Unkarin parlamenttivaaleissa oppositiopuolueiden liittouman tavoite on kammeta vallasta pääministeri Viktor Orbán ja antiliberaali, oikeistokonservatiivinen Fidesz-puolue.
Parlamenttienemmistön turvin Fidesz on viimeisen 12 vuoden aikana juurruttanut Unkariin ”Kansallisen Yhteistyön Järjestelmän” (KYJ). Se perustuu yhteiskunnan uudelleen muokkaamiseen institutionaalisella, taloudellisella ja kulttuurisella kontrollilla.
Viime vuosina KYJ on syventynyt entisestään, vaikka syksyn 2019 kunnallisvaalit sähköistivät politiikkaa ja loivat toivoa yhteisopposition mahdollisuudelle.
Hallituskautta määritteli myös yli 45 000 unkarilaisen hengen vienyt koronapandemia, joka toi esiin 10 miljoonan asukkaan maan terveydenhuollon rakenteellisen heikkouden.
Taloudellisesti Fidesz on nojannut mittavaan länsimaisten yritysten investointiin ja tiiviiseen yhteistyöhön Venäjän ja Kiinan kanssa. Hallinto on houkutellut äänestäjiä myöntämällä suuria verovapautuksia esim. suurperheiden äideille ja alle 25-vuotiaille, sekä nostamalla lääkäreiden ja opettajien palkkoja.
Venäjän hyökkäys Ukrainaan veti vaalilinjat uusiksi. Unkari on riippuvainen venäläisestä energiasta, ja sodan seurauksena Orbánin liittolaisuus Putinin kanssa näyttäytyy huonossa valossa.
Orbán on pitkään ajanut kaksilla vankkureilla. Antiliberaalista retoriikasta huolimatta Fidesz on seurannut EU:n talouspoliittista linjaa ja esimerkiksi tukenut Venäjän vastaisia talouspakotteita.
Samaan aikaan hallintoon linkittyvä propagandakoneisto toistaa Venäjän propagandasta tuttuja viestejä ja energiantuonnin tärkeyttä.
Symboleilla ja mielikuvilla kampanjoivan opposition mukaan vaalien suurin kysymys on, valitseeko Unkari Venäjän vai EU:n. Fidesz taas kampanjoi kansan kukkaroissa näkyvillä käytännön kysymyksillä ja lupaa turvata kotitalouksille halvan energian.
Kampanjoinnin epätasapaino on tyypillistä Unkarin epädemokraattiselle järjestelmälle, jossa kaikki käytännön politiikkaan liittyvä valta on keskitetty Fideszille.
Hallituskauden näkyvintä antia ovat olleet Fideszille tyypilliset propagandakampanjat, salaliittoteorioihin perustuva tiedon politiikka ja kulttuurisotien mukainen mustavalkoinen vastakkainasettelu.
Fidesz on pyrkinyt korostamaan heteroseksuaalisen ydinperheen asemaa konservatiivisen yhteiskunnan perusyksikkönä ja rajoittanut seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asemaa perustuslaissa.
Orbánin leiskuva retoriikka on menestyksekäs hämäyskeino. Se kääntää länsimaisten kommentaattorien katseet pois taloudellisista ja poliittisista yhteyksistä, jotka sitovat Unkarin osaksi EU:n markkinataloutta.
Unkarin vaalit ovat tärkeä etappi koko EU:lle. Maassa kristallisoituu EU:lle tyypillinen jännite talouden ja arvojen välillä. Länsi- ja Pohjois-Eurooppa kritisoivat Fidesziä oikeusvaltion heikentämisestä, mutta jatkavat taloudellista yhteistyötä sen kanssa investointien ja EU-tukien muodossa.
Ukrainan sodan seurauksena tätä jännitettä voidaan arvioida uudelleen, kun eurooppalaiset ovat valmiita taloudellisiin kompromisseihin arvojen nimissä.
Mielipidemittaukset asettavat Fideszin ja yhteisopposition rinta rinnan. Vaikka oppositio voittaisi, se joutuisi toimimaan Fideszin säätämän perustuslain puitteissa.
Unkarin poliittinen kehitys ei ole tuulahdus menneisyydestä, vaan katsaus tulevaan: Orbán asemoi Unkarin antiliberaalin konservatismin edelläkävijäksi, ja itsensä uudenlaisen Euroopan johtajaksi.
