Kaikki ihmiset syntyvät saman taivaan alla. Kaikissa maailman kulttuureissa, kaikkina aikoina, olemme öisin katselleet samaa tähtitaivasta. Ihmiskunnan koko historian ajan taivaankappaleiden liikkeet ja niiden ympärille kehittynyt symboliikka ovat vaikuttaneet muun muassa taiteeseen, kirjallisuuteen, uskontoon ja maanviljelyyn.
Ulkoavaruus on kuin valtava peili, johon ihmiskunta heijastaa toiveita, tavoitteita ja pelkoja. Mitä näemme, kun katsomme tähtiin? Odottaako siellä avaruuden loputon kylmä tyhjyys, jumalten myyttinen asuinsija, ihmiskunnan loistava tulevaisuus vai lupaus – tai kenties uhka – Maan ulkopuolisesta elämästä? Muun muassa kaikkea tätä tutkii avaruusantropologia, joka on kiinnostunut ihmisen ja avaruuden välisestä suhteesta.
Ihmistiede kovan tieteen kentällä
Avaruuden antropologia yhdistää antropologisen perspektiivin tieteellisten ja teknisten käsitteiden tutkimukseen. Se tutkii Maan kulttuurien kosmologioita ja käsityksiä avaruudesta ja maailmankaikkeudesta. Antropologinen tutkimus paljastaa tavat, joilla erilaiset käsitteet, tarinat ja kerronnan tavat vaikuttavat ymmärrykseemme ulkoavaruudesta. Samalla se tarkastelee avaruustutkimuksen luonnetta ja toimintaa tieteenfilosofiselta kannalta. Science fiction kirjallisuuden ja populaarikulttuurin lajina kuvaa niin ikään suhdettamme avaruuteen, ja kuuluu avaruusantropologisen tutkimuksen piiriin.
Avaruustutkimuksen tämän hetken kuumimpia teemoja ovat avaruuden valloituksen uudet lupaukset. Näitä ovat kuulennot, suunnitteilla olevat miehitetyt lennot Marsiin sekä ESO:n (European Southern Observatory) elokuussa varmistunut löytö, joka saattaa osoittautua astronomian saralla vuosisadan merkittävimmäksi. Lähimmän auringon ulkopuolisen tähtemme, Proxima Centaurin, elinkelpoiselta vyöhykkeeltä löytyi Proxima B:ksi nimetty eksoplaneetta. Kärjistäen voi sanoa Proxima B:n olemassaolon todistavan Kepler-avaruusteleskoopin havainnot siitä, että elämme universumissa, joka on pullollaan Maan kaltaisia planeettoja. 4,24 valovuoden etäisyys Maasta Proxima Centauriin antaa toivoa siitä, että saatamme jo tämän vuosisadan aikana saada vastauksen suureen kysymykseen: onko aurinkokuntamme ulkopuolella elämää? 
”Kepler-16b: kahden auringon maa, jossa varjollasi on aina seuraa.” Kuva: NASA/JPL
Maan ulkopuolisesta elämästä on haaveiltu ja kirjoitettu kauan. Avaruusantropologian kannalta eräs oleellinen tutkimuskohde ovat ajatteluamme vahvasti ohjaavat kulttuuriset kategoriat. Meidän on esimerkiksi vaikea kuvitella organismeja, jotka perustuisivat aivan eri logiikkaan kuin tuntemamme elämänmuodot. Vaikka tiede pyrkii tuottamaan maailmankuvasta riippumattomia tuloksia, kulttuurinen viitekehys vaikuttaa myös tieteen tekijöihin.
Muun muassa NASA:n astrobiologian osastolla toimiva antropologi Kathryn Denning on tutkinut SETI:n (Search for Extraterrestial Intelligence) tiedemiesten käsityksiä planeetan ulkopuolisesta elämästä. Denningin julkaisuista käy ilmi, kuinka kulttuuri, historia ja instituutin käyttämä teknologia vaikuttavat näihin käsityksiin. Mikäli Proxima B:ltä löydetään jonkinlaista elämää, saattavat omaa ajatteluamme ohjaavat, elämän määritelmään liittyvät kulttuuriset kategoriat joutua koetukselle.
Cassini-Huygens -luotaimen kuva Saturnuksen kiertoradalta. Kuva: NASA/JPL
Arkeologian professori Cameron M. Smithin mukaan avaruusantropologian tehtävä soveltavana tieteenalana on arvioida ihmislajin biologista ja kulttuurista sopeutumiskykyä pysyvää ulkoavaruuden asutusta varten. Elämä avaruudessa ja muilla planeetoilla vaatii niin valtavaa joustavuutta, että on syytä käydä läpi ihmisen eri puolilla maailmaa kehittämät sopeutumisen keinot ja koostaa niistä avaruusseikkailijan selviytymispaketti.
Avaruusantropologia kuulostaa siis vähän, tai oikeastaan juuri sopivasti, scifiltä. Tieteen haara ei ole kuitenkaan aivan uusi. American Anthropological Associationin (AAA) tapaamisissa järjestettiin jo 1970-luvulla liuta keskusteluja aiheen tiimoilta. Ne johtivat vuonna 1975 julkaistuun kirjaan Cultures Beyond the Earth: The Role of Anthropology in Outer Space. Varsinaiseen nousuun avaruusantropologian voidaan katsoa lähteneen vuonna 2009, kun Anthropology News julkaisi artikkelin Encountering the Future: Anthropology and Outer Space. Sitä seurasi uusi, aiheesta innostuneiden antropologien aalto.Tähän mennessä tutkimusta on tehty esimerkiksi Pluton planeetta-aseman ympärillä käydystä keskustelusta ja elämää ulkoavaruudesta etsivästä SETI-instituutista. Tuoreimpia tuulia edustaa venäläisen multimiljonääri Yuri Milnerin, astrofyysikko Stephen Hawkingin ja Facebookin perustajan Mark Zuckerbergin yhteinen Breakthrough Starshot Project, jonka hurja visio on lähettää laivue nanoaluksia valon nopeudella tutkimaan lähintä auringon ulkopuolista tähtijärjestelmää, Alpha Centauria.
Toinen tärkeä aihe ovat Mars-lennot. Vuonna 2012 perustettu järjestö Mars One on julistanut tavoitteekseen lähettää ihmisiä Marsiin vuoteen 2027 mennessä, perustamaan pysyvää asutusta. Järjestön avoin haku sai yli 200 000 toiveikasta ilmoittautumaan valmiiksi jättämään kotinsa ja planeettansa, ja lähtemään tähtiin. Elon Muskin yritys SpaceX suunnittelee Marsin kolonisaatiota niin ikään kovaa vauhtia. Tarkemmat suunnitelmat projektista on luvattu paljastaa syksyn aikana.
Kuinka käy Kekkoselta avaruusboogie?
Mikäli avaruuden kolonisaatio ja muiden planeettojen asuttaminen etenee, joudumme kasvotusten ihmisen ja elinympäristön suhdetta koskevien asioiden kanssa. Maan elinolosuhteita vastaavaa planeettaa tuskin löytyy helpolla. Avaruuskolonisaation visioissa siirtokuntien elämä onkin riippuvaista erilaisista rakennetuista elinympäristöistä. Vieraan planeetan ilmakehä saattaa olla meille myrkyllinen. Siirtokunta voi joutua elämään pysyvästi eristettynä uuden kotiplaneetan luonnosta.Voiko ihminen selvitä elämästä täysin luonnosta irrotetussa ympäristössä? Miltä tuntuisi elää suljetussa maailmassa, jossa liikkuminen on rajoitettua ja kaikki ympäröivä on ihmisen rakentamaa?
Aiheesta on olemassa eräänlainen surullinen ihmiskoe. Vuonna 1971 syntynyt David Vetter kärsi SCID:stä, harvinaisesta periytyvästä immuunijärjestelmän sairaudesta, jonka seurauksena hänen elimistönsä ei kyennyt suojautumaan taudinaiheuttajilta lainkaan. David vietti koko 13 vuotta kestäneen elämänsä NASA:n kehittämissä eristyskammioissa ja eräänlaisessa avaruuspuvussa, jonka avulla hänen oli mahdollista jossakin määrin liikkua ulkona.
Eristyneisyydestä, yksinäisyydestä ja lukuisista peloista kärsineen Davidin mielenmaisema tarjoaa arvokasta näkökulmaa avaruudessa elämisen psyykkisiin haasteisiin. Pienessä, eristetyssä kammiossa kasvanut David pelkäsi avaria tiloja. Hänen elinpiiriinsä kuului vain vähän tilassa liikkumista, jonka seurauksena hän hahmotti maailmaa enemmän ajan kuin tilan kautta. David kärsi solipsismisyndoomasta, painajaismaisesta kokemuksesta jossa kaikki itsen ulkopuolella tuntuu epätodelliselta.
Stanfordin torus (”Torus Wheel”) on vuonna 1975 suunniteltu avaruussirtokunnan malli. Tässä taiteilija Rick Guidicen näkemys toruksen ulkonäöstä avaruudessa. Kuva: NASA/ARC
Mikäli Marsin miehitetty lento ja kolonisaatio toteutuvat, avaruudessa selviytymisen mittapuuksi ei riitä biologisen organismin hengissä säilyminen. David Vetterin eristyskupla piti hänet hengissä, kunnes hän kuoli epäonnistuneen leikkauksen seurauksena. Marsin siirtokunta olisi myös eräänlainen eristyskammio. Se ei kuitenkaan olisi yksilöllinen kammio, vaan paikka jossa ihmiset eläisivät ryhmänä.
Siirtokunnasta ei todennäköisesti olisi mahdollisuutta poistua – koskaan, minnekään. Kesytetyn alueen ulkopuolinen maailma olisi tappavan myrkyllinen. Tämän kaltainen asetelma sosiaaliselle elämälle poikkeaa radikaalisti siitä, miten ihmiset maan pinnalla elävät. Sosiaalitieteiden näkökulma on tarpeen kartoittaessa sitä, miten ihmisten suhdetta ympäristöönsä ja toisiinsa voidaan valmistella näin eriskummallisia olosuhteita varten.
Rick Guidicen läpileikkaus toruksen elämää ylläpitävästä rengasrakennelmasta. Kuva: NASA/ARC
Kenen perintö viedään tulevaisuuteen?
Avaruuden asuttaminen siintää siis jo horisontissa. Siirtyessään yhä edemmäs aurinkokuntaan ihminen vie mukanaan palan kulttuuriaan.
Hetkinen – siis kenen kulttuuria? Science fictionista tuttua planetaarista yhtenäiskulttuuria on Maa-planeetalta toistaiseksi turha etsiä, ja harvalla meistä on telluslaisen identiteetti. Kenen kulttuuriset käsitykset, ennakkoluulot, uskomukset ja perinteet siis matkaavat avaruuteen?
Avaruuden valloituksen narratiiveissa ihmiskunta näyttäytyy yhtenä ryhmänä, joka ennakkoluulottomasti ja urheasti lähtee tutkimaan suurta tuntematonta. Todellisuudessa avaruuteen asti pääsevät yksilöt ja aiheen parissa työskentelevät ihmiset eivät kuitenkaan ole mikään kattava läpileikkaus planeettamme monenkirjavasta ihmisyydestä. Aiheesta tehdään etnografista tutkimusta erilaisten avaruusalan yhteisöjen parissa.
Kuva: NASA
Romanttinen ajatus siitä, että ihmiskunnan kohtalona on ennen pitkää matkata pidemmälle universumiin, perustuu niin ikään virhepäätelmään. Avaruuden asuttaminen perustuu ihmisen tekemiin tietoisiin valintoihin siinä missä muutkin historialliset muuttoliikkeet.
Kysymys siitä, millaisen kulttuurin pohjalle rakennamme ulkoavaruuden siirtokunnat, ei ole niin teoreettinen kuin ensisilmäyksellä näyttää. On tärkeää pystyä hahmottamaan, millaisille ennakko-oletuksille kuviteltu tulevaisuus rakentuu. Antropologian ja muiden ihmistieteiden on esitettäviä vaikeita kysymyksiä. Motivoiko ulkoavaruuteen matkaamisen halua todella ihmislajin selviäminen ja näkemys yhtenäisestä ihmiskunnasta? Näyttelevätkö raha, egoismi ja uusromantiikka sittenkin vähintään yhtä suurta roolia? Kuka ja millä perusteilla valitsee sen, millaista ihmisyyttä avaruuteen viedään?Optimistinen intohimo ulkoavaruuden valloitusta kohtaan on ristiriidassa lajimme maanpäällisen historian kanssa. Ryntäämällä tuntemattomaan ilman huolellista valmistelua olemme hyvin harvoin saavuttaneet toivomiamme tuloksia. Kolonisaation historia Maan päällä ei missään nimessä ole ihmiskunnan yhtenäisyyden historiaa – miksi se siis olisi sitä avaruudessakaan?
Avaruuden antropologialla onkin mahdollisuus auttaa tällaisen kulttuurisen putkinäön purkamisessa. Vaikka antropologia on rajoittunut ja kulttuuriin sidottu perspektiivi siinä missä muutkin, ympäri maailmaa kerätyn etnografisen datan kirjo tarjoaa hyvät lähtökohdat kyseenalaistamiselle ja epätavallisten näkökulmien paljastamiselle.
Toimitus
- Podcast-lukija: Sanna Rauhala
- Verkkotaitto: Eemi Nordström
- Artikkelikuva: Anne Dirkse (CC BY-SA 4.0)
Lukemista
- David H. Bailey: Space Exploration: The Future is Now. The Huffington Post
- Taylor R. Genovese: Marking Territory in the Infinite: speculating on the implications of flags in space. Space + Anthropology
- Adam Mann: Q & A: The Anthropology of Searching for Aliens. Wired
- Michael Oman-Reagan: David Vetter and the Children of Mars. Space + Anthropology
