Jos biologiset vanhemmat eivät jostain syystä kykene huolehtimaan lapsestaan tai menehtyvät, lapsen saattaa kasvattaa adoptiovanhempi. Adoptiota tapahtuu myös muista syistä. Polynesialaisissa yhteiskunnissa, kuten Havaijilla, tunnetaan lahjaan pohjaava adoptio.
Hanai-adoptiossa lapsen ja uusien vanhempien suhde rakentuu symbolisesti ruoan jakamisen kautta. Lapsi annetaan “ruokintavanhempien” kotiin ja elämänpiiriin heidän omaksi lapsekseen. Kaikki vanhemmuuteen liittyvät sosiaaliset oikeudet ja velvollisuudet siirtyvät alkuperäisestä perheestä uuteen.
Lapsen “lahjoittamisen” taustalla voi olla halu jakaa vanhemmuuden ilo lapsettomien kanssa tai pyrkimys luoda voimakkaampi yhteys kahden perheen välille. Tai sitten lapsen halutaan oppivan jotain sellaista, mitä alkuperäiset vanhemmat eivät voi hänelle opettaa. Biologisten vanhempien ei ajatella olevan välttämättä parhaita kasvattamaan lapsiaan. Kasvattajan vaihtumista lapsuuden aikana ei myöskään pidetä ongelmallisena.
Adoption syihin lukeutuu myös uskomus siitä, että kaksoset on viisainta kasvattaa erillään toisistaan. Polynesialaisen ylimystön keskuudessa eri sukupuolta olevat sisarukset kasvatettiin perinteisesti mielellään eri talouksissa, jotta heidät voitiin myöhemmin helpommin naittaa toisilleen.
Hanai-lapsesta kieltäytyminen on hyvin harvinaista: torjumisen on uskottu johtavan lapsen kuolemaan tai vakavaan sairastumiseen. Hanai-suhteet ovat Havaijilla edelleen voimissaan, ja ruoan jakamiseen perustuva adoptio on nykypäivänä esillä myös huoltajuuteen liittyvissä laillisissa kiistoissa.
Lähde: Susan McKinnon. On Kinship and Marriage. A Critique of the Genetic and Gender Calculus of Evolutionary Psychology. 2009.
