Ukrainalaiset verkostoituvat laajasti Berliinissä

Putin — huylo*!

al-Assad — huylo!

Lukaschenka — huylo!

Kadyrov — huylo!

Free Ukraine!

Free Syria! 

Stop Russian wars!

Huudot kaikuvat Berliinin keskustan läpi kul­ke­val­la Unter den Lindenillä. Venäjän suur­lä­he­tys­tön kohdalla mie­le­no­soi­tus hidastaa vauhtia, kes­ki­sor­met nousevat ilmaan buuauksen säestämänä. 

Russkyi korabl’ — idi nahuy!”, eli meemiksi muo­dos­tu­nut “Russian warship, go fuck yourself!”, jyrähtää ilmoille sadoista suista. 

Turistit nostavat äly­pu­he­li­mien­sa kamerat kohti mars­si­joi­ta, jotka hei­lut­ta­vat Ukrainan, Syyrian, Valkovenäjän**, Georgian ja Tšetšenian lippuja. 

Vuosi sitten seisoin tässä Venäjän suur­lä­he­tys­tön edessä ja rukoilin, että Euroopan johtajat kuun­te­li­si­vat meitä. Sota Syyriassa jatkuu. Venäjä tappaa lapsia, siviilejä! Syyria on ollut Venäjän armeijan koekenttä”, syy­ria­lai­nen jour­na­lis­ti ja aktivisti Wafa Mustafa kertoo. 

Lauantaina 16.4.2022 Berliinissä jär­jes­tet­ty mie­le­nil­maus on yksi esimerkki tavoista, joilla akti­vis­tit ja kan­sa­lais­jär­jes­töt ovat yhdis­tä­neet voimiaan. 

Tällä hetkellä tär­keim­pi­nä tavoit­tei­na ruo­hon­juu­ri­ta­son toi­mi­joil­la on mobi­li­soi­tua mah­dol­li­sim­man laajasti Venäjän impe­ria­lis­mia vastaan ja parantaa kaikkien pako­lais­ten asemaa Euroopassa. Erityisen voimakas soli­daa­ri­suus tuntuu val­lit­se­van impe­ria­lis­ti­sen poli­tii­kan suoraksi kohteeksi jou­tu­nei­den ukrai­na­lais­ten, val­ko­ve­nä­läis­ten ja syy­ria­lais­ten ryh­mit­ty­mien välillä***. 

Berliiniläisille on kertynyt kokemusta hädässä olevien vas­taa­not­ta­mi­ses­ta. Vuonna 2015 kau­pun­kiin saapui yli 80 000 tur­va­pai­kan­ha­ki­jaa ja “refugees welcome” muodostui kau­pun­ki­ku­vaa domi­noi­vak­si meemiksi. Nyt kun kau­pun­kiin on saapunut jo yli 60 000 pako­lais­ta Ukrainasta, sen ohelle on tullut “stand with Ukraine”, “slava Ukraini!”.

Ukrainasta saapuvia pako­lai­sia vas­taa­not­ta­mas­sa ovat Berliinissä olleet osin samat ruo­hon­juu­ri­ta­son toimijat kuin vuoden 2015 “pako­lais­krii­sin” aikaan, kuten Berlin hilft verkosto — sillä ero­tuk­sel­la, että kun vuonna 2015 eri­tyi­ses­ti arabiaa ja farsia puhuvat akti­voi­tui­vat auttamaan, nyt etu­lin­jas­sa ovat venäjän ja ukrainan taitajat. Myös uusia tahoja on tullut mukaan, kuten puo­la­lai­nen Pilecki-ins­ti­tuut­ti, joka on tarjonnut tilansa ukrai­na­lais­ten akti­vis­tien käyttöön.

Kun Venäjän hyök­käys­so­ta Ukrainassa alkoi, monet kii­reh­ti­vät ver­taa­maan ukrai­na­lai­siin koh­dis­tu­vaa vie­raan­va­rai­suut­ta, sodan saamaa media­nä­ky­vyyt­tä ja voi­ma­kas­ta poliit­tis­ta reaktiota muualla maa­il­mas­sa tapah­tu­vien vää­ryyk­sien koh­taa­maan suh­teel­li­sen vaimeaan auttamishaluun. 

Kritiikki on aiheel­lis­ta. Venäjän sota­toi­met ja impe­ria­lis­mi kuitenkin kos­ket­ta­vat ihmisiä Afrikasta Itä-Eurooppaan ja Keski-Aasiaan. Euro-ame­rik­ka­lai­nen vasem­mis­to on har­jaan­tu­nut tun­nis­ta­maan ns. “lännen” impe­ria­lis­min, mutta tuntuu joskus olevan sokea sille muualla. 

Berliinin marssin osal­lis­tu­jat kehot­ta­vat eri ryhmiä toimimaan yhdessä pirs­ta­loi­tu­nei­suu­den ja kes­ki­näi­sen kilpailun sijaan. 

Solidaarisuus ei ole nol­la­sum­ma­pe­li, jossa yhden tukeminen on auto­maat­ti­ses­ti pois joltain toiselta. 

Olen seurannut kuinka ukrai­na­lai­set ovat toimineet yhdessä muiden ruo­hon­juu­ri­ta­son ryh­mit­ty­mien kanssa ajaakseen inhi­mil­lis­tä pako­lais­po­li­tiik­kaa ja vas­tus­taak­seen impe­ria­lis­mia ja mie­hi­tys­tä kaik­kial­la maailmassa. 

Olen todis­ta­nut sodan kohteeksi jou­tu­nei­den yrityksiä vies­tit­tää äärim­mäi­sen julmista ja vaikeista koke­muk­sis­ta, ja kuinka kamppailu oikeu­den­mu­kai­suu­den eteen on yhdis­tä­nyt ihmisiä eri taustoista. 

Yhdistäessään voimansa Berliinin ruo­hon­juu­ri­ta­son toimijat osoit­ta­vat soli­daa­ri­suu­den rajal­li­suu­den olevan myytti. 

*хуйло /​huylo = mulkku/​kusipää

** Eivät Lukaschenkan hallinnon käyttämää val­tion­lip­pua, vaan vapaan ja demo­kraat­ti­sen Valkovenäjän puna­val­kois­ta lippua.

***Marssia olivat jär­jes­tä­mäs­sä useat tahot, muun muassa Syria Not Safe, Vitsche Berlin, Razam Germany, Adopt a Revolution ja Leave No One Behind. Ukrainalaiset ryh­mit­ty­mät ovat jär­jes­tä­neet yhteisiä mie­le­nil­mauk­sia myös esi­mer­kik­si Fridays For Future ‑liikkeen kanssa ja muun muassa viime lau­an­tai­na syy­ria­lai­set marssivat yhdessä pales­tii­na­lais­ten kanssa Kreuzbergin läpi. 

  1. Al-Haj Saleh, Yassin (2018). A critique of soli­da­ri­ty, In al jumhuriya, Eng. trans. Alex Rowell, published 16.7.2018. 
  2. Hamann, Ulrike and Serhat Karakayali (2016). Practicing Willkommenskultur: Migration and Solidarity in Germany. In Intersections. East European Journal of Society and Politics, 2 (4): 69 – 86.
  3. Kelley, Robin D. G.; Amariglio, Jack & Wilson, Lucas (2018). “Solidarity Is Not a Market Exchange”: An RM Interview with Robin D. G. Kelley, Part 1. In Rethinking Marxism, 30:4, 568 – 598.
  4. Kelley, Robin D. G.; Amariglio, Jack & Wilson, Lucas (2019). “Solidarity Is Not a Market Exchange”: An RM Interview with Robin D. G. Kelley, Part 2. In Rethinking Marxism, 31:2, 152 – 172.
  5. Glick Schiller, Nina (2016). The Question of Solidarity and Society: Comment on Will Kymlicka’s article: “Solidarity in Diverse Societies”.
  6. Rozakou, Katerina (2016). Socialities of Solidarity: revi­si­ting the gift taboo in times of crises. In Social Anthropology (2016) 24, 2 185 – 199.

Lue myös:

Lia Dostlieva, Andrii Dostliev 2022: Not all criticism is Russophobic: on deco­lo­nial approach to Russian culture. Blokmagazine​.com

Kirjoittaja

Saara Toukolehto on AntroBlogin vastaava päätoimittaja. Saaran antropologisia kiinnostuksen kohteita ovat mm. maahanmuuton, arvojen, moraalin ja ”hyvän elämän” -käsitteen tutkimus integraatiopolitiikan viitekehyksessä, joiden parissa hän viimeistelee parhaillaan väitöskirjatutkimusta Groningenin yliopistolle.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Mitä merkitystä hauskanpidolla, aistillisuudella ja nautinnolla on etnografisessa kenttätyössä? Antropologi Siru Auran esikoisromaani Myötäjäiset haastaa kaikkivoipaisen sankaritutkijan myyttiä ja ohjaa lukijaa näkemään nautinnon poliittisuuden.