”Näin ei ole ikinä tapahtunut: nuori nainen ei pieraise miehensä sylissä”, veisteli sumerialainen vitsiniekka 3900 vuotta sitten. Pieruvitsit yhdistävät yli rajojen, vaikka pieruja pidetään kaikkialla vastenmielisinä.
Japanilainen piirroskäärö He-Gassen (pierusota) esittää kohtauksia, joiden henkilöt pierevät toisiaan kumoon. Talot hajoavat ja puut repeävät juuriltaan pierujen voimasta. Noin 200-400 vuotta vanhasta taideteoksesta käy ilmi kaksi pieruihin liittyvää seikkaa: ne naurattavat, ja niissä on uhkaavaa voimaa.
Julkisen pierun kerrotaan olleen Marokossa niin vakava asia, että moskeijassa pieraisu on johtanut enkeleiden sokaistumiseen. Berbereiden väitetään tehneen itsemurhia väärässä paikassa päässeen pierun seurauksena. Brasilian suya- ja bororo -kansojen parissa pierun uhrit sylkevät ja yskivät poistaakseen saastuneen ilman kehostaan. Pierut nähdään vaarallisina, väkevinä ja sosiaalisesti vältettävinä. Miksi?
Pieru on kehon tuotteiden joukossa erikoinen: sitä on oikeastaan mahdotonta väistää. Pieru on näkymätön yllätyshyökkääjä. Se on lähtöisin toisen, ehkä vieraan ihmisen likaiseksi mielletystä peräpäästä. Sieltä se tunkeutuu varoittamatta kehoomme, vieläpä kasvojen kautta.
Jälleen kerran uhkaaville asioille nauraminen on keino käsitellä niihin liittyvää ahdistusta.
Lukemista
- Allegra Laboratory: Flatulanthropology
- PopAnth: Silent But Deadly. Farting across cultures
