Antiikin olympialaisista lähtien urheiluspektaakkelit ovat pitäneet niin jumalat kuin kansalaisetkin tyytyväisinä. Tälläkin hetkellä jääkiekon MM-kisat liimaavat puoli Suomea ruudun ääreen.
Urheilu, niin urheilijan kuin penkkiurheilijankaan tapauksessa, ei ole pelkkää kilpailua tai ajanvietettä. Urheilu heijastelee usein syviä kulttuurisia arvoja, ja sillä on suuri merkitys kansallisen identiteetin määrittelyssä.
Suomessa jääkiekko on perinteisesti toiminut kansallisen itsetunnon peilinä.
Uuteen maailmankolkkaan saapuessaan urheilulaji omaksutaan osaksi paikallista kulttuuria, ja syntyy uusia käytäntöjä ja merkityksiä.
Papua-Uudessa-Guineassa lähetyssaarnaajien tuomasta kriketistä muodostui monipäiväinen rituaali, joka sulautti itseensä paikallista noituutta ja politiikkaa.
Brasiliassa järjestäytynyt jalkapalloilu edistää poliittista yhtenäisyyttä ja uskollisuutta valtiolle, kun taas yhteisöllisyyttä arvostavien Amazonin urarinojen jalkapallo päättyy aina tasapeliin.
Meksikossa vapaapaini on areena kansallisidentiteetin ytimessä olevien ristiriitojen käsittelylle: naamioitujen muskelimiesten ohella myös mummot perinnehameissaan ottavat mittaa toisistaan.
Teksti on uudelleenjulkaisu toukokuulta 2016.
Toimitus
- Artikkelikuva: Sirpa Pöyhönen/Flickr, kuvamuokkaus Niina Ahola
Lukemista
- Levi, Heather 2008: The World of Lucha Libre – Secrets, Revelations, and Mexican National Identity. Duke University Press.
- Wikibooks: Cultural Anthropology/Play, Sport and Arts.
- Lue lisää AntroBlogin kulttuurishokkeja
