Kotipiirissä kulkevat vainajat

Karjalassa vainaja oli 1800 – 1900 ‑luvuilla osa elävien maailmaa vielä noin kuuden viikon ajan kuo­le­man­sa jälkeen, vaikka ruumis hau­dat­tiin pian. Näiden viikkojen aikana edes­men­nyt kulki koti­pii­ris­sään, tark­kail­len läheis­ten­sä toimia.

Vaikka vainaja “asui” jo hau­taus­maal­la, hänen näkymätön lii­keh­din­tän­sä elävien joukossa oli otettava huomioon. Tätä varten olivat päi­vit­täi­set, haudalla tapah­tu­vat itku­vir­ret, joilla osoi­tet­tiin kuol­leel­le kun­nioi­tus­ta ja vies­tit­tiin tämän kanssa.

Kuten monissa osissa maailmaa, myös meillä poh­joi­ses­sa uskottiin tällaisen siir­ty­mä­vai­hees­sa olevan vainajan voivan olla pahan­tah­toi­nen eläviä kohtaan ja saattavan vahin­goit­taa heitä. Kansanperinteeseen pohjaava käsitys vai­na­jas­ta aktii­vi­se­na toimijana ei ollut kadonnut kris­ti­nus­kon myötä. Vainajien uskottiin kon­kreet­ti­ses­ti odottavan tuo­mio­päi­vää hau­dois­saan, mullan alla odotusta huo­kail­len.

Vainaja oli kykenevä häi­rit­se­mään eläviä niin kauan, kuin luissa oli lihaa jäljellä. Tämän vuoksi ruumiin lihaa pidettiin hyvin väkevänä: ihmisen pystyi ajamaan jär­jil­tään syöt­tä­mäl­lä sitä hänelle. Voima katosi vai­na­jas­ta vasta hil­jal­leen, ruumiin maatuessa.

Vainajan oleskelu elävien joukossa päättyi kuus­ne­tä­li­set-nimiseen juhlaan. Se jär­jes­tet­tiin vainajan kotona, ja hän itse oli kun­nia­vie­ras. Juhlan myötä vainaja siirtyi hau­tuu­maal­le, jonne seu­raa­va­na aamuna tar­joil­tiin vielä ateria. Tämän jälkeen vainajan ei enää oletettu poistuvan hau­das­taan, ja aktii­vi­nen muis­ta­mi­nen siirtyi tiet­tyi­hin muis­to­päi­viin.

  1. Kaarina Koski: Sosiaalinen kuolema. Teoksessa Kuoleman kult­tuu­rit Suomessa, toim. Hakola, Kivistö & Mäkinen. 2014.

Kirjoittaja

Ninnu Koskenalho on AntroBlogin toinen päätoimittaja ja perustaja, ja valtiotieteiden maisteri sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta. Ninnu työskentelee Helsingin yliopistolla Crosslocations-tutkimushankkeen projektikoordinaattorina sekä tiedeviestinnän konsulttitehtävissä, ja pohtii mieluusti avaruusmatkailua ja ihmismielen notkeutta.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Autoimmuunisairaus punahukasta kärsivä poptähti Selena Gomez kiitteli kesällä 2017 ystäväänsä Francia Raisaa julkisuudessa vuolaasti tältä lahjaksi saamastaan munuaisesta. Pari vuotta myöhemmin juorusivustot raportoivat ystävysten välirikosta. Miksi tämä on antropologisesti kiinnostavaa?

Kauniit hampaat ovat kauniin hymyn avain, ja hampaiden ehostus on usein osa kauneudenhoitoa. Suoristamisen ja valkaisun ohella maailmalla suositaan esimerkiksi hampaiden mustaamista ja teräväksi viilaamista. Tavat viestivät kauneuden lisäksi sosiaalisesta asemasta ja yhteiskuntaluokasta.

Luurankohahmot ovat ilmenneet erilaisissa muodoissa meksikolaisessa symboliikassa kansallisvaltion historian aikana. Hahmot ovat erityisen esillä Kuolleiden päivän juhlinnassa, joka on iloista ja edesmenneitä kunnioittavaa. Populaarikulttuurin nauravaan luurankoon suhtaudutaan leikillisesti kuin vanhaan ystävään.