Auringonlaskua pidetään esimerkkinä pysäyttävästä, ihmetystä synnyttävästä kauneudesta. Sen voisi kuvitella olevan ilmiö, jota ihminen on kaikkina aikoina ihaillut. Euroopassa auringonlasku oli kuitenkin pitkään varoitus yön siivillä saapuvista vaaroista.
Ennen sähkövalojen yleistymistä yön pimeys oli paljon ehdottomampaa kuin mitä nykyajan kaupunkilainen voi kuvitella. Teollistumista edeltävien vuosisatojen eurooppalaisessa kirjallisuudessa ylistetään aamun sarastusta, auringonnousun kauneutta ja uuden päivän lupausta. Auringonlaskusta taas puhutaan valon puutteen kautta: pimeän laskeutumisena ja päivän kuolemana.
Esiteollisella ajalla oli illan hämärtäessä kiiruhdettava sulkeutumaan sisätiloihin. Paikasta toiseen liikkumista vältettiin, sillä yön pimeydessä ihminen oli ryöväreiden, villieläinten ja hirviöiden armoilla, ja olipa hänen helpompaa kompastua ja satuttaa itsensä. Väkivallanteot, ryöstöt, murrot ja henkirikokset lisääntyivät pimeän turvin. Kodeissa poltetut kynttilät ja päreet kasvattivat tuhoisien tulipalojen vaaraa, ja jopa ilman uskottiin yöllä olevan vaaraksi. Pimeyden mukana yötaivaalta laskeutui myrkyllisiä usvia, ja Kuu saastutti ilman sairastuttavaksi. Ikkunat suljettiin tiukasti yön moninaisia vaaroja vastaan.
Yö oli pitkään metafora jumalattomalle toiminnalle. Yön ja päivän, pimeyden ja valon, ero kuvasti kristillisyydessä keskeistä hyvän ja pahan rajanvetoa. Yön synkkään piiriin kuuluivat aviorikkomukset ja seksuaalinen poikkeavuus, hirviöt, aaveet ja pedot, rikollisuus ja murhat, okkultismi, demonisuus ja juopottelu sekä kaiken sortin päivänvaloa kestämätön toiminta. Samalla yö oli kuitenkin myös rukouksen ja henkisyyden aikaa.
Sähkövalaistuksen yleistyminen rajoitti pimeyden valtaa, ajaen sen kodeista ja kaupungeista. Vaikka nykypäivän urbaani ja globaalin verkottunut elämä häivyttää yön ja päivän rajaa, ovat yöhön liitetyt mielikuvat yhä voimissaan. Yö on normeja ja sääntöjä väistelevää aikaa, jolloin eriskummallisia asioita voi tapahtua.
Lukemista
- Roger Ekirch, 2005. At Day’s Close: A History of Nighttime
Olipa mielenkiintoista luettavaa! Teen tällä hetkellä omaa pro-graduani otsikolla: ”Aktiivinen paholainen ihmisten keskellä – IV Lateraanikonsiilin, Dialogus Miraculorumin ja Malleus Maleficarumin paholaiskäsitykset” eli siis tutkin miten kristinuskon paholainen hiipi vaikutusvaltaisempaan sekä fyysiseen asemaan ihmisten käsityksissä 1200-1300 -lukujen vaihteessa. Lukiessani pohjakirjallisuutta tutkimukselleni olen myös törmännyt yön ja pimeyden teemoihin, jotka usein liitetään ”paholaisen ajaksi”. Lensiväthän keskiaikaisien uskomusten noidatkin sapattiin yöllä, jolloin pahuus oli valloillaan. Tutkimuskirjallisuudessa yö, pahuus ja pimeys liitetään keskeisesti paholaiseen.
Moi Iiris, kiitos kommentista! Graduaiheesi on kiinnostava, toivottavasti suodatat siitä aikanaan jotakin kansantajuistettua populaaria luettavaa alan julkaisuihin :)