Mapuche-kansan jäsen, tutkija ja poliitikko Elisa Loncón oli osallisena Chilen perustuslakiuudistuksessa, joka melkein onnistui. Prosessi ja sen epäonnistuminen kertovat alkuperäiskansojen ja valtion jännitteisestä suhteesta.
Vuonna 2019 chileläiset olivat saaneet tarpeekseen. Pääkaupunki Santiagossa syntyi protesteja, jotka kasvoivat nopeasti maanlaajuisiksi mielenosoituksiksi. Suuri syy kuohuntaan oli eriarvoisuuden perintö, jonka maata vuosina 1973–1990 hallinnut diktaattori Augusto Pinochet jätti jälkeensä.
Alkuperäiskansojen asema oli yksi pinnan alla kyteneistä kiistoista. Chilen väestöstä noin 12,5 prosenttia kuuluu alkuperäiskansoihin, joista valtaosan, noin 80 prosenttia, muodostavat mapuchet.
He ovat erityisesti Araucanían ja Biobíon alueella asuva kansa, joka on taistellut maidensa hallinnasta niin espanjalaisia valloittajia kuin sittemmin Chilen valtiota vastaan. Lisäksi mapuchet kamppailevat yhdessä Chilen muiden alkuperäiskansojen kanssa muun muassa kielioikeuksistaan.
Mapuchet osallistuivat näkyvästi vuoden 2019 mielenosoituksiin. He puolustivat omistusoikeuttaan maihinsa ja protestoivat alkuperäiskansoihin kohdistunutta poliisiväkivaltaa vastaan. Vuotta aiemmin poliisi oli surmannut 24-vuotiaan mapuchen Camilo Catrillancan.
Perustuslaki neuvottelupöydälle
Vuonna 2020, pitkään jatkuneiden protestien ja niitä seuranneen kansanäänestyksen jälkeen, Chilessä aloitettiin perustuslain uudistamisprosessi. Ensimmäinen perustuslakineuvosto kokoontui vuosina 2021–2022 säännöllisesti Palacio Pereirassa, Santiagon keskustassa.
Vaikka lakiluonnos lopulta kaatui kansanäänestyksessä, olivat neuvottelut silti merkittävät. Alkuperäiskansojen edustajille varattiin neuvostossa historialliset 17 paikkaa. Kaikkiaan jäseniä oli 155.
Äänestyksellä neuvostoon valittiin paljon jäseniä virallisen puoluepolitiikan ulkopuolelta. Puheenjohtajavalinta oli sekin historiallinen: mapucheihin kuuluva nainen, kielitieteilijä, aktivisti ja kirjailija Elisa Loncón sai pestin.
Tapasin Loncónin hänen työhuoneellaan Universidad de Santiago de Chilen kasvatustieteiden tiedekunnassa.
“Chilen valtio perustettiin alkuperäiskansojen maalle, mutta me emme koskaan kadonneet. Olemme olemassa tulevaisuudessakin”, Loncón totesi. Valtion ja alkuperäiskansojen suhde onkin Chilessä vielä pitkälti ratkaisematta.
Alkuperäiskansojen oikeudet ja kiistat maankäytöstä haastavat kansallisvaltioita sekä globaalissa pohjoisessa että etelässä. Yksi mahdollinen ratkaisu on valtioinstituution uudistaminen monikansaiseksi valtioksi (estado plurinacional), jollainen Chilestäkin olisi tullut, jos uusi perustuslaki olisi hyväksytty.
Monikansainen valtio tarkoittaa perinteisen kansallisvaltion uudelleenjärjestäytymistä eri kansakuntien kokoelmaksi. Uudistus olisi myllännyt valtion instituutioita, ja valtaa olisi hajautettu siten, että eri alueiden paikallishallinnot saisivat enemmän poliittista autonomiaa. Senaatti olisi korvattu uudella alueita edustavalla elimellä.
Jälkeenpäin jotkut analyytikot kirjoittivat, että juuri monikansaisuuden käsite saattoi olla liikaa monelle chileläiselle.
Diktatuurin perintö
Chile siirtyi rauhanomaisesti diktatuurista demokratiaksi vuosina 1988–1990, mutta perustuslaki on edelleen Pinochetin ajalta. Lakia on uudistettu muutamia kertoja, mutta diktatuurin perintönä syntyi kulttuuri, joka suojelee edelleen teollisuutta ja pääomaa.
Chilen diktatuuri muistetaan uusliberalistisen talouspolitiikan laboratoriona. Sen aikana mapuchet menettivät hallintaoikeuden suureen osaan maistaan, joille metsäteollisuus plantaaseineen levittäytyi. Veden yksityistämisen seurauksena mapucheille tärkeitä jokia padottiin.
Valtiovetoinen metsäteollisuus oli Chilessä melko pienimuotoista 1970-luvulle asti, mutta Pinochetin talouspolitiikka suosi sen aggressiivista levittäytymistä Etelä-Chilessä. Diktatuurin aikana istutettiin noin miljoona hehtaaria mäntyä ja eukalyptusta. Alkuperäiskansojen maiden haltuunotto jatkui vielä demokratiaan siirtymisen jälkeenkin, kun Chileen alkoi virrata pääomaa ulkomailta.
1990-luvulta lähtien Chilen politiikka on perustunut pitkälti keskustaoikeistolaisten ja keskustavasemmistolaisten vaaliliittojen kamppailulle.
Perustuslakiprosessin pani alulle oikeistolaisen presidentin Sebastian Piñeran toinen hallitus, joka koostui neljän puolueen ja riippumattomien Chile Vamos -koalitiosta. Vuosien 2019–2020 protestien aikana hallitusta ja Chilen poliisia sekä armeijaa syytettiin lukuisista ihmisoikeusloukkauksista, jotka kohdistuivat erityisesti mapucheihin.
Valta siirtyi nykyisen presidentin Gabriel Boricin vasemmistokoalitiolle vuonna 2022, jolloin perustuslaista äänestettiin. Vaaleissa vahvoilla oli myös José Antonio Kastin johtama äärioikeisto.
Uudistus toi alkuperäiskansat näkyville
Chilen 200-vuotisen itsenäisyyden kunniaksi hankittu jättimäinen bicentennario-lippu liehuu Plaza de la Ciudadania -aukion keskellä Santiagossa hitaasti ja sulavasti kuin vedessä. Kankaalla on pituutta 27 metriä ja leveyttä 18 metriä.
Presidentinpalatsi Monedaa vastapäätä lippu on vaikuttava näky. Siitä oli vähällä tulla Bolivian ja Ecuadorin jälkeen maailman kolmannen monikansaisen valtion tunnus.
Loncón kertoi minulle, että perustuslakineuvoston työskentelystä pyrittiin tekemään mahdollisimman osallistava. Neuvostossa oli jäseniä sekä vasemmistosta että oikeistosta. Merkittävää oli, että alkuperäiskansojen jäseniä istui kaikissa neuvottelupöydissä.
Lakiluonnoksesta tuli lopulta lähes kaksisataa sivua pitkä, ja se sisältää yksityiskohtaisia määritelmiä muun muassa oikeuksista alueelliseen autonomiaan, kieleen ja kulttuuriin. Ensimmäisessä pykälässä Chile julistetaan monikansaiseksi oikeusvaltioksi.
Vaikka uudistus ei onnistunut, Loncón kertoi olevansa tyytyväinen, että perustuslain uudistamisprosessi toi alkuperäiskansat uudella tavalla valokeilaan.
“Sen vuoden aikana perustuslaista puhuttiin mediassa jatkuvasti, ja vähemmistöjen oikeudet olivat voimakkaasti esillä julkisessa keskustelussa.”
Alkuperäiskansat olivat myös mukana korkean tason päätöksenteossa, mikä ei ole Chilessä itsestäänselvyys.
Kehitystaloustieteen ja poliittisen talouden tutkijat Pedro Cayul ja Alejandro Corvalan ovat kirjoittaneet, että mapuchetaustaisia edustajia on demokratiaan siirtymisen jälkeen valittu kongressiin yhteensä vain neljä.
Ensimmäinen perustuslakiprosessi olikin poikkeus jatkumossa, jossa mapucheiden poliittinen edustus on ollut marginaalista.
Kamppailu oikeuksista
Alkuperäiskansat ovat saavuttaneet pieniä voittoja jo ennen perustuslakiuudistusta. Edistysaskelia otettiin 1990-luvulla diktatuurin kaatumisen jälkeen.
Mapuchekansa sai oman lipun 1990-luvulla, ja Loncón oli mukana suunnittelutyössä. Lippu oli yleinen näky myös vuoden 2019 mielenosoituksissa.
Chile ratifioi YK:n ILO 169 -sopimuksen vuonna 2010; samana vuonna, jolloin Chile juhli 200-vuotispäiviään. Loncón, jonka oma tutkimus on keskittynyt kielioikeuksiin, kirjoittaa vuonna 2010 julkaistussa tekstissä Derechos educativos y lingüísticos de los pueblos indígenas de Chile, että Chilen 200-vuotisjuhla paljasti uudella tavalla jännitteet alkuperäiskansojen ja Chilen valtion välillä.
“Oikeuksiemme tunnustaminen on edelleen minimaalista, hyvin minimaalista”, hän totesi minulle.
Julkisissa rakennuksisssa on nykyisin opasteita myös alkuperäiskansojen kielillä – mapucheiden puhumaksi mapudunguniksi, joskus aymaraksi. Ne jäävät kuitenkin Loncónin mukaan pelkiksi hyvän tahdon eleiksi, jos ihmisillä ei ole tuntumaa kieliin ja niiden sointiin sekä kirjoitusasuun.
“Meiltä Chilessä puuttuu edelleen esimerkiksi televisio- ja radio-ohjelmia alkuperäiskansojen kielillä.”
Loncónin mukaan kieli on kulttuurin ontologia – se heijastaa sitä, mitä on ja voi olla olemassa. Kieli vaikuttaa siten myös poliittiseen järjestäytymiseen ja toimintaan.
Esimerkiksi mapuchekulttuurin naisen tärkeä asema ilmenee jo kielessä. Tervehdystä mari mari peñi (päivää, veli) käytetään vain kahden miehen kesken. Jos jompikumpi tervehtijöistä on nainen, molempia kutsutaan siskoksi, lamngen.
“Siispä, kun opetan yliopisto-opiskelijoille kieliä, opetan heitä samalla ymmärtämään erilaisia maailmankatsomuksia. Ymmärtämään, että on kansoja, jotka näkevät ja kokevat asiat eri tavalla kuin länsimaisessa kristillisessä kulttuurissa.”
Valtion käsite uudistuu?
Helsingin yliopiston globaalin kehityksen tutkija Eija Rannan mukaan alkuperäiskansojen vaatimukset valtioita kohtaan liittyvät sekä dekolonisaatioprosesseihin että nykyisenkaltaisen kasvukeskeisen ja luonnonvaroille person talousjärjestelmän kriisiytymiseen.
Alkuperäiskansoilta peräisin olevaa hyvän elämän (buen vivir) käsitettä on esitetty vaihtoehdoksi nykyjärjestelmälle. Termi on matkannut vaihtoehtoliikkeistä esimerkiksi Bolivian virallisiin politiikkalinjauksiin.
Alkuperäiskansojen suhde valtioihin on jännitteinen niin globaalissa etelässä kuin pohjoisessakin. Latinalaisen Amerikan esimerkit osoittavat, että myös uudenlaiset, valtioinstituutiota kehittävät ratkaisut ovat mahdollisia.
Alkuperäiskansojen vaatimusten ja vakiintuneen hallintakulttuurin yhteensovittaminen ei kuitenkaan aina ole ongelmatonta, vaikka valtio määriteltäisiinkin uudestaan monikansaiseksi.
Ranta on tutkinut Bolivian politiikkaa, jossa valtion vakiintuneet hallinnan käytännöt sekä asiantuntijuutta tuottavat puhetavat ovat käytännössä monesti syrjäyttäneet vaihtoehtoiset hallinnan muodot.
Rannan mukaan alkuperäiskansojen ekososiaalinen hyvinvointikäsitys poikkeaa länsimaisesta hyvinvointivaltioideologiasta. Siinä hyvinvointi ei lähde yksilöistä, vaan yhteyksistä elinympäristöön ja yhteisöön.
Erilaiset maailmankatsomukset ovat osoittautuneet vaikeasti yhteensovitettaviksi, ja lisäksi kansainvälinen järjestelmä ohjaa valtioita edelleen mittaamaan hyvinvointia bruttokansantuotteen kaltaisilla mittareilla. Ne kertovat vain taloudellisesta menestyksestä, eivätkä huomioi yhteisölähtöisen hyvinvoinnin näkökulmaa.
Rechazo, en hyväksy – äänestys kaatoi lakiluonnoksen
Vähemmistöjen uhraaminen taloudellisen kasvun ja edistyksen nimissä on Loncónin mukaan alati toistuva prosessi. Chilen perustuslain kaatuminen kansan käsissä oli vain yksi esimerkki.
“Mitä tapahtui? Hävisimme, ja alkuperäiskansat hävisivät eniten.”
Valmistelua kritisoitiin jälkeenpäin muun muassa huolimattomuudesta ja kiireestä, mutta kritiikki saattaa olla osin poliittisesti motivoitunutta.
“Pyrimme osallistamaan kaikkia. Mutta oikeisto ei missään vaiheessa halunnut kunnolla keskustella. Jotkut oikeiston edustajat eivät neuvottelujen aikana edes tervehtineet minua.”
Loncónin mukaan tietyt rasistiset tahot pyrkivät sabotoimaan lakiuudistusta jo valmisteluvaiheessa.
“Neuvoston sisällä syntyi syrjivä puhetapa, jota käytti erityisesti oikeisto ja joka tihkui myös mediaan. Emme pystyneet rajoittamaan rasistista puhetta.”
Loncónin mukaan syrjivää ajattelua esiintyi vasemmistonkin keskuudessa. Alkuperäiskansaan kuuluva nainen puheenjohtajana oli myös joillekin edistyksellisille kova pala. Jopa muutamat mapuchet ovat Loncónin mukaan omaksuneet misogynistisia asenteita.
Osa mapucheista haluaisi lopettaa neuvottelut valtion kanssa kokonaan. Jotkut toimijat harjoittavat suoraa toimintaa, kuten metsäteollisuuden plantaasien tuhopolttoja Araucaníassa. Poliittisen vaikuttamisen keinoista käydään keskustelua myös mapucheyhteisöjen sisällä. Loncón saikin perustuslakiprosessin aikana kritiikkiä myös radikaalin linjan valinneilta mapucheilta.
Chilessä kamppailut jatkuvat
Ensimmäisen lakiluonnoksen kaaduttua Chilessä yritettiin perustuslain uudistamista toisen kerran vuonna 2023, nyt huomattavan oikeistolaisin painotuksin. Myös tämä lakiluonnos äänestettiin kumoon. Tällä hetkellä Chilessä monet ajattelevat, että tie eteenpäin kulkee nykyisen perustuslain uudistusten kautta.
Alkuperäiskansojen työ kulttuurin, maaoikeuksien ja kielten hyväksi jatkuu, mutta Loncónin mukaan lakiuudistuksen aikainen suuri mediakiinnostus on mennyttä. Hän puhui silti myös myönteisestä kehityksestä.
Alkuperäiskansojen filosofiat ovat olleet pitkään syrjäytettyinä akateemisesta diskurssista, mutta nyt tilanne on muuttumassa.
Muutenkin representaatio ja alkuperäiskansojen tunnustus on monipuolistunut. Mapucherunoilija Elicura Chihuailaf voitti Chilen kansallisen kirjallisuuspalkinnon vuonna 2020 ja mapuchemuusikko Elisa Avendaño Curaqueo kansallisen musiikkipalkinnon vuonna 2022.
Siitä huolimatta paljon työtä ja poliittisia päätöksiä tarvittaisiin yhä alkuperäiskansojen kielten vakiinnuttamiseksi. Tällä hetkellä esimerkiksi mapucheiden puhumalla mapudungunilla ei ole vakiintunutta kirjoitusasua. Joissakin kouluissa kielen opetus sisältyy jo opetussuunnitelmaan, mutta oppituntien määrä viikossa ei riitä, kun muuten puhutaan pelkkää espanjaa.
Vuoden 2022 perustuslakiluonnos olisi sisältänyt useita kohtia kielioikeuksista. Siinä määriteltiin jopa eräänlainen yleisradiolaki, joka olisi edellyttänyt valtiolta julkisen palvelun mediayhtiötä, joka palvelee myös vähemmistöjä.
Loncónin mukaan minkään Chilen alkuperäiskansan kielen säilyminen elävänä ei ole selviö, mutta vaarassa ovat tällä hetkellä esimerkiksi kawesqarien ja yaganien kielet.
“Kun vaalimme kieliämme, voimme pelastaa myös kulttuuriemme arvoja, tapoja ja tietämystä”, Loncón summasi.
Vaikka kansallisvaltioilla on synkkä assimilaatiotoimien ja vähemmistökielten hävittämisen värittämä historia, saattaa alkuperäiskansojen johdolla toteutettu valtiovetoinen kielipolitiikka olla yksi tehokas keino turvata vähemmistökielten tulevaisuus.
Parhaillaan alkuperäiskansakielten vuosikymmentä viettävä YK suosittelee politiikkaa, joka nivoo yhteen julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin. Varsinkin teknologialla voi olla ratkaiseva rooli kielten säilymisessä.
Yhteisöjen voimaa -artikkelisarja
Tässä sarjassa käsitellään Latinalaisen Amerikan alkuperäiskansojen ja muiden yhteisöjen nykytilannetta sekä vaihtoehtoisia tietämisen ja elämisen tapoja.
Toimitus
- Toimittaja: Laura Menard
- Kielenhuolto: Paula Vitie
- Podcast-lukija: Maria Karuvuori
- Verkkotaitto: Maria Karuvuori
- Artikkelikuva ja kuvitus: Maria Karuvuori
Luettavaa
- Schmaltz, Stefan et al, 2022.: Challenging the three faces of extractivism: the Mapuche struggle and the forestry industry in Chile
- Cayul, Pedro & Corvalan, Alejandro, 2024: Indigenous representation and participation: The case of the Chilean Mapuche
- BBC, 2018: Chile’s first female Mapuche lawmakers given warm welcome
- Kimeltuwe: Materiales educativos en Mapudungún
- Campbell, Eric, 2022; Chile’s largest Indigenous group is fighting to take back what was lost
- Loncón, Elisa, 2010: Derechos educativos y linguisticos de los pueblos indigenos
- Urrejola, José, 2020: Racismo en la Araucanía: ”El que no salta es mapuche”
- Fernández, Vanesa, 2023: «Azmapu», el libro de Elisa Loncon que conecta naturaleza, filosofía y lengua mapuche
