Totuus joulupukista

Joulun avainsana Suomessa on lahja. Mitä ostan sille lahjaksi? Onko tämä turhan kallis? Onko tuo liian halpa? Keille kaikille lahja pitää ostaa? Onko tämä lah­ja­pa­pe­ri aivan hirveätä? Ja se kaikkein isoin kysymys joulun jälkeen: “Mitä sait lahjaksi?” — eikä ainoas­taan lasten keskuudessa.

Lahjojen suun­nit­te­lu ja antaminen mie­ti­tyt­tä­vät. Miksi niissä tuntuu olevan niin paljon pelissä?

Lahjasirkus myös ärsyttää. Jouluisen osto­hys­te­rian mainostus alkaa jo varhain mar­ras­kuus­sa. Kun tie­toi­suus kulu­tus­kult­tuu­rin kes­tä­mät­tö­myy­des­tä ja ympä­ris­tö­hai­tois­ta kasvaa, lah­jan­an­non perinne joulun näky­vim­pä­nä sisältönä joutuu kritiikin kohteeksi. Sekä hipsterit että talous­tie­tei­li­jät tulevat kuitenkin arvos­te­lus­saan monesti ohit­ta­neek­si lah­jail­miön sosi­aa­li­sen ja kult­tuu­ri­sen puolen. Mitä lahjojen antaminen siis edustaakaan?

Sidon sinut itseeni lahjanaruin 

Lahjat eivät ole silkkaa materiaa. Ne ovat sosi­aa­li­ses­ti elossa. Tämän voi todentaa pen­ko­mal­la omai­suut­taan. Kaapeissamme on tavaroita, joita emme tarvitse, joista emme pidä, ja joista rehel­li­syy­den nimissä haluai­sim­me eroon. Posliininen lintu kuitenkin nököttää vit­rii­nis­sä vuodesta toiseen, sillä se on lahja rakkaalta tädiltä. Kirjahyllyssä tilaa vie romaani, jonka aihepiiri ei voisi vähempää kiin­nos­taa. Se ei lähde divariin, sillä se on muisto edes­men­nees­tä vaarista. Osa lahjan antajaa tuntuu asuvan häneltä saadussa esineessä.

Maussin mukaan osa lahjan antajaa siirtyy lahjaan. Lahjojen vaihdon myötä osapuolet ikään kuin sulau­tu­vat yhteen. Tätä lahjojen sosi­aa­lis­ta luonnetta, ja niihin sisäl­ty­vää mystistä voimaa, Mauss nimitti maoreilta lai­naa­mal­laan termillä hau. Hau on lahjan henki tai olemus, joka takaa vas­ta­vuo­roi­sen eleen eli vas­ta­lah­jan. Se on osa antajaa ja siirtyy lahjan mukana vas­taa­not­ta­jal­le, mutta sen tavoit­tee­na on palata takaisin kotiin vas­ta­lah­jan muodossa.

Ajoittain hau muis­tut­taa ole­mas­sao­los­taan huonon oman­tun­non äänellä. Tunnemme syyl­li­syyt­tä siitä, että hyvän tahdon ele on jäänyt tois­tai­sek­si vas­taa­mat­ta, ja riit­tä­mät­tö­myyt­tä, kun lahjaan ei ole varaa vastata samalla mitalla. Mauss muistutti, että englannin kielen lahja-sanalla (gift) oli mui­nais­ger­maa­ni­sis­sa kielissä kak­sois­mer­ki­tys — se tarkoitti myös myrkkyä. Ruotsin ja saksan kielissä sanalla on nykyään jäl­kim­mäi­nen merkitys. Väärinkäytettynä lahja onkin myrkkyä — se voi aiheuttaa lahjan vas­taa­not­ta­jal­le huolta, ja pakottaa tämän osaksi epä­suh­tais­ta sosi­aa­lis­ta yhteyttä. Näin lahja voi toimia myös mani­pu­loin­nin välineenä. Tähän sopii hyvin useam­man­kin ant­ro­po­lo­gin käyttämä, inui­teil­ta lainattu sanonta “piis­kaa­mal­la tehdään koiria ja lahjoilla orjia” (eng. whips make dogs and gifts make slaves).

Pelkkiä pehmeitä paketteja

Lahjat ovat arvos­tuk­sen, rakkauden ja ystä­vyy­den merkkejä, mutta myös vallan ja ihmis­suh­tei­den sym­bo­li­sia ilme­ne­mis­muo­to­ja. Lahjojen vaihdossa on kyse kunniasta, kun­nioi­tuk­ses­ta ja maineesta. Juuri tämän vuoksi vaihto on niin voimakas väline ihmis­suh­tei­den ylläpidossa.

Antropologi Krystal D’Costan mukaan jou­lu­lah­jan laatua arvioi­daan suhteessa sen antajaan ja samalla tar­kis­te­taan ihmisten sosi­aa­li­sia asemia yhtei­sös­sä. Marcel Maussin sanoin lahja synnyttää hie­rark­ki­sen asetelman saajan ja antajan välille. Vastaanottaja on “velassa”, kunnes hän vas­ta­lah­jan kautta nostaa itsensä jälleen sama­nar­voi­seen asemaan. Jos vas­ta­lah­jaa ei kuulu tai se on riit­tä­mä­tön, seuraa statuksen madal­tu­mi­nen tai jopa menetys. Kun rikas suku­lai­nen antaa lahjaksi muutaman euron til­pe­höö­rin, alkaa närästää. “Onpa se nuuka! Kyllähän sillä rahaa on ja silti toi mulle tuol­lai­sen halvan romun.”

Joululahjojen antaminen voi tuntua pakol­li­sel­ta vel­voit­teel­ta — ja tavallaan se onkin sitä. Lahjojen pakol­li­suus liittyy niiden voimaan luoda ja ylläpitää ihmis­suh­tei­ta. Jokainen lahja kantaa mukanaan vastuuta ja vel­vol­li­suuk­sia, joita on lähes mahdoton paeta.

Lahjojen antaminen toimii kah­den­vä­lis­ten siteiden mää­rit­tä­jä­nä. Onnistunut lah­jan­vaih­to lujittaa suhdetta, kun taas epä­on­nis­tu­nut koettelee kär­si­väl­li­syyt­tä ja haastaa suhteen. Mauss vertaa lahjasta kiel­täy­ty­mis­tä jopa sodan julis­tuk­seen. Myös odotetun lahjan antamatta jät­tä­mi­nen on mer­ki­tyk­sel­lis­tä. Sen voidaan ymmärtää tar­koit­ta­van, ettei läheistä suhdetta ole — tai jopa tahtoa lopettaa koko juttu. Kaikilla ei ole varaa hankkia yhtä hulppeita lahjoja, mikä vahvistaa sosi­aa­li­sia hierarkioita.

Kaupoille, mars

Kauppakeskus Ainoan TNS Gallupilla teettämän tut­ki­muk­sen mukaan suo­ma­lai­set tekevät jou­lu­lah­jaos­tok­set kaup­pa­kes­kuk­sis­sa, kivi­jal­ka­liik­keis­sä ja tava­ra­ta­lois­sa. Nettiostoksiin luottaa pää­asial­li­se­na osto­ka­na­va­na vain 13 pro­sent­tia. Mutta olipa osto­paik­ka mikä hyvänsä, yli puolet suo­ma­lai­sis­ta suorittaa lah­jas­hop­pai­lun yksinään.

Tämäkin kertoo lahjojen hen­ki­lö­koh­tai­ses­ta luon­tees­ta. Tavaraa pitää tun­nus­tel­la ja hipeltää kaupassa. Sen sopi­vuut­ta vas­taa­not­ta­jal­le pitää arvioida rauhassa. Antajan on luotava hen­ki­lö­koh­tai­nen, tärkeältä tuntuva suhde lahjaan — tehdä siitä siis tavallaan haun hengessä osa itseä. Lahjan valin­nas­sa on paljon pelissä, ja siksi se on parempi tehdä omassa rauhassa.

Sosiologi Theodore Caplow tutki jou­lu­lah­jo­jen vaihtoa Indianan osa­val­tios­sa Yhdysvalloissa vuonna 1979. Vaikka Caplow havaitsi pro­ses­sis­sa monia tiukkoja sääntöjä, tut­ki­mus­koh­tee­na olleen pik­ku­kau­pun­gin asukkaat kiistivät sääntöjen ole­mas­sao­lon täysin. Asukkaat kokivat jou­lu­lah­jat vapaa­eh­toi­se­na, spon­taa­ni­na rakkauden ja ystä­vyy­den osoituksena.

Kuten Caplow’n tutkimat ame­rik­ka­lai­set, mekään emme usein ole tietoisia niistä moni­nai­sis­ta kir­joit­ta­mat­to­mis­ta sään­nöis­tä, joita jou­lu­lah­joi­hin liittyy. Millainen lahja on sovelias? Mikä on liikaa, mikä liian vähän? Milloin lahja annetaan? Kenelle? Miten lahja kääritään?

Suurin osa jou­lu­lah­jo­jen vaihdosta Suomessa tapahtuu lähi­su­ku­lais­ten välillä. Se, kenelle lahjoja tulee hankkia, hei­jas­te­lee usein kyseisen kult­tuu­rin suku­lai­suus­jär­jes­tel­män peri­aat­tei­ta ja hie­rar­ki­aa. Kaikissa kult­tuu­reis­sa esi­mer­kik­si sisa­ruk­sil­le ei anneta lahjoja. Meillä vanhempi suku­lai­nen voi antaa rahaa lahjaksi nuo­rem­mal­le, mutta rahavirta toiseen suuntaan ei jouluna ole soveliasta.

Myös antamisen ja vas­taa­not­ta­mi­sen hetkeen liittyy sääntöjä. Oli lahja mikä tahansa, antaja yleensä odottaa ja toivoo sen herät­tä­vän iloa. Kiitollisuutta osoi­te­taan usein välit­tö­mäs­ti. Heti paketin avaamisen jälkeen kääreestä pal­jas­tu­nut­ta vil­la­pai­taa kuuluu sovittaa ylle, lahjan antajan läs­nä­ol­les­sa. Tuntuisi epä­koh­te­li­aal­ta, jopa louk­kaa­val­ta, vain avata paketti vailla sen suurempia eleitä.

Caplow totesi tut­ki­muk­ses­saan myös, että jou­lu­lah­jat on annettava oikealla tapaa. Hänen tut­ki­mas­saan yhtei­sös­sä lahjat annettiin kokoon­tu­mi­sis­sa, joissa jokainen antaa ja saa lahjoja. Kuulostaa aat­toil­lal­ta suo­ma­lai­ses­sa perheessä.

Miksi lahjat jaetaan porukalla?

Caplow’n mukaan lahjan viesti on “minä arvostan sinua tämän verran”. Jokainen lahja odottaa vastausta “minä arvostan sinua saman verran”. Kun lahjoja avataan monien läs­nä­ol­les­sa, voidaan viestiä hie­no­va­rai­sia asioita ryhmän hie­rar­kias­ta ja suhteista. Lahjan kautta voi sanoa puo­li­sol­leen “arvostan sinua enemmän kuin van­hem­pia­ni”, tai anoppi kuiskata miniäl­leen “arvostan sinua yhtä paljon kuin poikaani”. Tällaiset ilmaisut mää­rit­tä­vät ja yllä­pi­tä­vät sosi­aa­lis­ta raken­net­ta. Lahjojen vies­teil­lä osapuolet vah­vis­ta­vat olevansa samalla sivulla suhteensa kanssa, ja sivus­ta­kat­so­jat tun­nus­ta­vat saman asian hiljaisesti.

Pukki — tasavertaisuuden lähettiläs vai ovela manipuloija?

Eräs tärkeä henkilö, jota ei voi jättää mai­nit­se­mat­ta jou­lu­lah­jois­ta ja kii­tol­li­suu­den­ve­las­ta puhut­taes­sa on parrakas, mahakas kaverimme Korvatunturilta. Moderneissa län­si­mais­sa jou­lu­lah­jat lin­kit­ty­vät myyt­ti­seen par­ta­äi­jään, jou­lu­puk­kiin. Pukki tuo paket­ti­teh­taas­taan lahjoja kaikille maailman lapsille ja aikuisillekin.

Mutta mitä jou­lu­pu­kis­ta tulisi lahjan sosi­aa­li­sen logiikan valossa ajatella? Jos jou­lu­lah­jo­jen lähteenä on jou­lu­puk­ki, sil­loin­han lahjat eivät ole peräisin kenel­tä­kään lähei­sel­tä. Onko jou­lu­puk­ki tasa­ver­tai­suu­den lähet­ti­läs? Hänen lempeissä sil­mis­sään köyhä ja rikas ovat sama­nar­voi­sia. Sosiaalisella sta­tuk­sel­la ei ole väliä, sillä lahjojen saamiseen vaikuttaa ainoas­taan kuluneen vuoden aikana kerään­ty­nyt kilt­tey­den hyve, suopeuden ja myö­tä­tun­non hyvä karma.

Toisaalta jou­lu­puk­ki tuo säkil­li­sen paketteja, mutta hänelle ei voi antaa vas­ta­lah­jo­ja — ellei glö­gi­tar­joi­lua lasketa sel­lai­sek­si. Pukki siis antaa val­ta­vas­ti mutta ei saa mitään takaisin.

Onko jou­lu­puk­ki sittenkin ovela mani­pu­loi­ja, joka saattaa lapset vuoden mit­tai­seen kii­tol­li­suu­den­vel­kaan ylen­palt­ti­sel­la lah­jon­nal­la, jota ei ole mah­dol­lis­ta saattaa normaalin vas­ta­vuo­roi­suu­den piiriin? Vai sosi­aa­li­nen ter­ro­ris­ti, joka estää meitä raken­ta­mas­ta ja uusin­ta­mas­ta sosi­aa­li­sia suh­tei­tam­me joulun aikaan?

Lahjojen sosi­aa­lis­ta arvoa on hankala mitata. Tyhmänrohkeat voivat kuitenkin tänä jouluna tehdä kokeen: jätä lahja tärkeälle ihmiselle antamatta, ja katso mitä tapahtuu. Tuntuuko liian ilkeältä? Kokeile sen sijaan antaa hieno lahja etäiselle hen­ki­löl­le, vaikkapa talon­mie­hel­le tai viereisen osaston kol­le­gal­le, jonka tunnet vain nimeltä. Ensimmäisessä tapauk­ses­sa saatat aiheuttaa särön ihmis­suh­tee­seen, ja toisessa tapauk­ses­sa sitoa puo­li­tu­tun henkilön kiusal­li­seen kii­tol­li­suu­den­vel­kaan — ainakin kunnes hän saa sen kumottua lah­jo­mal­la sinua vielä ylel­li­sem­min. Ehkäpä tästä alkaa eri­kois­laa­tui­nen ystävyys.

  1. Alice Robb, 2013: “A Sociologist Studied Christmas Gifts, and Here’s What He Learned” jul­kai­sus­sa New Republic.

  2. Krystal D’Costa, 2014: “The Obligation of Gifts — For those of you with Christmas trees, they probably look a little barren following the unw­rap­ping of presents. What did you get for Christmas?” jul­kai­sus­sa Scientific American.

  3. Länsiväylä, 3.11.2016: “Joka toinen suo­ma­lai­nen käyttää jou­lu­lah­joi­hin alle 200 euroa

  4. Theodor Caplow, 1982: “Christmas Gifts and Kin Networks” jul­kai­suss­sa American Sociological Review.

  5. Theodor Caplow, 1984: “Rule Enforcement Without Visible Means: Christmas Gift Giving in Middletown” jul­kai­sus­sa American Journal of Sociology.

  6. Marcel Mauss, 1925: “The Gift: The form and reason for exchange in archaic societies”. (Myös suom. “Lahja — Vaihdannan muodot ja peri­aat­teet arkaa­isis­sa yhteiskunnissa”).

Kirjoittajat

Ninnu Koskenalho on AntroBlogin toinen päätoimittaja ja perustaja, valtiotieteiden maisteri sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta ja tiedeviestijä. Ottaa mielellään vastaan kirjoittamiseen, tekstien toimittamiseen ja tutkimuspohjaisen tiedon yleistajuistamiseen liittyviä tehtäviä.


Suvi Jaakkola on valtiotieteiden maisteri sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta ja yksi AntroBlogin perustajista. Suvia kiinnostavat erityisesti mm. siirtymärituaalit ja kollektiivinen muisti.


Saara Toukolehto on AntroBlogin toimituspäällikkö. Saaran antropologisia kiinnostuksen kohteita ovat mm. maahanmuuton, arvojen, moraalin ja ”hyvän elämän” -käsitteen tutkimus integraatiopolitiikan viitekehyksessä, joiden parissa hän tekee parhaillaan väitöskirjatutkimusta Groningenin yliopistolle.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Mitä yhteistä on yakuza-elokuvilla ja Japanin rasismin vastaisella liikehdinnällä? Docpoint-festivaalilla esitettävä Counters rinnastaa nämä kaksi ilmiötä tavalla, joka saa antropologin ajattelemaan lahjojen vaihtamisen teorioita.