat maskuliinisemmin. Osa muxe hombreista kuvaa itseään termillä ’gay’, jolla viitataan useimmiten maskuliiniseen pukeutumiseen.
Muxeus ja zapoteekkius El Istmolla
Zapoteekkien tarussa pyhimys San Vicente Ferrer lenteli alueen yllä etsien sopivaa asuinsijaa zapoteekeille. Hän ei halunnut, että hedelmällinen ja idyllinen ympäristö tekisivät zapoteekeista laiskoja, joten hän päätti sijoittaa heidät kuumalle ja karulle El Istmon alueelle. Tarun mukaan pyhimyksellä oli säkissä mukanaan joukko muxeja, jotka oli tarkoitus ripotella alueelle tasaisesti. El Istmon yläpuolella säkki repesi ja koko joukko muxeja putosi niille sijoilleen.
Muxeus ja zapoteekkius ovat sidoksissa sekä toisiinsa että El Istmon alueeseen. Esikolumbiaanisena aikana zapoteekit olivat laajalle levittynyt alkuperäiskansa nykyisen Oaxacan osavaltion alueella. Nykyään El Istmon zapoteekkien ja esimerkiksi Oaxacan laakson zapoteekkien kulttuurit ja perinteet ovat osin eriytyneet.
Muxet nähdään perinteisenä osana nimenomaan El Istmon zapoteekkikulttuuria, mutta on epäselvää, miten vanhasta perinteestä on kyse. Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä voidaan luottaa olleen aina. Muxeus jossain määrin hyväksyttynä ja yhteiskunnassa näkyvänä identiteettinä ei välttämättä ole niinkään uusi ilmiö.
Moni haastattelemistani muxeista kertoo, että esimerkiksi muxe mujerien pukeutuminen naisten vaatteisiin alkoi yleistyä vasta 1980-1990 -luvuilla, kun identiteetin ilmaisu alkoi olla vapaampaa. Aiemmin muxeus oli piilotellumpaa ja yksityisempää, samaan tapaan kuin homoseksuaalisuus esimerkiksi Euroopassa.
Muxeista alettiin kirjoittaa laajemmin mediassa ja akatemiassa vasta 1990-luvun loppupuolella. Teksteissä on keskitytty useimmiten muxe mujereihin. Muxe hombret jätetään usein huomiotta muxeja koskevissa tutkimuksissa ja journalistisissa artikkeleissa. On todennäköistä, että muxe mujereiden saama huomio selittyy näyttävällä pukeutumisella: monet muxe mujerit pukeutuvat zapoteekkien perinteisiin vaatteisiin, huipiliin (kirjailtu paita) ja enaguaan (hame). 
Kuva: Annika Lepistö
Muxe mujereita on tarkasteltu osin kolonialistisen ja eksotisoivan katsontatavan kautta, jossa tiettyä kulttuuria tarkastellaan jonakin hyvin perinteisenä ja muiden kulttuurien vaikutuksilta koskemattomana. Kuitenkin esimerkiksi globaali LGBTIQ+ -liike on vaikuttanut ja vaikuttaa edelleen sukupuolen ja seksuaalisuuden rakentumiseen myös El Istmolla.
Sukupuolen ja seksuaalisuuden hybridisyys El Istmolla
Latinalaisen Amerikan sukupuolijärjestelmää on kuvattu activo ja pasivo -roolien kautta. Sukupuolisuhteissa pasivoksi eli passiiviseksi kutsutaan osapuolta, joka on activon eli aktiivisen osapuolen penetraation kohteena. Usein homoseksuaalisuus määritellään juuri halun kohteena olemisella – pasivot ovat halun kohteita ja siksi homoseksuaaleja. Activon roolissa olevan miehen heteroutta tai maskuliinisuutta taas ei vähennä seksin harrastaminen toisen miehen kanssa. Homoseksuaalit ja muxet ottavat usein pasivo-roolin seksuaalisissa suhteissaan, jolloin heidän feminiiniseksi mielletty roolinsa omaksutaan juuri seksuaalisessa kanssakäymisessä.
Osa nuoremmista nuoremmista muxeista kritisoi sukupuolisuhteita yksinkertaistavaa activo-pasivo jaottelua kohtaan. Sitä pidetään myös tutkimusmaailmassa vanhentuneena ja binäärisenä näkemyksenä sukupuolisuhteista. Moni El Istmolla koki jaottelun kuitenkin kuvaavan hyvin osaa muxejen seksuaalisista suhteista. .
Kaksisieluisuuden (two-spirit) käsite kehitettiin sosiologi Kylan Mattias de Vriesin mukaan Latinalaisen Amerikan alkuperäiskansojen homo-, trans- ja interseksuaalisuutta tarkoittavan, loukkaavan berdache-termin tilalle 1990-luvulla tutkimusmaailmassa. Kaksisieluisuudella viitataan “kolmansiin sukupuoliin”: henkilöihin, jotka eivät identifioidu sukupuolten kaksinapaisuuden kautta. Kenttätyössäni muxet eivät kuvanneet itseään kaksisieluisiksi. Monet kuitenkin toivat esiin, että muxeilla on monia niin naisten kuin miestenkin hyviä ominaisuuksia ja siksi he voivat tehdä esimerkiksi sekä miesten että naisten töitä.
Kaksisieluisuutta on pidetty kattoterminä, joka käsittää useita erilaisia alkuperäiskansojen sukupuolen ja seksuaalisuuden identiteettejä. De Vriesin mukaan käsite ei ole ongelmaton. Sen on kritisoitu mm. korostavan länsimaisia binäärisiä käsityksiä sukupuolesta ja seksuaalisuudesta ja jättävän huomiotta alkuperäiskansojen käsitysten moninaisuuden.
Antropologi Alfredo Mirandé on kuvaillut muxejen sukupuolta hybridiseksi: sukupuoli-identiteetti muodostuu monen paikallisen ja globaalin sukupuolikäsityksen risteyksessä. Hybridisyys muodostuu activo/pasivo -mallista, kaksisieluisuuden mallista ja modernista länsimaisesta gay-mallista.
Muxejen tapauksessa maantieteelliseen paikkaan sidoksissa oleva identiteetti, zapoteekki-identiteetti sekä sukupuolen ja seksuaalisuuden identiteetit ovat vahvasti liitoksissa toisiinsa. Ne muodostuvat suhteessa historiallisiin, kulttuurisiin ja toisiinsa vaikuttaviin käsityksiin. Monella tapaa myös luokka, koulutus, ammatti ja ikä vaikuttavat vahvasti siihen, miten muxejen asema ja rooli yhteiskunnassa näyttäytyy. Esimerkiksi heille sopiviksi ammateiksi nähdään “feminiiniset” ammatit juhlakoristeiden tai perinteisten asujen tekijöinä.
Jotkut haastattelemani muxet yhdistävät muxeuden vahvasti sosiaaliseen luokkaan, naiseksi pukeutumiseen ja zapoteekkiuteen. Heidän mukaansa homoseksuaaleja zapoteekkeja, jotka eivät työskentele käsityöammatissa tai eivät pukeudu naisten vaatteisiin, ei voida kutsua muxeiksi, vaan he ovat gay. Valkokaulustyöt ja ylempi luokkastatus yhdistyy länsimaiseen gay-identiteettiin ja käsityöammatit, naiseksi pukeutuminen ja zapoteekkius muxe-identiteettiin.
El Istmolla on viime vuosikymmeninä alettu käydä keskustelua sukupuolen moninaisuudesta ja sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöistä. Vahvasti heteronormatiiviset valtarakenteet ovat edelleen näkyvillä, ja muxejen yhteiskunnallinen rooli asettuu vahvasti tämän rakenteen sisään.
Kenttätyöni aikana oli kuitenkin nähtävissä vahvaa liikehdintää ja näkemysten muutosta etenkin nuorten muxejen keskuudessa. Zapoteekkikulttuurin uudestaan omaksi ottaminen vaikuttaa heränneen vahvasti henkiin – zapotecan kielisiä tapahtumia, runoja, kirjoja ja työpajoja järjestetään ja zapoteekkikulttuurin elvytyksestä puhutaan paljon.
Myös muxe mujereiden pukeutuminen zapoteekkinaisten juhla-asuun voidaan nähdä olevan osa alkuperäiskansakulttuurin ottamista omaksi ja oman identiteetin eri risteyskohtien tuomista yhteen. Muxe hombrejen tapa viitata itseensä yhä useammin muxena eikä gayna on tapa korostaa aiemmin peiteltyä alkuperäiskansaidentiteettiä. 
Muxea esittävä patsas.
Kuva: Annika Lepistö
Muxet valtarakenteiden vankina
Alkuperäiskansaan ja sen perinteisiin samaistuminen liittyy myös Meksikossa monesti valtavirtakulttuurin paineeseen. Alkuperäiskansoja ja vähemmistöjä kohtaan esiintyy paljon syrjintää ja jopa väkivaltaa, eivätkä yhteiskunnan rakenteet kannusta ylläpitämään omaa kieltä tai kulttuuria.
El Istmoa on lehtijutuissa kuvailtu muxejen tai seksuaalivähemmistöjen paratiisiksi, mutta moni muxe on tästä vahvasti eri mieltä. Homofobiaa koetaan paljon ja muxeille tarjolla olevat yhteiskunnalliset roolit ovat kapeita, heteronormatiivisia ja binäärisiä. Muxejen seurustelua tai perheen muodostamista ei katsota hyvällä, heille mahdolliset ammatit ovat rajoitettuja ja heidän vastuulleen jää usein huolenpito omista vanhemmista. Myös muxeja kohtaan kohdistettu väkivalta ja äärimmäiset viharikokset ovat El Istmolla surullisen usein keskustelunaiheina.
Nuoren muxe-aktivisti Danielin mukaan muxejen vähemmistöasema tekee heistä valtarakenteiden vankeja. Daniel puhuu muxeihin kohdistuvasta väkivallan uhasta, homofobiasta ja muxejen omista käsityksistä, joissa hän näkee paljon sisäistettyä homofobiaa. Hänen mukaansa esimerkiksi näkemys siitä, että muxet voivat seurustella vain heteromiesten kanssa, on homofobian ja machismin ilmentymä.
Monesti El Istmolla nähdään, että activo-pasivo -jaottelun mukaan muxeilla voi olla sukupuolisuhteita vain activojen (eli usein heteromiesten) kanssa. Heteromiesten seurustelu muxen kanssa olisi kuitenkin maskuliinisuutta ja siten heteroutta “vähentävää”, eikä se ole tyypillistä. Myöskään muxejen keskinäistä seurustelua ei useinkaan pidetä hyväksyttävänä. Nämä käsitykset ovat myös monen muxen näkemyksiä, ja siten Danielin mukaan sisäistettyä homofobiaa.
“Sana muxe on vahva ja jopa loukkaava zapotecan kielinen sana. Jos joku mies sanoo toista miestä muxeksi, hän voi vaikka tappaa. Mutta niille muxeille, joille se [nimitys] ei ole ongelma, on tavallaan vastarintaa yrittää ottaa sana omakseen. Länsimaisesti ajateltuna olen gay, mutta El Istmolla identifioidun muxeksi, koska olemme osa vähemmistöä, joka kohtaa väkivaltaa ja murhia, eli emme elä vapaina.”
Vähemmistöaseman ja kapean yhteiskunnallisen roolin lisäksi muxejen rooli perheessä on usein rajattu, etenkin vanhemman sukupolven silmissä. Muxen rooli on usein jäädä huolehtimaan synnyinperheestään ja auttamaan äitiään kodin ja talouden ylläpidossa samalla, kun sisarukset perustavat omat perheensä. Naimisiinmeno ja oman perheen perustaminen eivät ole usein muxeille mahdollisia ja edelleen tabu El Istmolla. Omista vanhemmista huolehtiminen taas on sosiaalinen velvollisuus, joka nähdään myös kunnian ja arvostuksen eleenä.
Tarkat sukupuoliroolit ovat tapa järjestää yhteiskunnan huolenpitoa ja sosiaalijärjestelmän puutteiden vuoksi varmistaa ikääntyvien hoiva. Muxen kapea rooli perheessä ylläpitää yhteiskunnallista jatkuvuutta yksilöllisen valinnanvapauden kustannuksella.
Monet nuoremmat muxet ovat alkaneet taistella tätä kapeaa roolia vastaan. Silti moni heistä tuntee vastuutta huolehtia perheestään. He näkevät sen sopivana roolina muxelle, joka voi tehdä niin miesten kuin naistenkin töitä vahvasti sukupuolitetun työn yhteiskunnassa. 
”Yhteiskunnassa joka opettaa meitä häpeämään, ylpeys (pride) on poliittinen vastaus (tai vastaisku)”.
Kuva: Annika Lepistö
Modernin ja perinteisen, paikallisen ja globaalin risteyskohdassa
Menneisyys vaikuttaa aina siihen, miten nykyhetki ja tuleva nähdään. Muxejenkaan tapauksessa globalisaatio ja modernismi eivät ole jyränneet alleen perinteitä ja paikallisuutta, vaan ne sulautuvat yhteen muodostaen uudenlaisia järjestelmiä ja käsityksiä. Monet muxet ovat omaksuneet käsityksiä sukupuolesta ja seksuaalisuudesta länsimaista ja yhdistävät niitä paikallisiin perinteisiin. Myös tätä voidaan kutsua sukupuolen hybridisyydeksi.
Modernistuminen ja globalisoituminen eivät kohtele kaikkia samanarvoisesti. Nuorten, globalisoituneiden ja kosmopoliittisten muxejen on helpompi saada tietoa ja sopeutua uusiin käsityksiin sukupuolesta ja seksuaalisuudesta kuin vanhempien tai vähäosaisempien.
Pääsy kosmopoliittisen sosiaalisen pääoman pariin on myös luokkakysymys. Muun kuin zapotecan kielen taito tai matkustaminen El Istmon ulkopuolelle eivät ole olleet kaikille zapoteekeille mahdollisia tai realistisia vielä kovin pitkään. Pääsy modernisuuden ja globaalisuuden pariin voi korostaa sosiaalisia eroja, mikäli ne nähdään parempina ja saavuteltavimpina tavoitteina kuin perinteisyys tai paikallisuus.
Monien nuorten muxejen käsitys vanhemmista muxeista on ristiriitainen. Yhtäältä vanhempien muxejen pioneerityön muxejen oikeuksien puolesta nähdään mahdollistaneen sen, että El Istmon nuoret saavat nyt olla omia itsejään. Toisaalta monen nuoren mielestä globaaliin ja länsimaiseen homouteen identifioituminen on myös irtautumista pölyisiksi ja tunkkaisiksi koetuista alkuperäiskansaperinteistä ja kapeista yhteiskuntarooleista, joita vanhemmat muxet heidän mielestään puolustavat.
Groteskina näyttäytyvä muxeus, jossa maskuliiniset piirteet ja feminiininen pukeutuminen ja käytös yhdistyvät, ei ole nuorille yhtä ihailtavaa kuin valkoisen, menestyneen ja maskuliinisen länsimaisen homon ihanne. Alkuperäiskansaan kuulumattomuus, valkoinen iho sekä länsimaisuus ovat ihanteita, jotka monet nuoret muxet näkevät omaa alkuperäänsä parempina.
Muxeus ei nuorempien silmissä vaikuta sopivan globaaliin maskuliiniseen ihanteeseen. Nuoret muxet pyrkivät etäännyttämään itseään sukupuolen ja seksuaalisuuden paikallisista perinteistä ja korostavat kosmopoliittia gay-identiteettiä. Vanhemmat muxet edustavat heille paikallisia perinteitä, joihin liittyy monimutkaisia ja usein alitajuisia tai automaattisia käsityksiä luokasta. Gay-identiteetillä pyritään samaistumaan korkeampaan sosiaaliseen luokkaan ja korostamaan kosmopoliittista pääomaa.
El Istmolla on kuitenkin nähtävissä alkuperäiskansaidentiteetin ja sen perinteiden uudelleen ottaminen omaksi. Muxe-aktivisti Daniel kertoo, että kun homoseksuaali zapoteekkinuori päättää olla identifioitumatta muxeuteen, hän yleensä pitää länsimaisuuteen (gayness) identifioitumista parempana kuin alkuperäiskansaan (muxeus). Danielin mukaan tämä on kolonialismin hyväksymistä ja sen valtarakenteisiin mukautumista.
”Minusta se on homofobiaan mukaan menemistä [että ei halua identifioitua muxeksi]. Se on niin kuin oksidentalismin kannattamista, että ehkä haluat jättää sen alkuperäiskansakysymyksen. Eli siis jos ajattelet, että gay on parempi kuin muxe.”
Antropologi Thomas Hylland Eriksen kirjoittaa globalisaation paradoksista, jossa maailma on samaan aikaan pienentynyt ja suurentunut. Muxejen zapoteekkiuden omaksi ottamisen tapauksessa globalisaation paradoksia voi tarkastella globaalin vastustamisena, muxeuden korostamisena ja zapoteekkikulttuurin ilmentymänä.
Globaalien gay-idolien ihannointia ja paikallisen muxeuden hylkäämistä voi tarkastella globaalien ihanteiden omaksumisena. Keskusteluissa muxeudesta on näkyvissä jatkuva paikallisen ja globaalin vaikutus toisiinsa, niiden vastustuksen ja niihin mukautumisen tasapainottelu. Käsitykset muxeudesta ovat moninaisia ja jatkuvassa muutoksessa.
Muxeudesta ja sukupuolten ei-binäärisyydestä on alettu keskustella ympäri maailmaa, mutta sukupuolten moninaisuus ei ole länsimainen trendi eikä uusi ilmiö. Ei-binäärisiä sukupuolikategorioita on ympäri maailmaa – muxejen lisäksi muutamia mainitakseni esimerkiksi Intian hijrat, Havaijin māhū, Samoan fa ́afafine ja Indonesian wariat (myös banci tai béncong).
Monessa maailman kolkassa – kuten myös Suomessa – kolmansien sukupuolten ja sukupuolten binääriin kuulumattomien ihmisten on kauan ollut pysyttävä hiljaa omasta identiteetistään, jotta he eivät olisi yhtä alttiita väkivallalle ja syrjinnälle. 
Pride, Mexico City, 2018.
Kuva: Annika Lepistö
Toimitus
- Podcast-lukija: Nelly Staff
- Verkkotaitto: Satu Myllymäki
- Artikkelikuva: Secretaria de Cultura Ciudad de México/Flickr (CC BY-SA 2.0)
Lukemista
- Eriksen, Thomas Hylland. 2014. Globalization: The Key Concepts.
- Mirandé, Alfredo. 2017. Behind the Mask: Gender Hybridity in a Zapotec Community.
- Lepistö, Annika. 2020. Pro gradu -tutkielma. Muxe hombrejen sosiaalinen sijainti: sukulaisuus ja kuuluminen El Istmolla, Meksikossa.
