Suojelupoliisin (Supo) roolia ollaan muuttamassa uusissa lakiluonnoksissa kotimaan poliisivoimista enemmän ulkomaille kohdistuvaksi tiedustelupalveluksi. Supon työtunteja aiotaan kohdistaa uhkien tunnistamiseen kaukana kotoa, tarkoituksena ehkäistä pahimpia Suomeen kohdistuvia aikeita. Vähän niin kuin isojen poikien lelut, CIA tai GRU. Lakimuutosten myötä Supo perustaisi myös koulutusyksikön, joka vastaisi agenttien erikois- ja jatkokoulutuksesta. Uutta väkeä on tarkoitus saada taloon jopa 36 henkeä! Töitä näyttää olevan, tekijöitä vaan kaivataan. Nämä sankarit voisivat lakiluonnoksen mukaan toimia jopa kohdemaan lainsäädännön vastaisesti – jos Suomen etu sitä vaatii.
Hurjaa menoa. Näihin tehtäviin tarvitaan pätevää ja välkkyä väkeä, jonka kouluttaminen käy helposti kalliiksi. Olisikin parempi löytää jo valmiiksi vakoiluun ”viritetty” ihmisryhmä kyseisiin tehtäviin. AntroBlogi ehdottaakin, että Supo vakavasti harkitsisi antropologien ”hienosäätämistä” tiedostelukoneiston hyötykäyttöön!
Antropologia on oppiaineena ja tieteellisenä suuntauksena omiaan tiedusteluun ja vakoiluun: havainnointi, haastattelut, tiedonkeruu, arkeen osallistuminen, pyrkimys ymmärtää toista ja laajempaa sosiaalista ja kulttuurista kontekstia ovat kaikki sekä hyvän etnografian että tiedusteluraportin kriteerejä. Ehkä juuri siksi antropologian ja vakoilun suhteen juuret ulottuvatkin kauas menneisyyteen. Jo vuonna 1919 yksi oppiaineen kantaisistä Franz Boas julkaisi esseen Scientists as Spies, jossa hän syytti neljän antropologin käyttäneen akateemista rooliaan väärin: he olivat harjoittaneet vakoilua kenttätöitä tehdessään Keski-Amerikassa. Boas herjasi syytettyjen ”huoranneen tiedettä toimiessaan vakoilijoina sen varjolla”. American Anthropological Association (AAA), antropologien suurin yhdistys ja eettisen koodiston portinvartija, päätti sensuroida koko jutun ja käytännössä pakottaa Boasin eroamaan AAA:n johtokunnasta. Syytökset osoittautuivat myöhemmin luonnollisesti aiheellisiksi.
Hyvänä nyrkkisääntönä voidaan todeta vaikka näin: käytännössä niin kauan kuin antropologeja on ollut, on heistä kourallinen tehnyt hommia eri tiedustelukoneistoille ympäri maailmaa. Tätä antropologien ja agentuurien välistä suhdetta on avannut esimerkiksi antropologi David H. Price kirjassaan Cold War anthropology: The CIA, the Pentagon, and the growth of dual use anthropology (2016). Kylmän sodan aikana monien antropologien tutkimus rahoitettiin Human Ecology Fundin kautta, jonka CIA oli alun perin perustanut MK-ULTRA:n aivopesuhankkeille, ja tutkimusdata otettiin suoraan tiedusteluviraston käyttöön. CIA:lla oli Pricen mukaan tapana käydä joka vuosi mm. University of Coloradossa kosiskelemassa tutkijoita ja opiskelijoita tiedustelupalvelua kiinnostaviin ”arkoihin” kohteisiin ja tutkimusaiheisiin CIA:lta tulevalla rahoituksella. Mitä tehokkuutta: opiskelijoiden palkkaaminen suoraan koulun käytäviltä sekä ”hyvän perustutkimuksen” ja yliopistojen rahoittamista samalla iskulla!Antropologit sopivat siis tiedusteluagenteiksi tai vähintään varttivakoojiksi. Mutta miksi kuitenkaan lopettaa vakoiluun, kun antropologeja voitaisiin lähettää suoraan kentälle sotilastehtäviin! Suomen Puolustusvoimat voisivat herättää pilotointiin Yhdysvaltojen armeijassa kokeilussa olleen Human Terrain Systemin (HTS). HTS toi yhteiskuntatieteilijöitä (etupäässä antropologeja) kouluttamaan ja informoimaan strategista johtoa sotilastehtävien paikallisväestöstä tai ”ihmismaastosta”. Miltä kuulostaisi suomalaiset antropologit selittämässä sotilaille, miten parhaiten saada paikalliset klaanit riitelemään? Tai mitkä uhrilahjat alueen sotalordille ovat soveliaimpia?
AAA veti HTS:stä aikamoiset pultit ja vaati koko osaston lopettamista: paikallistiedon kerääminen informanteilta sen käyttämiseksi heitä vastaan kuulostaa melkoiselta hämärähommalta monen korvaan. Sinänsä AAA:n kanta tutkimusdatan käytöstä vakoiluun on vaihdellut David H. Pricen mukaan vuosikymmenten saatossa. 1971 yhteisö oli selkeästi anti-espionage -linjalla, mutta vuosien mittaan eettisen koodiston kieli on lipsunut maalailevammaksi: nyt AAA antaa vain ymmärtää, että tiedustelutiedon kerääminen on ilkeiden antropologien hommaa. Huhhuh. Mutta ehkä Suomessa osattaisiin tehdä vakoilukin eettisemmin. Samalla säästettäisiin rahaa ja ennen kaikkea palkattaisiin antropologeja!
Tekijät
- Kirjoittaja: Tapio Kumpula, VTK.
- Verkkotaitto: Satu-Emilia Myllymäki, Valt. Yo.
Luettavaa
- Price, D. H. (2016). Cold War anthropology: The CIA, the Pentagon, and the growth of dual use anthropology. Duke University Press.
- AAA:n virallinen kannanotto Human Terrain Systeemistä
