Täillä on pieni mutta kiinnostava rooli vallankäytön ja arvottomuuden symboleina eräiden Etelä-Amerikan alkuperäisväestöjen historiassa – kuten kuninkaallisten täisäkkien tapauksessa.
Espanjalainen konkistadori Hernán Cortés vangitsi asteekkihallitsija Moctezuma II:n vuonna 1520 asteekkien pääkaupungissa, Tenochtitlánissa. Kirjuri Juan de Torquemada kirjoitti vuosikymmeniä myöhemmin, että kun Cortés päästi joukkonsa mellastamaan ja ryöstelemään vallattuun palatsiin, nämä löysivät aarteiden joukosta houkuttelevia pieniä säkkejä, joita asteekit olivat säilöneet.
Säkeissä ei sotilaiden odotusten vastaisesti ollutkaan kultaa, vaan täitä. Torquemadan mukaan täit olivat Moctezuman kurjimpien alamaisten lahja hallitsijalleen. Ne olivat kuuliaisuuden, omistautuneisuuden ja alamaisuuden äärimmäinen symboli ihmisiltä, joilla ei ollut muuta annettavaa kuin täit päästään.
Samoihin aikoihin inkahallitsija Huayna Capac matkusti imperiuminsa reuna-alueille rakentamaan puolustusjärjestelmiä. Paikallinen ylimystö kieltäytyi maksamasta rakennelmista, väittäen pyydettyä summaa liian korkeaksi. Capac osoitti alamaisilleen kaapin paikan määräämällä rangaistuksen. Kunkin asukkaan olisi neljän kuukauden välein lahjoitettava hallinnolle astiallinen eläviä täitä. Tarkoitukseen osoitettu astia oli niin suuri, että tehtävä osoittautui mahdottomaksi. Nämä surkimukset eivät olleet ainoastaan köyhiä – heillä ei ollut edes riittävästi täitä! Paikallisjohtajien nöyryytys lujitti Capacin auktoriteettia.
Inkojen valloitusretkien jalkoihin jäävä Uru-heimo puolestaan sai maksaa valloittajilleen ainoastaan täillä. Inkat pitivät uruja niin ala-arvoisena sakkina, että arvokkaamman valuutan käyttö ei tullut kuuloonkaan.
Lukemista
- Hugh Raffles, 2010. Insectopedia.
- Kuva: Gilles San Martin, Wikimedia Commons, CC BY-SA 2.0
