Ukrainalaiset verkostoituvat laajasti Berliinissä

Putin — huylo*!

al-Assad — huylo!

Lukaschenka — huylo!

Kadyrov — huylo!

Free Ukraine!

Free Syria! 

Stop Russian wars!

Huudot kaikuvat Berliinin keskustan läpi kul­ke­val­la Unter den Lindenillä. Venäjän suur­lä­he­tys­tön kohdalla mie­le­no­soi­tus hidastaa vauhtia, kes­ki­sor­met nousevat ilmaan buuauksen säestämänä. 

Russkyi korabl’ — idi nahuy!”, eli meemiksi muo­dos­tu­nut “Russian warship, go fuck yourself!”, jyrähtää ilmoille sadoista suista. 

Turistit nostavat äly­pu­he­li­mien­sa kamerat kohti mars­si­joi­ta, jotka hei­lut­ta­vat Ukrainan, Syyrian, Valkovenäjän**, Georgian ja Tšetšenian lippuja. 

Vuosi sitten seisoin tässä Venäjän suur­lä­he­tys­tön edessä ja rukoilin, että Euroopan johtajat kuun­te­li­si­vat meitä. Sota Syyriassa jatkuu. Venäjä tappaa lapsia, siviilejä! Syyria on ollut Venäjän armeijan koekenttä”, syy­ria­lai­nen jour­na­lis­ti ja aktivisti Wafa Mustafa kertoo. 

Lauantaina 16.4.2022 Berliinissä jär­jes­tet­ty mie­le­nil­maus on yksi esimerkki tavoista, joilla akti­vis­tit ja kan­sa­lais­jär­jes­töt ovat yhdis­tä­neet voimiaan. 

Tällä hetkellä tär­keim­pi­nä tavoit­tei­na ruo­hon­juu­ri­ta­son toi­mi­joil­la on mobi­li­soi­tua mah­dol­li­sim­man laajasti Venäjän impe­ria­lis­mia vastaan ja parantaa kaikkien pako­lais­ten asemaa Euroopassa. Erityisen voimakas soli­daa­ri­suus tuntuu val­lit­se­van impe­ria­lis­ti­sen poli­tii­kan suoraksi kohteeksi jou­tu­nei­den ukrai­na­lais­ten, val­ko­ve­nä­läis­ten ja syy­ria­lais­ten ryh­mit­ty­mien välillä***. 

Berliiniläisille on kertynyt kokemusta hädässä olevien vas­taa­not­ta­mi­ses­ta. Vuonna 2015 kau­pun­kiin saapui yli 80 000 tur­va­pai­kan­ha­ki­jaa ja “refugees welcome” muodostui kau­pun­ki­ku­vaa domi­noi­vak­si meemiksi. Nyt kun kau­pun­kiin on saapunut jo yli 60 000 pako­lais­ta Ukrainasta, sen ohelle on tullut “stand with Ukraine”, “slava Ukraini!”.

Ukrainasta saapuvia pako­lai­sia vas­taa­not­ta­mas­sa ovat Berliinissä olleet osin samat ruo­hon­juu­ri­ta­son toimijat kuin vuoden 2015 “pako­lais­krii­sin” aikaan, kuten Berlin hilft verkosto — sillä ero­tuk­sel­la, että kun vuonna 2015 eri­tyi­ses­ti arabiaa ja farsia puhuvat akti­voi­tui­vat auttamaan, nyt etu­lin­jas­sa ovat venäjän ja ukrainan taitajat. Myös uusia tahoja on tullut mukaan, kuten puo­la­lai­nen Pilecki-ins­ti­tuut­ti, joka on tarjonnut tilansa ukrai­na­lais­ten akti­vis­tien käyttöön.

Kun Venäjän hyök­käys­so­ta Ukrainassa alkoi, monet kii­reh­ti­vät ver­taa­maan ukrai­na­lai­siin koh­dis­tu­vaa vie­raan­va­rai­suut­ta, sodan saamaa media­nä­ky­vyyt­tä ja voi­ma­kas­ta poliit­tis­ta reaktiota muualla maa­il­mas­sa tapah­tu­vien vää­ryyk­sien koh­taa­maan suh­teel­li­sen vaimeaan auttamishaluun. 

Kritiikki on aiheel­lis­ta. Venäjän sota­toi­met ja impe­ria­lis­mi kuitenkin kos­ket­ta­vat ihmisiä Afrikasta Itä-Eurooppaan ja Keski-Aasiaan. Euro-ame­rik­ka­lai­nen vasem­mis­to on har­jaan­tu­nut tun­nis­ta­maan ns. “lännen” impe­ria­lis­min, mutta tuntuu joskus olevan sokea sille muualla. 

Berliinin marssin osal­lis­tu­jat kehot­ta­vat eri ryhmiä toimimaan yhdessä pirs­ta­loi­tu­nei­suu­den ja kes­ki­näi­sen kilpailun sijaan. 

Solidaarisuus ei ole nol­la­sum­ma­pe­li, jossa yhden tukeminen on auto­maat­ti­ses­ti pois joltain toiselta. 

Olen seurannut kuinka ukrai­na­lai­set ovat toimineet yhdessä muiden ruo­hon­juu­ri­ta­son ryh­mit­ty­mien kanssa ajaakseen inhi­mil­lis­tä pako­lais­po­li­tiik­kaa ja vas­tus­taak­seen impe­ria­lis­mia ja mie­hi­tys­tä kaik­kial­la maailmassa. 

Olen todis­ta­nut sodan kohteeksi jou­tu­nei­den yrityksiä vies­tit­tää äärim­mäi­sen julmista ja vaikeista koke­muk­sis­ta, ja kuinka kamppailu oikeu­den­mu­kai­suu­den eteen on yhdis­tä­nyt ihmisiä eri taustoista. 

Yhdistäessään voimansa Berliinin ruo­hon­juu­ri­ta­son toimijat osoit­ta­vat soli­daa­ri­suu­den rajal­li­suu­den olevan myytti. 

*хуйло /​huylo = mulkku/​kusipää

** Eivät Lukaschenkan hallinnon käyttämää val­tion­lip­pua, vaan vapaan ja demo­kraat­ti­sen Valkovenäjän puna­val­kois­ta lippua.

***Marssia olivat jär­jes­tä­mäs­sä useat tahot, muun muassa Syria Not Safe, Vitsche Berlin, Razam Germany, Adopt a Revolution ja Leave No One Behind. Ukrainalaiset ryh­mit­ty­mät ovat jär­jes­tä­neet yhteisiä mie­le­nil­mauk­sia myös esi­mer­kik­si Fridays For Future ‑liikkeen kanssa ja muun muassa viime lau­an­tai­na syy­ria­lai­set marssivat yhdessä pales­tii­na­lais­ten kanssa Kreuzbergin läpi. 

  1. Al-Haj Saleh, Yassin (2018). A critique of soli­da­ri­ty, In al jumhuriya, Eng. trans. Alex Rowell, published 16.7.2018. 
  2. Hamann, Ulrike and Serhat Karakayali (2016). Practicing Willkommenskultur: Migration and Solidarity in Germany. In Intersections. East European Journal of Society and Politics, 2 (4): 69 – 86.
  3. Kelley, Robin D. G.; Amariglio, Jack & Wilson, Lucas (2018). “Solidarity Is Not a Market Exchange”: An RM Interview with Robin D. G. Kelley, Part 1. In Rethinking Marxism, 30:4, 568 – 598.
  4. Kelley, Robin D. G.; Amariglio, Jack & Wilson, Lucas (2019). “Solidarity Is Not a Market Exchange”: An RM Interview with Robin D. G. Kelley, Part 2. In Rethinking Marxism, 31:2, 152 – 172.
  5. Glick Schiller, Nina (2016). The Question of Solidarity and Society: Comment on Will Kymlicka’s article: “Solidarity in Diverse Societies”.
  6. Rozakou, Katerina (2016). Socialities of Solidarity: revi­si­ting the gift taboo in times of crises. In Social Anthropology (2016) 24, 2 185 – 199.

Lue myös:

Lia Dostlieva, Andrii Dostliev 2022: Not all criticism is Russophobic: on deco­lo­nial approach to Russian culture. Blokmagazine​.com

Kirjoittaja

Saara Toukolehto on AntroBlogin toimituspäällikkö. Saaran antropologisia kiinnostuksen kohteita ovat mm. maahanmuuton, arvojen, moraalin ja ”hyvän elämän” -käsitteen tutkimus integraatiopolitiikan viitekehyksessä, joiden parissa hän tekee parhaillaan väitöskirjatutkimusta Groningenin yliopistolle.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Osa vapaaehtoisesti lapsettomista henkilöistä haluaisi hakeutua pysyvän ehkäisykeinon tarjoavaan sterilisaatiotoimenpiteeseen. Suomen steriloimislaissa määriteltyjen kriteerien vuoksi he joutuvat kuitenkin yleensä odottamaan kolmenkymmenen vuoden ikärajan täyttymistä saadakseen lähetteen toimenpiteeseen. Toimenpiteen tiukka sääntely viestii siitä, että kulttuurissamme elää yhä vahvoja lisääntymiseen liittyviä normeja.

Erityisesti viimeisen 10 – 15 vuoden aikana pakolais- ja siirtolaisaktivismin kentällä on entistä voimakkaammin tuotu esille valtionrajojen ja rajateknologioiden vahingollista ja syrjivää perusluonnetta. Myös monet tutkijat ovat liittyneet mukaan vaatimuksiin näiden rajojen kaatamisesta.