Joulun avainsana Suomessa on lahja. Mitä ostan sille lahjaksi? Onko tämä turhan kallis? Onko tuo liian halpa? Keille kaikille lahja pitää ostaa? Onko tämä lahjapaperi aivan hirveätä? Ja se kaikkein isoin kysymys joulun jälkeen: “Mitä sait lahjaksi?” – eikä ainoastaan lasten keskuudessa.
Lahjojen suunnittelu ja antaminen mietityttävät. Miksi niissä tuntuu olevan niin paljon pelissä?
Lahjasirkus myös ärsyttää. Jouluisen ostohysterian mainostus alkaa jo varhain marraskuussa. Kun tietoisuus kulutuskulttuurin kestämättömyydestä ja ympäristöhaitoista kasvaa, lahjanannon perinne joulun näkyvimpänä sisältönä joutuu kritiikin kohteeksi. Sekä hipsterit että taloustieteilijät tulevat kuitenkin arvostelussaan monesti ohittaneeksi lahjailmiön sosiaalisen ja kulttuurisen puolen. Mitä lahjojen antaminen siis edustaakaan?
Sidon sinut itseeni lahjanaruin
Lahjat eivät ole silkkaa materiaa. Ne ovat sosiaalisesti elossa. Tämän voi todentaa penkomalla omaisuuttaan. Kaapeissamme on tavaroita, joita emme tarvitse, joista emme pidä, ja joista rehellisyyden nimissä haluaisimme eroon. Posliininen lintu kuitenkin nököttää vitriinissä vuodesta toiseen, sillä se on lahja rakkaalta tädiltä. Kirjahyllyssä tilaa vie romaani, jonka aihepiiri ei voisi vähempää kiinnostaa. Se ei lähde divariin, sillä se on muisto edesmenneestä vaarista. Osa lahjan antajaa tuntuu asuvan häneltä saadussa esineessä.
Maussin mukaan osa lahjan antajaa siirtyy lahjaan. Lahjojen vaihdon myötä osapuolet ikään kuin sulautuvat yhteen. Tätä lahjojen sosiaalista luonnetta, ja niihin sisältyvää mystistä voimaa, Mauss nimitti maoreilta lainaamallaan termillä hau. Hau on lahjan henki tai olemus, joka takaa vastavuoroisen eleen eli vastalahjan. Se on osa antajaa ja siirtyy lahjan mukana vastaanottajalle, mutta sen tavoitteena on palata takaisin kotiin vastalahjan muodossa.Ajoittain hau muistuttaa olemassaolostaan huonon omantunnon äänellä. Tunnemme syyllisyyttä siitä, että hyvän tahdon ele on jäänyt toistaiseksi vastaamatta, ja riittämättömyyttä, kun lahjaan ei ole varaa vastata samalla mitalla. Mauss muistutti, että englannin kielen lahja-sanalla (gift) oli muinaisgermaanisissa kielissä kaksoismerkitys – se tarkoitti myös myrkkyä. Ruotsin ja saksan kielissä sanalla on nykyään jälkimmäinen merkitys. Väärinkäytettynä lahja onkin myrkkyä – se voi aiheuttaa lahjan vastaanottajalle huolta, ja pakottaa tämän osaksi epäsuhtaista sosiaalista yhteyttä. Näin lahja voi toimia myös manipuloinnin välineenä. Tähän sopii hyvin useammankin antropologin käyttämä, inuiteilta lainattu sanonta “piiskaamalla tehdään koiria ja lahjoilla orjia” (eng. whips make dogs and gifts make slaves).
Pelkkiä pehmeitä paketteja
Lahjat ovat arvostuksen, rakkauden ja ystävyyden merkkejä, mutta myös vallan ja ihmissuhteiden symbolisia ilmenemismuotoja. Lahjojen vaihdossa on kyse kunniasta, kunnioituksesta ja maineesta. Juuri tämän vuoksi vaihto on niin voimakas väline ihmissuhteiden ylläpidossa.
Antropologi Krystal D’Costan mukaan joululahjan laatua arvioidaan suhteessa sen antajaan ja samalla tarkistetaan ihmisten sosiaalisia asemia yhteisössä. Marcel Maussin sanoin lahja synnyttää hierarkkisen asetelman saajan ja antajan välille. Vastaanottaja on “velassa”, kunnes hän vastalahjan kautta nostaa itsensä jälleen samanarvoiseen asemaan. Jos vastalahjaa ei kuulu tai se on riittämätön, seuraa statuksen madaltuminen tai jopa menetys. Kun rikas sukulainen antaa lahjaksi muutaman euron tilpehöörin, alkaa närästää. “Onpa se nuuka! Kyllähän sillä rahaa on ja silti toi mulle tuollaisen halvan romun.”
Joululahjojen antaminen voi tuntua pakolliselta velvoitteelta – ja tavallaan se onkin sitä. Lahjojen pakollisuus liittyy niiden voimaan luoda ja ylläpitää ihmissuhteita. Jokainen lahja kantaa mukanaan vastuuta ja velvollisuuksia, joita on lähes mahdoton paeta.
Lahjojen antaminen toimii kahdenvälisten siteiden määrittäjänä. Onnistunut lahjanvaihto lujittaa suhdetta, kun taas epäonnistunut koettelee kärsivällisyyttä ja haastaa suhteen. Mauss vertaa lahjasta kieltäytymistä jopa sodan julistukseen. Myös odotetun lahjan antamatta jättäminen on merkityksellistä. Sen voidaan ymmärtää tarkoittavan, ettei läheistä suhdetta ole – tai jopa tahtoa lopettaa koko juttu. Kaikilla ei ole varaa hankkia yhtä hulppeita lahjoja, mikä vahvistaa sosiaalisia hierarkioita.
Kaupoille, mars
Kauppakeskus Ainoan TNS Gallupilla teettämän tutkimuksen mukaan suomalaiset tekevät joululahjaostokset kauppakeskuksissa, kivijalkaliikkeissä ja tavarataloissa. Nettiostoksiin luottaa pääasiallisena ostokanavana vain 13 prosenttia. Mutta olipa ostopaikka mikä hyvänsä, yli puolet suomalaisista suorittaa lahjashoppailun yksinään.
Tämäkin kertoo lahjojen henkilökohtaisesta luonteesta. Tavaraa pitää tunnustella ja hipeltää kaupassa. Sen sopivuutta vastaanottajalle pitää arvioida rauhassa. Antajan on luotava henkilökohtainen, tärkeältä tuntuva suhde lahjaan – tehdä siitä siis tavallaan haun hengessä osa itseä. Lahjan valinnassa on paljon pelissä, ja siksi se on parempi tehdä omassa rauhassa.
Sosiologi Theodore Caplow tutki joululahjojen vaihtoa Indianan osavaltiossa Yhdysvalloissa vuonna 1979. Vaikka Caplow havaitsi prosessissa monia tiukkoja sääntöjä, tutkimuskohteena olleen pikkukaupungin asukkaat kiistivät sääntöjen olemassaolon täysin. Asukkaat kokivat joululahjat vapaaehtoisena, spontaanina rakkauden ja ystävyyden osoituksena.
Kuten Caplow’n tutkimat amerikkalaiset, mekään emme usein ole tietoisia niistä moninaisista kirjoittamattomista säännöistä, joita joululahjoihin liittyy. Millainen lahja on sovelias? Mikä on liikaa, mikä liian vähän? Milloin lahja annetaan? Kenelle? Miten lahja kääritään?
Suurin osa joululahjojen vaihdosta Suomessa tapahtuu lähisukulaisten välillä. Se, kenelle lahjoja tulee hankkia, heijastelee usein kyseisen kulttuurin sukulaisuusjärjestelmän periaatteita ja hierarkiaa. Kaikissa kulttuureissa esimerkiksi sisaruksille ei anneta lahjoja. Meillä vanhempi sukulainen voi antaa rahaa lahjaksi nuoremmalle, mutta rahavirta toiseen suuntaan ei jouluna ole soveliasta.
Myös antamisen ja vastaanottamisen hetkeen liittyy sääntöjä. Oli lahja mikä tahansa, antaja yleensä odottaa ja toivoo sen herättävän iloa. Kiitollisuutta osoitetaan usein välittömästi. Heti paketin avaamisen jälkeen kääreestä paljastunutta villapaitaa kuuluu sovittaa ylle, lahjan antajan läsnäollessa. Tuntuisi epäkohteliaalta, jopa loukkaavalta, vain avata paketti vailla sen suurempia eleitä.Caplow totesi tutkimuksessaan myös, että joululahjat on annettava oikealla tapaa. Hänen tutkimassaan yhteisössä lahjat annettiin kokoontumisissa, joissa jokainen antaa ja saa lahjoja. Kuulostaa aattoillalta suomalaisessa perheessä.
Miksi lahjat jaetaan porukalla?
Caplow’n mukaan lahjan viesti on “minä arvostan sinua tämän verran”. Jokainen lahja odottaa vastausta “minä arvostan sinua saman verran”. Kun lahjoja avataan monien läsnäollessa, voidaan viestiä hienovaraisia asioita ryhmän hierarkiasta ja suhteista. Lahjan kautta voi sanoa puolisolleen “arvostan sinua enemmän kuin vanhempiani”, tai anoppi kuiskata miniälleen “arvostan sinua yhtä paljon kuin poikaani”. Tällaiset ilmaisut määrittävät ja ylläpitävät sosiaalista rakennetta. Lahjojen viesteillä osapuolet vahvistavat olevansa samalla sivulla suhteensa kanssa, ja sivustakatsojat tunnustavat saman asian hiljaisesti.
Pukki – tasavertaisuuden lähettiläs vai ovela manipuloija?
Eräs tärkeä henkilö, jota ei voi jättää mainitsematta joululahjoista ja kiitollisuudenvelasta puhuttaessa on parrakas, mahakas kaverimme Korvatunturilta. Moderneissa länsimaissa joululahjat linkittyvät myyttiseen partaäijään, joulupukkiin. Pukki tuo pakettitehtaastaan lahjoja kaikille maailman lapsille ja aikuisillekin.
Mutta mitä joulupukista tulisi lahjan sosiaalisen logiikan valossa ajatella? Jos joululahjojen lähteenä on joulupukki, silloinhan lahjat eivät ole peräisin keneltäkään läheiseltä. Onko joulupukki tasavertaisuuden lähettiläs? Hänen lempeissä silmissään köyhä ja rikas ovat samanarvoisia. Sosiaalisella statuksella ei ole väliä, sillä lahjojen saamiseen vaikuttaa ainoastaan kuluneen vuoden aikana kerääntynyt kiltteyden hyve, suopeuden ja myötätunnon hyvä karma.
Toisaalta joulupukki tuo säkillisen paketteja, mutta hänelle ei voi antaa vastalahjoja – ellei glögitarjoilua lasketa sellaiseksi. Pukki siis antaa valtavasti mutta ei saa mitään takaisin.
Onko joulupukki sittenkin ovela manipuloija, joka saattaa lapset vuoden mittaiseen kiitollisuudenvelkaan ylenpalttisella lahjonnalla, jota ei ole mahdollista saattaa normaalin vastavuoroisuuden piiriin? Vai sosiaalinen terroristi, joka estää meitä rakentamasta ja uusintamasta sosiaalisia suhteitamme joulun aikaan?
Lahjojen sosiaalista arvoa on hankala mitata. Tyhmänrohkeat voivat kuitenkin tänä jouluna tehdä kokeen: jätä lahja tärkeälle ihmiselle antamatta, ja katso mitä tapahtuu. Tuntuuko liian ilkeältä? Kokeile sen sijaan antaa hieno lahja etäiselle henkilölle, vaikkapa talonmiehelle tai viereisen osaston kollegalle, jonka tunnet vain nimeltä. Ensimmäisessä tapauksessa saatat aiheuttaa särön ihmissuhteeseen, ja toisessa tapauksessa sitoa puolitutun henkilön kiusalliseen kiitollisuudenvelkaan – ainakin kunnes hän saa sen kumottua lahjomalla sinua vielä ylellisemmin. Ehkäpä tästä alkaa erikoislaatuinen ystävyys.
Toimitus
- Podcast-lukija: Bruno Gronow
- Artikkelikuva: Author/Source (CC BY 2.0)
Lukemista
Alice Robb, 2013: ”A Sociologist Studied Christmas Gifts, and Here’s What He Learned” julkaisussa New Republic.
Krystal D’Costa, 2014: ”The Obligation of Gifts – For those of you with Christmas trees, they probably look a little barren following the unwrapping of presents. What did you get for Christmas?” julkaisussa Scientific American.
Länsiväylä, 3.11.2016: ”Joka toinen suomalainen käyttää joululahjoihin alle 200 euroa”
Theodor Caplow, 1982: “Christmas Gifts and Kin Networks” julkaisusssa American Sociological Review.
Theodor Caplow, 1984: “Rule Enforcement Without Visible Means: Christmas Gift Giving in Middletown” julkaisussa American Journal of Sociology.
Marcel Mauss, 1925: “The Gift: The form and reason for exchange in archaic societies”. (Myös suom. ”Lahja – Vaihdannan muodot ja periaatteet arkaaisissa yhteiskunnissa”).
