Kamppailu työajasta

Kahdeksan tunnin työpäivää pidetään eräänä työ­väen­liik­keen mer­kit­tä­vim­mis­tä saa­vu­tuk­sis­ta. Suomessa laki kah­dek­san­tun­ti­ses­ta työ­päi­väs­tä sää­det­tiin vuoden 1917 mar­ras­kuus­sa. Työviikko oli tuolloin nykyistä pidempi, sillä lauantai oli työpäivä aina 1960-luvulle asti. Toisaalta lau­an­tai­sin työaika oli jonkin verran lyhyempi kuin muina päivinä.

Kahdeksan tunnin työpäivä oli aikanaan kovan poliit­ti­sen taistelun tulos, ja työajan lyhen­tä­mis­tä vas­tus­tet­tiin ankarasti. Lyhyempi työaika nähtiin talou­del­li­ses­ti mah­dot­to­ma­na, ja lisään­ty­vä vapaa-aika nähtiin uhkana yhteis­kun­ta­rau­hal­le ja yleiselle moraa­lil­le. Nämä pelot osoit­tau­tui­vat kat­teet­to­mik­si. Työajan lyhen­tä­mi­nen ei syössyt yhteis­kun­taa tuhoon.

Vaikka 1900-luvun kuluessa työaika lyheni mer­kit­tä­väs­ti, kyse ei var­si­nai­ses­ti ollut uudesta ilmiöstä, jonka vasta moderni teollinen yhteis­kun­ta olisi mah­dol­lis­ta­nut. Pikemminkin kyse oli paluusta vanhaan. Yleisesti ottaen työaika oli nimittäin piden­ty­nyt vasta teollisen val­lan­ku­mouk­sen myötä.

Karl Marxin ja Friedrich Engelsin tunnetut kuvaukset työ­väen­luo­kan heikosta asemasta saattavat tuntua län­si­mai­den osalta jo van­hen­tu­neil­ta, mutta esi­mer­kik­si Bangladeshin teks­tii­li­teh­tais­sa työn­te­ki­jöi­den oloissa on edelleen vakavia puutteita.

Ihmiskunnan his­to­rias­sa pitkät työajat ovat olleet pikem­min­kin poikkeus kuin sääntö. Esiteollisissa yhteis­kun­nis­sa vuo­den­kier­to ja valoisan ajan määrä vai­kut­ti­vat päi­vit­täi­sen työajan pituuteen. Esimerkiksi antiikin Roomassa orjien työaika ei tal­vi­kau­del­la ollut vält­tä­mät­tä edes kahdeksaa tuntia päivässä.

Esiteollisissa yhteis­kun­nis­sa myös uskonto rajoitti työntekoa. Esimerkiksi siinä missä nyky-Suomessa kir­kol­li­sia pyhä­päi­viä on vuodessa vain muutamia, kes­kia­jal­la niitä oli kym­me­nit­täin. Varsinaisia työpäiviä ei kertynyt vuoteen vält­tä­mät­tä edes kah­ta­sa­taa.

Keskiajan maa­or­jil­la oli enemmän vapaa-aikaa kuin nykyajan pal­kan­saa­jat pystyvät kuvit­te­le­maan. Toisaalta täytyy muistaa, että esi­mo­der­neis­sa yhteis­kun­nis­sa työajan ja vapaa-ajan välillä ei useinkaan ollut saman­lais­ta eroa kuin nyky-yhteis­kun­nas­sa. Esimerkiksi kris­ti­nus­kon piirissä työ- ja vapaa-ajan eroa kes­kei­sem­pi oli pyhän ja arjen välinen ero.

Vielä 1900-luvun alku­puo­lel­la aja­tel­tiin opti­mis­ti­ses­ti, että työaika tulee tule­vai­suu­des­sa lyhe­ne­mään mer­kit­tä­väs­ti. Esimerkiksi talous­tie­tei­li­jä John Maynard Keynes piti toden­nä­köi­se­nä 15-tuntiseen työ­viik­koon siir­ty­mis­tä. Nämä ennusteet ovat osoit­tau­tu­neet tois­tai­sek­si kat­teet­to­mik­si. Tuottavuuden kasvusta huo­li­mat­ta työajan lyhen­tä­mi­nen ei näytä poliit­ti­ses­ti rea­lis­ti­sel­ta tavoit­teel­ta.

Rajallisten resurs­sien maa­il­mas­sa voisi silti olla perus­tel­tua löysätä tahtia. Jos työviikko muuttuisi neli­päi­väi­sek­si, työ­mat­ka­lii­ken­teen päästöt vähen­tyi­si­vät mer­kit­tä­väs­ti. Tällä hetkellä Suomessa pyritään kuitenkin piden­tä­mään työaikaa. Esimerkiksi Juha Sipilän hal­li­tuk­sen masinoima Kilpailukykysopimus pidensi vuo­sit­tais­ta työaikaa jonkin verran.

Tätä perus­tel­tiin kan­sal­li­sen kil­pai­lu­ky­vyn tur­vaa­mi­sel­la. Porvarillisen yhteis­kun­nan toi­min­ta­lo­giik­ka kannustaa jous­ta­maan ihmisten hyvin­voin­nis­ta ja vapaa-ajasta. Ihmisistä yritetään pusertaa irti mah­dol­li­sim­man paljon, vaikka tuot­ta­vuus työtuntia kohden voisi monilla aloilla olla parempi, jos työpäivät olisivat lyhyempiä.

Kirjoittaja

Juuso Koponen on valtiotieteiden maisteri ja antropologi, joka valmistelee väitöskirjaa huono-osaisuudesta ja kolmannen sektorin tarjoamasta ruoka-avusta. Juusoa kiinnostavia tutkimuksellisia teemoja ovat huono-osaisuus ja eriarvoisuus, yhteiskuntaluokat, hyväntekeväisyys, talouden antropologinen tutkimus, diskurssianalyysi ja ideologiakritiikki.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Suomen lain mukaan ulkomailla “hädänalaisessa asemassa” olevaa Suomen kansalaista on avustettava kotiuttamisessa. Kysymys al-Holin leirin suomalaisten naisten ja lasten oikeudesta palata Suomeen ja siitä, tuleeko viranomaisten auttaa heitä, loukkaa joidenkin kansalaisten oikeustajua ja tuntuu moraaliselta ongelmalta. Ristiriitaa voi selittää moraalin ytimessä olevan vastavuoroisuuden, humanitaaristen valta-asetelmien ja perhesuhteiden kautta.

Helsingin Sanomat uutisoi marraskuussa teknologiatapahtuma Slushin suomalaisittain erikoisesta työkulttuurista. Miljoonatulosta takovan Slushin kulisseissa työntekijät puurtavat nollatuntisopimuksilla ja verrattain heikolla palkalla. Lisäksi työntekijöitä painostetaan työskentelemään työaikalakien vastaisesti ja tekemään palkattomia ylitöitä. Voisiko nykypäivän vallankumouksellisin teko olla konservatiivinen pidättäytyminen ay-Suomen henkisessä perinnössä?

Lavatanssit ovat tulleet parin kolmen vuosikymmenen aikana unohdukseen vaipuvasta kansanperinteestä osaksi kansallista kulttuuriperintöämme. Vanhojen ihmisten nuoruudenmuistelut kertovat eloisasta lavatanssikulttuurista. Muisteluissa nuorten tanssijoiden kokemuksista kerrotaan läheltä liikettä, aisteja ja tunteita.