Näkymätön tunkeutuja

Näin ei ole ikinä tapah­tu­nut: nuori nainen ei pieraise miehensä sylissä”, veisteli sume­ria­lai­nen vit­si­niek­ka 3900 vuotta sitten. Pieruvitsit yhdis­tä­vät yli rajojen, vaikka pieruja pidetään kaik­kial­la vastenmielisinä.

Japanilainen piir­ros­kää­rö He-Gassen (pierusota) esittää koh­tauk­sia, joiden henkilöt pierevät toisiaan kumoon. Talot hajoavat ja puut repeävät juu­ril­taan pierujen voimasta. Noin 200 – 400 vuotta vanhasta tai­de­teok­ses­ta käy ilmi kaksi pieruihin liittyvää seikkaa: ne nau­rat­ta­vat, ja niissä on uhkaavaa voimaa. 

Julkisen pierun kerrotaan olleen Marokossa niin vakava asia, että mos­kei­jas­sa pieraisu on johtanut enke­lei­den sokais­tu­mi­seen. Berbereiden väitetään tehneen itse­mur­hia väärässä paikassa päässeen pierun seu­rauk­se­na. Brasilian suya- ja bororo -kansojen parissa pierun uhrit sylkevät ja yskivät pois­taak­seen saas­tu­neen ilman kehostaan. Pierut nähdään vaa­ral­li­si­na, väkevinä ja sosi­aa­li­ses­ti väl­tet­tä­vi­nä. Miksi? 

Antropologi Kirsten Bell on sitä mieltä, että pierujen vas­ten­mie­li­syys liittyy niiden kykyyn rikkoa kehon rajat. Kehon sisä- ja ulko­puo­len välisen rajan ylit­tä­mi­nen tuntuu meistä usein epä­miel­lyt­tä­väl­tä tai vaa­ral­li­sel­ta. Kehon eritteitä ei sovi levitellä. Ainoastaan vauvoille, hyvin vanhoille ja sairaille sallitaan erit­tei­den jät­tä­mi­nen paik­koi­hin, joihin ne eivät kuulu.

Pieru on kehon tuot­tei­den joukossa erikoinen: sitä on oikeas­taan mah­do­ton­ta väistää. Pieru on näkymätön yllä­tys­hyök­kää­jä. Se on lähtöisin toisen, ehkä vieraan ihmisen likai­sek­si miel­le­tys­tä perä­pääs­tä. Sieltä se tunkeutuu varoit­ta­mat­ta kehoomme, vieläpä kasvojen kautta. 

Jälleen kerran uhkaa­vil­le asioille nau­ra­mi­nen on keino käsitellä niihin liittyvää ahdistusta. 

Kirjoittaja

Ninnu Koskenalho on valtiotieteiden maisteri sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta, AntroBlogin toinen perustaja ja päätoimittaja. Hän toimii aktiivisesti AntroBlogia julkaisevan Allegra Lab Helsinki ry:n tiedeviestintätoiminnassa ja viettää muun aikansa pohtien avaruusmatkailua, historiaa ja ihmismielen notkeutta.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Koro on erityisesti Kiinassa tunnettu psyykkinen häiriötila. Siitä kärsivällä henkilöllä on kammottava, irrationaalinen pelko: hän kokee sukupuolielintensä kutistuvan, imeytyvän kehoon ja katoavan kokonaan.

Isomahainen, tummaihoinen tyttö selaimeni mainospalstalla tuijottaa kaukaisuuteen. ”12-vuotiaan äitiysvaatteet by Paola Suhonen", sanoo mainoksen teksti. Kyseessä on Planin kehitysyhteistyökampanja lapsiäitiyden vähentämiseksi. Kampanjavideo kertoo, että seitsemän miljoonaa lasta kehitysmaissa tulee vuosittain äidiksi. Tilastotietojen miljoonat lapsiäidit konkretisoidaan kuvaamalla nuoria ruskeita tyttöjä vauvojen kanssa. Kehitysmaakonteksti tuodaan esiin rodullistamisella. Tyttöjen ihonväri pyrkii kertomaan, että kyseessä on kehitysmaa, jossa lapset tulevat raskaaksi. Kuten useissa kehitysyhteistyömainoksissa, ihonväri on riittävä viesti.

Mindfulness-meditaatio on kasvattanut suosiotaan jo pitkään. Mikä tässä itäiset juuret omaavassa, mielen ja kehon yhteyttä vahvistavassa harjoituksessa vetoaa länsimaiseen kuulijakuntaan? Mielenrauhan lisäksi syitä mindfulnessin suosiolle voidaan hakea uusliberaalien työmarkkinoiden logiikasta.