Kinky osana omannäköistä arkea

Kinky näyt­täy­tyy monella tavalla ihmisten elämässä, ja se merkitsee erilaisia asioita koki­joil­leen. Yhdelle kinky voi olla elä­män­ta­pa, toiselle iden­ti­teet­ti ja kol­man­nel­le har­ras­tus­toi­min­taa – tai kaikkia näitä limittäin ja vuo­ro­tel­len. Yhteistä kuitenkin tuntuu olevan, että kinky tekee elämästä mielekkäämpää.

Termi kinky herättää monen­lai­sia miel­leyh­ty­miä, jotka usein liittyvät taval­lis­ta vil­lim­pään seksiin. Omassa tut­ki­muk­ses­sa­ni kinky on kat­to­kä­si­te, joka sisältää esi­mer­kik­si BDSM:n erilaiset muodot sekä feti­sis­min. BDSM:llä tar­koi­te­taan yleensä erilaisia kivulla ja vallalla lei­kit­te­lyn muotoja. Kirjainyhdistelmä muodostuu sanoista, bondage (eli sidonta), domi­noin­ti ja sub­mis­sii­vi­syys, sekä sadismi ja masokismi. BDSM:n har­joit­ta­mis­ta kutsutaan yleensä ses­sioi­mi­sek­si. Fetisismi puo­les­taan on erityistä vie­hä­tys­tä vaikkapa tiettyä mate­ri­aa­lia, asustetta tai kehonosaa kohtaan.


Kinky liittyy usein seksiin tai on eroot­tis­ta, mutta ei ole sitä aina tai kaikille ihmisille. Kinky voi olla seksin mauste, mutta lisäksi se voi olla myös elä­män­ta­pa, iden­ti­teet­ti tai ensi­si­jai­nen sek­su­aa­li­nen suuntaus. Kinky on kuitenkin aina kom­mu­ni­koi­tua ja yhteiseen suos­tu­muk­seen perus­tu­vaa. Kaikki kinky ei ole kivulla lei­kit­te­lyä tai komeita sidontoja köysillä: kinky voi olla myös kotona oleskelua fetis­sia­sus­sa, läheis­suh­teen dyna­miik­ka, tai tapa osoittaa hellyyttä ja välit­tä­mis­tä.


Väitös­tut­ki­muk­ses­sa­ni tutkin suo­ma­lais­ta kinky-yhteisöä, kinkyä iden­ti­teet­tiä ja arkea. Aineistonani on 28 tee­ma­kir­joi­tus­ta kinkyiltä tai kin­kyyt­tään poh­ti­vil­ta hen­ki­löil­tä, sekä 14 kuvaa ja niihin liittyvää tekstiä yhdek­säl­tä hen­ki­löl­tä. Teemakirjoituksista ensim­mäi­set 12 keräsin vuonna 2011 pro gradu ‑tut­kiel­maa­ni varten ja loput 16 vuonna 2017 väi­tös­kir­jaa­ni varten. Kesällä 2020 hain kuva-aineistoa, jossa halusin nähdä vas­taa­jien suosikki-kin­kye­si­nei­tä, sekä sitä kuinka kinky näkyy tai on pii­lo­tet­tu kodeissa. Vastaajat ovat 20 – 60-vuotiaita cis- ja trans­su­ku­puo­li­sia miehiä, naisia ja muun­su­ku­puo­li­sia. He ovat kotoisin ympäri Suomea ja vas­taa­jien joukossa on niin sinkkuja kuin pari- tai moni­suh­tees­sa eläviäkin.

Alaston nainen pukeutuneena mustaan, silmät peittävään naamioon, jossa on suun kohdalla aukko, joka on suljettu hakaneulalla.

Kinkyyn liittyy stigma, eli häpeä­lei­ma, joka saa monet pitämään kin­kyy­ten­sä omana tietonaan ja pysyt­te­le­mään kaapissa. Tästä stigmasta kertoo esi­mer­kik­si se, että aineis­tos­sa­ni toistuvat ker­to­muk­set matkasta oman kinkyyden hyväk­sy­mi­seen: kinkyä on saatettu pitää ”pimeänä puolena”, jonka ole­mas­sao­lo on täytynyt kieltää. Usein hyväk­sy­mi­sen pro­ses­sis­sa auttaa yhteisön löy­ty­mi­nen ja muiden kinkyjen koh­taa­mi­nen joko net­tiyh­tei­söis­sä tai livenä.


Toisaalta, vaikka itse olisikin sinut oman kin­kyy­ten­sä kanssa, ulko­puo­lis­ten suh­tau­tu­mi­nen voi jännittää. Kaapissa pysyt­te­le­mi­nen tai pal­jas­tu­mi­sen pelko voi aiheuttaa ahdis­tus­ta ja yksi­näi­syy­den kokemusta arkie­lä­mäs­sä. Jos vaikkapa työ­pai­kal­la tai har­ras­tus­po­ru­kas­sa kes­kus­tel­laan loma­suun­ni­tel­mis­ta, kinky ei ehkä uskalla kertoa kotinsa eri­tyi­sis­tä remont­ti­suun­ni­tel­mis­ta. Muutostyön kohteena kun eivät vält­tä­mät­tä olekaan keittiön uudet kaapistot, vaan aiko­muk­se­na voi olla kunnostaa yhdestä huoneesta dungeon, BDSM-leik­kei­hin soveltuva tila.


Pelko pal­jas­tu­mi­ses­ta ja tunne siitä, että kinkyys on parempi pitää omana tietona tulevat esille aineis­tos­sa­ni. Kertomuksia pal­jas­tu­mi­ses­ta sieltä ei kui­ten­kaan löydy. Jotkut kir­joit­ta­jat sen sijaan mai­nit­se­vat ker­to­neen­sa kin­kyy­des­tään ystä­vil­leen ja muille lähei­sil­leen, jotkut lisäksi työyh­tei­sös­sään. Suhtautuminen on tällöin ollut useim­mi­ten hyvä tai neutraali. Vaikka kinkyyn liittyvä häpeä­lei­ma on yksi­löi­den arkeen vai­kut­ta­va tosi­seik­ka, on kinky koki­joil­leen kuitenkin ensi­si­jai­ses­ti posi­tii­vi­nen asia.

Omannäköinen elämä

Arjen täytyy tuntua omalta tai oman­lai­sel­ta, että se koetaan osaksi mie­le­käs­tä ja hyvää elämää. Joillekin kinky on perus­ta­van­laa­tui­nen osa minuutta tai omaa seksuaali-iden­ti­teet­tiä, jolloin arjessa on tärkeää saada toteuttaa omaa kin­kyyt­tään. Nelikymppinen nainen, joka elää avio­lii­tos­sa ei-kinkyn miehen kanssa, ja jolla on val­ta­suh­de kahden muun miehen kanssa kirjoittaa:


Minulle kinkyys on täysin omana itsenäni olemista, se on minulle luon­nol­li­nen tapa olla ja ajatella. En osaa ajatella, että se olisi hirveästi poik­kea­vam­paa kuin moni muukaan sek­su­aa­li­suus nyky­päi­vä­nä on. Olen kinky koko ajan, minulla ei ole taukoja, jolloin en kokisi olevani kinky vaan taval­li­nen. Koen olevani taval­li­nen jat­ku­vas­ti koska kinkyys on osa minua, jonka hyväksyn omaksi osaksi itseäni.”


Kirjoit­ta­ja avaa yllä sitä, kuinka hän hyväksyy kinkyn osaksi itseään. Kinky on tämän hyväk­sy­mi­sen seu­rauk­se­na hänelle ”luon­nol­li­nen” ja taval­li­nen osa elämää. Toinen kir­joit­ta­ja toteaa kinkyn olevan tärkeää siinä missä vaikkapa työ, koti tai terveys. Jos kinky ei olisi läsnä, tuntuisi siltä kuin elämästä puuttuisi jotakin hyvin oleel­lis­ta.


Useilla ihmisillä parisuhde kuuluu osaksi elämää ja arkea. Kinkyyn liittyy oleel­li­se­na osana kom­mu­ni­koin­ti omista haluista, tarpeista ja rajoista, sekä näiden yhteen­so­vit­ta­mi­nen kumppanin vas­taa­vien kanssa. Kun omista, ehkä aiemmin visusti salassa pide­tyis­tä, kinkyistä miel­ty­myk­sis­tään kom­mu­ni­koi kump­pa­nil­le, asettaa itsensä haa­voit­tu­vai­seen asemaan. Toisaalta omien hen­ki­lö­koh­tais­ten asioiden jakaminen saattaa lisätä lähei­syy­den ja intii­miy­den kokemusta kump­pa­nei­den välillä.

Kinky edellyttää luottamusta. Etualalla nainen pitää kädessään siveysvyötä, jota taustalla sängyllä istuva mies katsoo.

Koska kinkyyn liittyy aktii­vi­nen kom­mu­ni­koin­ti ja toisen rajojen kun­nioit­ta­mi­nen, voi kinky par­haim­mil­laan antaa koke­muk­sen nähdyksi ja kuulluksi tule­mi­ses­ta. Tämä puo­les­taan voi lisätä tunnetta mie­lek­kääs­tä ja autent­ti­ses­ta arjesta kumppanin kanssa. Yksi kir­joit­ta­ja mainitsee, kuinka parisuhde ilman kinkyä tuntuisi vähän samalta, kuin joutuisi jäämään rakas­ta­man­sa ihmisen kanssa vain kaveriksi.


Kinky voi olla myös har­ras­tus­toi­min­nan kaltainen osa arkea. Aineistossani moni mainitsi käyvänsä päi­vit­täin kinkyyn liit­ty­vil­lä kes­kus­te­lu­foo­ru­meil­la kat­so­mas­sa mistä puhutaan, osal­lis­tu­mas­sa kes­kus­te­lui­hin tai ter­veh­ti­mäs­sä tuttuja. Suomessa kinkyt ovat myös jär­jes­täy­ty­neet yhdis­tyk­siin, joiden toiminta pyörii pitkälti samalla tavalla, kuin minkä tahansa har­ras­tusyh­dis­tyk­sen toiminta tapah­tu­ma­jär­jes­tä­mi­si­neen ja yhteisine ajan­viet­tei­neen – unoh­ta­mat­ta yhdis­tys­ten kokouksia ja hal­li­tus­toi­min­taa.


Vaikka jotkut kir­joit­ta­jat kertovat olevansa hyvin aktii­vi­sia toi­mi­joi­ta kinky-yhtei­söis­sä, saattavat he silti todeta, ettei kinky näy heidän arjessaan mitenkään. Yhdistystoimintaan osal­lis­tu­mis­ta tai kes­kus­te­lu­pals­to­ja ei siis nähdä osana kinkyä arkea. Toisaalta vaikkapa BDSM-sessio tai fetissiin uppou­tu­mi­nen saatetaan nähdä arjesta irtau­tu­mi­se­na. Arjen kinkynä nähdään siis sellaiset kinkyt teot, jotka nivou­tu­vat sau­mat­to­mas­ti arkie­lä­mään. Näin tapahtuu esi­mer­kik­si kokoai­kai­ses­sa valtasuhteessa.

Omistajan ehdoilla

Kinkyn toteut­ta­mi­sen tapoja on arjessa monia. Yksi näistä on niin sanottu 24/​7‑elämäntapa, jossa kinky ja arki nivou­tu­vat mitä suu­rim­mis­sa määrin yhteen. 24/​7‑elämäntavalla tar­koi­te­taan suhteen kokoai­kais­ta dyna­miik­kaa, jossa yhdellä osa­puo­lel­la on valta ja toinen ottaa alistuvan roolin. Tällainen kokoai­kai­nen val­ta­suh­de voi kestää niin kauan kuin yhdessä sovitaan ja kumpi tahansa osapuoli voi kes­keyt­tää sen.


Kokoai­kai­sen val­ta­suh­teen piir­teis­tä on neu­vo­tel­tu etukäteen ja sen osapuolet ovat sopineet, min­kä­lai­siin elämän osa-alueisiin val­ta­suh­de ulottuu ja kuinka sitä toteu­te­taan. Kokoaikaisen val­ta­suh­teen arjessa luovitaan sen mukaan, min­kä­lai­nen toiminta on kul­loi­ses­sa­kin elä­män­ti­lan­tees­sa tai olo­suh­teis­sa toivottua tai mah­dol­lis­ta. Nelikymppinen nainen kertoo suh­tees­taan toisella paik­ka­kun­nal­la asuvaan tyttöystäväänsä:


Suhteemme on val­ta­suh­de kokoai­kai­ses­ti, mutta silloin kun paikalla on lapsia, se on ver­ho­tum­paa, eikä hän esi­mer­kik­si avaa auton ovea minulle silloin — silloin huo­leh­dim­me lapset tur­va­vöi­hin, mutta pienet, hie­no­va­rai­set teot (ulko-oven avaus, valmis ham­mas­har­ja, kesken aterian täytetty vesilasi, auen­nei­den ken­gän­nau­ho­jen sol­mi­mi­nen) ovat sil­loin­kin mah­dol­li­sia ja pitävät yllä suhteemme dyna­miik­kaa.”


Kinky val­ta­suh­de voidaan näin tuoda osaksi arkea hie­no­va­rai­sil­la teoilla, joita ulko­puo­li­set eivät edes huomaa. Suhteen osapuolet luovat yhdessä näille arkisille teoille mer­ki­tyk­sen, jotka ilman kinkyyttä saat­tai­si­vat olla tul­kit­ta­vis­sa koh­te­liai­suu­dek­si tai toisen huomioimiseksi.

Nainen istuu sängyllä. Hänen kätensä ja jalkansa ovat kahlittu käsiraudoilla.

Myös suhteissa, joihin sisältyy kinkyjä ele­ment­te­jä ilman kokoai­kais­ta val­ta­dy­na­miik­kaa, mikä tahansa arkinen asia voi olla osa kinkyä. Vaikkapa kaup­pa­reis­suun voi liittyä yhdessä sovittu val­ta­leik­ki – kinky eroaa ei-kinkystä tässä sillä, että kinkyn yhtey­des­sä valta-ase­tel­mas­ta on kes­kus­tel­tu ja sovittu ääneen. Toinen neli­kymp­pi­nen nainen kertoo val­ta­suh­tees­ta vaimonsa kanssa:


Minun koh­dal­la­ni kinky on kon­kreet­ti­ses­ti läsnä koko ajan, lukuun ottamatta sitä aikaa, jolloin olen työssä. Työn ulko­puo­lel­la elän omis­ta­ja­ni ehdoilla: teen sitä, mitä Hän minulta mil­loin­kin haluaa. Meillä on tietyt rituaalit, jotka päi­vit­täin vah­vis­ta­vat val­ta­suh­det­tam­me mukavalla tavalla. Minulla on myös tietyt käyt­täy­ty­mis­sään­nöt, joita noudatan. Käytännön aika­tau­lut, päätökset ja asioiden suun­nit­te­lu on Hänen vas­tuul­laan, minä lähinnä toteutan niitä. Hän kysyy kyllä välillä mie­li­pi­det­tä­ni, mutta pää­tös­val­taa minulla ei ole.”


“Arkeni on sitä, että palvelen Häntä eri tavoin, pää­asias­sa kotitöitä tekemällä. Pukeudun myös vapaa-ajalla aivan eri tavalla kuin työssä: vähän pal­jas­ta­vam­min ja Häntä miel­lyt­tä­väl­lä tavalla (muiden läs­nä­ol­les­sa toki tilan­tee­seen sopivasti). Työminäni ja orja­mi­nä­ni eroavat toi­sis­taan. Aluksi se tuntui han­ka­lal­ta­kin, olla toisaalta toisen valtaan alistunut ja kuitenkin työssä itse­näi­nen ammat­ti­lai­nen. Nykyisin tunnen oikeas­taan aina olevani ensi­si­jai­ses­ti Hänen orjat­ta­ren­sa, otan vain väliai­kai­ses­ti työ­roo­li­ni ja palaan sitten taas takaisin “nor­maa­liin” eli orjaksi.”


Kirjoit­ta­jal­le orjat­ta­ren rooli on ”normaali” arjen rooli. Valtasuhteessa, kuten muus­sa­kaan kinkyssä, ei kyse ole roolien näyt­te­le­mi­ses­tä tai esit­tä­mi­ses­tä, vaikka ne yhdessä sovittuja ja neu­vo­tel­tu­ja ovatkin. Kyseessä on pikem­min­kin maa­il­mas­sa olemisen tapa (”a mode of being in the world”), kuten media­tut­ki­ja Susanna Paasonen kuvaa val­ta­suh­tees­sa elämistä. Ylipäätään useissa kinkyn muodoissa pyr­ki­myk­se­nä on autent­ti­sen ske­naa­rion, tunne- tai mie­len­ti­lan luominen, vaikka puitteet saattavat vaikuttaa roolileikiltä.

Eskapismi ja rajanylitys

Erityisesti sidonnan ja sado­ma­so­kis­min (kivun tuot­ta­mi­sen ja vas­taa­not­ta­mi­sen) yhtey­des­sä mainitaan usein tavoi­tel­ta­va tai saa­vu­tet­tu tunne- tai mie­len­ti­la: transsi, sub-space, flow tai high. Tämän tun­ne­ti­lan tavoit­te­lu voi puo­les­taan liittyä arjesta irtau­tu­mi­sen aja­tuk­seen. Parikymppinen nainen kirjoittaa:


Kinky on minulle tapa ilmentää itseäni ja tuntojani. Esimerkiksi köysien kanssa pystyn antamaan vallan kokonaan sel­lai­sel­le hen­ki­löl­le, johon luotan, eikä minun tarvitse itse murehtia mistään, voin vain ikään kuin vaipua transsiin ja ren­tout­taa mieleni ja kehoni. ( – ) kinkyily kotona on tapa päästä irti arjesta, mutta myös keino osoittaa toiselle kiin­ty­mys­tä ja lähei­syyt­tä.”


Kirjoit­ta­jal­le kinky on siis toisinaan pakoa arjesta, eli eska­pis­mia. Sitä se ei ole kui­ten­kaan kaikille tai kaikissa tilan­teis­sa. Arjesta irrot­tau­tu­mi­nen on vain yksi monista kinkyn ilme­ne­mis­muo­dois­ta, ja useim­mi­ten se liittyy vas­taa­jil­la joko kin­ky­bi­lei­siin, feti­sis­miin tai BDSM-sessioihin.

Kinky saa monia muotoja. Mustaan pupunkorvilla varustettuun naamioon ja verkkopaitaan pukeutunut androgyyni henkilö katsoo olkansa yli kameraan.

Kinky mah­dol­lis­taa rajan­yli­tyk­sen arjen sään­nöis­tä ikään kuin tai­ka­pii­riin. Se mitä ei hyväk­syt­täi­si arjessa, muut­tuu­kin kinkyn myötä sal­li­tuk­si. Esimerkiksi hal­ven­ta­vil­la nimillä kut­su­mi­nen saattaa olla toivottua ja kii­hot­ta­vaa kinkyn tai­ka­pii­rin sisällä, mutta epä­toi­vot­tua ja louk­kaa­vaa sen ulko­puo­lel­la. Kinkyily voi olla myös fetissiin uppou­tu­mis­ta, esi­mer­kik­si pukeu­tu­mal­la kumi‑, eli latex-asuihin. Parikymppinen mies kertoo omasta fetisismistään:


Fetissini ovat läsnä elä­mäs­sä­ni lähes päi­vit­täin. Kun olen yksin, hyvin usein haluan pukeutua eri­lai­siin asuihin ja leikkiä leluilla, kahleilla yms. jutuilla. Fetissini ovat minulle totaa­li­nen irtau­tu­mi­nen arjesta. Fetissieni läsnäoloa en voi kuvailla. Luulen, että vain fetisisti itse voi ymmärtää niin suuren mie­li­hy­vän tunteen. ( – ) Minulle kinkyys on lähinnä hyvän olon ja arjesta irtau­tu­mi­sen väline.”


Etnologi Bo Lönnqvist on maininnut, kuinka vaatteita vaih­ta­mal­la mah­dol­lis­te­taan rajan­yli­tys, jolloin arjen kahleet, eli arki­vaat­tei­siin ja arjen rooleihin liittyvät odotukset, vel­vol­li­suu­det ja status unoh­de­taan. Vaikka Lönnqvistin tut­ki­muk­ses­sa rajan­yli­tys liittyi opis­ke­li­ja­haa­la­rei­hin, on vertaus mie­les­tä­ni toimiva myös fetis­sia­su­jen ja ‑asus­tei­den kontekstissa.

Mielekäs arki

Kinkyä ei aineis­tos­sa­ni mielletä vält­tä­mät­tä oman arjen osaksi, koska kinkyt teot, kuten vaikkapa ses­sioin­ti nähdään pikem­min­kin arjesta irrot­ta­va­na ele­ment­ti­nä. Lisäksi suh­teel­li­sen har­vi­nais­ta 24/​7‑elämäntapaa saatetaan pitää todel­li­se­na arjen kinkyn ilmen­ty­mä­nä. Vaikka vastaajat eivät ehkä miellä kinkyä arkensa osaksi, kir­joi­tuk­sis­sa kinky tuntuu kuitenkin lävis­tä­vän arjen ja näkyvän siellä eri tavoin.


BDSM-ses­sioi­den tai val­ta­suh­teen sijaan tämä arjen kinky tuleekin esille esi­mer­kik­si yhdis­tys­toi­min­taan tai net­ti­kes­kus­te­lui­hin osal­lis­tu­mi­se­na, kinkyinä ystävinä ja haaveina kin­kym­mäs­tä tule­vai­suu­des­ta. Lisäksi monelle kinky on pysyvämpi olotila, osa minuutta tai seksuaali-iden­ti­teet­ti, jolloin se on myös luon­nol­li­nen osa arkea.


Kinkyä on perin­tei­ses­ti saatettu ajatella jonkin sellaisen puolen toteut­ta­mi­se­na, jota ei arkie­lä­mäs­sään tai vaikkapa työ­roo­lis­saan saa tuoda esille. Näinkin saattaa olla, mutta aineis­tos­sa­ni kinkyys koetaan pää­sään­töi­ses­ti pysyväksi olo­ti­lak­si, johon BDSM-sessiot tai fetissiin uppou­tu­mi­nen tuovat mukavan lisän.

Nahkapiiska, anustappi ja arpakuutio, jonka eri sivuilla on seksiasentoja.

Kinkyyn uppou­tu­mi­nen ikään kuin het­kel­li­ses­ti nostaa arjen ylä­puo­lel­le ja tekee arjesta mie­lek­kääm­pää. Kun on jotain, kuten BDSM-sessio, mitä odottaa ja mitä muistella hyker­rel­len jäl­ki­kä­teen, saattaa arjen harmautta taas jaksaa hiukan paremmin. Kinkyn moni­nais­ta asemaa osana elämää kuvaa pari­kymp­pi­nen muun­su­ku­puo­li­nen kirjoituksessaan:


Tavallaan kinky on minulle siis myös arkista, sillä kuten sanottua, se on niin luon­tai­nen ja olen­nai­nen osa elämääni ja iden­ti­teet­tiä­ni. Toisaalta pääsen toteut­ta­maan kin­kyyt­tä­ni tällä hetkellä harvemmin ja satun­nai­sem­min kuin tahtoisin ja varsinkin silloin kun pääsen leik­ki­mään jonkun ystävän tai kump­pa­ni­ni kanssa, olen todella irti arjesta ja unohdan kaiken muun. Saan niistä hetkistä mie­let­tö­mäs­ti voimaa jatkaa elämää, vaikka arki ja muu välillä nihkeältä tuntuisikin.”

Paasonen, Susanna (2018), Many Splendored Things, MIT Press.

Pohtinen, Johanna (2014), Kinky sek­su­aa­li­suus arkisena ja arjesta irrot­ta­va­na ele­ment­ti­nä. Seksologinen aika­kaus­kir­ja 1(1): 3 – 14.

Pohtinen, Johanna (2017), Creating a feeling of belonging. Solidarity in Finnish kink com­mu­ni­ties. SQS-Journal 10(1 – 2): 21 – 34.

Pohtinen, Johanna (2019), From secrecy to pride: Negotiating kink identity, nor­ma­ti­vi­ty, and stigma. Ethnologia Fennica vol 46: 84 – 108.

Kirjoittaja

Johanna Pohtinen, FM, tekee väitöskirjaa Turun yliopiston etnologian oppiaineeseen suomalaisesta kinky-yhteisöstä. Kiinnostuksen kohteina ovat yhteisöllisyyden lisäksi erityisesti kinkyyn liittyvät affektit, kinky identiteetti ja arki, sekä kinkyn materiaalisuus.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Jeesusta pidetään oletusarvoisesti valkoisena miehenä. Tätä on perusteltu kieliopilla ja evankeliumien kuvauksilla ”Jumalan Pojasta”. Myös hegemoninen käsitys miessukupuolen paremmuudesta on vaikuttanut Jeesus-kuvaan. Mitä tapahtuu, kun tämä kuva kyseenalaistetaan ja Jeesuksen hahmo puretaan miehisistä kahleistaan? Alta paljastuu Jeesus, joka on queer.

Biseksuaalisuus on käsitteenä vakiintunut, mutta panseksuaalisuus on monille vieras ilmiö. Millaisia kokemuksia nämä toisiinsa limittyneet käsitteet kuvaavat? Yksi keskeinen erottava tekijä on se, miten pan- ja biseksuaalit painottavat sukupuolen merkitystä itselleen.