Esihistorialliset sukupuoliroolit

Kyllä esi­his­to­rial­li­seen aikaan oli kaikki sel­keäm­pää. Mies metsästi ravintoa ja nainen piti huolta koti­lei­ris­tä. Vai miten se menikään?

Mielikuva esi­his­to­rial­li­sis­ta met­säs­tä­jä­mie­his­tä ja kotia hoi­ta­vis­ta naisista on syntynyt maa­il­man­so­tien jäl­kei­ses­sä kulu­tusyh­teis­kun­nas­sa. Siihen aikaan miehen tehtävä oli hankkia palk­ka­työl­lä perheelle elanto, kun vaimo pysytteli kotona pyö­rit­tä­mäs­sä huushollia. Tässä asen­neil­ma­pii­ris­sä esi­his­to­rial­li­set löydökset, kuten kiviset kei­hään­kär­jet, tul­kit­tiin merkeiksi kult­tuu­ris­ta, jossa pääosassa oli suurta riistaa saa­lis­ta­va met­säs­tä­jä­mies. Esihistoriallista maailmaa tulkitaan edelleen perin­teis­tä mas­ku­lii­ni­suut­ta korostaen, väki­val­taan ja hal­lin­taan kes­kit­ty­nei­den seli­tys­mal­lien pohjalta.

Tämä näkökulma hou­kut­te­lee tul­kit­se­maan esi­mer­kik­si Yhdysvaltojen län­sio­sien luo­las­tois­ta löytyneet, tikuista tehdyt eläin­hah­mot maagisina esineinä, jotka takaavat met­säs­tä­jil­le saa­lis­tuson­nen. Esihistoriallisella ajalla eli kuitenkin myös naisia ja lapsia. Todennäköisempi ja vähemmän san­ka­ril­li­nen selitys on, että tik­kue­läin on luul­ta­vas­ti lelu. Siinä missä met­säs­tä­jä­se­li­tys kertoo tul­kit­si­jan kult­tuu­ris­ta ja kenties erään­lai­ses­ta toi­vea­jat­te­lus­ta, esi­his­to­rial­li­nen lelu viittaa johonkin inhi­mil­li­sem­pään: lasten uni­ver­saa­liin tar­pee­seen leikkiä.

Kirjoittaja

Emmi Huhtaniemi, VTM, on sosiaali- ja kulttuuriantropologi Helsingin yliopistosta. Hän tarkasteli pro gradu -työssään maya-kalenterin loppuun liittynyttä uushenkisyyttä Meksikossa rituaalin ja magian näkökulmista. Emmiä kiinnostavat erityisesti inhimillisen kokemuksen rakentuminen ja tietoisuuden antropologia.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Naiset ovat kauan olleet pelialan sokea piste. Koska oletettu pelaaja on heteromies, ovat naiset pelihahmoina aliedustettuja ja vääristyneesti kuvattuja. Peleistä alkaa kuitenkin pikkuhiljaa löytyä myös toisenlaisia naiseuden esitystapoja, kuten The Last of Us -pelisarja osoittaa.

3.10.2020 oli Saksan jälleenyhdistymisen 30. vuosipäivä. Yhdistyminen on kylmän sodan loppumisen ja lännen voiton symboli. Saksassa vallitseva narratiivi on pitkään korostanut kahden yhteen kuuluvan osan yhdistymistä. Tarina on usein peittänyt alleen yhdistymisen kipupisteet. Viime vuosina vaikea aihe on kuitenkin noussut julkiseen keskusteluun.

Venäjän uuskonservatiivisessa ja poliittisesti jännittyneessä ilmapiirissä LHBTIQ+-aktivistit etsivät ja hyödyntävät erilaisia taktiikoita, joilla he pyrkivät kiertämään aktivismille asetettuja rajoituksia. Ideoita näihin aktivistit soveltavat useista lähteistä – myös Venäjän kulttuurihistoriasta, jonka sateenkaarevat värit ovat jääneet virallisen historiankirjoituksen varjoon. Moniääniselle LHBTIQ+-liikkeelle ne kaikki ovat tärkeitä.

J.M. Bergerin kirjoittama teos Ekstremismi tarjoaa ajankohtaisen näkökulman ekstremismiä koskevaan keskusteluun ja tutkimukseen. Berger esittää oman määritelmänsä sille, mitä ekstremismi on ja kuvailee niitä olosuhteita, jotka luovat pohjaa ääriajattelulle. Kirja on tiivis johdatus aihepiiriin. Mistä vastakkainasettelu ja ääriajattelu kumpuavat?