Tupakan käyttö Etelä-Amerikassa

Tupakka nau­tin­toai­nee­na on menet­tä­nyt viileän ja vapaan imagonsa. Amerikan alku­pe­räis­väes­tö­jen kes­kuu­des­sa tupakka on edelleen tärkeä ritu­aa­li­kas­vi, jolla ymmär­re­tään olevan monia paran­ta­via ja mystisiä vai­ku­tuk­sia.

Antropologian eme­ri­tus­pro­fes­so­ri Johannes Wilbert kartoitti jo vuonna 1987 ilmes­ty­nees­sä suur­teok­ses­saan Amerikan alku­pe­räis­kan­so­jen tupakan käyttöä. Tupakkaa nau­tit­tiin jokai­ses­sa kolmes­ta­sa­das­ta tut­ki­tus­ta yhtei­söis­tä, lukuisiin eri tar­koi­tuk­siin. Erilaisia annos­te­lu­ta­po­ja Wilbert paikansi kuusi. Näistä meillekin tuttu tupakan lehtien polt­ta­mi­nen on ehdot­to­mas­ti yleisin.

Toinen mer­kit­tä­vä tapa on tupakan juominen mehuna tai teenä. Kasvista voidaan uuttaa juomaa kyl­mä­hau­tee­na tai keit­tä­mäl­lä. Tätä nestettä on käytetty myös perä­ruis­kee­na paran­ta­viin ja maagisiin tar­koi­tuk­siin. Nesteestä keitettyä, siirapin kaltaista tahnaa voidaan nuolla ja hieroa ikeniin. Tupakan lehtiä pures­kel­laan samaan tapaan kuin koka­pen­saan lehtiä Andeilla.

Päihdyttävien kasvien naut­ti­mi­nen nenän kautta sisään hen­git­tä­mäl­lä on tapa, jota tavataan ympäri Etelä-Amerikkaa. Myös tupakkaa käytetään tällä tavoin. Kuivatusta tupak­ka­kas­vis­ta val­mis­tet­tuun jau­hee­seen sekoi­te­taan tiettyjen muiden kasvien ja hedelmien — esi­mer­kik­si kaakaon ja banaanin — tuhkaa. Seos voidaan henkäistä nenään itse, tai se voidaan annos­tel­la toiselle erityisen V‑kirjaimen muotoisen pillin kautta. Vaikka tämä on joidenkin kansojen kes­kuu­des­sa ollut joka­päi­väi­nen tapa, se yhdis­te­tään eri­tyi­ses­ti eks­taat­ti­siin sha­ma­nis­ti­siin tek­nii­koi­hin sekä näkyjen näke­mi­seen. Se on usein mukana voi­mak­kaan psy­ke­dee­li­sen, kas­vi­uut­teis­ta val­mis­te­tun ayahuasca-liemen sere­mo­nial­li­ses­sa käytössä.

Tupakkapulverin naut­ti­mi­nen nenän kautta onkin ran­tau­tu­nut pienessä muodossa myös län­si­mai­hin, osana 1960-luvulla alkanutta kiin­nos­tus­ta ayahuasca-ritu­aa­lei­hin.

  1. Johannes Wilber. Tobacco and Shamanism in South America
  2. Andrew Russell ja Elizabeth Rahman (toim.) The Master Plant: Tobacco in Lowland South America

Kirjoittaja

Ninnu Koskenalho on AntroBlogin toinen päätoimittaja ja perustaja, ja valtiotieteiden maisteri sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta. Ninnu työskentelee antropologian popularisoinnin lisäksi tiedeviestinnän parissa myös muissa kuvioissa, ja pohtii mieluusti avaruusmatkailua, historiaa ja ihmismielen notkeutta.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

AntroBlogin neljäs julkaisukausi päättyy. Toimitus palaa kesätauolta syyskuun alussa. Sitä ennen teemme katsauksen kuluneeseen kauteen ja pohdimme, miten eskimoiden ja inuittien vuodenkierto liittyy suomalaisten lomanviettoon.

Maanviljelyn omaksumista pidetään käänteentekevänä hetkenä ihmiskunnan historiassa. Maanviljelykulttuurit mahdollistivat väestönkasvun ja sitä kautta niin kutsutun korkeakulttuurin kehittymisen. Mutta oliko maanviljely lopulta niin suuri keksintö? Saattoiko sen motiivina olla nälän sijasta oluen himo?

Helmikuun alussa kuolleen mäkihyppääjä Matti Nykäsen henkilöhahmossa yhdistyvät urheilullinen ylivoima ja vuosien saatossa syventyneet henkilökohtaiset ongelmat. Juuri Nykäsen henkilöhahmon ristiriitaisuus tekee sekä hänestä itsestään että hänen kuolemaansa seuranneesta julkisesta keskustelusta antropologisesti kiinnostavia pohdinnan aiheita.

Intialle kuuluvalla Pohjois-Sentinelin saarella asuva kansa on päässyt otsikoihin saarella luvatta vierailleen yhdysvaltalaisen lähetyssaarnaajan tapon vuoksi. Pohjois-Sentinelin asukkaat kuuluvat maailman yhä harvemmaksi käyviin populaatioihin, jotka eivät ole jatkuvissa läheisissä vuorovaikutussuhteissa muiden ihmisryhmien kanssa. Uutisointi aiheesta on korostanut saarelaisten eristäytyneisyyttä ja “alkukantaisuutta”.