Unihalvaus on tila, jossa ihminen nukahtamisen tai heräämisen yhteydessä on hereillä mutta ei kykene liikkumaan. Siihen liittyy usein kokemus pahantahtoisen olennon läsnäolosta. Hmongit kutsuvat ilmiötä nimellä tsog tsuam, “päällä oleva henki”.
Hmongit elävät kaakkois-Aasiassa useiden eri valtioiden alueella. Kotimaastaan lähteneiden hmongien parissa tunnetaan erikoinen kuolinsyy: Sudden Unexpected Nocturnal Death Syndrome, yllättävä ja odottamaton yöllä kuoleminen.
Vietnamin sodan jälkeen Laosista saapui Yhdysvaltoihin runsaasti hmongeja. Pian heidän parissaan havaittiin epidemia: terveitä nuoria miehiä kuoli unissaan hälyttävän paljon. Mysteerinä pysyttelevä kuolinsyy oli 80-luvun alussa suhteessa yhtä tappava kuin muiden samanikäisten amerikkalaismiesten viisi yleisintä kuolinsyytä.
Päällekäyvillä hengillä on hmongien mukaan voima tappaa ihminen unissaan. Niiltä suojaavat esivanhempien henget, joiden suojeluksen saavuttaminen vaatii yhteisöllisiä riittejä ja palvonnan eleitä.
USA:n maahanmuuttokäytännöt hajauttivat hmongit pieniin yhteisöihin kauas toisistaan. Esivanhempien kunnioittamiseen liittyville toimille oli uudessa kotimaassa vaikea löytää aikaa ja paikkaa, ja yön henkien hyökkäysten todennäköisyys kasvoi.
Yöllisten kauhujen kohteeksi joutunut tarvitsi osaavan shamaanin apua. Hajaantuneissa pienyhteisöissä sellaista ei usein ollut saatavilla. Mikään ei suojannut kauhukokemuksilta ja niissä asuvalta kuoleman varjolta.
Unikuolemien mekanismi liittyi mahdollisesti kaakkoisessa Aasiassa yleiseen periytyvään sydämen rytmihäiriöön. Niiden syy taas oli yhdistelmä kosmologiaa, psykologiaa ja sosiaalisten rakenteiden rikkoutumista.
Kulttuurisen jatkumon katkeamisen aiheuttama vakava stressi, voimattomuuden kokemukset uudessa kotimaassa sekä käsitys murhavoimaisten henkien läsnäolosta yhdistyivät todellisuudeksi, jossa kuoleman oikea todennäköisyys kasvoi merkittävästi.
Lukemista
- Shelley Adler, 2011. Sleep Paralysis: Night-mares, Nocebos, and the Mind Body Connection.
