Esihistorialliset sukupuoliroolit

Kyllä esi­his­to­rial­li­seen aikaan oli kaikki sel­keäm­pää. Mies metsästi ravintoa ja nainen piti huolta koti­lei­ris­tä. Vai miten se menikään?

Mielikuva esi­his­to­rial­li­sis­ta met­säs­tä­jä­mie­his­tä ja kotia hoi­ta­vis­ta naisista on syntynyt maa­il­man­so­tien jäl­kei­ses­sä kulu­tusyh­teis­kun­nas­sa. Siihen aikaan miehen tehtävä oli hankkia palk­ka­työl­lä perheelle elanto, kun vaimo pysytteli kotona pyö­rit­tä­mäs­sä huushollia. Tässä asen­neil­ma­pii­ris­sä esi­his­to­rial­li­set löydökset, kuten kiviset kei­hään­kär­jet, tul­kit­tiin merkeiksi kult­tuu­ris­ta, jossa pääosassa oli suurta riistaa saa­lis­ta­va met­säs­tä­jä­mies. Esihistoriallista maailmaa tulkitaan edelleen perin­teis­tä mas­ku­lii­ni­suut­ta korostaen, väki­val­taan ja hal­lin­taan kes­kit­ty­nei­den seli­tys­mal­lien pohjalta.

Tämä näkökulma hou­kut­te­lee tul­kit­se­maan esi­mer­kik­si Yhdysvaltojen län­sio­sien luo­las­tois­ta löytyneet, tikuista tehdyt eläin­hah­mot maagisina esineinä, jotka takaavat met­säs­tä­jil­le saa­lis­tuson­nen. Esihistoriallisella ajalla eli kuitenkin myös naisia ja lapsia. Todennäköisempi ja vähemmän san­ka­ril­li­nen selitys on, että tik­kue­läin on luul­ta­vas­ti lelu. Siinä missä met­säs­tä­jä­se­li­tys kertoo tul­kit­si­jan kult­tuu­ris­ta ja kenties erään­lai­ses­ta toi­vea­jat­te­lus­ta, esi­his­to­rial­li­nen lelu viittaa johonkin inhi­mil­li­sem­pään: lasten uni­ver­saa­liin tar­pee­seen leikkiä.

Kirjoittaja

Emmi Huhtaniemi, VTM, on sosiaali- ja kulttuuriantropologi Helsingin yliopistosta. Hän tarkasteli pro gradu -työssään maya-kalenterin loppuun liittynyttä uushenkisyyttä Meksikossa rituaalin ja magian näkökulmista. Emmiä kiinnostavat erityisesti inhimillisen kokemuksen rakentuminen ja tietoisuuden antropologia.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Ooppera on 400 vuoden aikana kasvanut ruhtinaiden yksityisestä huvista miljoonien viihteeksi, ja ollut aina vahvassa vuorovaikutuksessa yleisönsä kanssa. Yleisön monipuolistuessa oopperan luonne on muuttunut, ja yläluokan sekavasta sosiaalisesta salongista on tullut suuren yleisön harras musiikin temppeli. 

Toukokuun nimi tulee toukotöistä, joita tehtiin uuden sadon valmistelemiseksi. Töiden aloituspäivänä toukoleipä jaettiin kylväjien ja toukotöissä käytetyn hevosen kesken. Pellollekin saatettiin murentaa tai kylvää pala leivästä hyvän sadon takaamiseksi. Toukoleipää onkin kutsuttu myös nimillä kylvöleipä, kyntöleipä, eloleipä ja toukokaakku.