Näkymätön tunkeutuja

Näin ei ole ikinä tapah­tu­nut: nuori nainen ei pieraise miehensä sylissä”, veisteli sume­ria­lai­nen vit­si­niek­ka 3900 vuotta sitten. Pieruvitsit yhdis­tä­vät yli rajojen, vaikka pieruja pidetään kaik­kial­la vas­ten­mie­li­si­nä.

Japanilainen piir­ros­kää­rö He-Gassen (pierusota) esittää koh­tauk­sia, joiden henkilöt pierevät toisiaan kumoon. Talot hajoavat ja puut repeävät juu­ril­taan pierujen voimasta. Noin 200 – 400 vuotta vanhasta tai­de­teok­ses­ta käy ilmi kaksi pieruihin liittyvää seikkaa: ne nau­rat­ta­vat, ja niissä on uhkaavaa voimaa.

Julkisen pierun kerrotaan olleen Marokossa niin vakava asia, että mos­kei­jas­sa pieraisu on johtanut enke­lei­den sokais­tu­mi­seen. Berbereiden väitetään tehneen itse­mur­hia väärässä paikassa päässeen pierun seu­rauk­se­na. Brasilian suya- ja bororo -kansojen parissa pierun uhrit sylkevät ja yskivät pois­taak­seen saas­tu­neen ilman kehostaan. Pierut nähdään vaa­ral­li­si­na, väkevinä ja sosi­aa­li­ses­ti väl­tet­tä­vi­nä. Miksi?

Antropologi Kirsten Bell on sitä mieltä, että pierujen vas­ten­mie­li­syys liittyy niiden kykyyn rikkoa kehon rajat. Kehon sisä- ja ulko­puo­len välisen rajan ylit­tä­mi­nen tuntuu meistä usein epä­miel­lyt­tä­väl­tä tai vaa­ral­li­sel­ta. Kehon eritteitä ei sovi levitellä. Ainoastaan vauvoille, hyvin vanhoille ja sairaille sallitaan erit­tei­den jät­tä­mi­nen paik­koi­hin, joihin ne eivät kuulu.

Pieru on kehon tuot­tei­den joukossa erikoinen: sitä on oikeas­taan mah­do­ton­ta väistää. Pieru on näkymätön yllä­tys­hyök­kää­jä. Se on lähtöisin toisen, ehkä vieraan ihmisen likai­sek­si miel­le­tys­tä perä­pääs­tä. Sieltä se tunkeutuu varoit­ta­mat­ta kehoomme, vieläpä kasvojen kautta.

Jälleen kerran uhkaa­vil­le asioille nau­ra­mi­nen on keino käsitellä niihin liittyvää ahdis­tus­ta.

Kirjoittaja

Ninnu Koskenalho on AntroBlogin toinen päätoimittaja ja perustaja, ja valtiotieteiden maisteri sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta. Ninnu työskentelee antropologian popularisoinnin lisäksi tiedeviestinnän parissa myös muissa kuvioissa, ja pohtii mieluusti avaruusmatkailua, historiaa ja ihmismielen notkeutta.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Istukka on väliaikainen sisäelin, joka poistuu äidin kehosta lapsen syntymän myötä. Meillä istukkaa käsitellään yleensä biologisena jätteenä, mutta osa äideistä ottaa rituaaliset keinot käyttöön sen hävittämisessä.