Berliinin arabivaikutteet eivät ole uhka

Viikonloppuna Helsingin Sanomat julkaisi artik­ke­lin “ara­bi­taus­tais­ten klaanien” jär­jes­täy­ty­nees­tä rikol­li­suu­des­ta Saksassa, eri­tyi­ses­ti Berliinissä. 

Vaikka artikkeli käsit­te­lee ”arabiklaani”-keskustelua kriit­ti­ses­ti, se uusintaa oikeis­to­po­pu­lis­tis­ta dis­kurs­sia, jota sak­san­kie­li­sel­lä media­ken­täl­lä edustaa eri­tyi­ses­ti lööp­pi­me­dia Bild Zeitung

Tälle dis­kurs­sil­le keskeinen vas­tak­kai­na­set­te­lu “meidän” ja “heidän” välillä ilmenee jo artik­ke­lin otsikossa: ”heitä Saksa pelkää”. 

Kuka käyttää Saksan ääntä ja keitä ovat “he”, pelon aiheuttajat? 

Yhdysvalloissa, Saksassa ja muualla Euroopassa 9/​11 terrori-iskujen jälkeen maa­han­muut­ta­jia kuvaamaan käytetyt kate­go­riat muut­tui­vat. Viittaukset eri ryhmiin kuten turk­ki­lai­siin ja arabeihin kor­vat­tiin yhdellä laa­jem­mal­la kate­go­rial­la “muslimi”. 

Poliittisten vir­taus­ten johdosta “muslimien” inte­graa­tio alkoi työl­lis­tää polii­tik­ko­ja, toi­mit­ta­jia ja tut­ki­joi­ta. Seurauksena mus­li­meis­ta löytyy paljon tutkimustietoa. 

Kun klaa­neis­ta kir­joit­ta­va toi­mit­ta­ja ei löydä tilas­tol­lis­ta tietoa arabeista, tarttuu hän loogisena pidettyyn vaih­toeh­toon eli toiseen rodul­lis­ta­vaan ulko­puo­li­suu­den kate­go­ri­aan: mus­li­mei­hin. Näin myös Helsingin Sanomien artikkeli taus­toi­te­taan har­haan­joh­ta­vas­ti muslimeja ja maa­han­muut­ta­jia kos­ke­vil­la tilas­toil­la, esi­mer­kik­si yleisten rikol­li­suus­ti­las­to­jen sijaan. 

Kaikki arabit tai maa­han­muut­ta­jat eivät ole muslimeja, eivätkä kaikki muslimit arabeja tai maa­han­muut­ta­jia. Lisäksi arabien ja muslimien enemmistö ei liity klaa­ni­ri­kol­li­suu­teen millään tavalla. Näillä kate­go­rioil­la on yhteistä se, että niitä käytetään kuvaamaan ulkopuolisuutta. 

Arabilaisuudesta kir­joi­tet­taes­sa olisi syytä tar­kas­tel­la, kuinka Lähi-idän kult­tuu­ri­vai­kut­teet ovat osa Berliiniä. Antropologit Glick Schiller ja Çağlar kir­joit­ta­vat maa­han­muut­ta­jis­ta kau­pun­kien “tekijöinä”. Heidän tar­joa­man­sa palvelut ja kult­tuu­ri­nen rikkaus elä­vöit­tä­vät asui­na­luei­ta tavalla, joka hou­kut­te­lee vapaa-ajan­viet­tä­jiä johtaen gent­ri­fi­kaa­tioon ja alueiden arvon nousuun, hyvänä esi­merk­ki­nä Berliinin Kreuzberg. 

Samaa osoittaa ant­ro­po­lo­gi Stockin Berliinissä tekemä tutkimus Lähi-idän ruo­ka­pai­kois­ta. Kaupunki on yhtä kuuluisa fala­fe­lis­ta kuin cur­rywurs­tis­ta. Muun muassa usein ara­bi­taus­tai­sen klaa­ni­ri­kol­li­suu­den puit­teis­sa mainitun Neuköllnin halki kulkeva Sonnenallee tunnetaan suo­sit­tu­na Lähi-idän ruo­ka­kult­tuu­rien mekkana niin ara­bi­taus­tais­ten kuin muidenkin ber­lii­ni­läis­ten keskuudessa. 

Integraatiosta kes­kus­tel­taes­sa koros­te­taan usein kult­tuu­ris­ta yhteen­so­pi­mat­to­muut­ta nojaa­mal­la klaa­ni­ri­kol­li­suu­den kal­tai­siin kurio­si­teet­tei­hin, joista tehdään nega­tii­vi­sia yleis­tyk­siä. Tästä pyritään Berliinissä eroon. Kaupungin tuoretta “inte­graa­tio­la­kia” voi kuvata edis­tyk­sel­li­sek­si: Se painottaa inte­graa­tion sijaan osal­lis­tu­mis­ta. Berliinin senaatti kertoo halua­van­sa näin purkaa vas­tak­kai­na­set­te­lua “meidän” ja “heidän” välillä. Se korostaa ajatusta kult­tuu­ri­ses­ta moni­muo­toi­suu­des­ta kaupungin omi­nais­piir­tee­nä. Myös yli 300 000 asukkaan Neuköllnin hallinto mää­rit­te­lee inte­graa­tio­po­li­tii­kas­saan moni­nai­suu­den nor­maa­li­na osana alueen arkipäivää. 

Shishabaari, liba­no­ni­lai­nen ravintola, ara­bian­kie­li­nen päiväkoti, moskeija ja rau­han­mie­len­soi­tuk­set ovat osa Berliiniä. Nämä ovat tutus­tu­mi­sen arvoisia ilmiöitä sen­saa­tio­ha­kuis­ten uhka­ku­vien toistelun sijaan. 

Image: The King of Falafel, Neukölln, i bi, flickr​.com, CC-BY-NC-ND 2.0

  1. Çağlar, Ayşe and Glick Schiller, Nina (2018). Migrants and City-Making: Dispossession, Displacement, and Urban Regeneration. Duke University Press.
  2. Schirin, Amir-Moazami (2017). Der Inszipierte Muslim. Bielefeld: Transcript Verlag.
  3. Stock, Miriam (2013). Der Geschmack der Gentrifizierung. Bielefeld: Transcript Verlag.
  4. Bezirksamt Neukölln (2018): Integration durch Normalität — Für ein gutes Zusammenleben in der inter­kul­tu­rel­len Großstadt
  5. Die Beauftragte des Berliner Senats für Integration und Migration (2021): Partizipation in der Migrationsgesellschaft

Kirjoittajat

Liina Mustonen on yhteiskuntatieteiden tohtori (EUI 2017) ja työskentelee tutkijana ja dosenttina Saksassa Duisburg-Essenin yliopistossa sosiologian laitoksella. Hänen tutkimuksensa käsittelee muun muuassa sukupuolta, muuttoliikettä, toiseuttamisen diskursseja ja hierarkioita Euroopassa sekä Lähi-idässä.


Saara Toukolehto on AntroBlogin vastaava päätoimittaja. Saaran antropologisia kiinnostuksen kohteita ovat mm. maahanmuuton, arvojen, moraalin ja ”hyvän elämän” -käsitteen tutkimus integraatiopolitiikan viitekehyksessä, joiden parissa hän viimeistelee parhaillaan väitöskirjatutkimusta Groningenin yliopistolle.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Iranissa naisten liikehdintä on tehnyt hunnusta vastarinnan välikappaleen. He ovat sytyttäneet huntujansa tuleen ja vaatineet itsemääräämisoikeutta kehoihinsa. Naisten tasa-arvoliike ei kuitenkaan vastusta uskontoa vaan vaatii vakaumuksellista vapautta.

Kaahailu – puhekielellä tafheet – muutti ajoittain Saudi-Arabian pääkaupunki Riadin keskustan pääkadut kilparadoiksi, joiden varsilla poikien ja nuorten miesten joukot seurasivat uhkarohkeita ajoesityksiä.