Kuninkaalliset täisäkit

Täillä on pieni mutta kiin­nos­ta­va rooli val­lan­käy­tön ja arvot­to­muu­den sym­bo­lei­na eräiden Etelä-Amerikan alku­pe­räis­väes­tö­jen his­to­rias­sa — kuten kunin­kaal­lis­ten täi­säk­kien tapauk­ses­sa.

Espanjalainen kon­kis­ta­do­ri Hernán Cortés vangitsi asteek­ki­hal­lit­si­ja Moctezuma II:n vuonna 1520 asteek­kien pää­kau­pun­gis­sa, Tenochtitlánissa. Kirjuri Juan de Torquemada kirjoitti vuo­si­kym­me­niä myöhemmin, että kun Cortés päästi joukkonsa mel­las­ta­maan ja ryös­te­le­mään val­lat­tuun palatsiin, nämä löysivät aarteiden joukosta hou­kut­te­le­via pieniä säkkejä, joita asteekit olivat säilöneet.

Säkeissä ei soti­lai­den odotusten vas­tai­ses­ti ollutkaan kultaa, vaan täitä. Torquemadan mukaan täit olivat Moctezuman kur­jim­pien ala­mais­ten lahja hal­lit­si­jal­leen. Ne olivat kuu­liai­suu­den, omis­tau­tu­nei­suu­den ja ala­mai­suu­den äärim­mäi­nen symboli ihmisiltä, joilla ei ollut muuta annet­ta­vaa kuin täit päästään.

Samoihin aikoihin inka­hal­lit­si­ja Huayna Capac matkusti impe­riu­min­sa reuna-alueille raken­ta­maan puo­lus­tus­jär­jes­tel­miä. Paikallinen ylimystö kiel­täy­tyi mak­sa­mas­ta raken­nel­mis­ta, väittäen pyydettyä summaa liian korkeaksi. Capac osoitti ala­mai­sil­leen kaapin paikan mää­rää­mäl­lä ran­gais­tuk­sen. Kunkin asukkaan olisi neljän kuukauden välein lah­joi­tet­ta­va hal­lin­nol­le astial­li­nen eläviä täitä. Tarkoitukseen osoitettu astia oli niin suuri, että tehtävä osoit­tau­tui mah­dot­to­mak­si. Nämä sur­ki­muk­set eivät olleet ainoas­taan köyhiä — heillä ei ollut edes riit­tä­väs­ti täitä! Paikallisjohtajien nöyryytys lujitti Capacin auk­to­ri­teet­tia.

Inkojen val­loi­tus­ret­kien jalkoihin jäävä Uru-heimo puo­les­taan sai maksaa val­loit­ta­jil­leen ainoas­taan täillä. Inkat pitivät uruja niin ala-arvoisena sakkina, että arvok­kaam­man valuutan käyttö ei tullut kuu­loon­kaan.

  1. Hugh Raffles, 2010. Insectopedia.

Kirjoittaja

Ninnu Koskenalho on AntroBlogin toinen päätoimittaja ja perustaja, ja valtiotieteiden maisteri sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta. Ninnu työskentelee Helsingin yliopistolla Crosslocations-tutkimushankkeen projektikoordinaattorina sekä tiedeviestinnän konsulttitehtävissä, ja pohtii mieluusti avaruusmatkailua ja ihmismielen notkeutta.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Hilma Granqvist on yksi antropologisen kenttätyön uranuurtajista, mutta hänen tutkimuksensa jäi aikanaan vähälle huomiolle. Suomen ruotsalaisen kirjallisuuden seuran ja Suomen Lähi-Idän instituutin järjestämässä tapahtumassa sukellettiin Granqvistin äskettäin digitalisoituun kenttätyöarkistoon, joka nostaa tutkijan perinnön vihdoin sen ansaitsemaan arvoon.

Miten keravalainen nuoruus 1970- ja 1980-luvuilla liittyy 50-luvun rock ‘n’ rolliin ja Yhdysvaltojen etelävaltioiden lippuun? Lippuun yhdistyy paljon ristiriitaisia merkityksiä, joita joudutaan pohtimaan, kun lipun historiaa ja erilaisia käyttöyhteyksiä esitellään suomalaisen museon kontekstissa 2020-luvulla.

Kuinka monta seksuaalirikosta vaaditaan kriisiin? Kriisit ovat aina määrittelykysymyksiä ja kriisipuhe poliittisten ja taloudellisten motiivien värittämää. Kriisipuhe hyödyttää usein esittäjäänsä, mutta tilanteen kuvaaminen kriisinä voi olla arvokasta myös laajempien yhteiskunnallisten epäkohtien paljastamisessa.