Vaihtokauppaseksi laajentaa näkemystä seksin ja rahan suhteesta

Viime vuosina vaih­to­kaup­pa­sek­si (vas­ti­keel­li­nen seksi, tran­sak­tio­naa­li­nen seksi) on herät­tä­nyt tut­ki­joi­den ja median mie­len­kiin­non. Olemme lukeneet lehdistä, kuinka nuoret naiset hankkivat rahaa ja luk­sus­tuot­tei­ta ”tapai­le­mal­la” vanhempia miehiä. Tämä on herät­tä­nyt huolta nuorten ter­vey­des­tä ja hyvin­voin­nis­ta. Ilmiön kit­ke­mi­sek­si on ryhdytty toi­men­pi­tei­siin. Suomessa nuorten vaih­to­kaup­pa­sek­siin on suh­tau­dut­tu lasten hyväk­si­käyt­tö­nä ja puhuttu ilmiöstä nuo­ri­so­pros­ti­tuu­tio­na. Siitä, missä määrin sek­su­aa­li­suus ja vaihdanta liittyvät aikuisten arjessa toisiinsa, ei taas puhuta lainkaan.

Onko vaih­to­kaup­pa­sek­si kui­ten­kaan sama asia kuin pros­ti­tuu­tio? Tässä kir­joi­tuk­ses­sa en ota moraa­lis­ta kantaa vaih­to­kaup­pa­sek­siin enkä pros­ti­tuu­tioon. En myöskään käsittele pros­ti­tuu­tioon liittyvää ihmis­kaup­paa tai muita nega­tii­vi­sia lie­veil­miöi­tä. Sen sijaan kysyn, miksi yhteis­kun­nas­sam­me kaikki seksiin liittyvä vaih­to­kaup­pa nivotaan pros­ti­tuu­tiok­si? Onko vaih­to­kaup­pa­sek­si käsit­tee­nä väljempi kuin pros­ti­tuu­tio? Voiko kes­kus­te­luun tuoda uusia ulot­tu­vuuk­sia ymmär­tä­mäl­lä niitä kult­tuu­ri­sia, talou­del­li­sia ja yhteis­kun­nal­li­sia tekijöitä, joihin yksilön sek­su­aa­li­suus ja toi­meen­tu­lo kietoutuu?

Afrikkalainen slummi auttaa ymmärtämään suomalaista yhteiskuntaa

Antropologia on siitä mie­len­kiin­toi­nen tie­tee­na­la, että kat­so­mal­la kauas näkee paremmin myös lähelle. Teen par­hail­laan etno­gra­fis­ta väi­tös­kir­ja­tut­ki­mus­ta vaih­to­kaup­pa­sek­sis­tä Tansaniassa. Tämä on saanut minut kysee­na­lais­ta­maan itsestään selvänä pidettyjä näke­myk­siä sek­su­aa­li­suu­des­ta, ihmis­suh­teis­ta, pros­ti­tuu­tios­ta ja työstä. Väitöstutkimuksessani tar­kas­te­len vaih­to­kaup­pa­sek­siä nopeasti kasvavana ilmiönä, joka liittyy lähei­ses­ti kau­pun­gis­tu­mi­seen ja köy­hyy­teen. Siitä on viime vuosina rapor­toi­tu ympäri maailmaa, eri­tyi­ses­ti Saharan ete­lä­puo­lei­ses­sa Afrikassa.

Olen tehnyt tut­ki­mus­ta Dar Es Salaamissa yhdellä kaupungin köy­him­mis­tä slum­mia­lueis­ta. Ensimmäisellä kerralla arvelutti, miten pai­kal­li­set asukkaat ottai­si­vat minut vastaan, ja miten saisin heidät puhumaan aiheesta, joka tuntui niin hen­ki­lö­koh­tai­sel­ta ja aralta. Huoleni osoit­tau­tui­vat pian turhiksi. Seksuaalisuus ei ollut vain yksilön asia, vaan siitä puhuttiin avoimesti osana jaettuja talou­del­li­sia ja sosi­aa­li­sia ver­kos­to­ja.

Dar es Salaamissa hyvä­osai­set ja köyhät elävät samassa kau­pun­gis­sa, mutta täysin erilaista ja eriar­vois­ta elämää. Nopea kau­pun­gis­tu­mi­nen tuo tul­les­saan sosio­eko­no­mi­sen pola­ri­soi­tu­mi­sen. Kaupunki tarjoaa mah­dol­li­suu­den vau­ras­tu­mi­seen jo valmiiksi hyvä­osai­sil­le, kun taas köyhät joutuvat kestämään urba­ni­soi­tu­mi­sen ei-toivotut seu­rauk­set, kuten työt­tö­myy­den, asun­to­pu­lan ja riit­tä­mät­tö­män infra­struk­tuu­rin.

Tansanian valtio on aloit­ta­nut hankkeita joidenkin alueiden kehit­tä­mi­sek­si, mutta koska kau­pun­gis­ta noin 70% on slum­mia­luei­ta, ovat toi­men­pi­teet riit­tä­mät­tö­miä. Kun palk­ka­töi­tä ei ole, ihmiset sel­viy­ty­vät tekemällä satun­nai­sia töitä, pyy­tä­mäl­lä rahaa suku­lai­sil­taan, myymällä ruokaa, elin­tar­vik­kei­ta tai vaatteita — ja hank­ki­mal­la poi­kays­tä­vän. Oma tai suku­lai­sen sai­ras­tu­mi­nen tai jokin muu äkillinen onnet­to­muus vaikuttaa hen­ki­lö­koh­tai­seen talouteen voi­mak­kaas­ti. Taloudellista turvaa, kuten vakuu­tus­ta tai säästöjä, ei ole.

Seksi keinona varallisuuden jakoon

Amerikkalainen ant­ro­po­lo­gi James Ferguson pohtii vii­mei­sim­mäs­sä kir­jas­saan Give a Man a Fish: Reflections on the New Politics of Distribution sitä, kuinka köyhissä kol­man­sien maiden kau­pun­geis­sa niin moni jää talouden ja palk­ka­työn ulko­puo­lel­le, että ei ole enää järkevää puhua viral­li­ses­ta ja epä­vi­ral­li­ses­ta talou­des­ta. Hän käyttää termiä ”distri­bu­tion” kuvaamaan taloutta, jossa varal­li­suus jaetaan muuten kuin ansiotyön kautta ja käsitettä “distri­bu­ti­ve labour” kuvaamaan sitä toimintaa, jolla ihmiset hankkivat resurs­se­ja toisilta. Tämä tapahtuu muun muassa suku­lai­suus­suh­tei­den väli­tyk­sel­lä, varas­ta­mal­la, vaih­ta­mal­la tai lai­naa­mal­la.

Lisäisin listaan vielä vaih­to­kaup­pa­sek­sin, jossa ei ole kyse osta­mi­ses­ta vaan nime­no­maan varal­li­suu­den siir­tä­mi­ses­tä. Dar es Salaamissa haas­tat­te­le­ma­ni ihmiset muun muassa kertoivat, miten äkillinen suku­lai­sen epäonni oli vel­voit­ta­nut antamaan rahaa, jota olisi tarvinnut oman elin­kei­non pyö­rit­tä­mi­seen. Poikaystävä voidaan hankkia tuomaan turvaa äkil­lis­ten talou­del­lis­ten vai­keuk­sien varalle.

Naisia vaih­to­kaup­pa­sek­siin motivoi tarve selviytyä (ruoka, raha, asunto) tai saada haluttuja kulu­tus­tar­vik­kei­ta (puhelimia, meikkejä, vaatteita). Sen enempää naiset itse kuin ympä­ris­tö­kään ei mää­rit­te­le heitä pros­ti­tuoi­duk­si. Kyseessä on vähemmän ammat­ti­mai­nen vaihdon muoto, jota kuka tahansa voi har­joit­taa saamatta pros­ti­tuoi­dun leimaa. Vaihtokauppaseksi tuo perheille toi­meen­tu­loa. Silti nuorten tyttöjen perheillä on yhteinen huoli: ei-toivotut raskaudet, suku­puo­li­tau­dit ja altis­tu­mi­nen väki­val­lal­le ovat arkista todel­li­suut­ta.

Tutkimallani alueella käsitys rahasta eroaa suo­ma­lai­ses­ta. Kun Suomessa rahan ja seksin yhdis­tä­mi­nen tar­koit­taa lähes aina pros­ti­tuu­tio­ta, Tansaniassa tätä yhteyttä ei vält­tä­mät­tä ole. Siellä rahan antaminen osoittaa huo­len­pi­toa, mutta raha myös vel­voit­taa: omasta sosi­aa­li­ses­ta ver­kos­tos­ta pidetään huolta. Velvoite rahal­li­ses­ta huo­len­pi­dos­ta ulottuu myös tyt­töys­tä­vä – poi­kays­tä­vä -suh­tei­siin. Koska miesten rooli on ansaita rahaa, ja heillä on parempi pääsy satun­nai­siin töihin, raha tulee heiltä.

Prostituutio taas nähdään Dar es Salaamissa ammattina, johon liittyy tiettyjä odotuksia ja sääntöjä. Vain harva kertoi osta­neen­sa seksiä pros­ti­tuoi­dul­ta tai olevansa pros­ti­tuoi­tu. Vaihtokauppaseksistä puhuttiin avoi­mem­min. Dar es Salaamissa pros­ti­tuu­tioon liitetään moraa­lit­to­muu­den leima, mutta ihmiset eivät tuomitse sitä yhtä jyrkästi, mikäli moti­vaa­tio­na on päi­vit­täi­nen sel­viy­ty­mi­nen ja köyhyys.

Mikä on oikeaa työtä?

Fergusonin mukaan elämme uskoen, että lähes kaikki yhteis­kun­tam­me jäsenet toimivat yhtei­ses­ti jaetussa uus­li­be­raa­lis­sa talou­des­sa. Sen ulko­puo­lel­le jääneet nähdään toi­met­to­mi­na yksilöinä, jotka tulee saada mukaan normaalin palk­ka­työn piiriin, yhteis­kun­taa hyö­dyn­tä­vään tuo­tan­toon. Jotta ihminen saa tar­vit­se­man­sa perus­tu­lon, hänellä tulee olla ”kun­nial­li­nen työ”. Todellisuudessa palk­ka­työn ulko­puo­lel­le jää yhä useampi toi­meen­tu­lon jollain muulla tavoin saava ihminen. Ulkopuolelle jäävät tukien varassa elävät vähä­osai­set ryhmät, myös paremmin toi­meen­tu­le­vat tai jopa rikkaat. He elävät pää­oma­si­joit­ta­mi­sel­la, opis­ke­le­vat sti­pen­dil­lä tai saavat rahat elämiseen van­hem­mil­ta tai suku­lai­sil­ta. Heidän asemaansa palk­ka­työn ulko­puo­lel­la ei kui­ten­kaan kysee­na­lais­te­ta.

Suomi on meille hyvin­voin­ti­val­tio, josta haluamme pitää kiinni. Haluamme uskoa, että hyvin­voin­ti­val­tion täys­jä­se­ni­nä meillä on mah­dol­li­suus ansaita toi­meen­tu­lom­me perin­tei­sen palk­ka­työn keinoin tai saada tukea valtiolta niin, ettei kenenkään tarvitse miettiä normien ulko­puo­lel­la tapah­tu­vaa ansaintaa. Myös Suomessa perin­tei­sen palk­ka­työn ulko­puo­lel­le jää (tai haluaa jättäytyä) osa ihmisistä. On helppo luoda mie­li­ku­via siitä, keitä ja millaisia nämä ihmiset ovat, ja arvottaa heidän rat­kai­su­jaan. Se, joka vaihtaa seksiä rahaan, kulu­tus­ta­va­roi­hin tai vaikkapa asuntoon, on pros­ti­tuoi­tu. Prostituutiolla ei kui­ten­kaan ole vain yhden­lais­ta toi­min­ta­mal­lia, eivätkä siinä mukana olevat henkilöt ole tie­tyn­lai­sia ihmisiä.

Kuka määrittelee prostituution?

Prostituutio on laaja käsite. Anna Kontulan kat­ta­vas­sa sel­vi­tyk­ses­sä suo­ma­lai­ses­ta pros­ti­tuu­tios­ta todetaan, että pros­ti­tuu­tios­ta on vaikea saada koko­nais­ku­vaa. Tutkimusta on vähän ja käsite on laaja. Vaikka pros­ti­tuu­tio­ta ilmiönä pystytään tar­kas­te­le­maan, sen toimijat eivät ole yhteis­kun­nas­ta erillään oleva ryhmä, vaan joukko taval­li­sia kan­sa­lai­sia. Silti mielikuva pros­ti­tuu­tios­ta saa aikaan tun­ne­pi­toi­sia reak­tioi­ta, joilla ei vält­tä­mät­tä ole todel­li­suus­poh­jaa, toteavat Sexpo-säätiön Osmo Kontula ja Jukka Virtanen sel­vi­tyk­sen saa­te­sa­nois­sa.

Näkemykset pros­ti­tuu­tios­ta eivät aina kuvaa vaih­to­kaup­pa­sek­siin osal­lis­tu­vien ihmisten todel­li­suut­ta. Anna Vuorelainen ja Henrik Elonheimo kuvaavat, kuinka nuorille vaih­to­kaup­pa­sek­si on osa arkisia tilan­tei­ta. Korvaus seksistä ei ole aina selkeä, vaan se voi olla vaikkapa kuu­lu­mis­ta johonkin tiettyyn joukkoon. Vuorelainen ja Elonheimo esittävät, että päin­vas­toin kuin nuorilla, aikui­sil­la sek­su­aa­li­sen kau­pan­käyn­nin korvaus on taval­li­ses­ti ennalta mää­ri­tel­ty. Voisi kysyä, voivatko myös aikuiset omalla sek­su­aa­li­suu­del­laan neu­vo­tel­la itselleen talou­del­lis­ta turvaa, mah­dol­li­suuk­sia ja sosi­aa­li­sia ver­kos­to­ja ilman, että he kokevat olevansa osapuolia sek­su­aa­li­ses­sa kau­pan­käyn­nis­sä?

Haluamme uskoa kuvaan, joka meille on syntynyt pros­ti­tuu­tios­ta ja vaih­to­kau­pas­ta. Prostituution käsite uhkaa supistua niin sanotuksi kaa­to­luo­kak­si, johon työn­ne­tään kaikki sek­su­aa­li­nen toiminta, ja johon liittyy osa­puol­ten välistä mate­ri­aa­lis­ta vaihtoa. Myös Suomen laissa pros­ti­tuu­tio on mää­ri­tel­ty kapeasti: “(Prostituutiota on) ryh­ty­mi­nen suku­puo­liyh­tey­teen tai siihen liit­ty­vään sek­su­aa­li­seen tekoon korvausta vastaan” (RL 20 luku 9 §). Tarkastelemalla muualla tapah­tu­vaa pros­ti­tuu­tio­ta ja vaih­to­kaup­pa­sek­siä voimme ymmärtää oman näke­myk­sem­me kult­tuu­ri­si­don­nai­suu­den, ja nähdä paremmin niiden sosi­aa­li­sen kon­teks­tin.

Lopuksi

Rahan tai kulu­tus­tar­vik­kei­den vaihto sek­si­suh­teis­sa voi olla osa sosi­aa­li­sia suhteita, joihin liittyy jat­ku­vuut­ta ja huo­len­pi­toa. Yksinkertaistamalla tällaisen suhteen pelkäksi osto­ta­pah­tu­mak­si tai hyväk­si­käy­tök­si, jätämme huomiotta muut vaihdolle annet­ta­vat mer­ki­tyk­set. Kun ymmär­räm­me seksin ja varal­li­suu­den jaon eri sosi­aa­li­sis­sa kon­teks­teis­sa, voimme tar­kas­tel­la muun muassa nuorten sek­su­aa­li­käyt­täy­ty­mis­tä laa­jem­mas­ta pers­pek­tii­vis­tä ja vähentää siihen liittyviä riskejä.

Termi “vaih­to­kaup­pa­sek­si” auttaa laa­jen­ta­maan näkemystä rahan ja seksin välisestä suhteesta. Vaihtokauppaseksi ei ole pel­käs­tään vaih­dan­taa oletetun uhrin ja hyväk­si­käyt­tä­jän välillä. Käsitteen avulla voidaan tar­kas­tel­la moni­mut­kai­sia sosi­aa­li­sia ver­kos­to­ja ja niihin liittyvää varal­li­suu­den jakoa. Prostituution käsite on laaja, ja siihen liittyy yhteis­kun­nas­sam­me moraa­li­ses­ti arvo­tet­tu­ja mie­li­ku­via. Siksi on hyvä kysyä, kuinka pääsemme noiden mie­li­ku­vien taakse, tutkimaan sek­su­aa­li­suu­den ja vaih­dan­nan suhteen moni­nai­suut­ta, ja siten ymmär­tä­mään yhteis­kun­taam­me syvemmin.

  • Ferguson, James 2015. Give a Man a Fish: Reflections on the New Politics of Distribution. The Lewis Henry Morgan Lectures/​A Series Edited by Robert Foster. Duke University press.
  • Kontula, Anna 2005, Prostituutio Suomessa. Sexpo-säätiö
  • Vuorelainen, Anna & Elonheimo, Henrik, 2013. Nuorten vaih­to­kaup­pa­sek­si pää­kau­pun­ki­seu­dul­la. Haaste 2/​2013
  • Barnett, Jessica Penwell; Maticka-Tyndale, Eleanor; The Hp4ry Team (2011). The Gift of Agency: Sexual Exchange Scripts among Nigerian Youth. Journal of Sex Research 48 (4): 349 – 359.
  • Hunter M. (2002), The mate­ria­li­ty of everyday sex: thinking beyond ‘pros­ti­tu­tion’ African Studies. 2002;61(1):99 – 120.
  • Leclerc-Madlalaab Suzanne (2003), Transactional Sex and the Pursuit of Modernity: Social Dynamics: A journal of African studies. Volume 29, Issue 2, 2003 pages 213 – 233
  • Luke, Nancy (2003), Age and Economic Asymmetries in the Sexual Relationships of Adolescent Girls in Sub-Saharan Africa. Studies in Family Planning vol. 34, no. 2, pp. 67 – 86, 2003
  • Nobelius, Ann-Maree; Kalina, Bessie; Pool, Robert; Whitworth, Jimmy; Chesters, Janice & Power, Robert (2010). “You Still Need to Give Her a Token of Appreciation”: The Meaning of the Exchange of Money in the Sexual Relationships of Out-of-School Adolescents in Rural Southwest Uganda. Journal of Sex Research 47 (5): 490 – 503.
  • Wamoyil, J (2010) Transactional sex amongst young people in rural northern Tanzania: an eth­no­grap­hy of young women’s moti­va­tions and nego­tia­tion. Reproductive Health 2010, 7:2

Kirjoittaja

Maarit Sinikangas on tohtorikoulutettava Jyväskylän yliopistossa, historian ja etnologian laitoksella. Maisteriksi hän on valmistunut Uppsalan yliopiston kulttuuriantropologian laitokselta. Väitöskirjassaan Maarit tutkii köyhyyden ja vaihtokauppaseksin yhteyttä urbaanilla slummialueella Dar es Salaamissa, Tansaniassa.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Helsingissä vuokrataso on karannut niin korkealle, että monien palkansaajien tuloista leijonanosa kuluu vuokraan. Suomessa yleisen käsityksen mukaan vuokrasääntely on turmiollista vuokramarkkinoiden toiminnalle.

Havainnot maapallon resurssien rajallisuudesta sekä epätasaisesta jakautumisesta haastavat talouskasvupakkoa, mikä kannustaa miettimään talousajattelua uudestaan. Vaikka joidenkin kasvukriitikoiden mukaan talouden pohdinta kuuluu kaikille, kaikkien kokemuksen huomioiminen ei ole itsestäänselvyys. Tulokulmia-kolumnissa tutkija Eeva Houtbeckers kertoo, mitä annettavaa antropologialla on kasvutalouden jälkeiselle ajalle.

Kun Venezuelan hallituksen joukot ampuivat luoteja ja kyynelkaasua estääkseen humanitaarista apua saapumasta maahan, yhdysvaltalainen lääketieteen professori Akash Goel ehdotti, että kansainvälinen rikostuomioistuin nostaisi maan presidenttiä Nicolás Maduroa vastaan syytteen rikoksista ihmisyyttä vastaan. Syynä syytteelle olisi kansan näännyttäminen.

Posti on aikeissa siirtää osan toiminnoistaan Viroon matalampien työvoimakustannusten toivossa. Samanaikaisesti postin johtaja nauttii hulppeaa vuosipalkkaa. Viime vuosina suuryritysten johtajien palkkiot ovat kasvaneet työntekijöiden aseman heikentyessä. Kysymys yhteiskunnassa vallitsevista tuloeroista ja niiden oikeuttamisesta on pysyvimpiä poliittisia kysymyksiä.