Totuus joulupukista

Joulun avainsana Suomessa on lahja. Mitä ostan sille lahjaksi? Onko tämä turhan kallis? Onko tuo liian halpa? Keille kaikille lahja pitää ostaa? Onko tämä lah­ja­pa­pe­ri aivan hirveätä? Ja se kaikkein isoin kysymys joulun jälkeen: “Mitä sait lahjaksi?” — eikä ainoas­taan lasten kes­kuu­des­sa.

Lahjojen suun­nit­te­lu ja antaminen mie­ti­tyt­tä­vät. Miksi niissä tuntuu olevan niin paljon pelissä?

Lahjasirkus myös ärsyttää. Jouluisen osto­hys­te­rian mainostus alkaa jo varhain mar­ras­kuus­sa. Kun tie­toi­suus kulu­tus­kult­tuu­rin kes­tä­mät­tö­myy­des­tä ja ympä­ris­tö­hai­tois­ta kasvaa, lah­jan­an­non perinne joulun näky­vim­pä­nä sisältönä joutuu kritiikin kohteeksi. Sekä hipsterit että talous­tie­tei­li­jät tulevat kuitenkin arvos­te­lus­saan monesti ohit­ta­neek­si lah­jail­miön sosi­aa­li­sen ja kult­tuu­ri­sen puolen. Mitä lahjojen antaminen siis edus­taa­kaan?

Sidon sinut itseeni lahjanaruin

Lahjojen ritu­aa­li­nen vaihto nähdään ant­ro­po­lo­gias­sa eräänä tär­keim­mis­tä keinoista ylläpitää ja huoltaa sosi­aa­li­sia ver­kos­to­ja. Kenties tun­ne­tuim­man teo­reet­ti­sen näke­myk­sen aiheeseen tarjoaa yhteis­kun­ta­tie­teen klassikko Marcel Mauss, jonka mukaan lahjan arvo ei ole tavarassa itsessään. Lahjan merkitys piilee ennen kaikkea sen sosi­aa­li­ses­sa arvossa, joka liittyy lahjan antajan ja vas­taa­not­ta­jan väliseen suh­tee­seen sekä molempien sosi­aa­li­seen asemaan.

Lahjanvaihdon sosi­aa­li­nen ulot­tu­vuus näkyy esi­mer­kik­si lausah­duk­ses­sa “ajatus on tärkein”. Ajatus on siis tär­keäm­pää kuin lahja itse. Mistä tämä “ajatus” lahjan takana muodostuu?

Mauss kehottaa tar­kas­te­le­maan sitä, mistä lahjojen vaih­ta­mi­nen koostuu. Hänen mukaansa vaihtoon sisältyy kolme vel­vol­li­suut­ta. Ensimmäinen niistä on lahjan antaminen, joka on ensim­mäi­nen askel sosi­aa­li­sen suhteen raken­ta­mi­ses­sa. Toinen on lahjan vas­taa­not­ta­mi­nen, joka merkitsee ehdotetun sosi­aa­li­sen suhteen hyväk­sy­mis­tä. Kolmas velvoite on vas­ta­vuo­roi­suus — vas­ta­lah­ja on osoitus vas­taa­not­ta­jan hyveel­li­syy­des­tä ja kun­nol­li­suu­des­ta.

Kuva: ProFlowers /​Flickr, CC BY 2.0

Lahjat eivät ole silkkaa materiaa. Ne ovat sosi­aa­li­ses­ti elossa. Tämän voi todentaa pen­ko­mal­la omai­suut­taan. Kaapeissamme on tavaroita, joita emme tarvitse, joista emme pidä, ja joista rehel­li­syy­den nimissä haluai­sim­me eroon. Posliininen lintu kuitenkin nököttää vit­rii­nis­sä vuodesta toiseen, sillä se on lahja rakkaalta tädiltä. Kirjahyllyssä tilaa vie romaani, jonka aihepiiri ei voisi vähempää kiin­nos­taa. Se ei lähde divariin, sillä se on muisto edes­men­nees­tä vaarista. Osa lahjan antajaa tuntuu asuvan häneltä saadussa esineessä.

Maussin mukaan osa lahjan antajaa siirtyy lahjaan. Lahjojen vaihdon myötä osapuolet ikään kuin sulau­tu­vat yhteen. Tätä lahjojen sosi­aa­lis­ta luonnetta, ja niihin sisäl­ty­vää mystistä voimaa, Mauss nimitti maoreilta lai­naa­mal­laan termillä hau. Hau on lahjan henki tai olemus, joka takaa vas­ta­vuo­roi­sen eleen eli vas­ta­lah­jan. Se on osa antajaa ja siirtyy lahjan mukana vas­taa­not­ta­jal­le, mutta sen tavoit­tee­na on palata takaisin kotiin vas­ta­lah­jan muodossa.

Ajoittain hau muis­tut­taa ole­mas­sao­los­taan huonon oman­tun­non äänellä. Tunnemme syyl­li­syyt­tä siitä, että hyvän tahdon ele on jäänyt tois­tai­sek­si vas­taa­mat­ta, ja riit­tä­mät­tö­myyt­tä, kun lahjaan ei ole varaa vastata samalla mitalla. Mauss muistutti, että englannin kielen lahja-sanalla (gift) oli mui­nais­ger­maa­ni­sis­sa kielissä kak­sois­mer­ki­tys — se tarkoitti myös myrkkyä. Ruotsin ja saksan kielissä sanalla on nykyään jäl­kim­mäi­nen merkitys. Väärinkäytettynä lahja onkin myrkkyä — se voi aiheuttaa lahjan vas­taa­not­ta­jal­le huolta, ja pakottaa tämän osaksi epä­suh­tais­ta sosi­aa­lis­ta yhteyttä. Näin lahja voi toimia myös mani­pu­loin­nin välineenä. Tähän sopii hyvin useam­man­kin ant­ro­po­lo­gin käyttämä, inui­teil­ta lainattu sanonta “piis­kaa­mal­la tehdään koiria ja lahjoilla orjia” (eng. whips make dogs and gifts make slaves).

Pelkkiä pehmeitä paketteja

Lahjat ovat arvos­tuk­sen, rakkauden ja ystä­vyy­den merkkejä, mutta myös vallan ja ihmis­suh­tei­den sym­bo­li­sia ilme­ne­mis­muo­to­ja. Lahjojen vaihdossa on kyse kunniasta, kun­nioi­tuk­ses­ta ja maineesta. Juuri tämän vuoksi vaihto on niin voimakas väline ihmis­suh­tei­den yllä­pi­dos­sa.

Antropologi Krystal D’Costan mukaan jou­lu­lah­jan laatua arvioi­daan suhteessa sen antajaan ja samalla tar­kis­te­taan ihmisten sosi­aa­li­sia asemia yhtei­sös­sä. Marcel Maussin sanoin lahja synnyttää hie­rark­ki­sen asetelman saajan ja antajan välille. Vastaanottaja on “velassa”, kunnes hän vas­ta­lah­jan kautta nostaa itsensä jälleen sama­nar­voi­seen asemaan. Jos vas­ta­lah­jaa ei kuulu tai se on riit­tä­mä­tön, seuraa statuksen madal­tu­mi­nen tai jopa menetys. Kun rikas suku­lai­nen antaa lahjaksi muutaman euron til­pe­höö­rin, alkaa närästää. “Onpa se nuuka! Kyllähän sillä rahaa on ja silti toi mulle tuol­lai­sen halvan romun.”

Joululahjojen antaminen voi tuntua pakol­li­sel­ta vel­voit­teel­ta — ja tavallaan se onkin sitä. Lahjojen pakol­li­suus liittyy niiden voimaan luoda ja ylläpitää ihmis­suh­tei­ta. Jokainen lahja kantaa mukanaan vastuuta ja vel­vol­li­suuk­sia, joita on lähes mahdoton paeta.

Lahjojen antaminen toimii kah­den­vä­lis­ten siteiden mää­rit­tä­jä­nä. Onnistunut lah­jan­vaih­to lujittaa suhdetta, kun taas epä­on­nis­tu­nut koettelee kär­si­väl­li­syyt­tä ja haastaa suhteen. Mauss vertaa lahjasta kiel­täy­ty­mis­tä jopa sodan julis­tuk­seen. Myös odotetun lahjan antamatta jät­tä­mi­nen on mer­ki­tyk­sel­lis­tä. Sen voidaan ymmärtää tar­koit­ta­van, ettei läheistä suhdetta ole — tai jopa tahtoa lopettaa koko juttu. Kaikilla ei ole varaa hankkia yhtä hulppeita lahjoja, mikä vahvistaa sosi­aa­li­sia hie­rar­kioi­ta.

Kaupoille, mars

Kauppakeskus Ainoan TNS Gallupilla teettämän tut­ki­muk­sen mukaan suo­ma­lai­set tekevät jou­lu­lah­jaos­tok­set kaup­pa­kes­kuk­sis­sa, kivi­jal­ka­liik­keis­sä ja tava­ra­ta­lois­sa. Nettiostoksiin luottaa pää­asial­li­se­na osto­ka­na­va­na vain 13 pro­sent­tia. Mutta olipa osto­paik­ka mikä hyvänsä, yli puolet suo­ma­lai­sis­ta suorittaa lah­jas­hop­pai­lun yksinään.

Tämäkin kertoo lahjojen hen­ki­lö­koh­tai­ses­ta luon­tees­ta. Tavaraa pitää tun­nus­tel­la ja hipeltää kaupassa. Sen sopi­vuut­ta vas­taa­not­ta­jal­le pitää arvioida rauhassa. Antajan on luotava hen­ki­lö­koh­tai­nen, tärkeältä tuntuva suhde lahjaan — tehdä siitä siis tavallaan haun hengessä osa itseä. Lahjan valin­nas­sa on paljon pelissä, ja siksi se on parempi tehdä omassa rauhassa.

Sosiologi Theodore Caplow tutki jou­lu­lah­jo­jen vaihtoa Indianan osa­val­tios­sa Yhdysvalloissa vuonna 1979. Vaikka Caplow havaitsi pro­ses­sis­sa monia tiukkoja sääntöjä, tut­ki­mus­koh­tee­na olleen pik­ku­kau­pun­gin asukkaat kiistivät sääntöjen ole­mas­sao­lon täysin. Asukkaat kokivat jou­lu­lah­jat vapaa­eh­toi­se­na, spon­taa­ni­na rakkauden ja ystä­vyy­den osoi­tuk­se­na.

Kuten Caplow’n tutkimat ame­rik­ka­lai­set, mekään emme usein ole tietoisia niistä moni­nai­sis­ta kir­joit­ta­mat­to­mis­ta sään­nöis­tä, joita jou­lu­lah­joi­hin liittyy. Millainen lahja on sovelias? Mikä on liikaa, mikä liian vähän? Milloin lahja annetaan? Kenelle? Miten lahja kääritään?

Suurin osa jou­lu­lah­jo­jen vaihdosta Suomessa tapahtuu lähi­su­ku­lais­ten välillä. Se, kenelle lahjoja tulee hankkia, hei­jas­te­lee usein kyseisen kult­tuu­rin suku­lai­suus­jär­jes­tel­män peri­aat­tei­ta ja hie­rar­ki­aa. Kaikissa kult­tuu­reis­sa esi­mer­kik­si sisa­ruk­sil­le ei anneta lahjoja. Meillä vanhempi suku­lai­nen voi antaa rahaa lahjaksi nuo­rem­mal­le, mutta rahavirta toiseen suuntaan ei jouluna ole sove­lias­ta.

Myös antamisen ja vas­taa­not­ta­mi­sen hetkeen liittyy sääntöjä. Oli lahja mikä tahansa, antaja yleensä odottaa ja toivoo sen herät­tä­vän iloa. Kiitollisuutta osoi­te­taan usein välit­tö­mäs­ti. Heti paketin avaamisen jälkeen kääreestä pal­jas­tu­nut­ta vil­la­pai­taa kuuluu sovittaa ylle, lahjan antajan läs­nä­ol­les­sa. Tuntuisi epä­koh­te­li­aal­ta, jopa louk­kaa­val­ta, vain avata paketti vailla sen suurempia eleitä.

Caplow totesi tut­ki­muk­ses­saan myös, että jou­lu­lah­jat on annettava oikealla tapaa. Hänen tut­ki­mas­saan yhtei­sös­sä lahjat annettiin kokoon­tu­mi­sis­sa, joissa jokainen antaa ja saa lahjoja. Kuulostaa aat­toil­lal­ta suo­ma­lai­ses­sa perheessä.

Miksi lahjat jaetaan porukalla?

Caplow’n mukaan lahjan viesti on “minä arvostan sinua tämän verran”. Jokainen lahja odottaa vastausta “minä arvostan sinua saman verran”. Kun lahjoja avataan monien läs­nä­ol­les­sa, voidaan viestiä hie­no­va­rai­sia asioita ryhmän hie­rar­kias­ta ja suhteista. Lahjan kautta voi sanoa puo­li­sol­leen “arvostan sinua enemmän kuin van­hem­pia­ni”, tai anoppi kuiskata miniäl­leen “arvostan sinua yhtä paljon kuin poikaani”. Tällaiset ilmaisut mää­rit­tä­vät ja yllä­pi­tä­vät sosi­aa­lis­ta raken­net­ta. Lahjojen vies­teil­lä osapuolet vah­vis­ta­vat olevansa samalla sivulla suhteensa kanssa, ja sivus­ta­kat­so­jat tun­nus­ta­vat saman asian hil­jai­ses­ti.

Pukki — tasavertaisuuden lähettiläs vai ovela manipuloija?

Eräs tärkeä henkilö, jota ei voi jättää mai­nit­se­mat­ta jou­lu­lah­jois­ta ja kii­tol­li­suu­den­ve­las­ta puhut­taes­sa on parrakas, mahakas kaverimme Korvatunturilta. Moderneissa län­si­mais­sa jou­lu­lah­jat lin­kit­ty­vät myyt­ti­seen par­ta­äi­jään, jou­lu­puk­kiin. Pukki tuo paket­ti­teh­taas­taan lahjoja kaikille maailman lapsille ja aikui­sil­le­kin.

Mutta mitä jou­lu­pu­kis­ta tulisi lahjan sosi­aa­li­sen logiikan valossa ajatella? Jos jou­lu­lah­jo­jen lähteenä on jou­lu­puk­ki, sil­loin­han lahjat eivät ole peräisin kenel­tä­kään lähei­sel­tä. Onko jou­lu­puk­ki tasa­ver­tai­suu­den lähet­ti­läs? Hänen lempeissä sil­mis­sään köyhä ja rikas ovat sama­nar­voi­sia. Sosiaalisella sta­tuk­sel­la ei ole väliä, sillä lahjojen saamiseen vaikuttaa ainoas­taan kuluneen vuoden aikana kerään­ty­nyt kilt­tey­den hyve, suopeuden ja myö­tä­tun­non hyvä karma.

Toisaalta jou­lu­puk­ki tuo säkil­li­sen paketteja, mutta hänelle ei voi antaa vas­ta­lah­jo­ja — ellei glö­gi­tar­joi­lua lasketa sel­lai­sek­si. Pukki siis antaa val­ta­vas­ti mutta ei saa mitään takaisin.

Onko jou­lu­puk­ki sittenkin ovela mani­pu­loi­ja, joka saattaa lapset vuoden mit­tai­seen kii­tol­li­suu­den­vel­kaan ylen­palt­ti­sel­la lah­jon­nal­la, jota ei ole mah­dol­lis­ta saattaa normaalin vas­ta­vuo­roi­suu­den piiriin? Vai sosi­aa­li­nen ter­ro­ris­ti, joka estää meitä raken­ta­mas­ta ja uusin­ta­mas­ta sosi­aa­li­sia suh­tei­tam­me joulun aikaan?

Lahjojen sosi­aa­lis­ta arvoa on hankala mitata. Tyhmänrohkeat voivat kuitenkin tänä jouluna tehdä kokeen: jätä lahja tärkeälle ihmiselle antamatta, ja katso mitä tapahtuu. Tuntuuko liian ilkeältä? Kokeile sen sijaan antaa hieno lahja etäiselle hen­ki­löl­le, vaikkapa talon­mie­hel­le tai viereisen osaston kol­le­gal­le, jonka tunnet vain nimeltä. Ensimmäisessä tapauk­ses­sa saatat aiheuttaa särön ihmis­suh­tee­seen, ja toisessa tapauk­ses­sa sitoa puo­li­tu­tun henkilön kiusal­li­seen kii­tol­li­suu­den­vel­kaan — ainakin kunnes hän saa sen kumottua lah­jo­mal­la sinua vielä ylel­li­sem­min. Ehkäpä tästä alkaa eri­kois­laa­tui­nen ystävyys.

  1. Alice Robb, 2013: “A Sociologist Studied Christmas Gifts, and Here’s What He Learned” jul­kai­sus­sa New Republic.

  2. Krystal D’Costa, 2014: “The Obligation of Gifts — For those of you with Christmas trees, they probably look a little barren following the unw­rap­ping of presents. What did you get for Christmas?” jul­kai­sus­sa Scientific American.

  3. Länsiväylä, 3.11.2016: “Joka toinen suo­ma­lai­nen käyttää jou­lu­lah­joi­hin alle 200 euroa

  4. Theodor Caplow, 1982: “Christmas Gifts and Kin Networks” jul­kai­suss­sa American Sociological Review.

  5. Theodor Caplow, 1984: “Rule Enforcement Without Visible Means: Christmas Gift Giving in Middletown” jul­kai­sus­sa American Journal of Sociology.

  6. Marcel Mauss, 1925: “The Gift: The form and reason for exchange in archaic societies”. (Myös suom. “Lahja — Vaihdannan muodot ja peri­aat­teet arkaa­isis­sa yhteis­kun­nis­sa”).

Kirjoittajat

Ninnu Koskenalho on AntroBlogin toinen päätoimittaja ja perustaja, ja valtiotieteiden maisteri sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta. Ninnu työskentelee antropologian popularisoinnin lisäksi tiedeviestinnän parissa myös muissa kuvioissa, ja pohtii mieluusti avaruusmatkailua, historiaa ja ihmismielen notkeutta.


Suvi Jaakkola on valtiotieteiden maisteri sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta ja AntroBlogin toinen päätoimittaja. Suvia kiinnostavat mm. liminaaliset elämäntilanteet, psykologisen antropologian soveltaminen käytäntöön sekä robottien ja ihmisten yhteiselo.


Saara Toukolehto on AntroBlogin toimituspäällikkö. Saaran antropologisia kiinnostuksen kohteita ovat mm. maahanmuuton, arvojen, moraalin ja ”hyvän elämän” -käsitteen tutkimus integraatiopolitiikan viitekehyksessä, joiden parissa hän tekee parhaillaan väitöskirjatutkimusta Groningenin yliopistolle.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Viime joulun alla pohdimme lahjan merkitystä sosiaalisten suhteiden näkökulmasta. Joulussa kyse erityisestä tunnelmasta, perheen kanssa yhteen kokoontumisesta, kodin tai ystäväpiirin omien jouluperinteiden noudattamisesta ja tietenkin yhdessä ruokailusta. Yhdessä aterioinnin merkitys korostuu vuosi vuodelta - etenkin, kun monet luopuvat lahjanannon perinteestä kerskakulutuksen joutuessa yhä rankemman kritiikin kohteeksi. Mitä jouluateriasta paljastuu antropologisen teorian valossa?

Kerran vuodessa demonin ja vuohen sekoitukselta näyttävät hirviöt jahtaavat ihmisiä kaduilla Itävallan Lienzissä. Kyseessä on vanha perinne, jossa paikallinen joulupukin apuri Krampus rankaisee tuhmia lapsia. Tapa tunnetaan myös Saksassa, Sloveniassa, Unkarissa ja Tšekissä.