Siirry suoraan sisältöön

Napanuorametsä

Jossain päin pohjoista Thaimaata huhutaan olevan maaginen metsä, jonka asukkaat elävät yhteydessä luonnon henkiin ja jossa jokaisella lapsella on oma, syntymässä määrätty henkipuu. 

Kun yhteisöön syntyy lapsi, napanuora tai koko istukka pakataan bambuputkiloon ja sidotaan nuoreen, terveeseen hedelmäpuuhun. Puun ja lapsen sielut kietoutuvat toisiinsa ja puusta tulee lapsen elämän symboli. Tällaisen puun vahingoittaminen tai kaataminen on tietenkin kiellettyä. 

Metsä kietoutuu yhteisön elämään monin tavoin. Erityisesti yhteisön naiset ylläpitävät metsäyhteyttä. Naisilla on perinnetieto siitä, mistä ruoka ja lääkkeet löytyvät, ja miten ne kerätään ja säilötään.

Pakayawit ovat matrilineaalinen eli äidin kautta sukulaisuutta jäljittävä alkuperäiskansa. He kuuluvat laajaan, hajallaan elävään karen-kieliryhmään.

Matrilineaalisuudesta huolimatta miehille annetaan yleensä johtajuus- ja edustustehtävät, mutta napanuorametsää vaaliva yhteisö on valinnut ensimmäisen naisen johtajakseen. 


Hän on perustanut Naisten metsän, jossa luonnonvarojen hallintaan liittyvää perinnetietoa siirretään uusille sukupolville.

Pääasiallinen tulonlähde on bambutuotteiden ja kudottujen kankaiden myynti, ja yhteisö pitää yllä kasvilääkintään, kasvivärjäykseen ja käsitöihin liittyvää perinteistä tietotaitoa.

Paikallisesti pakayawit tunnetaan kuitenkin ennen kaikkea napanuorametsästä. Tapaa voi pitää kauniina osoituksena yhteisön kunnioittavasta suhteesta luontoon, jossa kaikella nähdään olevan sielu.

Napanuoraperinteen lisäksi äitiyden merkitys näkyy metsän elämän ymmärtämisessä ja metsän luonnonvarojen hallinnoinnissa. Metsän antimia ei saa kerätä lisääntymisaikana, eikä tiineitä eläimiä saa metsästää. Näin varmistetaan, että eläimillä ja kasveilla on tarpeeksi aikaa levätä ja uusiutua.

Vastaavia puiden ja metsien suojelemiseen liittyviä käytäntöjä tunnetaan muuallakin kaakkois-Aasiassa. Indonesian dayakeilla on vastaavia tapoja, ja Thaimaassa puita on suojeltu vihkimällä niitä buddhalaiseen veljeskuntaan.


Toimitus

Luettavaa

Jaa tämä artikkeli:
Emmi Huhtaniemi

Emmi Huhtaniemi

Emmi Huhtaniemi, VTM, on sosiaali- ja kulttuuriantropologi Helsingin yliopistosta. Hän tarkasteli pro gradu -työssään maya-kalenterin loppuun liittynyttä uushenkisyyttä Meksikossa rituaalin ja magian näkökulmista. Emmiä kiinnostavat erityisesti inhimillisen kokemuksen rakentuminen ja tietoisuuden antropologia.View Author posts

nv-author-image

Ninnu Koskenalho

Ninnu Koskenalho on AntroBlogin entinen päätoimittaja. Hän opiskelee lyhytterapeutiksi, toimittaa asiantuntijatekstejä, vetää koulutuksia ja työpajoja ja kirjoittaa pitkästä aikaa kulttuurishokkeja.View Author posts

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

AntroBlogi
Tietosuojakatsaus

Tämä verkkosivusto käyttää evästeitä tarjotakseen sinulle parhaan mahdollisen käyttökokemuksen. Evästetiedot tallennetaan selaimeesi. Ne suorittavat toimintoja, kuten tunnistavat sinut, kun palaat verkkosivustollemme. Evästeet välittävät tiimillemme tietoa siitä, mikä verkkosivustossamme on sinulle kiinnostavinta ja hyödyllisintä.