Korjaamisen ja korvaamisen politiikkaa: Miten inhimillistä kärsimystä hyvitetään?
Hankalan menneisyyden käsittelystä on tullut merkittävä poliittinen ilmiö. Kenen ääni sovintopolitiikassa kuuluu ja kenen vaientuu?
Katja Uusihakala
Katja Uusihakala on Helsingin yliopistosta vuonna 2008 väitellyt antropologi. Parhaillaan hän työskentelee yliopistotutkijana ja johtaa Koneen Säätiön rahoittamaan hanketta "Postkoloniaaliset anteeksipyynnöt ja vaikean menneisyyden perintö". Uusihakalan tutkimus käsittelee brittilapsisiirtolaisia koskevia sovinto- ja korjausprosesseja. Pitkäaikaisessa, Suomen Akatemian ja Koneen rahoittamassa tutkimusprojektissan Katja Uusihakala on käsitellyt siirtomaa-aikaiseen Zimbabween suuntautunnutta lapsisiirtolaisprojektia, muistin fragmentaarisuutta ja vaientamista, koloniaalisen kansalaisuuden rakentumista, institutionaalista sosialisaatiota ja sukulaisuutta. Aikaisemmin hän on tutkinut valkoisten siirtolaisyhteisöjen muisti- ja identiteettipolitiikkaa itäisessä ja eteläisessä Afrikassa.
Yhdessä ruokailu ja ruoan jakaminen
Ruoka on voimakas symbolinen väline, jonka avulla ilmaistaan sosiaalisia identiteettejä, rakennetaan ryhmiä ja piirretään niiden välisiä rajoja. Miksi juuri ruoka? Antropologinen ruokaa käsittelevä tutkimus rakentuu ajatukselle, jonka mukaan ruoka ei koskaan ole vain ravintoa. Syötäväksi kelpuutettu ruoka ja ruokailuun liittyvät tavat ovat kaikkialla kulttuuristen arvojärjestelmien ilmaisuja. Ne ovat osia monimutkaisista materiaalisista prosesseista, jotka muokkaavat sosiaalista ja kulttuurista elämää. Tuore kirja Ruoan kulttuuri – Antropologisia näkökulmia ruoan tutkimukseen tarkastelee ruokaa ja syömistä erityisenä sosiaalisena ilmiönä ja merkityksellisenä inhimillisenä toimintana.
