Vuoden 1975 Tappajahai-elokuva oli yllättävä menestys. Se rikkoi ennätyksiä ja elokuvateollisuuden lainalaisuuksia ennen näkemättömillä tavoilla. Vaikka elokuva tuli teattereihin vasta kesällä, perinteisesti huonojen elokuvien kautena, siitä tuli aikansa tuottoisin elokuva. Tappajahain suosion on tulkittu johtuvan sen symbolisista merkityksistä, jotka sallivat yleisölle yhdysvaltalaisen sotahistorian käsittelyn alitajuisella tavalla.
Toinen maailmansota tunnetaan USA:ssa myös ”hyvänä sotana”. Se koetaan moraalisesti oikeutettuna taisteluna hyvän puolesta pahaa natsi-Saksaa ja imperialistista Japania vastaan. Sodassa Japaniin pudotetut atomipommit kuitenkin kalvavat kollektiivista omaatuntoa, sillä ne vahingoittivat ennen kaikkea siviilejä. Samankaltainen moraalisesti vaikeasti perusteltava sotatoimi oli Vietnamin sota.
Tappajahai julkaistiin USA:n vetäydyttyä Vietnamista nöyryyttävissä merkeissä, samalla kun kansakunnan 200-vuotisjuhlallisuuksia valmisteltiin. Moraalisen ahdistuksen keskellä hitiksi nousi elokuva, jossa näkymättömissä pysyvän tappajan metsästys on oikeutettua ja välttämätöntä. Hai terrorisoi elokuvan rantakaupunkia nimenomaan itsenäisyyspäivänä, ja tarina sisältää myös suoria viittauksia toiseen maailmansotaan ja sotilaiden kuolemaan viholliseen rinnastuvien haiden hampaissa. Tappajahain hahmon on tulkittu edustavan sekä japanilaista sukellusvenettä että Vietkongin näkymättömissä pysyviä sissejä. Se heijastelee myös sotapropagandaan perustuvaa stereotyyppistä kuvaa häikäilemättömistä aasialaisista sotilaista ”elottomine silmineen”.
Kollektiiviset huolenaiheet muuttuvat ajan myötä ja uudet yleisöt löytävät teoksesta uusia merkityksiä: sen on nähty käsittelevän myös Watergate-skandaalia ja maskuliinisuuden kriisiä.
Lukemista
- Blockbuster Anthropology: What do Jaws and WWII have in common?
